Lue keskustelun säännöt.
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Minä pidän työttömänä olosta. Olen luonnontieteiden maisteri, mutta ei mitään töitä ole, eikä enää edes kiinnosta. Työtön olen ollut pari vuotta. En kuitenkaan identifioi itseäni työttömäksi, vaan ennemminkin jonkinlaiseksi kotirouvaksi. Mieheni käy töissä, ja asumme omakotitalossa (yhdessä Suomen suurimmista kaupungeista,) josta omistan 50%. Maksamme siis asuntolainaa, ja se on ihan ok työttömyydestäni huolimatta. Meillä on 3 lasta, joten en todellakaan nuku puoleenpäivään tmv, vaan herään n.7.30 hoitamaan lapsia kouluun tai muuten vain hoitamaan. Vietän aikani harrastaen ja kotia laittaen ja nautin joka hetkestä. En todellakaan tylsisty, kuten joku voisi ajatella. Ymmärrän, että joillekin työttömyys on katastrofi, mutta en pidä siitä olettamasta, jonka mukaan työttömyys olisi jokaiselle ihmiselle jokin tragedia. Minulle se on pelkkää onnea. En soveltuisi edes mihinkään työyhteisöön , koska vihaan ihmisiä ja olen todella introvertti. Tämä elämä, jota elän, on juuri sitä mitä haluan. Kerran ystäväni kysyi, että enkö mieti tulevaa eläkettä :D No en todellakaan mieti. Siihen mennessä elämä voi olla vaikka minkälaista tai voin olla kuollut. En ainakaan väkisin tunge itseäni heseen töihin, jotta saisin sitten joskus vähän parempaa eläkettä. Tsemppiä kaikille, joille työttömyys aiheuttaa huolia, tunnen ihan aitoa sympatiaa teitä kohtaan. Muille sanon vain, että senkun mollaatte työttömiä, minä olen onnellisempi kuin moni työssäkäyvä. Kun te homehdutte toimistoissanne, minä istutan ehkä tomaatteja ihanan puutarhani kasvihuoneeseen tai kenties nautin cappucinoa aurinkotuolissa. Joskus vain siivoan, mutta tämä on ihanaa elämää. Ja lapsilla on äiti kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän työttömänä olosta. Olen luonnontieteiden maisteri, mutta ei mitään töitä ole, eikä enää edes kiinnosta. Työtön olen ollut pari vuotta. En kuitenkaan identifioi itseäni työttömäksi, vaan ennemminkin jonkinlaiseksi kotirouvaksi. Mieheni käy töissä, ja asumme omakotitalossa (yhdessä Suomen suurimmista kaupungeista,) josta omistan 50%. Maksamme siis asuntolainaa, ja se on ihan ok työttömyydestäni huolimatta. Meillä on 3 lasta, joten en todellakaan nuku puoleenpäivään tmv, vaan herään n.7.30 hoitamaan lapsia kouluun tai muuten vain hoitamaan. Vietän aikani harrastaen ja kotia laittaen ja nautin joka hetkestä. En todellakaan tylsisty, kuten joku voisi ajatella. Ymmärrän, että joillekin työttömyys on katastrofi, mutta en pidä siitä olettamasta, jonka mukaan työttömyys olisi jokaiselle ihmiselle jokin tragedia. Minulle se on pelkkää onnea. En soveltuisi edes mihinkään työyhteisöön , koska vihaan ihmisiä ja olen todella introvertti. Tämä elämä, jota elän, on juuri sitä mitä haluan. Kerran ystäväni kysyi, että enkö mieti tulevaa eläkettä :D No en todellakaan mieti. Siihen mennessä elämä voi olla vaikka minkälaista tai voin olla kuollut. En ainakaan väkisin tunge itseäni heseen töihin, jotta saisin sitten joskus vähän parempaa eläkettä. Tsemppiä kaikille, joille työttömyys aiheuttaa huolia, tunnen ihan aitoa sympatiaa teitä kohtaan. Muille sanon vain, että senkun mollaatte työttömiä, minä olen onnellisempi kuin moni työssäkäyvä. Kun te homehdutte toimistoissanne, minä istutan ehkä tomaatteja ihanan puutarhani kasvihuoneeseen tai kenties nautin cappucinoa aurinkotuolissa. Joskus vain siivoan, mutta tämä on ihanaa elämää. Ja lapsilla on äiti kotona.
Näetkö tarpeelliseksi kuitenkin nostaa työmarkkinatukea?
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän työttömänä olosta. Olen luonnontieteiden maisteri, mutta ei mitään töitä ole, eikä enää edes kiinnosta. Työtön olen ollut pari vuotta. En kuitenkaan identifioi itseäni työttömäksi, vaan ennemminkin jonkinlaiseksi kotirouvaksi. Mieheni käy töissä, ja asumme omakotitalossa (yhdessä Suomen suurimmista kaupungeista,) josta omistan 50%. Maksamme siis asuntolainaa, ja se on ihan ok työttömyydestäni huolimatta. Meillä on 3 lasta, joten en todellakaan nuku puoleenpäivään tmv, vaan herään n.7.30 hoitamaan lapsia kouluun tai muuten vain hoitamaan. Vietän aikani harrastaen ja kotia laittaen ja nautin joka hetkestä. En todellakaan tylsisty, kuten joku voisi ajatella. Ymmärrän, että joillekin työttömyys on katastrofi, mutta en pidä siitä olettamasta, jonka mukaan työttömyys olisi jokaiselle ihmiselle jokin tragedia. Minulle se on pelkkää onnea. En soveltuisi edes mihinkään työyhteisöön , koska vihaan ihmisiä ja olen todella introvertti. Tämä elämä, jota elän, on juuri sitä mitä haluan. Kerran ystäväni kysyi, että enkö mieti tulevaa eläkettä :D No en todellakaan mieti. Siihen mennessä elämä voi olla vaikka minkälaista tai voin olla kuollut. En ainakaan väkisin tunge itseäni heseen töihin, jotta saisin sitten joskus vähän parempaa eläkettä. Tsemppiä kaikille, joille työttömyys aiheuttaa huolia, tunnen ihan aitoa sympatiaa teitä kohtaan. Muille sanon vain, että senkun mollaatte työttömiä, minä olen onnellisempi kuin moni työssäkäyvä. Kun te homehdutte toimistoissanne, minä istutan ehkä tomaatteja ihanan puutarhani kasvihuoneeseen tai kenties nautin cappucinoa aurinkotuolissa. Joskus vain siivoan, mutta tämä on ihanaa elämää. Ja lapsilla on äiti kotona.
Ehkäpä tämä ketju on tarkoitettu oikeasti työttömille, ei etuoikeutetuille.
Vierailija kirjoitti:
No jos on vuosikaudet/-kymmenet mennyt työttömänä, on varmaan syytäkin kuntouttaa ko. henkilö työkykyiseksi. Mitä pahaa siinä on, jos vietät tietyn ajan kuntoutuksessa ja saat rytmiä arkeesi. Ilmaistahan se kuntoutus on kuntoutettavalle.
1. "Rytmiä arkeesi". Mitä rytmiä? Osaan ilman koulutustakin herätä aamulla ja olla päivän hereillä jotain tehden. Kuntoutusjutut on sitäpaitsi korkeintaan 6 tuntia päivä, mikä ei ole normaalin työpäivän mitta, joten mitäköhän siellä opitaan?
2. "Kuntouttaa työkykyiseksi". Miten? Selkäni on niin paskana että sitä ei selkärankaa vaihtamatta saa toimivaksi - lääkärit väläytelleet jopa sitä että se jumitettaisiin metallipiikein tiettyyn asentoon, jolloin en voisi kumartua tai sivusuunnassakaan taivuttaa selkääni. Miten jokin "liimaamme tarroja purkkeihin"-"kuntoutus" voi selälleni yhtään mitään tehdä, kun erikoislääkäritkin kohauttelevat olkiaan?
3. "Ilmaista kuntoutettavalle". Ei ole. Matkat ja ruuat pitää maksaa itse. Se 9 euroa päivässä tai 2 euroa/tunti (kumpi, riippuu mikä taho sinut sinne lähetti, työkkärin kautta saat sen 9 euroa) saattaa just riittää noihin jos ko. paikka on jonkin paikallisen linja-autoreitin varrella, ja jos tuot kotoa ruuat.
Opiskelin tarjoituksella ammatin, jossa ei joudu työttömäksi. Elintaso pysyy hyvänä ja uskaltaa esim. hankkia sijoitusasuntoja. Realistinen tavoite on jäädä pois työelämästä pitkälti alle 60v, toki olettaen että terveyttä ja pitkää ikää riittää. Työ on kevyttä ja vapaa-aikaa on enemmän kuin normaalilla duunarilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin tarjoituksella ammatin, jossa ei joudu työttömäksi. Elintaso pysyy hyvänä ja uskaltaa esim. hankkia sijoitusasuntoja. Realistinen tavoite on jäädä pois työelämästä pitkälti alle 60v, toki olettaen että terveyttä ja pitkää ikää riittää. Työ on kevyttä ja vapaa-aikaa on enemmän kuin normaalilla duunarilla.
Ja tämä mysteeriammatti on..?
Siksi kaikki työpaikat eivät ole Te-toimistossa koska moni firma arvostaa suurempaa aktiivisuutta hakijoilta. Usein ottavat ennestään töissä olevia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän työttömänä olosta. Olen luonnontieteiden maisteri, mutta ei mitään töitä ole, eikä enää edes kiinnosta. Työtön olen ollut pari vuotta. En kuitenkaan identifioi itseäni työttömäksi, vaan ennemminkin jonkinlaiseksi kotirouvaksi. Mieheni käy töissä, ja asumme omakotitalossa (yhdessä Suomen suurimmista kaupungeista,) josta omistan 50%. Maksamme siis asuntolainaa, ja se on ihan ok työttömyydestäni huolimatta. Meillä on 3 lasta, joten en todellakaan nuku puoleenpäivään tmv, vaan herään n.7.30 hoitamaan lapsia kouluun tai muuten vain hoitamaan. Vietän aikani harrastaen ja kotia laittaen ja nautin joka hetkestä. En todellakaan tylsisty, kuten joku voisi ajatella. Ymmärrän, että joillekin työttömyys on katastrofi, mutta en pidä siitä olettamasta, jonka mukaan työttömyys olisi jokaiselle ihmiselle jokin tragedia. Minulle se on pelkkää onnea. En soveltuisi edes mihinkään työyhteisöön , koska vihaan ihmisiä ja olen todella introvertti. Tämä elämä, jota elän, on juuri sitä mitä haluan. Kerran ystäväni kysyi, että enkö mieti tulevaa eläkettä :D No en todellakaan mieti. Siihen mennessä elämä voi olla vaikka minkälaista tai voin olla kuollut. En ainakaan väkisin tunge itseäni heseen töihin, jotta saisin sitten joskus vähän parempaa eläkettä. Tsemppiä kaikille, joille työttömyys aiheuttaa huolia, tunnen ihan aitoa sympatiaa teitä kohtaan. Muille sanon vain, että senkun mollaatte työttömiä, minä olen onnellisempi kuin moni työssäkäyvä. Kun te homehdutte toimistoissanne, minä istutan ehkä tomaatteja ihanan puutarhani kasvihuoneeseen tai kenties nautin cappucinoa aurinkotuolissa. Joskus vain siivoan, mutta tämä on ihanaa elämää. Ja lapsilla on äiti kotona.
Ehkäpä tämä ketju on tarkoitettu oikeasti työttömille, ei etuoikeutetuille.
Olen ihan "oikeasti" työtön. Kun valmistuin yliopistosta, odotin innolla työelämää. Työpaikkoja ei kuitenkaan ole. Ne haastattelut, joissa olin, olivat niin kilpailtuja, ettei minulla ollut mitään mahdollisuuksia ilman alan työkokemusta. Mihinbkään kaupan kassoille ei ole asiaa, kukaan ei palkkaa maisteria sinne. Edes työkkäri ei ole kahteen vuoteen osannut ehdottaa minulle mitään. Olen siis työtön ihan oikeasti, mutta tarkoitan, että en aio velloa itsesäälissä, koska en voi tilanteelle mitään. Työttömyys ei ole minun vikani, vaan yhteiskunnan, joka kouluttaa vääriä ihmisiä ja jossa jo työpaikkailmoituksessa vaatimukset ovat aivan kohtuuttomat. Kyllä minäkin siis olen köyhä (luonnollisesti, koska työttömyys), mutta senkään sureminen ei auta ketään. On silti täysin epäreilua sanoa, että olen ETUOIKEUTETTU, vain koska tulemme jotenkin toimeen. Tosi etuoikeutettua onkin opiskella 6 vuotta korkeakoulussa ja valmistua työttömäksi :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän työttömänä olosta. Olen luonnontieteiden maisteri, mutta ei mitään töitä ole, eikä enää edes kiinnosta. Työtön olen ollut pari vuotta. En kuitenkaan identifioi itseäni työttömäksi, vaan ennemminkin jonkinlaiseksi kotirouvaksi. Mieheni käy töissä, ja asumme omakotitalossa (yhdessä Suomen suurimmista kaupungeista,) josta omistan 50%. Maksamme siis asuntolainaa, ja se on ihan ok työttömyydestäni huolimatta. Meillä on 3 lasta, joten en todellakaan nuku puoleenpäivään tmv, vaan herään n.7.30 hoitamaan lapsia kouluun tai muuten vain hoitamaan. Vietän aikani harrastaen ja kotia laittaen ja nautin joka hetkestä. En todellakaan tylsisty, kuten joku voisi ajatella. Ymmärrän, että joillekin työttömyys on katastrofi, mutta en pidä siitä olettamasta, jonka mukaan työttömyys olisi jokaiselle ihmiselle jokin tragedia. Minulle se on pelkkää onnea. En soveltuisi edes mihinkään työyhteisöön , koska vihaan ihmisiä ja olen todella introvertti. Tämä elämä, jota elän, on juuri sitä mitä haluan. Kerran ystäväni kysyi, että enkö mieti tulevaa eläkettä :D No en todellakaan mieti. Siihen mennessä elämä voi olla vaikka minkälaista tai voin olla kuollut. En ainakaan väkisin tunge itseäni heseen töihin, jotta saisin sitten joskus vähän parempaa eläkettä. Tsemppiä kaikille, joille työttömyys aiheuttaa huolia, tunnen ihan aitoa sympatiaa teitä kohtaan. Muille sanon vain, että senkun mollaatte työttömiä, minä olen onnellisempi kuin moni työssäkäyvä. Kun te homehdutte toimistoissanne, minä istutan ehkä tomaatteja ihanan puutarhani kasvihuoneeseen tai kenties nautin cappucinoa aurinkotuolissa. Joskus vain siivoan, mutta tämä on ihanaa elämää. Ja lapsilla on äiti kotona.
Ehkäpä tämä ketju on tarkoitettu oikeasti työttömille, ei etuoikeutetuille.
Olen ihan "oikeasti" työtön. Kun valmistuin yliopistosta, odotin innolla työelämää. Työpaikkoja ei kuitenkaan ole. Ne haastattelut, joissa olin, olivat niin kilpailtuja, ettei minulla ollut mitään mahdollisuuksia ilman alan työkokemusta. Mihinbkään kaupan kassoille ei ole asiaa, kukaan ei palkkaa maisteria sinne. Edes työkkäri ei ole kahteen vuoteen osannut ehdottaa minulle mitään. Olen siis työtön ihan oikeasti, mutta tarkoitan, että en aio velloa itsesäälissä, koska en voi tilanteelle mitään. Työttömyys ei ole minun vikani, vaan yhteiskunnan, joka kouluttaa vääriä ihmisiä ja jossa jo työpaikkailmoituksessa vaatimukset ovat aivan kohtuuttomat. Kyllä minäkin siis olen köyhä (luonnollisesti, koska työttömyys), mutta senkään sureminen ei auta ketään. On silti täysin epäreilua sanoa, että olen ETUOIKEUTETTU, vain koska tulemme jotenkin toimeen. Tosi etuoikeutettua onkin opiskella 6 vuotta korkeakoulussa ja valmistua työttömäksi :D
Ihanaa, kun koet työttömyyden mukavaksi, mutta onhan sinulla perhe hoidettavana, siinä onkin puuhaa ihan koko päivätyöksi asti . Perheenäitejä ei oikein arvosteta, ei ole koskaan arvostettu missään yhteiskunnassa. Olisi paikallaan maksaa palkkaa kotiäideille, ihmettelen miksi ei näin jo ole tehty. Esim. jos hoidan vain yhtä alle vuoden ikäistä lasta päivän, niin olen ihan puhki poikki sen jälkeen. Miten sitä onkin joskus jaksanu yksin hoitaa lapset ja välillä käydä töissäkin. Kai tämä ikääntyminen vaikuttaa jotenkin jaksamiseen.
Itse koen itseni yksinäiseksi. On minullakin kaikenlaista tekemistä, mutta sosiaalinen elämä puuttuu. Lapsenlapsiani saan hoitaa aika ajoin, jotta siinä perheessä äiti pääsee käymään töissä välillä. Minullekkin kyllä sopii tämä työttömyys tällä hetkellä, koska yritän hoitaa vaivojani. Olen ansiosidonnaisella, sillä nyt jotenkin porskuttaa.
Aurinkoista päivää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän työttömänä olosta. Olen luonnontieteiden maisteri, mutta ei mitään töitä ole, eikä enää edes kiinnosta. Työtön olen ollut pari vuotta. En kuitenkaan identifioi itseäni työttömäksi, vaan ennemminkin jonkinlaiseksi kotirouvaksi. Mieheni käy töissä, ja asumme omakotitalossa (yhdessä Suomen suurimmista kaupungeista,) josta omistan 50%. Maksamme siis asuntolainaa, ja se on ihan ok työttömyydestäni huolimatta. Meillä on 3 lasta, joten en todellakaan nuku puoleenpäivään tmv, vaan herään n.7.30 hoitamaan lapsia kouluun tai muuten vain hoitamaan. Vietän aikani harrastaen ja kotia laittaen ja nautin joka hetkestä. En todellakaan tylsisty, kuten joku voisi ajatella. Ymmärrän, että joillekin työttömyys on katastrofi, mutta en pidä siitä olettamasta, jonka mukaan työttömyys olisi jokaiselle ihmiselle jokin tragedia. Minulle se on pelkkää onnea. En soveltuisi edes mihinkään työyhteisöön , koska vihaan ihmisiä ja olen todella introvertti. Tämä elämä, jota elän, on juuri sitä mitä haluan. Kerran ystäväni kysyi, että enkö mieti tulevaa eläkettä :D No en todellakaan mieti. Siihen mennessä elämä voi olla vaikka minkälaista tai voin olla kuollut. En ainakaan väkisin tunge itseäni heseen töihin, jotta saisin sitten joskus vähän parempaa eläkettä. Tsemppiä kaikille, joille työttömyys aiheuttaa huolia, tunnen ihan aitoa sympatiaa teitä kohtaan. Muille sanon vain, että senkun mollaatte työttömiä, minä olen onnellisempi kuin moni työssäkäyvä. Kun te homehdutte toimistoissanne, minä istutan ehkä tomaatteja ihanan puutarhani kasvihuoneeseen tai kenties nautin cappucinoa aurinkotuolissa. Joskus vain siivoan, mutta tämä on ihanaa elämää. Ja lapsilla on äiti kotona.
Ehkäpä tämä ketju on tarkoitettu oikeasti työttömille, ei etuoikeutetuille.
Et sinä sitä määrittele kuka saa osallistua. Työttömyys on monimuotoista ja työttömissä on monenlaisia ihmisiä ja tilanne vaihtelee samankin ihmisen kohdalla eri elämänvaiheissa. Eli kateutesi näkyy, hävettää. Kellään ei saisi olla mukavaa. En ole tuo joka kirjoitti edellä.
Minä olen ollut monta kertaa työttömänä. 2kk-2v pätkiä kerrallaan. Välillä olen ollut pitkäänkin töissä, pisimmillään yli 10 vuotta, mutta työttömyyden uhka on aina läsnä.
- Tuli valittua suhdanneherkkä ala. En tiennyt että se tarkoittaisi toistuvia lomautuksia ja työttömyyttä.
Olen ajan myötä oppinut suhtautumaan työttömyyten paremmin. Ensimmäisillä kerroilla stressasin (ja häpesin) hirveästi ja käytin kaiken ajan töiden hakemiseen. Se oli virhe. Työpaikkoja ei vaan ole siloin kun suhdanteet raapivat pohjaa. Suhdanteiden parantuessa työpaikkoja tulee aina hakuun eikä työllistyminen ole silloin vaikeaa. Parhaimmillaan entiset työnantajat soittavat ja pyytävät töihin.
Nykyään osaan ottaa työttömyyden jo loman kannalta. Toki työttömyydet vieläkin stressaavat, mutta enää en käytä kaikkea aikaana töiden hakemiseen, vaan keskityn enemmän kaikkeen siihen mitä ei ehdi tekemään silloin kun on töissä.
Tsempit kaikille työttömille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän työttömänä olosta. Olen luonnontieteiden maisteri, mutta ei mitään töitä ole, eikä enää edes kiinnosta. Työtön olen ollut pari vuotta. En kuitenkaan identifioi itseäni työttömäksi, vaan ennemminkin jonkinlaiseksi kotirouvaksi. Mieheni käy töissä, ja asumme omakotitalossa (yhdessä Suomen suurimmista kaupungeista,) josta omistan 50%. Maksamme siis asuntolainaa, ja se on ihan ok työttömyydestäni huolimatta. Meillä on 3 lasta, joten en todellakaan nuku puoleenpäivään tmv, vaan herään n.7.30 hoitamaan lapsia kouluun tai muuten vain hoitamaan. Vietän aikani harrastaen ja kotia laittaen ja nautin joka hetkestä. En todellakaan tylsisty, kuten joku voisi ajatella. Ymmärrän, että joillekin työttömyys on katastrofi, mutta en pidä siitä olettamasta, jonka mukaan työttömyys olisi jokaiselle ihmiselle jokin tragedia. Minulle se on pelkkää onnea. En soveltuisi edes mihinkään työyhteisöön , koska vihaan ihmisiä ja olen todella introvertti. Tämä elämä, jota elän, on juuri sitä mitä haluan. Kerran ystäväni kysyi, että enkö mieti tulevaa eläkettä :D No en todellakaan mieti. Siihen mennessä elämä voi olla vaikka minkälaista tai voin olla kuollut. En ainakaan väkisin tunge itseäni heseen töihin, jotta saisin sitten joskus vähän parempaa eläkettä. Tsemppiä kaikille, joille työttömyys aiheuttaa huolia, tunnen ihan aitoa sympatiaa teitä kohtaan. Muille sanon vain, että senkun mollaatte työttömiä, minä olen onnellisempi kuin moni työssäkäyvä. Kun te homehdutte toimistoissanne, minä istutan ehkä tomaatteja ihanan puutarhani kasvihuoneeseen tai kenties nautin cappucinoa aurinkotuolissa. Joskus vain siivoan, mutta tämä on ihanaa elämää. Ja lapsilla on äiti kotona.
Ehkäpä tämä ketju on tarkoitettu oikeasti työttömille, ei etuoikeutetuille.
Et sinä sitä määrittele kuka saa osallistua. Työttömyys on monimuotoista ja työttömissä on monenlaisia ihmisiä ja tilanne vaihtelee samankin ihmisen kohdalla eri elämänvaiheissa. Eli kateutesi näkyy, hävettää. Kellään ei saisi olla mukavaa. En ole tuo joka kirjoitti edellä.
Taas yksi kyökkipsykologi siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmarkkinatuesta pitää tehdä määräaikainen, jonka maksu loppuu 2 vuoden jälkeen. Loputtomiin ei ole varaa hyysätä noita elämäntapatyöttömiä loisijoita.
Minä olen ollut työmarkkinatuella kolme vuotta (työttömänä käytännössä paljon kauemmin). Sadat työpaikkahakemukset sen enempää kuin aktiivimalli tai edes palkkatukimahdollisuus eivät ole saaneet työnantajia kiinnostumaan minusta. Saan asumistukea ja toimeentulotukea, mutta koska ne eivät riitä asuntolapaikkaan, otetaan työmarkkinatuesta vajaat sata euroa asumiseen.
Jos minä tahansa näistä tuista lopetetaan, joudun taas kadulle. Jos en heti vetäisi itseäni kiikkuun, ainoa mahdollisuuteni olisi hankkia ruoka myymälävarkauksilla ja lähteä kiertämään kesämökkejä, joissa voisi yöpyä. Väkivaltaisuuksiin minusta ei ole.
Mitä ajatuksia syntyy?
Älä huoli, ei oo muakaan huolittu mihinkään. Tuhansien työhakemusten jälkeen olen edelleen työtön. Olen juossut työkkärin kursseja läpi ja ollut kuntouttavassa ja palkkatuella. Aktiivimallin vuoksi menin opiskelemaan itteni merkonomiksi, mun elämän suurin virhe. Olen ollut 12v5kk työttömänä ja tuosta ajasta 1v5kk merkonomin papereilla. Haluisin vaihtaa alaa mutta kun kysyin työmarkkinatukea opiskeluun työkkäristä tuli jyrkkä EI. Yks hiton hailee mulle sitte, ollaan sitten merkonomina hautaan saakka. Mä oon helvetin kyllästyny hakemusten lähettämiseen. Joka aamu pitää ettiä painava syy minkä vuoksi ei vaan hyppäis ikkunasta alas, eipä tarttis enää lähetellä turhia hakemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80% n.s "piilotyöpaikkoja"ei missään yleisessä haussa..Kannattaa soittaa rohkeasti suoraan yritykseen josta olisi kiinnostunut ja tiedustella tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diskomyrkkyluikero kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diskomyrkkyluikero kirjoitti:
Paitsi että elät yhteiskunnan tuilla, jotka revitään työntekijöiden palkoista. Elät siis heidän siivellä, mikä ei ole reilua. Jos oikeasti olisit nostamatta mitään tukia ja eläisit omavaraisesti, se olisi hieno homma. Nyt sen sijaan lokkeilet tukirahoilla etkä edes yritä työllistyä.
Tämähän lämmittää kaikkien työssäpuurtajien mieltä ja saa näitä ennakkoluuloja työttömistä aikaan. Kiitos vain siitäkin.En sanonut missään kohtaa, etten yritä työllistyä. Merkillistä että se, että työtön mainitsee elämänsä olevan mukavaa ja merkityksellistä, tarkoittaa automaattisesti lokkeilua.
Paitsi että niin kauan kuin otat vastaan yhteiskunnan maksamaa työttömyyskorvausta olet lokkeilija, jonka elatus maksetaan työtä tekevien selkänahalla.
Eli et tiedä että tukiakin verotetaan?
Tämän tietää häkellyttävän harva.
Voin kertoa, että kyllä kirpaisee, kun työmarkkinatukipäätöksessä lukee "675,60 €" ja pari riviä alempana "maksetaan 540,48 €".
Ei se veroa ole, sellaista maksetaan itse tienatuista rahoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diskomyrkkyluikero kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diskomyrkkyluikero kirjoitti:
Paitsi että elät yhteiskunnan tuilla, jotka revitään työntekijöiden palkoista. Elät siis heidän siivellä, mikä ei ole reilua. Jos oikeasti olisit nostamatta mitään tukia ja eläisit omavaraisesti, se olisi hieno homma. Nyt sen sijaan lokkeilet tukirahoilla etkä edes yritä työllistyä.
Tämähän lämmittää kaikkien työssäpuurtajien mieltä ja saa näitä ennakkoluuloja työttömistä aikaan. Kiitos vain siitäkin.En sanonut missään kohtaa, etten yritä työllistyä. Merkillistä että se, että työtön mainitsee elämänsä olevan mukavaa ja merkityksellistä, tarkoittaa automaattisesti lokkeilua.
Paitsi että niin kauan kuin otat vastaan yhteiskunnan maksamaa työttömyyskorvausta olet lokkeilija, jonka elatus maksetaan työtä tekevien selkänahalla.
Eli et tiedä että tukiakin verotetaan?
Tämän tietää häkellyttävän harva.
Voin kertoa, että kyllä kirpaisee, kun työmarkkinatukipäätöksessä lukee "675,60 €" ja pari riviä alempana "maksetaan 540,48 €".
Ei se veroa ole, sellaista maksetaan itse tienatuista rahoista.
No, mitä se sitten on, jos ei veroa????? Kelalle annetaan verotoimiston laskema ennakonpidätysprosentti, joka pidätetään kelan päivärahoista ja myös ansiosidonnaisesta ja palkkatuloista ja eikös eläkkeestäkin joudu maksamaan veroa.. Nyppiikö sinua joku asia tässä, kun pitää alkaa vääntämään päivänselvää asiaa? :D :D :D :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diskomyrkkyluikero kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diskomyrkkyluikero kirjoitti:
Paitsi että elät yhteiskunnan tuilla, jotka revitään työntekijöiden palkoista. Elät siis heidän siivellä, mikä ei ole reilua. Jos oikeasti olisit nostamatta mitään tukia ja eläisit omavaraisesti, se olisi hieno homma. Nyt sen sijaan lokkeilet tukirahoilla etkä edes yritä työllistyä.
Tämähän lämmittää kaikkien työssäpuurtajien mieltä ja saa näitä ennakkoluuloja työttömistä aikaan. Kiitos vain siitäkin.En sanonut missään kohtaa, etten yritä työllistyä. Merkillistä että se, että työtön mainitsee elämänsä olevan mukavaa ja merkityksellistä, tarkoittaa automaattisesti lokkeilua.
Paitsi että niin kauan kuin otat vastaan yhteiskunnan maksamaa työttömyyskorvausta olet lokkeilija, jonka elatus maksetaan työtä tekevien selkänahalla.
Eli et tiedä että tukiakin verotetaan?
Tämän tietää häkellyttävän harva.
Voin kertoa, että kyllä kirpaisee, kun työmarkkinatukipäätöksessä lukee "675,60 €" ja pari riviä alempana "maksetaan 540,48 €".
Ei se veroa ole, sellaista maksetaan itse tienatuista rahoista.
Jää itsekkin työttömäksi niin ei tartte täällä alkaa piruilemaan!
Vierailija kirjoitti:
Onkos täällä muita joihin työnhaun ja työllistymisen raadollisuus on iskenyt vasten kasvoja? Vai millaisia mietteitä aihe herättää? Ap
Elämäni parasta aikaa on ollut tämä 4 vuoden työttömyyteni. Ensimmäiset pari vuotta tuli ruhtinaallinen ansiosidonnainen, jolloin reissasin ympäri Eurooppaa. Sen jälkeen olen ollut tuloitta, puoliso elättää, työtön hänkin. Ihanaa kun voi olla suunnittelematta yhtään mitään, tekemisestä puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diskomyrkkyluikero kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diskomyrkkyluikero kirjoitti:
Paitsi että elät yhteiskunnan tuilla, jotka revitään työntekijöiden palkoista. Elät siis heidän siivellä, mikä ei ole reilua. Jos oikeasti olisit nostamatta mitään tukia ja eläisit omavaraisesti, se olisi hieno homma. Nyt sen sijaan lokkeilet tukirahoilla etkä edes yritä työllistyä.
Tämähän lämmittää kaikkien työssäpuurtajien mieltä ja saa näitä ennakkoluuloja työttömistä aikaan. Kiitos vain siitäkin.En sanonut missään kohtaa, etten yritä työllistyä. Merkillistä että se, että työtön mainitsee elämänsä olevan mukavaa ja merkityksellistä, tarkoittaa automaattisesti lokkeilua.
Paitsi että niin kauan kuin otat vastaan yhteiskunnan maksamaa työttömyyskorvausta olet lokkeilija, jonka elatus maksetaan työtä tekevien selkänahalla.
Eli et tiedä että tukiakin verotetaan?
Tämän tietää häkellyttävän harva.
Voin kertoa, että kyllä kirpaisee, kun työmarkkinatukipäätöksessä lukee "675,60 €" ja pari riviä alempana "maksetaan 540,48 €".
Ei se veroa ole, sellaista maksetaan itse tienatuista rahoista.
No, mitä se sitten on, jos ei veroa????? Kelalle annetaan verotoimiston laskema ennakonpidätysprosentti, joka pidätetään kelan päivärahoista ja myös ansiosidonnaisesta ja palkkatuloista ja eikös eläkkeestäkin joudu maksamaan veroa.. Nyppiikö sinua joku asia tässä, kun pitää alkaa vääntämään päivänselvää asiaa? :D :D :D :D
Ei ole veroa kun se on sama asia kuin joku antaisi sinulle rahaa ja sitten antaisit pienen osan siitä takaisin. Olisitko tällöin "maksanut" tälle rahan antaneelle jotain?
Olen ollut varmaankin yli 10 kertaa työttömänä. Sitten aina töihin takaisin. Ei se kivaa ole pidemmän päälle. Onneksi asun pk-seudulla ja täällä töitä riittää. En vain jaksa tehdä koskaan yli vuotta putkeen.