Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta missä on työministeri Haatainen. Olen yhden kerran nähnyt hänet mediassa kertomassa, että kaikki kivet ja kannot ja ties mitkä käännetään työttömyyden hoitoon. Mitä on käännetty? Demarit ja vasemmistoliitto eivät ole millään tavalla kiinnostuneita tai huolissaan työttömyydestä tai työttömistä. Senhän andersson jo suoraan sanoi. Ei myöskään marin. Mut ai niin, rahaa tulee ikkunoista ja ovista eikä tässä vielä kaikki. Velkoja ei tartte maksaa takaisin.

Onhan meillä Mahtava Työllisyyden Kuntakokeilu part 3.

Kaksi ensimmäistä kokeilua eivät tuoneet pysyviä työpaikkoja, mutta hei, tehdään homma kolmannen kerran ja odotetaan eri lopputulosta! Ja voidaan sanoa, että jotain on tehty.

Joo eikös tää kokeilu alkanut maaliskuussa, mulle ei oo ainakaan kukaan soittanu ja työtarjouksetkin loppuivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta missä on työministeri Haatainen. Olen yhden kerran nähnyt hänet mediassa kertomassa, että kaikki kivet ja kannot ja ties mitkä käännetään työttömyyden hoitoon. Mitä on käännetty? Demarit ja vasemmistoliitto eivät ole millään tavalla kiinnostuneita tai huolissaan työttömyydestä tai työttömistä. Senhän andersson jo suoraan sanoi. Ei myöskään marin. Mut ai niin, rahaa tulee ikkunoista ja ovista eikä tässä vielä kaikki. Velkoja ei tartte maksaa takaisin.

Onhan meillä Mahtava Työllisyyden Kuntakokeilu part 3.

Kaksi ensimmäistä kokeilua eivät tuoneet pysyviä työpaikkoja, mutta hei, tehdään homma kolmannen kerran ja odotetaan eri lopputulosta! Ja voidaan sanoa, että jotain on tehty.

Joo eikös tää kokeilu alkanut maaliskuussa, mulle ei oo ainakaan kukaan soittanu ja työtarjouksetkin loppuivat.

työtarjous = kehotus hakea jotain työtä. Ei työkkäristä ole mitään töitä kellekään tarjottu sitten 1980-luvun. Eikö muutne ole hyvä että lopettivat noiden kehotusten lähettämisen? Eihän ne koskaan osuneet osaamisen, koulutuksen tai työkokemuksen osalta oikein työttömän näkökumasta. Eikä työnanatajan. Lisäksi ne tuli monesti älyttömän pitkän tai suorastaan mahdottoman matkan takaa. Mistä tietenkin herää ihmetys jotta miksei niihin "osoiteta" kyseisen paikkakunnan työttömiä, niitä kun jokaisesta kylästä ja kaupungista löytyy mielin määrin. Valitettavasti.

Itsekin olen pitkäaikaistyötön. Olen opiskellut omaehtoisesti mistä olen erittäin tyytyväinen. Koronan takia sain venytettyä opintojen päättymistä (olen mieluummin koulussa) mutta alkusyksystä on melkeinpä pakko valmistua. En odota kovin kummosta aspua työkkäristä työllistymisen suhteen. Kaipa mulle yritetään jotain kuntouttavaa (ei mitään aihetta eikä tarvetta) tai 9e/pvä työpajoja. Ikää kun on jo 52v niin enhän mä minnekään enää kelpaa. Seuraavat 15 vuotta työttömyyskorvauksilla ja muilla tuilla, eipä paljoa naurata. Mieluummin olisin töissä, oikeissa töissä joista saa oikeaa palkkaa.

Hirmuinen työvoimapula kuulemma on. Kumma, että tiedän vaikka kuinka monta koulutettua, työkykyistä ja työhaluista 49+ ikästä jotka ei vaan työllisty. 

Vierailija kirjoitti:

Mä tipuin 40v iässä johtoryhmästä työttömäksi, kun firma ei halunnutkaan mua enää äitiysloman jälkeen takaisin. Sain 4kk palkan irtisanomisrahaa ja luulin että kyllä heti saan töitä kun 10v kokemus johtoryhmätasolta. Luulin väärin. Yli vuosi mennyt jo ja olen erittäin pahasti ahdistunut ja uneton tän stressin takia.

Jostain luin että työttömistä yli 20% on erityisasiantuntijoita, päälliköitä, johtajia. Silti työttömistä puhutaan yhdellä tavalla, että he ovat syrjäytynyttä rupusakkia. Tän takia häpeän tilannettani syvästi.

Minulla oli lähestulkoon sama tilanne. Työskentelin esimiestiimin aluepäällikkönä 5 vuotta, josta jäin äitiyslomalle v. 2015. Kun palasin äitiyslomalta, oli muutettu paitsi aluejako myös työtehtäviä. Järkytykseni oli melkoinen, kun kuulin, että minun pitää alkaa käydä 300 km päässä kerran kuukaudessa. Olin tietysti ennen äitiyslomaakin kiertänyt yksiköissä silloin tällöin, mutta ne yksiköt olivat kaikki 150 km säteellä kotoa. Kotona oli juuri vuoden täyttänyt vauva, kun ensimmäistä kertaa ajelin pitämään kuukausikokousta 300 km päähän.

Samaan aikaan alkoi sattumalta johdon katselmukset joka yksikköön, ja niissä johdon katselmuksissa meni usein 6 tuntia paikan päällä ja sen jälkeen illat töitä kotona. Ensin tutustuttiin asiakirjoihin, sitten laatutavoitteisiin, keskustelut, työpaikkakierrokset, kyselyt, pöytäkirjat, johdon toimenpide-ehdotukset jne. Olin todella väsynyt jo ensimmäisen kuukauden jälkeen.

Organisaatiomuutoksen myötä minun tehtäväni lakkautettiin. En ollut tietoinen, että se asia oli ollut hallituksessa esillä jo äitiyslomani aikana. Meille jäi enää yksi keskitason päällikkö ja työtehtäviä delegoitiin esihenkilöille. Minä sain jäädä toimistolle tekemään kirjallisia töitä, kunnes jostain yksiköstä vapautuisi esihenkilön paikka. Pelotti aivan kauheasti, milloin ja ennen kaikkea mistä yksiköstä lähtee esihenkilö pois. Minun miehelläni on vakituinen työ kotipaikkakunnalla, asuntolainaa yhdessä yms. Yritin selittää toimitusjohtajalle, että minun perhetilanteeni ei välttämättä mahdollista muuttoa kauas nopealla aikataululla. Sehän oli kuin seinille olisi puhunut. Hän sanoi, että voihan aina vuokrata jonkun kämpän työpaikkakunnalta ja viettää viikonloput kotona. Minulla oli silloin alle 2-vuotias lapsi, eihän mikään erillään asuminen olisi toiminut.

Se pahin pelko kävi toteen ja esihenkilön paikka avautui juuri sieltä minun entisestä kauimmasta yksiköstä. Kieltäydyin siitä ja pyysin itse, että minut irtisanotaan, koska en nähnyt järkevänä jäädä odottelemaan, mistä seuraavaksi tarjotaan töitä. Olin itse hakenut uutta työpaikkaa äitiyslomalta paluun jälkeen, mutta eipä ollut mitään minun osaamiseeni sopivaa kodin lähellä.

Olin työttömänä 8 kk. Aivan hirveä tunne joutua pois töistä, kun olin 16 vuotta tehnyt työtä vakkaripaikoissa. Nyt olen taas töissä ja pidän työstäni, mutta olen sijaisuudessa vain vuoden loppuun ja kohta taas pitää miettiä, jatkuuko sijaisuus vai onko työnhaku edessä.

Pääkirjoitus: Työvoimapula on täällä taas   (IL 31.7.21)

----------

Nousukausi on ikävästi nostanut taas eteemme Suomen talouden vuosia jatkuneen perusongelman eli pulan osaavasta työvoimasta. Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) julkisti tiistaina heinäkuun suhdannebarometrin. Sen vakavin viesti on pula ammattitaitoisesta työvoimasta. Työvoimapula on nyt EK:n mukaan vieläkin pahempi kuin ennen koronaa ja se uhkaa tyrehdyttää talouden kasvun.

---------

Menkää opiskelemaan ammatti te työttömät narisijat. 

Vierailija kirjoitti:

Pääkirjoitus: Työvoimapula on täällä taas   (IL 31.7.21)

----------

Nousukausi on ikävästi nostanut taas eteemme Suomen talouden vuosia jatkuneen perusongelman eli pulan osaavasta työvoimasta. Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) julkisti tiistaina heinäkuun suhdannebarometrin. Sen vakavin viesti on pula ammattitaitoisesta työvoimasta. Työvoimapula on nyt EK:n mukaan vieläkin pahempi kuin ennen koronaa ja se uhkaa tyrehdyttää talouden kasvun.

---------

Menkää opiskelemaan ammatti te työttömät narisijat. 

Mene sinä terapiaan ja hoidata tuo tarpeesi halveksia muita niin lakkaat myrkyttämästä ympäristöäsi.

Kaffepulla kirjoitti:

Assaripaikka tai harjoittelu on hyvä vastavalmistuneelle ja sitä kautta niitä hommia pääsee oppimaan.

Mutta niihinkin on se kaksisataa hakijaa, eikä edes haastiksiin pääse. Ite paiskin maisterinpaperit yli 16v työkokemuksen päälle, eikä minua kutsuta tosiaan edes haastiksiin, kun haen uuden oman alani assaritöitä ja muita sellaisia, jotka edes vähän liippaisivat alaa, jota olen opiskellut viimeiset viisi vuotta. Kohta tulee vuosi täyteen työttömyyttä. Tänä aikana olen tehnyt satoja hakemuksia, soittoja ja luonut kontakteja. Olen käynyt hyvän työnhakuvalmennuskurssinkin (jossa esim tehtiin CV ja harjoiteltiin hissipuhetta) ja rekryammattilaistrn kanssa suunniteltiin tehokasta työnhakua. Lopputulemana pyöreät NOLLA kutsua haastatteluun, nolla kiinnostunutta firmaa avoimiin hakemuksiin jne.

Minä saan kyllä ajan kulumaan kotona mukavasti, eikä muutenkaan ahdista, mutta olisihan se kivaa nyt saada edes jotain töitä.

Edes sinne varastohommaan en btw kelvannut.

Vierailija kirjoitti:

Työtä on kyllä kaikille, jos annettaisiin vain kysynnän ja tarjonnan kohdata.

Juurikin näin. En ymmärrä miksei työttömäksi jäänyt asiantuntija voisi ottaa paikkaa vastaan vaikka kaupankassalta ja katsella siinä samalla omaa koulutusta vastaavaa työtä. Itse en ikinä jäisi roikkumaan työttömäksi ihan jo senkään takia, että on aamulla syy aloittaa päivä ja lähteä liikenteesee, tapaa uusia ihmisiä, saa uusia kokemuksia jne. Mitä pidempää sitä lojuu niin sitä todennäköisemmin sinne jääkin lojuamaan.

Töitä on kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtä on kyllä kaikille, jos annettaisiin vain kysynnän ja tarjonnan kohdata.

Juurikin näin. En ymmärrä miksei työttömäksi jäänyt asiantuntija voisi ottaa paikkaa vastaan vaikka kaupankassalta ja katsella siinä samalla omaa koulutusta vastaavaa työtä. Itse en ikinä jäisi roikkumaan työttömäksi ihan jo senkään takia, että on aamulla syy aloittaa päivä ja lähteä liikenteesee, tapaa uusia ihmisiä, saa uusia kokemuksia jne. Mitä pidempää sitä lojuu niin sitä todennäköisemmin sinne jääkin lojuamaan.

Koska mitä yleisluontoisempaa paikkaa haet, sellaista, mitä kukaan vaan voi tehdä, sitä enemmän siellä on hakijoita.

Työnantaja valitsee sen omiin tarpeisiinsa sopivimman, eikä se kaupan kassa -tyyppiseen ole koskaan sellainen, jolla on järkevää työkokemusta muualta. Työnantaja haluaa, että valittu henkilö toimii työssä pidempään kuin muutaman viikon.

Toisekseen eipä se kaupan kassa ole mikään meriitti hakiessa uusia töitä. "Joo olin ennen töissä Firma Oy:ssa asiantuntijana laskennan parissa, nyt olen kaupan kassalla ja etsin uusia haasteita! :)"

Siellä on kymmenen muuta hakijaa, jotka EIVÄT ole kaupan kassalla, ja etsivät silti uusia haasteita.

Ja mikä ihme ja kumma siin on et aina käsketään työtöntä hakemaan töitä kaupan kassalta, sinne kaupan kassalle ei kuule niin vaan mennä. Itse olen aspa/myynti merkonomi mutta niin on tuhannet muutkin hakijat.

Yhteen työpaikkaan voi tulla monta tuhatta hakemusta, jos lykästää ja pääset jatkoon niin viimeistään videoiden jälkeen tiput kelkasta. Jos lykästää ja päãset videoista jatkoon niin sitten katsotaan kaupan alan kokemus, ja taas voit tippua kelkasta.

Kaupan kassalle pääsemisestä on tullut yksi vaikeimmista paikoista päästä koska työttömänä on tuhansia merkonomeja, tradenomeja ja maistereita ja kaupan alan opiskelijoita. Työnantajilla on tarjonnan markkinat, ja on helppo valita kirsikat kakun päältä.

Ei ole muutenkaan mitään järkea opiskella merkonomiksi, 2v koulutus aikuisten puolella ja 3v koulutus nuoriso puolella. Opiskelet 2v että pääset nauttimaan kaupan alan ihanista 5-20h/vko määräaika tai osa-aika paskoista. Suomi on maana ihan liian pieni kaupan alan työntekijöihin verrattua, suomeen tarvittaisiin ainakin 200 uutta triplan kokoista kauppakeskusta ja tuokin määrä riittäisi työllistämään vaan murto-osan työttömänä olevista kaupan alan työntekijöistä.

T: 16kk työrttömänä ollut merkonomi, kuka ei odota pääsevänsä kauppaan töihin ihan hetkeen, alan vaihto on edessä

Lisäys edelliseen:

Etenkin keskon työpaikoissa on naurettavat vaatimukset, sun pitää olla keskon kassan, veikkauslaitteen ja asiamiespostin velho 20v kokemuksella. Ei sinne kokemattomalla merkonomilla ole mitään asiaa.

Ja satojen hylkäävien päätöksien jälkeen ei sitä jaksa enää panostaa hakemuksiin, ennen kirjoitin A4 kokoisen tarinan siitä miksi olisin hyvä myyjä ja miksi mut kannattaisi valita tuhansien joukosta. Kaikesta tuosta vaivasta ei ole muuta jäänyt kuin paska käteen ja paljon katkeroitumista.

Töitä on kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtä on kyllä kaikille, jos annettaisiin vain kysynnän ja tarjonnan kohdata.

Juurikin näin. En ymmärrä miksei työttömäksi jäänyt asiantuntija voisi ottaa paikkaa vastaan vaikka kaupankassalta ja katsella siinä samalla omaa koulutusta vastaavaa työtä. Itse en ikinä jäisi roikkumaan työttömäksi ihan jo senkään takia, että on aamulla syy aloittaa päivä ja lähteä liikenteesee, tapaa uusia ihmisiä, saa uusia kokemuksia jne. Mitä pidempää sitä lojuu niin sitä todennäköisemmin sinne jääkin lojuamaan.

Oletpa mustavalkoinen. Kyllä kaupan kassalta monikin ottaisi työtä vastaan, mutta kun sitä ei ole, ainakaan täysillä työtunneilla. Tiedän tasan tarkkaan, mistä puhun, koska olen ollut Salessa tarvittaessa töihin kutsuttavana. Palkkatulot vaihteli 800-2000€/kk, työtuntien määrästä riippuen. Koskaan en saanut huonoa palautetta työstäni, mutta ei siinä koko kaupassa ollut myymälävastaavan lisäksi kuin 4 täysillä työtunneilla ja kaikki muut osa-aikaisia.

Olen ollut myös haastattelussa hampurilaisravintoloissa, eikä yhteenkään ole palkattu töihin. Samat paikat hakee mainoksen vuoksi jatkuvasti uusia työntekijöitä, mutta ei ne palkkaa hakijoita. Se on sellaista mainosta, että meillä menee hyvin ja töitä on tarjolla. Totuus on sitten se, että kerran käyt haastattelussa, naama tai työkokemus ei miellytä ja kun seuraavan kerran taas haet samaan paikkaan töihin, ne siirtää jo suoraan mappi ööhön hakemuksesi.

Hoitoalalla on töitä, mutta en ole ainoa, joka ei yksinkertaisesti pysty pesemään ihmisen ulostetta pois. En vaan yksinkertaisesti sovellu sille alalle. Minullekin ehdotettiin, että käy lähihoitajakoulu, niin varmasti saat töitä. Olen kyllä ekstrovertti ja ahkera työntekijä, mutta toisen ihmisen hoitaminen ja erityisesti kaikki suihkuttamiset, pahat hajut ja ulostehommat oksettaa niin paljon, etten päivääkään pystyisi sitä tekemään.

Hyvä aloitus. Koskettaa mua myös. Oon tänne palstaillut johonkin ketjuun ennenkin työttömyydestä. Olen sairaanhoitaja ekalta ammatilta, mutta se ura loppui lyhyeen. Sydämessä rytmihäiriöitä, enkä pysty tekemään ollenkaan yötyötä. Vuorotyö muutoinkin teki lisälyöntejä ja tykytystä, minkä takia lääkärin suosituksesta vaihdoin alaa vuoden päästä valmistumisesta.

Tradenomina sain vak. työn heti viimeisen vuoden harjoittelun jälkeen, mutta firma meni konkurssiin. Olin työttömänä ja kaksi kertaa äippälomalla v. 2014-2019. Juuri ennen korona-aikaa sain lopulta työtä myyntipäällikkönä pienessä firmassa. Työsuhde lopetettiin koeajan lopulla viime vuoden toukokuussa, koska en tehnyt liiketoimintaan kasvua, mitä oli multa odotettu. Parhaani olin yrittänyt, mutta ei riittänyt. Nyt oon tehnyt satunnaisesti keikkaa sairaanhoitajana aamuvuoroissa yhdessä hoitokodissa. Ei oo mun ominta työtä, mutta mitkä on vaihtoehdot? Tradenomeille ei oo töitä, ainakaan lyhyellä työkokemuksella. Mulla ei näytä eikä kuulosta hyvältä se, että myyntipäällikkönä työsuhde lopetettiin koeajalla. Turha haastatteluihin on mennä selittelemään, että korona luultavasti vaikutti työn tuloksellisuuteen.

Eniten työttömiä haukkuvat ne, joita työelämä on kohdellut silkkihansikkain. Meitä kaikkia ei ole. Oma ex-pomoni oli erittäin inhottava ihminen. Hän saattoi sanoa, että keskitytään perusasioihin, mutta itse ajautui sivuteille. Hän haukkui sekä pikkuasioista että täysin aiheetta.

Esim. 1. Pomo käski etsiä kaikille firman työntekijöille sopivan lahjan, jonka arvo on max. 150€/hlö. Ideoita heiteltiin ja lopulta voittajaidea oli ulkoilupuku firman logolla. Käytin kymmeniä työtunteja tarjousten pyytämiseen, vertailuun, vaate-esittelyihin. Kun olin valinnut 3 parasta ehdokasta ja esittelin ne johtoryhmässä, pomoni sanoi kaikkeen, että ihan kauhea, onpa rumat värit, tokeröä halpatyötä. Esittelyn jälkeen hän haukkui minut, kun en osaa etsiä mitään ja aikaa meni hukkaan, kun lahjat pitäisi jo tilata.

Esim. 2. Pomon siskonpoika tuli meille töihin kesäksi. Hänelle yritettiin antaa monenlaisia työtehtäviä, mutta mikään ei tuntunut kiinnostavan. Hän oli mennyt sanomaan minusta selän takana, että minä en osaa delegoida kenellekään mitään ja kyykytän nuoria työntekijöitä määräämällä p*skahommiin, joilla ei ole mitään merkitystä. Pomo otti minut pitkään puhutteluun (etkö sinä ymmärrä, että nuoret ihmiset ovat tulevaisuuden toivo ja heitä pitää kannustaa ja inspiroida. Jos tällaisia huomioita tulee vielä toisen kerran keneltä tahansa työntekijältä, sinulla ei ole paikkaa tässä talossa).

Esim. 3. Yhden työntekijän palkka oli laskettu väärin ja minä autoin häntä laittamaan sähköpostia palkanlaskentaan. Pomo tuli kiukusta puhisten haukkumaan minut, kun olen mennyt katsomaan toisen henkilön palkkatietoja. Se oli kuulemma laitonta ja firma voi haastaa minut oikeuteen. Minä yritin sanoa, että eihän se voi olla laitonta, kun se työntekijä itse tuli näyttämään palkkalaskelmaansa ja kysymään apua. Keskustelu päättyi siihen, että hän sai viimeisen sanan ja ilmoitti, että asiasta keskustellaan kanssani seuraavan kerran vasta sitten, jos firma päättää aloittaa oikeustoimet.

Esim. 4. irtisanoudun pitkäaikaisen stressin takia, vaikka olisin saanut saikkuakin. Pomo sanoi, että hyvä kun osaat ajatella vähän itseäsikin! Olin niin hämmentynyt, etten tiennyt, mitä vastata, koska hänen mielipuolinen käytöksensä 8 vuoden ajan oli suurin syy siihen, että koin niin suurta stressiä.

Kyllä niitä työtarjouksia edelleen lähetellään. Mulle tuli juuri sellainen. Ja taas sellaiseen työhön, josta mulla ei ole kokemusta enkä täytä edes sitä yhtä ilmoituksessa mainittua ns. pakollista vaatimusta. Mutta mikäs siinä, kyllähän mä voin sitä paikkaa hakea. Haaskataan nyt työnantajan aikaa turhalla hakemuksella. Olen kuitenkin parin viikon kuluttua menossa takaisin entiseen työpaikkaani ja pääsen ainakin hetkeksi eroon näistä apinatempuista.

Vierailija kirjoitti:

Eniten työttömiä haukkuvat ne, joita työelämä on kohdellut silkkihansikkain. Meitä kaikkia ei ole. Oma ex-pomoni oli erittäin inhottava ihminen. Hän saattoi sanoa, että keskitytään perusasioihin, mutta itse ajautui sivuteille. Hän haukkui sekä pikkuasioista että täysin aiheetta.

Esim. 1. Pomo käski etsiä kaikille firman työntekijöille sopivan lahjan, jonka arvo on max. 150€/hlö. Ideoita heiteltiin ja lopulta voittajaidea oli ulkoilupuku firman logolla. Käytin kymmeniä työtunteja tarjousten pyytämiseen, vertailuun, vaate-esittelyihin. Kun olin valinnut 3 parasta ehdokasta ja esittelin ne johtoryhmässä, pomoni sanoi kaikkeen, että ihan kauhea, onpa rumat värit, tokeröä halpatyötä. Esittelyn jälkeen hän haukkui minut, kun en osaa etsiä mitään ja aikaa meni hukkaan, kun lahjat pitäisi jo tilata.

Esim. 2. Pomon siskonpoika tuli meille töihin kesäksi. Hänelle yritettiin antaa monenlaisia työtehtäviä, mutta mikään ei tuntunut kiinnostavan. Hän oli mennyt sanomaan minusta selän takana, että minä en osaa delegoida kenellekään mitään ja kyykytän nuoria työntekijöitä määräämällä p*skahommiin, joilla ei ole mitään merkitystä. Pomo otti minut pitkään puhutteluun (etkö sinä ymmärrä, että nuoret ihmiset ovat tulevaisuuden toivo ja heitä pitää kannustaa ja inspiroida. Jos tällaisia huomioita tulee vielä toisen kerran keneltä tahansa työntekijältä, sinulla ei ole paikkaa tässä talossa).

Esim. 3. Yhden työntekijän palkka oli laskettu väärin ja minä autoin häntä laittamaan sähköpostia palkanlaskentaan. Pomo tuli kiukusta puhisten haukkumaan minut, kun olen mennyt katsomaan toisen henkilön palkkatietoja. Se oli kuulemma laitonta ja firma voi haastaa minut oikeuteen. Minä yritin sanoa, että eihän se voi olla laitonta, kun se työntekijä itse tuli näyttämään palkkalaskelmaansa ja kysymään apua. Keskustelu päättyi siihen, että hän sai viimeisen sanan ja ilmoitti, että asiasta keskustellaan kanssani seuraavan kerran vasta sitten, jos firma päättää aloittaa oikeustoimet.

Esim. 4. irtisanoudun pitkäaikaisen stressin takia, vaikka olisin saanut saikkuakin. Pomo sanoi, että hyvä kun osaat ajatella vähän itseäsikin! Olin niin hämmentynyt, etten tiennyt, mitä vastata, koska hänen mielipuolinen käytöksensä 8 vuoden ajan oli suurin syy siihen, että koin niin suurta stressiä.

Onkohan meillä ollut sama ”pomo” jossain kohtaa? Minulla oli esimiehenä narsistinen ja tuulella käyvä tyyppi. Just nuo purkaukset kuulostaa tutulta. Kieltäydyin ylitöistä, koska olin varannut päiväkodista lapsen hoitoajan normaalin työpäivän pituuden mukaan. Esimies sanoi, että hänellä on oikeus määrätä minut jäämään ylitöihin ja minähän jään, koska hän määrää. Minä sanoin, että jos pakotetaan jäämään, niin haen lapseni työpaikalle, koska päiväkodissa hän ei ole sekuntiakaan varatun hoitoajan jälkeen. Esimies uhkaili, että yt-neuvottelut on edessä, jos ei jousteta pakkotilanteessa, ja sittenhän se nähdään, kuka saa lähteä ja kuka jäädä. Minä lähdin sieltä heti kun sain määräaikaisen sijaisuuden toisesta paikasta. Syytä kysyttäessä sanoin suoraan, että mä en kestä tuota sun tapaa johtaa kiukuttelemalla ja haukkumalla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä niitä työtarjouksia edelleen lähetellään. Mulle tuli juuri sellainen. Ja taas sellaiseen työhön, josta mulla ei ole kokemusta enkä täytä edes sitä yhtä ilmoituksessa mainittua ns. pakollista vaatimusta. Mutta mikäs siinä, kyllähän mä voin sitä paikkaa hakea. Haaskataan nyt työnantajan aikaa turhalla hakemuksella. Olen kuitenkin parin viikon kuluttua menossa takaisin entiseen työpaikkaani ja pääsen ainakin hetkeksi eroon näistä apinatempuista.

Minullekin tuli työtarjous, mutta oli 60 muutakin hakijaa, en päässyt ja tuo oli osa-aikatyö.

Mä oon ollu 12v5kk työttömänä enkä ole saanut ainuttakaan työtarjousta työkkäristä.

Luulin, että olisit kuvaillut, mitä ymmärtämistä on työttömänä olemisessa ja miksi se on jotenkin käsittämätöntä tai vaikeaa. 

Vierailija kirjoitti:

Eniten työttömiä haukkuvat ne, joita työelämä on kohdellut silkkihansikkain. Meitä kaikkia ei ole. Oma ex-pomoni oli erittäin inhottava ihminen. Hän saattoi sanoa, että keskitytään perusasioihin, mutta itse ajautui sivuteille. Hän haukkui sekä pikkuasioista että täysin aiheetta.

Esim. 1. Pomo käski etsiä kaikille firman työntekijöille sopivan lahjan, jonka arvo on max. 150€/hlö. Ideoita heiteltiin ja lopulta voittajaidea oli ulkoilupuku firman logolla. Käytin kymmeniä työtunteja tarjousten pyytämiseen, vertailuun, vaate-esittelyihin. Kun olin valinnut 3 parasta ehdokasta ja esittelin ne johtoryhmässä, pomoni sanoi kaikkeen, että ihan kauhea, onpa rumat värit, tokeröä halpatyötä. Esittelyn jälkeen hän haukkui minut, kun en osaa etsiä mitään ja aikaa meni hukkaan, kun lahjat pitäisi jo tilata.

Esim. 2. Pomon siskonpoika tuli meille töihin kesäksi. Hänelle yritettiin antaa monenlaisia työtehtäviä, mutta mikään ei tuntunut kiinnostavan. Hän oli mennyt sanomaan minusta selän takana, että minä en osaa delegoida kenellekään mitään ja kyykytän nuoria työntekijöitä määräämällä p*skahommiin, joilla ei ole mitään merkitystä. Pomo otti minut pitkään puhutteluun (etkö sinä ymmärrä, että nuoret ihmiset ovat tulevaisuuden toivo ja heitä pitää kannustaa ja inspiroida. Jos tällaisia huomioita tulee vielä toisen kerran keneltä tahansa työntekijältä, sinulla ei ole paikkaa tässä talossa).

Esim. 3. Yhden työntekijän palkka oli laskettu väärin ja minä autoin häntä laittamaan sähköpostia palkanlaskentaan. Pomo tuli kiukusta puhisten haukkumaan minut, kun olen mennyt katsomaan toisen henkilön palkkatietoja. Se oli kuulemma laitonta ja firma voi haastaa minut oikeuteen. Minä yritin sanoa, että eihän se voi olla laitonta, kun se työntekijä itse tuli näyttämään palkkalaskelmaansa ja kysymään apua. Keskustelu päättyi siihen, että hän sai viimeisen sanan ja ilmoitti, että asiasta keskustellaan kanssani seuraavan kerran vasta sitten, jos firma päättää aloittaa oikeustoimet.

Esim. 4. irtisanoudun pitkäaikaisen stressin takia, vaikka olisin saanut saikkuakin. Pomo sanoi, että hyvä kun osaat ajatella vähän itseäsikin! Olin niin hämmentynyt, etten tiennyt, mitä vastata, koska hänen mielipuolinen käytöksensä 8 vuoden ajan oli suurin syy siihen, että koin niin suurta stressiä.

Hyvä pointti! Työpaikkahäirintä on iso ongelma tässä maassa. Minä en kykene enää työyhteisöihin, lähes joka paikassa on minut savustettu ulos. Ihmiset osaavat olla ilkeitä. Jo nuorena sain eri paikoissa paljon negatiivisia kokemuksia, ja jokainen epäonnistuminen nosti kynnystä hakeutua seuraavaan paikkaan. Nyt olen käytännössä ilman omaa rahaa, puolison elättämä. Pitäisi kai pyrkiä eduskuntaan, se kun tuntuu olevan ainoa hyväksytty tapa elellä veronmaksajien piikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Pääkirjoitus: Työvoimapula on täällä taas   (IL 31.7.21)

----------

Nousukausi on ikävästi nostanut taas eteemme Suomen talouden vuosia jatkuneen perusongelman eli pulan osaavasta työvoimasta. Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) julkisti tiistaina heinäkuun suhdannebarometrin. Sen vakavin viesti on pula ammattitaitoisesta työvoimasta. Työvoimapula on nyt EK:n mukaan vieläkin pahempi kuin ennen koronaa ja se uhkaa tyrehdyttää talouden kasvun.

---------

Menkää opiskelemaan ammatti te työttömät narisijat. 

Olikos se tämä vai jokin muu EK:n kysely, jossa samalla sekä pelättiin työvoimapulaa että vaadittiin palkkojen alentamista ja sosiaaliturvan leikkauksia?