Lue keskustelun säännöt.
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4281)
4221/4281
|
21.12.2025 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
"Yli 30 vuotta eläkkeellä olleiden määrä kasvaa hurjaa vauhtia."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha ketju nostettu taas. No ei haittaa. Ehdinkin taas jäädä työttömäksi yt seurauksena.
Vierailija kirjoitti:
Mä tipuin 40v iässä johtoryhmästä työttömäksi, kun firma ei halunnutkaan mua enää äitiysloman jälkeen takaisin. Sain 4kk palkan irtisanomisrahaa ja luulin että kyllä heti saan töitä kun 10v kokemus johtoryhmätasolta. Luulin väärin. Yli vuosi mennyt jo ja olen erittäin pahasti ahdistunut ja uneton tän stressin takia.
Jostain luin että työttömistä yli 20% on erityisasiantuntijoita, päälliköitä, johtajia. Silti työttömistä puhutaan yhdellä tavalla, että he ovat syrjäytynyttä rupusakkia. Tän takia häpeän tilannettani syvästi.
Oletko itse siis se "vähän parempi työtön" mielestäsi?
Menkää töihin! Vaikka metsään risuja keräämään. Kai siitäkin palkkaa maksetaan.
Vierailija kirjoitti:
Menkää töihin! Vaikka metsään risuja keräämään. Kai siitäkin palkkaa maksetaan.
Ai lämmityspuita itselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti mahdollisimman moni "parempi" menkää töihin- huutelijakin pääsee tässä talouskurimuksessa testaamaan kadehtimaansa työttömän osaa edes toviksi. Saa vähän kaikupohjaa huuteluilleen.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti mahdollisimman moni "parempi" menkää töihin- huutelijakin pääsee tässä talouskurimuksessa testaamaan kadehtimaansa työttömän osaa edes toviksi. Saa vähän kaikupohjaa huuteluilleen.
Tämän synkän tilanteen hopeareunus olisi se, että pilkka osuisi kaikille huutelijoille omaan nilkkaan ja oppisivat olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin tein töitä lähes 30 vuotta, opintojen ohessakin olin aina töissä. Olen nyt vuoden ollut työttömänä ja hakenut aktiivisesti töihin. Nyt olen alkanut huomata, että hakeminen turhauttaa enkä enää edes halua töihin. Teen hakemukset kyllä edelleen tarkkaan, mutta jos pääsen haastatteluun, niin en pysty mitenkään peittelemään innostuksen puuttumista. Elämään on alkanut muodostua uudenlaiset rutiinit, joihin ei kuulu enää töihin lähtemistä. En usko, että enää saan töitä, kun oma halu on hiipunut. Onko tämä nyt sitä syrjäytymistä, en tiedä, on kyllä aivan uusi kokemus minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti mahdollisimman moni "parempi" menkää töihin- huutelijakin pääsee tässä talouskurimuksessa testaamaan kadehtimaansa työttömän osaa edes toviksi. Saa vähän kaikupohjaa huuteluilleen.
Tämän synkän tilanteen hopeareunus olisi se, että pilkka osuisi kaikille huutelijoille omaan nilkkaan ja oppisivat olemaan.
Työpaikan saaminen on kiven alla suurimmalle osalle ihmisistä oli sitten työtön tai työssäkäyvä joka haluaisi vaihtaa työpaikkaa. Moni töissä oleva on tehnyt ison työn jotta on saanut vaihdettua uuteen paikkaan, työtön joutuu huhkimaan vielä enemmän. Suhteetkaan ei tätä nykyä useimmiten mahdollista muuta kuin sen että pääsee haastatteluun mutta sen jälkeen voi olla monenlaista säätöä firmassa johon hakee; pitää saada ison johtajan x tai johtoryhmän vahvistus että ylipäätään rekryprosesissa jatketaan, homma voikin keskenkaiken vaihtua siihen että josko talon sisältä voitaisiin järjestellä työt uudelleen jotta ei tarvittaisi ketään.
Ja tätä nykyä kun vaihtaa niin voi saada melkoisen sotkun kontolleen .... tosi paljon haetaan jotain super tyyppejä. Koeaikapurut on lisääntyneet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on todella surullista, että ap on aloittanut ketjun viisi vuotta sitten ja tilanne Suomessa on edelleen työttömyyden suhteen aivan sama, ellei jopa pahempi. Allekirjoitan alkuperäisen kommentin osittain. Siis sen, että työttömyyttä ei voi kunnolla ymmärtää, ennen kuin on itse ollut työtön. Olen ollut nyt 9 kk työttömänä työnhakijana - työsuhteeni tosin päättyi jo yli vuosi sitten, mutta sain 4 kk ajan irtisanomisajan palkkaa. Tähän mennessä olen opiskellut kaksi amk-tutkintoa ja näiden tutkintojen välissä (ja toisen tutkinnon aikana) tein työtä matalapalkkaisella alalla. Kokemusta ko. työstä ehti kertyä kymmenisen vuotta, kunnes jouduin irtisanotuksi. Olen aina joko opiskellut tai ollut töissä ja tämä pitkittynyt työttömyys on ollut yksi hirveimmistä asioista elämässäni.
Ensimmäiset kaksi kuukautta menivät helposti. Palkkani oli irtisanomisen aikaan tosiaan melko pieni, koska tein osa-aikaisia töitä, mutta silti parempi kuin työttömyyskorvaukset tällä hetkellä. Pystyin turvaamaan elämistäni entiseen tapaan ja kaupan päälle pystyin vielä harrastamaan ja nukkumaan vaikka keskellä päivää, jos väsytti. Ulkoilin, kävin kuntosalilla, pelasin videopelejä, luin kirjoja, katsoin sarjoja ja elokuvia suoratoistopalvelusta. Ajattelin, että kyllähän minä nyt työtä saan. Pelkkää positiivista palautetta olen saanut niistä sijaisuuksista, joita olen viimeksi opiskelemallani tutkinnolla tehnyt. CV:ni on hyvä ja päivitetty, osaan kirjoittaa ja esiintyä edukseni. Mikä voisi mennä pieleen?
No, näköjään kaikki. Hain työpaikkaa työpaikan perään, ensin viimeksi opiskelemaltani alalta, sitten myös ensimmäisellä amk-tutkinnollani vaikka onkin selvää, että sillä en enää tule työllistymään. Lopulta kaikennäköistä: myyjäntöitä, huoltoasematyöntekijän töitä, linjastotyötä, jopa Kelan palveluneuvojaksi hain. Todellisuus valkeni äkkiä. Työttömiä on niin paljon, että esimerkiksi Kelan palveluneuvojaksi haki yli 500 ihmistä. Joka paikasta satelee viestejä "valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun". Se, että en ole päässyt valmistumisen jälkeen kiinni oman alan töihin, on musertavaa. Kohta valmistumisestani on taas kulunut niin kauan, että tutkinnollani ei enää ole työnantajalle mitään merkitystä ja koska työkokemustakaan ei ole kuin lyhyistä sijaisuuksista, ei minua kukaan tule palkkaamaan. En työllisty myöskään oman alani ulkopuolelle, koska sinne valitaan tietysti sellaisia hakijoita, joilla on jo kokemusta ko. työstä. Ymmärrän toki työnantajan näkökulmaa. Miksi kukaan palkkaisi huoltoasemalle työntekijän, jolla ei ole kaupanalasta hajuakaan, jos hakijoiden joukossa on kaupanalan vanha konkari? En enää nauti asioista, jotka aiemmin toivat minulle iloa ja suoratoistopalvelunkin olen joutunut lakkauttamaan, koska kaikki ylimääräiset kulut on karsittu.
-Momo
Täällä tosi moni on ehdottanut uudelleenkouluttautumista ja yrittäjyyttä ratkaisuna työttömyyteen. Omalta kohdaltani voin sanoa, että yrittäjyyteen minulla ei ole mitään annettavaa. Se kun vaatisi ensinnäkin sellaisen alan osaamista, jolle on kysyntää ja toiseksi kykyä innovoida jotain sellaista, mitä ei muualta vielä saa. Minulla ei ole kumpaakaan. Olen vapaaehtoisena ilman korvausta tehnyt alani töitä, jotta ammattitaito pysyisi edes vähän yllä, mutta se nyt ei ole sama asia. Mitä tulee uudelleenkouluttautumiseen, niin minulla on jo ne kaksi amk-tutkintoa. Olen 36-vuotias. Minusta olisi ihan kiva tässä vaiheessa elämää työllistyä sillä osaamisella, jonka olen n. kahdeksan amk-opiskeluvuoden aikana hankkinut. En myöskään tiedä, millä rahalla tässä kohtaa elämää opiskelisi. Opintotukikuukaudet on käytetty eli opintolainaakaan ei saa lisää, enkä kyllä mielellään sitä ottaisikaan koska edellisetkin on maksamatta.
Tl;dr: Olin varma, että kouluttautunut, mukava, hyvin työnsä hoitanut ja terveellä maalaisjärjellä varustettu ihminen ehdottomasti saa JOTAIN työtä. Suunnitelmissani oli, että tässä kohtaa elämää minulla on omakotitalo, työ ja mieluisia vapaa-ajan harrastuksia. Suurin toiveeni oli, että jo lapsuudesta asti kokemani köyhyys vihdoin väistyisi, kun vain opiskelen ahkerasti ja pääsen töihin. Todellisuudessa mikään ei ole muuttunut, elän edelleen kädestä suuhun ja voin henkisesti erittäin huonosti. En jaksa enää tehdä mitään tai välittää mistään. Haen töitä tietäen, että en saa edes haastattelukutsua. Haluaisin vain lakata olemasta ja päästä tästä kurjuudesta. Vaan enpä uskalla edes tappaa itseäni, koska pelkään epäonnistuvani siinäkin.
- Momo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömälle tulee selvitysvelvollisuus vahvalla syyllisyysolettamalla, jos työttömän tukia evätään tai peritään takaisin.
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000011871205.html
Edellisessä tapauksessa löytyi sen verran todisteita, että luopuivat tukien takaisinperinnästä.
Työtön on aika vaikeassa tilanteessa, jos työttömällä ei ole mitään todisteita, jolloin työvoimavirkailijan selvityspyyntöön kirjaama peruste on pätevä kaikissa valitusasteissa. Voivat kirjata, että työttömän "koskaan elämänsä aikana harrastama" -toiminta estää kokopäiväisen työn hakemisen, jonka jälkeen työttömän on todistettava luotettavilla papereilla ettei näin ole tapahtunut.
Itse ulkoilin vuosia sitten paljon ja aurinkoisen kevään ansiosta poikkeuksellisesti rusketuin (palamatta ja luomatta nahkaani). Työvoimavirkailija kehui rusketusta ja kerroin ulkoilleeni paljon, mutta inttäminen loppui vasta kun tokaisin ärtyneenä ettei minulla ole voimassa olevaa passia, että olisin voinut hankkia rusketukseni työvoimatoimistoon ilmoittamattomalla ulkomaan matkalla. Oli sen verran epäonnistuneesta narauttamisesta pettynyt työvoimavirkailija, että olisi mielenkiintoista tietää, mitä työvoimavirkailija kirjasi työministeriön päiväkirjajärjestelmään. Tilanne olisi päättynyt toisin, jos minulla olisi ollut voimassa oleva passi.
Mikä järki siinäkin on, että jotain rangaistaan harrastuksen vuoksi? Toisaalta aina kauhistellaan CV:n aukollisuutta - siis, jaksoja jolloin ei ole ollut työelämässä. Eikös se pahin synti ole vain olla, mutta toisaalta taas sekään ei ole hyvä, että ihminen pyrkii tekemään jotain. Jakomielitautista.
Suomen ongelma on malliltaan pyramidi. Ylimmällä asteella on kansan todellisuudesta vieraantunut hallitus ja eduskunta, jotka säätävät lait. Lainsäädäntöä sitten tulkitaan kentällä aina työntekijälle/ työttömälle kaikista ankarimmalla tavalla. Mitään harkintaa tai yksilön lähtökohtia huomioivaa lähestymistapaa ei hyväksytä. Politikoista kukaan ei kyseenalaista tätä lainsäädännön giljotiinimekanismia. Siis kansan valitsemia ei voisi vähempää kiinnostaa se, miten näitä aivopieruja käytännössä toteutetaan.
Kaikki tuntuvat hiljaisesti hyväksyvän esim. työttömien kohdalla sen, että työvoimaviranomaisten toiminta on enemmän kyttäystä, uhkailua, pakottamista, ja siinä leijuu jatkuvasti jokin rangaistuksen uhka - vain siksi, ettei sinulla ole työpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se sattuu. Lähinnä ulos sulkeminen.
Olin jo jossain vaiheessa aiemmin puoli vuotta edessä ja taas samassa tilanteessa.
Työttömiä ilmiselvästi Täytyy olla, koska päättäjien pitää näyttää tekoja kansainvälisille rahastoille. Jos näin ei olisi, päätöksiä ei tehtäisi niin, että itseään ei saa kehittää, tai menettää kaikki tuet, eikä saa tehdä pätkätöitäkään, tai menettää kaikki tuet. Itse tein, kuten kaikki omalla alalla, projektikeikkoja ja ne kestää viikoista vuoteen, mutta sitten tuli KELA ja päätti alkaa yksipuolisesti luetella, mitä kaikkea olen ja en ole heidän mielestään tehnyt. Seurauksena yli 20 vuoden ura päätettiin kirjaimellisesti KELA:n mielivallalla. Samalla estettiin kaikki tulevat keikat ja kaikki, mitä saattoi tehdä minkään asian eteen. Täsmälleen samalla tavalla toimii koko oma ala, mutta joillekin tehdää tällä tavalla, joten on ilmiselvää, että jotkut yksinkertaisesti valitaan pitää siinä tilanteessa päästämättä irtautumaan. Samaan aikaan päättäjät tilkitsee määrätietoisin ottein jokaisen mahdollisuuden työllistyä tekemällä siitä työnhakijalle ja työnanatajalle mahdollisimman vaikeaa ja kallista. Tämä on kätevä temppu päättäjiltä, jotka väistelee omaa syyllisyyttään tilanteeseen syyttämällä työttömiä ja vähäosaisia laiskottelusta, koska sillä tavalla saadan huomio pois siitä, että muut kohdistavat paheksuntansa niihin eikä heihin, jotka tuhoavat kaiken mahdollisuuden työllistyä lähes jatkuvalla rahastamisella. Toinen temppu on pompottaa energian hintaa, koska sillä nostetaan elinkustannukset tarkoituksella niin, että ihmiset elää selviytymisrajalla ja firmat ei pysty maksamaan sellaisia palkkoja, joilla ihmiset pärjäisi. Tämä on yksinkerttaisuudessaan ihmisten autonomian poistamista täyden kontrollin pakottamiseksi. Eli koko paska on tarkoituksellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se hyvä koulutus ole koskaan taannut kenellekään töitä tai hyvää palkkaa.
Yksi iso tekijä tässä taitaa olla se, että Suomessa on jo liikaa korkeasti koulutettuja ihmisiä joille ei vaan yksinkertaisesti ole töitä. Siinä tulee sellanen mukava asia vielä eteen ettet saa edes paskapalkkaisia hanttihommia kun olet opiskellut liikaa.
Itse vedän varastotöistä yli 3000€ kuussa käteen ihan peruskoulupohjalta eikä tarvi miettiä töiden jälkeen töitä, eikä mitään siihen liittyvää. Pitää vaan huolen, että on seuraavana päivänä ajoissa töissä ja hoitaa työajalla ne duunit mitä tarvii.
Jos kaikki olisivat maistereita, tohtoreita tai vastaavia, ei maailmassa enää tapahtuisi mitään koska kaikki työt jäisivät hoitamatta.
No... niitä maistereita ja tohtoreita kyllä tarvitaan. Varastomiehenä ilmeisesti sinä voisit diagnosoida sairaat, kehittää rokotteita, laskea siltojen lujuuslaskelmia, johtaa vaikeaa isoa organisaatiota.. tässä vain muutama esimerkki.
On hirveää resurssintuhlausta kouluttaa kalliilla maisteri/tohtori ja jättää sitten se tietotaito hyödyntämättä.
Ongelma on se, että mitä se tohtorintutkinto nykyään tarkoittaa. Pahimmillaan olet ollut professorin kirjurina 4 vuotta yliopistolla. Moni väittelee tohtoriksi luomatta itse mitään uutta ja kaikki ideat ovat tulleet professorilta. Sama 4 vuotta teollisuudessa olisi tuonut tärkeää työkokemusta.
Toki myös oikeitakin tohtoreita on ja kaikki kunnia heille.
Ennen jatko-opintoihin päätyi hyviä opiskelijoita. Nykyään tilanne on enemmän se, että sinne päätyy he, jotka eivät muualta työtä löytäneet.
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju nostettu taas. No ei haittaa. Ehdinkin taas jäädä työttömäksi yt seurauksena.
Toivottavasti nautit 😍😍😍😍🥰🥰🥰😘😘😘😘😘
Vierailija kirjoitti:
Se sattuu. Lähinnä ulos sulkeminen.
Ainakin Orpoon sattuu kun me köyhät kehdataan sanoa ettei hän välitä meistä sairaista ja köyhistä.