Lue keskustelun säännöt.
Mitä äiti tekee väärin, jos lapsella ei ole kavereita?
11.04.2014 |
Kouluikäisen tyttöni kaveri muutti toiselle paikkakunnalle, eikä uusia kavereita ole löytynyt. Tyttö on ujo ja tämä kaveri oli tytön ainut kaveri lukuunottamatta sukulaistyttöä. En jaksa tätä surua ja huolta, itken salaa kaikilta, lapsilta ja kaikilta, töissäkin vaan itku tulee, salaa menen vessaan itkemään ettei kukaan nää...
Itse oon yh, uutta miestä ei vaan ole löytynyt, isänsä ei ole kuvioissa. Isän kuolemaa käsiteltiin perheneuvolassa ja se oli tosi raskasta. Taas menossa neuvolaan, nyt tämän takia. Koulukuraattori on lomautettuna, eipä sinne nyt voi mennä.
Tyttöllä on harrastus, mutta ei ole sieltä kavereita saanut. Tyttö on 4-luokkalainen enkä sen ikäistä oikein voi mennä ulos välitunnille vahtimaan, että leikkikääs nyt mun tytön kanssa. Onneksi on edes sukulaistyttö, jota joskus näkee, asuu toisella paikkakunnalla, ei usein voi käydä, jos käy on ainakin kaksi yötä aina kylässä.
Syytän tästä itseäni. Ilmoitus laitettiin lapselle kaveri.fi, muttei saatu yhtään vastausta. Itse käyn töissä, iltaisin en kertakaikkiaan jaksa pyytää omia kavereita kylään, pitäisi kai esimerkiksi olla sosiaalisuudesta, mutta kun en jaksa. Haluan vaan levätä kotona ja vaan istua, kun seisoma/kävelytyö. Kavereita käy silloin tällöin ja yhdessä kyläillään lasten kanssa aina joskus plus matkustetaan sukulaistytön luo. En tajua mitä teen väärin :-( En kauheesti kaipaa nyt haukkuja, kun olen asiasta ihan rikki ja nytkin itken vaikka olen töissä, kun suru ja huoli lapsesta.
Kommentit (34)
Lapset saavat helpommin kavereita kun heillä on hyvä itsetunto. Pitäisi selvittää, mikä parantaisi tytön itsetuntoa. Ja tärkeimpiä asioita on pukeutuminen. Ja usein tästä sanotaan vastaan tai ei lopulta edes jakseta muuttaa tätä asiaa, mutta kun lapsella on samantyylisiä vaatteita kuin muilla, hän saa helpommin kavereita. Ja jos on mukana lasten trendijutuissa, on ne sitten vaikka joidenkin korttien keräilyä, saa jutun aihettakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 14:08"]Kuulostat masentuneelta... Olisikohan nyt kyseessä enemmän äidin ongelma kuin tyttären. Hyvä että menet juttelemaan asiasta, onko miehesi kuolema käsitelty lopullisesti? Kuulostaa siltä että joku kriisi menossa jos itket töissäkin tyttäresi ongelmaa joka ei ehkä hänelle itselleen edes ole ongelma. Selvitäpä tunteesi, äläkä liikaa stressaa. Voi olla että tyttäresikin alkaa kärsimään kaverittomuudesta jos huomaa sen ahdistavan äitiä noin kovasti.
[/quote]
Taitaa olla niin. Ainakin osaksi. Onneksi saan nyt keskusteluapua! Isän kuolema käsiteltiin neuvolassa, ehkä kuitenkin vielä siitä puhutaan. Lopetan nyt tämän itkemisen, olin ruokatunnilla ja aikaa miettiä. Työnteko aina piristää mua, samoin urheilu. ap
17 vastaa Kymeenlaaksosta ollaan.
Ihanaa kuulla että olet kuitenkin hienosti työkuntoinen ja jaksat urheillakin. Pidä jatkossakin huolta omasta jaksamisestasi. Tsemppiä.
Itse olin koko ala-asteen yksin. Asia muuttui kun menin äidin päätöksestä eri yläasteelle kun oikeastaan koko muu luokka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 14:19"]Lapset saavat helpommin kavereita kun heillä on hyvä itsetunto. Pitäisi selvittää, mikä parantaisi tytön itsetuntoa. Ja tärkeimpiä asioita on pukeutuminen. Ja usein tästä sanotaan vastaan tai ei lopulta edes jakseta muuttaa tätä asiaa, mutta kun lapsella on samantyylisiä vaatteita kuin muilla, hän saa helpommin kavereita. Ja jos on mukana lasten trendijutuissa, on ne sitten vaikka joidenkin korttien keräilyä, saa jutun aihettakin.
[/quote]
Mun mielestä tytöllä on samanlaiset vaatteet kuin muillakin. Kevääksi haluaa nyt tennarit ja hupparin. Värillisiä farkkuja käyttää, ihan tavallsia paitoja mun mielestä, paljon värillisiä tai kukallisia legginssejä, tunikoita, mekkoja, puolihameita, onko ne sit out? Seppälästä ostettiin kasa vaatteita, kai siel nyt ihan muodikkaita on? Mitä nyt on muotileikkejä, en tiedä? Musaa kuuntelee, räplää kännykällä, hoitaa nukkeja (liian lapsellista? Tuskin sitä koulussa kuuluttaa) Kirjoittaa tarinoita, piirtää...ap
Ihanan kuulonen tyttö sulla, ota nyt aikalisä murheiden laaksoon. Haet perheneuvolasta apua itsellesi, ja tyttö saa varmuutta isan eläimen kanssa touhutessaan. Koulukuraattori voi olla hyvä, taisitten ei. Oma lapseni koki siellä käymisen leimaavana, mutta on tosi herkkis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 13:59"]
Ei tyttö tilanteesta kärsi niin paljon kuin minä murehdin. Mutta kaipaisi koulussa kavereita. Voi että mua vituttaa, kun luokka on täynnä tyttöjä, miksei kukaan voi hakea leikkiin????? Eikö ole kellään tytöllä empatiaa, että tuo on yksin???? No, itku tulee taas, tääl taas työpaikan vessaan piiloon itkemään. Oon yksin kantanut tätä asiaa kauan, nyt lu ekaa kertaa (en oo purkanut muualle) avaudun tästä, niin suru vaan tulee koko ajan... Onneksi pääsen perheneuvolaan puhumaan asiasta. ap
[/quote]
Mullekin tulee tunne, että sä heijastat ehkä omia menetyksiä lapseesi. Eli on helpompaa käsitellä omia tuskallisia kokemuksia, kun kääntää sen huoleksi lapsen pärjäämisestä. Mutta kun sinä itket ja kannat huolta, lapsi huomaa että sinua pitää kannatella, ja teidän suhde voi alkaa keikahtaa päälleen. Lapsi alkaa käyttäytyä kuin aikuinen ja sinä taannut.
Kun lapsi elää sitä ikää, jossa itselläsi on ollut vaikeaa, siinä on vaikea muistaa, että te olette kuitenkin kaksi erillistä ihmistä, vaikka teissä varmasti on paljon samaa. Ja isän kuolema moninkertaistaa tuon vaikeuden. Yritä kuitenkin itkeä jokainen menetys omanaan, ja keskity luottamaan lapsesi tulevaisuuteen. Miksi hän ei pärjäisi elämässään, pärjääthän sinäkin, vaikkei nyt siltä tunnukaan. Eikä tietysti kuulukaan tuntua tässä kohtaa. On nimittäin paljon parempi, että uskallat sentään itkeä etkä vain teeskentele kovaa ja romahda sitten lopulta täysillä.
Kirjoitteleeko tyttö muuttaneen ystävänsä kanssa, siis ihan kirjeitä? Tapaako? Sellainenkin voisi olla hyvä asia, vaikka siinäkin omat surunsa voi tulla vastaan.
Onko sulla sellaisia kaverisuhteita, että saisit vaikka viikolle jonkun hengähdystauon? Tai että vaikka siivoaisitte yhdessä välillä vuoroin teillä ja vuoroin heillä, jolloin saisitte jutella samalla mukavia ja vapaa-ajalla ei tarvitsisi yksinään kantaa huolta huushollaamisesta niin paljon. Tai jotain vastaavaa, millä saisit taakkaasi kevenemään, mikä se sitten voisikaan olla. Ihan selvästi tarvitset niitä hetkiä, että saat surra rauhassa, jos muutenkin olet yksinäisyyden ystävä.
Ja tosiaan, ei kannata jäädä kiukkuamaan toisten epäempaattisuutta. Jokaisen täytyy oppia etsimään muilta tarvitsemaansa sitten kuitenkin. Jos antaa itselleen tilaa kiukutella siitä, mitä toiset keskenkasvuiset eivät osaa lapsesi puolesta tehdä, ruokkii toisen epävarmuutta ja opettaa vihamielistä mallia, sen sijaan että rohkaisisi ja tukisi aktiivisuutta. Mutta ei tämäkään oikein toimintaohjeeksi käy, koska siinä yrittäisin patistaa sinua tekemään jotain, mikä sinulta ei luontevasti varmaan onnistuisi, ja kun se luontevuus olisi tärkeintä. Mutta saatpa mietittävää - kun oivallat asioita, luonnikkuus tulee itsestään.
Pahoittelut vielä kuolemantapauksen johdosta!
Enpä usko että tuossa mitään perheneuvolaa tarvitaan tai kuraattoria (josta ainakin meidän koulussa enemmän haittaa kuin hyötyä lapselle). Perheneuvolassa käsitellään vakavempia/ranhempia asioita, yleensä asiakkalla jotain ongelmia kehityksessä tai käytöksessä, mitä ap:n lapsella ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ajattelin samaa, että voisivatko tytöt olla yhteyksissä muutosta huolimatta? Kutsuisit vaikka yökylään teille:)
Itsellä sama. Ja tajuan, että turhaan huolehtineen. Tai se ei ainakaa auta asiaa. Toimia voisin ...ja ei se ole päivästä tämä elämä kiinni. Itsetuntoa voisi yrittää kohentaa. Ja jos ei onnista kaveri, niin ajatuksella" ei se haittaa." yrittää voi, ja joskus onnistuu.
Jos itse viihdyt yksin, niin miksi lapsen viihtyminen on ongelma? Meilläkin on niin. Välillä kiva olla kaverin kanssa.
Itseä harmittaa tämä ns. Turha stressaaminen. Keksin Aina jonkun syyn kieriskellä tuskissani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsi ei halua nähä vapaa ajalla kavereita,koska eräänkin tytön äiti aina keksii valittaa ja haastaa riitaa jostain. Hänellä menee avioliitossaan huonosti ja on kateellinen,kun minä olen eronnut eikä ole riitaa edes ex miehen kanssa ja saan elää rauhassa. Me ei tarvita lapsen kanssa mitään kähinää kenenkään kanssa,joten koulussa on kavereita,vapaalla ollaan rauhassa.
Höpö juttuja nuo vaatejutut. Ei pidä mennä massan mukana. Jokainen saa olla ja pukeutua kuten haluaa.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 14:07"]´Kun kuraattori tulee taas paikalle, pyydä häntä menemään koulutunneille (ryhmätyö tunnit parhaita) seuraamaan miten lapsesi käyttäytyy muiden kanssa. Vastaako hän esimerkiksi muiden lasten esittämiin kysymyksiin vai vetäytyykö syrjään. Ovatko kaveritaidot kunnossa?
Pelkästää muiden lasten varaan ei pidä kaveruutta laskea. Ei pidä jäädä odottamaan että joku muu hakee leikkiin. Lasten maailma ei toimi niin.
[/quote]
Tyttö on ujo. Aina ollut. Ihan "perusluonne". Nykyään uskaltaa kuulemma olla reippaasti tunneilla mukana. Opettajan mukaan siis. Vastaa kyllä jos kysytään ja menee leikkiin, jos pyydetään. Mutta itse ei vaan taida uskaltaa, minkäs teet. Kaverinsa kanssa oli tosi iloinen ja reipas, kunhan olivat tutustuneet paremmin. ap