Akateemisten vanhempien duunarilapset. Epäonnistunut kasvatus?
Heti alkuun pakko sanoa että raflaavasta otsikosta huolimatta tässä ei ole tarkoitus mollata duunareita.
Haluaisin vain tietää että kokevatko akateemiset vanhemmat itse epäonnistuneensa kasvattajina jos jälkikasvu ei päätäkkään kouluttautua?
Kun oletuksena on kuitenkin että akateemiset vanhemmat kannustavat lapsiaan opiskeluun. Tilastot puhuvat tämän puolesta myös, en jaksa kaivaa linkkejä mutta tunnettu tutkimus on todistanut korrelaation äidin ja lapsen aikuisiän koulutustason välillä.
Rupesin miettimään miten itse suhtautuisin jos lapseni ei kouluttautuisi. Tai toisaalta, millaista olisi kasvaa varakkaassa akateemisessa perheessä, ja itse olla kouluttamattomana matalapalkka työssä ja tietää ettei itse pysty ikinä saavuttamaan samaa elintasoa? Miten vanhemmat ajattelisivat tälläisestä jälkikasvusta?
Ajatuksia?
Kommentit (73)
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 13:44"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 13:19"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 13:02"]
Olen ehkä ahdasmielinen, mutta en tajua miksi akateemisen lapsi hakeutuisi duunariammattiin. Toinen vanhemmistani on akateeminen ja toinen opistotasoinen, itselleni on aivan selvää ollut aina että menen yliopistoon. En ole käsistäni kätevä enkä ylitsepursuavan sosiaalinen, joten yliopisto on todellakin lähimpänä omaa arvomaailmaani.
Kuten joku sanoikin, akateemisen ja alemmin koulutetun erottaa sydämen sivistys, yliopiston arvomaailmaan kuuluu muitakin asioita kuin tutkinto. Ei kyse ole pelkästään rahasta tai "varmasta työpaikasta". Itse olen mieluummin työtön akateeminen kuin sairaanhoitaja.
[/quote]
Akateemisen ja alemmin koulutetun ero on koulutustasossa. Se on se ainoa asia, joka pätee kaikkiin. Nämä muut sydämen sivistykset ym. ovat naurettavia yleistyksiä. Eipä ole kovin laaja-alaisesta pohdintaa, jos uskoo koulutuksen ja älykkyyden olevan suoraan verrannollisia asioita.
Koulutus ei tee kenestäkään älykästä vaikka oman tiedon lisääminen aina tietysti auttaa ja omaan potentiaaliinsa pääsee ehkä paremmin käsiksi. Kaikki älykkäät ja tiedonhaluiset ihmiset eivät kuitenkaan ole ammatillisesti kunnianhimoisia eivätkä kaikki akateemiset ole sieltä välkyimmästä päästä.
[/quote]
Iso ero tuleekin siitä kaikesta opintojen ulkopuolisesta elämästä.
Tietysti täällä yleistetään. Mitä naurettavaa siinä on? Täytyykö tarkentaa että amiksessa 30 hengen luokallani oli ehkä pari sivistynyttä opiskelijaa, kun taas yliopistossa koko aikana tapasin ehkä kaksi tylsää ja typerää ihmistä.
[/quote]
Mutta sinäkin arvotat nämä sivistyneet ja tylsät omista lähtökohdistasi käsin. Eri ihmisellä taas on eri painotukset, joilla sieltä amisluokaltakin löytyisi enemmän sivistyneitä ja yliopistosta enemmän tolloja.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 09:02"]
Heti alkuun pakko sanoa että raflaavasta otsikosta huolimatta tässä ei ole tarkoitus mollata duunareita.
Haluaisin vain tietää että kokevatko akateemiset vanhemmat itse epäonnistuneensa kasvattajina jos jälkikasvu ei päätäkkään kouluttautua?
Kun oletuksena on kuitenkin että akateemiset vanhemmat kannustavat lapsiaan opiskeluun. Tilastot puhuvat tämän puolesta myös, en jaksa kaivaa linkkejä mutta tunnettu tutkimus on todistanut korrelaation äidin ja lapsen aikuisiän koulutustason välillä.
Rupesin miettimään miten itse suhtautuisin jos lapseni ei kouluttautuisi. Tai toisaalta, millaista olisi kasvaa varakkaassa akateemisessa perheessä, ja itse olla kouluttamattomana matalapalkka työssä ja tietää ettei itse pysty ikinä saavuttamaan samaa elintasoa? Miten vanhemmat ajattelisivat tälläisestä jälkikasvusta?
Ajatuksia?
[/quote]
Ajatuksia:
Kuulostat iäkkäältä ja tuon suuntaiset luokkakonfliktien pohdinnat 70-luvulta.
Et osaa kirjoittaa.
Minä olen onnellinen nyt. 80- luvun alussa yo- tutkinnot ja ppettajan ja ja tutkijan töitä. Nyt 2007 lähtien onnellinen lähihoitaja vanhuksille . elämä on . Toki opiskelen edelleen.Työn ohessa.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 14:07"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 13:44"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 13:19"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 13:02"]
Olen ehkä ahdasmielinen, mutta en tajua miksi akateemisen lapsi hakeutuisi duunariammattiin. Toinen vanhemmistani on akateeminen ja toinen opistotasoinen, itselleni on aivan selvää ollut aina että menen yliopistoon. En ole käsistäni kätevä enkä ylitsepursuavan sosiaalinen, joten yliopisto on todellakin lähimpänä omaa arvomaailmaani.
Kuten joku sanoikin, akateemisen ja alemmin koulutetun erottaa sydämen sivistys, yliopiston arvomaailmaan kuuluu muitakin asioita kuin tutkinto. Ei kyse ole pelkästään rahasta tai "varmasta työpaikasta". Itse olen mieluummin työtön akateeminen kuin sairaanhoitaja.
[/quote]
Akateemisen ja alemmin koulutetun ero on koulutustasossa. Se on se ainoa asia, joka pätee kaikkiin. Nämä muut sydämen sivistykset ym. ovat naurettavia yleistyksiä. Eipä ole kovin laaja-alaisesta pohdintaa, jos uskoo koulutuksen ja älykkyyden olevan suoraan verrannollisia asioita.
Koulutus ei tee kenestäkään älykästä vaikka oman tiedon lisääminen aina tietysti auttaa ja omaan potentiaaliinsa pääsee ehkä paremmin käsiksi. Kaikki älykkäät ja tiedonhaluiset ihmiset eivät kuitenkaan ole ammatillisesti kunnianhimoisia eivätkä kaikki akateemiset ole sieltä välkyimmästä päästä.
[/quote]
Iso ero tuleekin siitä kaikesta opintojen ulkopuolisesta elämästä.
Tietysti täällä yleistetään. Mitä naurettavaa siinä on? Täytyykö tarkentaa että amiksessa 30 hengen luokallani oli ehkä pari sivistynyttä opiskelijaa, kun taas yliopistossa koko aikana tapasin ehkä kaksi tylsää ja typerää ihmistä.
[/quote]
Mutta sinäkin arvotat nämä sivistyneet ja tylsät omista lähtökohdistasi käsin. Eri ihmisellä taas on eri painotukset, joilla sieltä amisluokaltakin löytyisi enemmän sivistyneitä ja yliopistosta enemmän tolloja.
[/quote]
Juuri näin. Mikäli ihmisellä on negatiivisia ennakkoluuloja esim. amislaisia kohtaan ja taas vuorostaan positiivisia ennakkoluuloja akateemisia kohtaan, on vaikea olla objektiivinen. Ihminen näkee ja hyväksyy helpoiten asioita, jotka vahvistavat meidän jo olemassa olevia mielipiteitämme.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 14:14"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 14:07"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 13:44"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 13:19"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 13:02"]
Olen ehkä ahdasmielinen, mutta en tajua miksi akateemisen lapsi hakeutuisi duunariammattiin. Toinen vanhemmistani on akateeminen ja toinen opistotasoinen, itselleni on aivan selvää ollut aina että menen yliopistoon. En ole käsistäni kätevä enkä ylitsepursuavan sosiaalinen, joten yliopisto on todellakin lähimpänä omaa arvomaailmaani.
Kuten joku sanoikin, akateemisen ja alemmin koulutetun erottaa sydämen sivistys, yliopiston arvomaailmaan kuuluu muitakin asioita kuin tutkinto. Ei kyse ole pelkästään rahasta tai "varmasta työpaikasta". Itse olen mieluummin työtön akateeminen kuin sairaanhoitaja.
[/quote]
Akateemisen ja alemmin koulutetun ero on koulutustasossa. Se on se ainoa asia, joka pätee kaikkiin. Nämä muut sydämen sivistykset ym. ovat naurettavia yleistyksiä. Eipä ole kovin laaja-alaisesta pohdintaa, jos uskoo koulutuksen ja älykkyyden olevan suoraan verrannollisia asioita.
Koulutus ei tee kenestäkään älykästä vaikka oman tiedon lisääminen aina tietysti auttaa ja omaan potentiaaliinsa pääsee ehkä paremmin käsiksi. Kaikki älykkäät ja tiedonhaluiset ihmiset eivät kuitenkaan ole ammatillisesti kunnianhimoisia eivätkä kaikki akateemiset ole sieltä välkyimmästä päästä.
[/quote]
Iso ero tuleekin siitä kaikesta opintojen ulkopuolisesta elämästä.
Tietysti täällä yleistetään. Mitä naurettavaa siinä on? Täytyykö tarkentaa että amiksessa 30 hengen luokallani oli ehkä pari sivistynyttä opiskelijaa, kun taas yliopistossa koko aikana tapasin ehkä kaksi tylsää ja typerää ihmistä.
[/quote]
Mutta sinäkin arvotat nämä sivistyneet ja tylsät omista lähtökohdistasi käsin. Eri ihmisellä taas on eri painotukset, joilla sieltä amisluokaltakin löytyisi enemmän sivistyneitä ja yliopistosta enemmän tolloja.
[/quote]
Juuri näin. Mikäli ihmisellä on negatiivisia ennakkoluuloja esim. amislaisia kohtaan ja taas vuorostaan positiivisia ennakkoluuloja akateemisia kohtaan, on vaikea olla objektiivinen. Ihminen näkee ja hyväksyy helpoiten asioita, jotka vahvistavat meidän jo olemassa olevia mielipiteitämme.
[/quote]
Se, että hyvää koulutusta pidetään positiivisempana asiana kuin huonoa koulutusta, ei ole sen kummempi juttu kuin että kaunista ulkonäköä pidetään miellyttävämpänä kuin rumaa. Tai että rikas mies on halutumpi kuin köyhä. Ei se ole mikään "ennakkoluulo".
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 20:50"]
Onko näistä rikkaiden perheiden amislapsista esimerkkejä missään? Kai heitä pitäisi olla näkynyt jossain tosi-tv:ssä tai juorupalstoilla "vuorineuvoksen poika lajittelee postia" tms. Taitaa olla urbaania legendaa koko juttu. Koulutus on laajentunut ja laajentuu koko ajan lisää Suomessa, joten lienee todella harvinaista jos ei kultalusikkaperheen pentu saa jotain titteliä aikaiseksi. Poikkeuksena toki sairaustapaukset ja rock-tähdiksi ryhtyvät jne.
[/quote]
Amanda Harkimo on käynyt vain amiksen, vaikka on rahakkaasta suvusta. Tosin suku ei taida olla kovin akateeminen, vaan muuten onnistunut bisneksissä. Ja Ama on vielä nuori, eli ehtii hankkia paremmankin koulutuksen.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 09:02"]
Heti alkuun pakko sanoa että raflaavasta otsikosta huolimatta tässä ei ole tarkoitus mollata duunareita.
Haluaisin vain tietää että kokevatko akateemiset vanhemmat itse epäonnistuneensa kasvattajina jos jälkikasvu ei päätäkkään kouluttautua?
Kun oletuksena on kuitenkin että akateemiset vanhemmat kannustavat lapsiaan opiskeluun. Tilastot puhuvat tämän puolesta myös, en jaksa kaivaa linkkejä mutta tunnettu tutkimus on todistanut korrelaation äidin ja lapsen aikuisiän koulutustason välillä.
Rupesin miettimään miten itse suhtautuisin jos lapseni ei kouluttautuisi. Tai toisaalta, millaista olisi kasvaa varakkaassa akateemisessa perheessä, ja itse olla kouluttamattomana matalapalkka työssä ja tietää ettei itse pysty ikinä saavuttamaan samaa elintasoa? Miten vanhemmat ajattelisivat tälläisestä jälkikasvusta?
Ajatuksia?
[/quote]
Kuten moni täällä jo kertoi, ei se akateemisuus todellakaan ole mikään oikotie onneen. Minä olen ktm ja mieheni fyyisesti raskasta työtä tekevä duunari. Kuitenkin, mies tienaa huomattavasti enemmän kuin minä.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 11:14"]
Onhan akateemisuudella usein vaikutusta, jos ei itse työhön, niin ainakin ajattelutapaan. Yliopiston yksi tehtävä olisi opettaa akateemista ajattelua, kirjoittamista ja lukemista. Valitettavasti kun kerran olet saavuttanut laaja-alaisen ja abstraktin ajattelun, on vaikea palata siihen putkiaivoisuuteen. Monilla ''duunareilla'' tuntuu olevan hyvin rajoittunut ja konkreettinen ajattelumalli - kaikki mitä mediassa (erit. iltalehti yms.) otetaan vastaan ilman lähdekritiikkiä, samoin tietämys yhteiskunnan rakenteista voi olla aika nolla ja siki poliitikkojen puheita ei osata arvioida laaja-alaisemmin.
Minulla ei ole mitään duunareita vastaan, mutta ihmettelen ajatusta, ettei yliopisto tarjoa mitään muuta kuin tutkinnon. Ei kaikissa tietenkään tapahdu mitään mullistavaa muutosta, mutta kyllä ainakin työkalut siihen annetaan paremmin kuin esim. ammattikoulussa.
Ja nyt alapeukuttelemaan kaikki vaan!
[/quote]
Ei tarvitse peruutella ajassa kovinkaan pitkälle taaksepäin tilanteeseen, jossa naisilla ei ollut mahdollisuutta kunnon koulutukseen. Olivatko naiset siis miehiä typerämpiä? Onko niin, että meidän älykkyytemme on lisääntynyt vasta koulutuksen myötä ja olimme ennen sitä putkiaivoisia?
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 09:46"]
Tuntuu että nykypäivänä ihmisille ei enää ole tärkeintä sivistys ja korkea koulutus, vaan se raha. On ihan sama oletko yliopistokoulutettu, jos olet köyhä etkä pärjää tulojesi kanssa elintasokilpailussa. Sankari on se, joka pystyy asumaan hyvällä alueella kivitalossa ja viemään perheensä vuosittain parille kaukomatkalle. Se voi olla vaikka amiksesta valmistunut putkari, jolla on menestyvä firma. Samalla kielitieteilijä voi olla töissä varastomiehenä ja asua pienessä kolmiossa maahanmuuttajanaapurustossa vailla minkäänlaisia mahdollisuuksia leveämpään elämään.
[/quote]
Tämä on totta. Itse olen akateeminen ja köyhä maahanmuuttajavaltaiselta betonikerrostaloalueelta. Minua alemmin koulutetuilla on lähipiirissä se leveämpi rahakkaampi elämä. Vitsihän se olisi korostaa että on sentään "akateeminen" vaikka köyhä.
Ja toden totta joissakin akateemisten vanhempien perheissä, erityisesti nimekkäät suvut, on todella kovat ja ahdistavat paineet lapsilla akateemiselle uralle. Alemmin koulutettuja lapsia/lpsenlapsia pidetään "viallisina" ja ylipisto-opiskelut keskeyttänyt on todella epäonnistunut. AMK:n käyneistä vatvotaan loputtomiin jospa kuitenkin opiskelisi vaikka vanhana sen yliopistotutkinnon.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 20:50"]
Onko näistä rikkaiden perheiden amislapsista esimerkkejä missään? Kai heitä pitäisi olla näkynyt jossain tosi-tv:ssä tai juorupalstoilla "vuorineuvoksen poika lajittelee postia" tms. Taitaa olla urbaania legendaa koko juttu. Koulutus on laajentunut ja laajentuu koko ajan lisää Suomessa, joten lienee todella harvinaista jos ei kultalusikkaperheen pentu saa jotain titteliä aikaiseksi. Poikkeuksena toki sairaustapaukset ja rock-tähdiksi ryhtyvät jne.
Amanda Harkimo on käynyt vain amiksen, vaikka on rahakkaasta suvusta. Tosin suku ei taida olla kovin akateeminen, vaan muuten onnistunut bisneksissä. Ja Ama on vielä nuori, eli ehtii hankkia paremmankin koulutuksen.
Elintason kannalta ei koulutustasolla ole välttämättä merkitystä, jos on luontaista bisnesälyä ja kykyä johtaa muita. Muiden kannattaa satsata koulutukseen ja hyvään palkkatyöammattiin.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 13:44"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 13:19"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 13:02"]
Olen ehkä ahdasmielinen, mutta en tajua miksi akateemisen lapsi hakeutuisi duunariammattiin. Toinen vanhemmistani on akateeminen ja toinen opistotasoinen, itselleni on aivan selvää ollut aina että menen yliopistoon. En ole käsistäni kätevä enkä ylitsepursuavan sosiaalinen, joten yliopisto on todellakin lähimpänä omaa arvomaailmaani.
Kuten joku sanoikin, akateemisen ja alemmin koulutetun erottaa sydämen sivistys, yliopiston arvomaailmaan kuuluu muitakin asioita kuin tutkinto. Ei kyse ole pelkästään rahasta tai "varmasta työpaikasta". Itse olen mieluummin työtön akateeminen kuin sairaanhoitaja.
[/quote]
Akateemisen ja alemmin koulutetun ero on koulutustasossa. Se on se ainoa asia, joka pätee kaikkiin. Nämä muut sydämen sivistykset ym. ovat naurettavia yleistyksiä. Eipä ole kovin laaja-alaisesta pohdintaa, jos uskoo koulutuksen ja älykkyyden olevan suoraan verrannollisia asioita.
Koulutus ei tee kenestäkään älykästä vaikka oman tiedon lisääminen aina tietysti auttaa ja omaan potentiaaliinsa pääsee ehkä paremmin käsiksi. Kaikki älykkäät ja tiedonhaluiset ihmiset eivät kuitenkaan ole ammatillisesti kunnianhimoisia eivätkä kaikki akateemiset ole sieltä välkyimmästä päästä.
[/quote]
Iso ero tuleekin siitä kaikesta opintojen ulkopuolisesta elämästä.
Tietysti täällä yleistetään. Mitä naurettavaa siinä on? Täytyykö tarkentaa että amiksessa 30 hengen luokallani oli ehkä pari sivistynyttä opiskelijaa, kun taas yliopistossa koko aikana tapasin ehkä kaksi tylsää ja typerää ihmistä.
[/quote]
Sinä siis oman kattavan empiirisen tutkimuksen perustella toteat, että vain hieman reilu 6% amislaisista on sivistyneitä ja että yliopistolaisista vain noin promille (jos sitäkään) on tylsiä ja typeriä?
Useat tutkimukset sanovat, että mitä korkeampi älykkyysosamäärä sitä vähemmän on ennakkoluuloja.