Akateemisten vanhempien duunarilapset. Epäonnistunut kasvatus?
Heti alkuun pakko sanoa että raflaavasta otsikosta huolimatta tässä ei ole tarkoitus mollata duunareita.
Haluaisin vain tietää että kokevatko akateemiset vanhemmat itse epäonnistuneensa kasvattajina jos jälkikasvu ei päätäkkään kouluttautua?
Kun oletuksena on kuitenkin että akateemiset vanhemmat kannustavat lapsiaan opiskeluun. Tilastot puhuvat tämän puolesta myös, en jaksa kaivaa linkkejä mutta tunnettu tutkimus on todistanut korrelaation äidin ja lapsen aikuisiän koulutustason välillä.
Rupesin miettimään miten itse suhtautuisin jos lapseni ei kouluttautuisi. Tai toisaalta, millaista olisi kasvaa varakkaassa akateemisessa perheessä, ja itse olla kouluttamattomana matalapalkka työssä ja tietää ettei itse pysty ikinä saavuttamaan samaa elintasoa? Miten vanhemmat ajattelisivat tälläisestä jälkikasvusta?
Ajatuksia?
Kommentit (73)
Kaksi duunarialoitusta yhdelle päivälle. Etkö kyennyt tiivistämään yhdeksi aloitukseksi? Ja kuka vielä käyttää sanaa duunari :o
Olen ehkä ahdasmielinen, mutta en tajua miksi akateemisen lapsi hakeutuisi duunariammattiin. Toinen vanhemmistani on akateeminen ja toinen opistotasoinen, itselleni on aivan selvää ollut aina että menen yliopistoon. En ole käsistäni kätevä enkä ylitsepursuavan sosiaalinen, joten yliopisto on todellakin lähimpänä omaa arvomaailmaani.
Kuten joku sanoikin, akateemisen ja alemmin koulutetun erottaa sydämen sivistys, yliopiston arvomaailmaan kuuluu muitakin asioita kuin tutkinto. Ei kyse ole pelkästään rahasta tai "varmasta työpaikasta". Itse olen mieluummin työtön akateeminen kuin sairaanhoitaja.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 14:54"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 11:14"]
Onhan akateemisuudella usein vaikutusta, jos ei itse työhön, niin ainakin ajattelutapaan. Yliopiston yksi tehtävä olisi opettaa akateemista ajattelua, kirjoittamista ja lukemista. Valitettavasti kun kerran olet saavuttanut laaja-alaisen ja abstraktin ajattelun, on vaikea palata siihen putkiaivoisuuteen. Monilla ''duunareilla'' tuntuu olevan hyvin rajoittunut ja konkreettinen ajattelumalli - kaikki mitä mediassa (erit. iltalehti yms.) otetaan vastaan ilman lähdekritiikkiä, samoin tietämys yhteiskunnan rakenteista voi olla aika nolla ja siki poliitikkojen puheita ei osata arvioida laaja-alaisemmin.
Minulla ei ole mitään duunareita vastaan, mutta ihmettelen ajatusta, ettei yliopisto tarjoa mitään muuta kuin tutkinnon. Ei kaikissa tietenkään tapahdu mitään mullistavaa muutosta, mutta kyllä ainakin työkalut siihen annetaan paremmin kuin esim. ammattikoulussa.
Ja nyt alapeukuttelemaan kaikki vaan!
[/quote]
Ei tarvitse peruutella ajassa kovinkaan pitkälle taaksepäin tilanteeseen, jossa naisilla ei ollut mahdollisuutta kunnon koulutukseen. Olivatko naiset siis miehiä typerämpiä? Onko niin, että meidän älykkyytemme on lisääntynyt vasta koulutuksen myötä ja olimme ennen sitä putkiaivoisia?
[/quote]
Kyllä. Mummoissa ja papoissa sen huomaa yhä.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 13:02"]
Olen ehkä ahdasmielinen, mutta en tajua miksi akateemisen lapsi hakeutuisi duunariammattiin. Toinen vanhemmistani on akateeminen ja toinen opistotasoinen, itselleni on aivan selvää ollut aina että menen yliopistoon. En ole käsistäni kätevä enkä ylitsepursuavan sosiaalinen, joten yliopisto on todellakin lähimpänä omaa arvomaailmaani.
Kuten joku sanoikin, akateemisen ja alemmin koulutetun erottaa sydämen sivistys, yliopiston arvomaailmaan kuuluu muitakin asioita kuin tutkinto. Ei kyse ole pelkästään rahasta tai "varmasta työpaikasta". Itse olen mieluummin työtön akateeminen kuin sairaanhoitaja.
[/quote]
Akateemisen ja alemmin koulutetun ero on koulutustasossa. Se on se ainoa asia, joka pätee kaikkiin. Nämä muut sydämen sivistykset ym. ovat naurettavia yleistyksiä. Eipä ole kovin laaja-alaisesta pohdintaa, jos uskoo koulutuksen ja älykkyyden olevan suoraan verrannollisia asioita.
Koulutus ei tee kenestäkään älykästä vaikka oman tiedon lisääminen aina tietysti auttaa ja omaan potentiaaliinsa pääsee ehkä paremmin käsiksi. Kaikki älykkäät ja tiedonhaluiset ihmiset eivät kuitenkaan ole ammatillisesti kunnianhimoisia eivätkä kaikki akateemiset ole sieltä välkyimmästä päästä.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 13:02"]
Olen ehkä ahdasmielinen, mutta en tajua miksi akateemisen lapsi hakeutuisi duunariammattiin. Toinen vanhemmistani on akateeminen ja toinen opistotasoinen, itselleni on aivan selvää ollut aina että menen yliopistoon. En ole käsistäni kätevä enkä ylitsepursuavan sosiaalinen, joten yliopisto on todellakin lähimpänä omaa arvomaailmaani.
Kuten joku sanoikin, akateemisen ja alemmin koulutetun erottaa sydämen sivistys, yliopiston arvomaailmaan kuuluu muitakin asioita kuin tutkinto. Ei kyse ole pelkästään rahasta tai "varmasta työpaikasta". Itse olen mieluummin työtön akateeminen kuin sairaanhoitaja.
[/quote]
Ja minä taas olen mieluummin sairaanhoitaja kuin akateeminen, työssäkäyvä tai työtön.
Eikö ole mukavaa, että täällä Suomessa jokainen voi valita itselleen sen ammatin missä viihtyy?
Vaikka se täytyy sanoa, että minulle on aina ollut tärkeää tulla toimeen omillani. En pysty käsittämään tuollaista ajatusta, että joku valitsisi tietoisesti työttömyyden jos töitä on tarjolla jollain muulla alalla.
Ihan karmeaa, jos joku ajattelee lapsestaan epäonnistujana, jos ei ole halunnut tähdätä yhtä korkealle. Itse olen meidän lähisuvusta ainut ylioppilas, opiskelenAMK tutkintoa ja aikeissa hakea yliopistoon. Koskaan ei ole painostettu opiskelemaan, mutta on vain todettu että hanki hyvä ammatti.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 11:18"]
Minulla on lähipiiristäni kokemuksena, että akateemiset vanhemmat ovat paljon suvaitsevampia lapsensa koulutuksen ja ammatinvalinnan suhteen, kun taas helposti olosuhteiden pakosta alemman koulutuksen saaneet vanhemmat painostavat lapsiaan kouluttautumaan, koska heille ei tätä mahdollisuutta suotu.
.
[/quote]e
Tällaisia havaintoja mullakin, todellakin. Tosin se täytyy sanoa, että odotetaan, että lapsi hyödyntäisi osaamistaan ja pyrkisi tavoitteeseensa, oli intohimona sitten sähköasentaminen tai kokkikoulu. Eli ei koulutustasolla sinänsä ole väliä, enemmän yhteentörmäyksiä tulisi siitä, jos lapsi ei haluaisikaan tehdä yhtään mitään eikä edes yrittää.
Akateemisten vanhempien lapsi ei välttämättä ole riittävän lahjakas yliopistoon. Älyä ei voi lisätä kasvattamalla.
Jos seuraava sukupolvi päättäisi että duunarina on noloa olla niin kuka sitten teidän mammojen peput pyyhkisi? Yhteiskunta TARVITSEE duunareita. Heidän avulla talous pysyy pystyssä.
Tärkeintä on saada tehdä työtä mistä itse tykkää. Puutarhuriksi ei kouluteta yliopistolla.
Palkan takia kyllä ohjataan hyvään koulutukseen, mutta jokainen oman tiensä valitsee.
Mies FM ja minä puutarhuri.
Onko näistä rikkaiden perheiden amislapsista esimerkkejä missään? Kai heitä pitäisi olla näkynyt jossain tosi-tv:ssä tai juorupalstoilla "vuorineuvoksen poika lajittelee postia" tms. Taitaa olla urbaania legendaa koko juttu. Koulutus on laajentunut ja laajentuu koko ajan lisää Suomessa, joten lienee todella harvinaista jos ei kultalusikkaperheen pentu saa jotain titteliä aikaiseksi. Poikkeuksena toki sairaustapaukset ja rock-tähdiksi ryhtyvät jne.
Mitä väliä mikä ammattinimike on niin kauan kun on itse onnellinen? Elämässä on syvällisempiäkin asioita kuin opiskelu. Mutta jos siitä löydät onnen niin opiskele! Ole onnellinen.
Mitä väliä mikä ammattinimike on niin kauan kun on itse onnellinen? Elämässä on syvällisempiäkin asioita kuin opiskelu. Mutta jos siitä löydät onnen niin opiskele! Ole onnellinen.
" Itse olen mieluummin työtön akateeminen"
Et ole tuolla asenteella yhtään sen arvokkaampi yhteiskunnalle kuin kouluttamaton sosiaalipummi joka ei halua tehdä töitä. Vaikka koulutuksellisesti olet kolme/neljä tasoa "ylempänä".
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 13:19"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 13:02"]
Olen ehkä ahdasmielinen, mutta en tajua miksi akateemisen lapsi hakeutuisi duunariammattiin. Toinen vanhemmistani on akateeminen ja toinen opistotasoinen, itselleni on aivan selvää ollut aina että menen yliopistoon. En ole käsistäni kätevä enkä ylitsepursuavan sosiaalinen, joten yliopisto on todellakin lähimpänä omaa arvomaailmaani.
Kuten joku sanoikin, akateemisen ja alemmin koulutetun erottaa sydämen sivistys, yliopiston arvomaailmaan kuuluu muitakin asioita kuin tutkinto. Ei kyse ole pelkästään rahasta tai "varmasta työpaikasta". Itse olen mieluummin työtön akateeminen kuin sairaanhoitaja.
[/quote]
Akateemisen ja alemmin koulutetun ero on koulutustasossa. Se on se ainoa asia, joka pätee kaikkiin. Nämä muut sydämen sivistykset ym. ovat naurettavia yleistyksiä. Eipä ole kovin laaja-alaisesta pohdintaa, jos uskoo koulutuksen ja älykkyyden olevan suoraan verrannollisia asioita.
Koulutus ei tee kenestäkään älykästä vaikka oman tiedon lisääminen aina tietysti auttaa ja omaan potentiaaliinsa pääsee ehkä paremmin käsiksi. Kaikki älykkäät ja tiedonhaluiset ihmiset eivät kuitenkaan ole ammatillisesti kunnianhimoisia eivätkä kaikki akateemiset ole sieltä välkyimmästä päästä.
[/quote]
Iso ero tuleekin siitä kaikesta opintojen ulkopuolisesta elämästä.
Tietysti täällä yleistetään. Mitä naurettavaa siinä on? Täytyykö tarkentaa että amiksessa 30 hengen luokallani oli ehkä pari sivistynyttä opiskelijaa, kun taas yliopistossa koko aikana tapasin ehkä kaksi tylsää ja typerää ihmistä.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 13:53"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 13:42"]
" Itse olen mieluummin työtön akateeminen"
Et ole tuolla asenteella yhtään sen arvokkaampi yhteiskunnalle kuin kouluttamaton sosiaalipummi joka ei halua tehdä töitä. Vaikka koulutuksellisesti olet kolme/neljä tasoa "ylempänä".
[/quote]
Samaa mietin, että elämänasennetta ei yliopisto ainakaan ole onnistunut jalostamaan.
[/quote]
Miksi kenenkään pitäisi olla "arvokas yhteiskunnalle"?
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 13:02"]
Olen ehkä ahdasmielinen, mutta en tajua miksi akateemisen lapsi hakeutuisi duunariammattiin. Toinen vanhemmistani on akateeminen ja toinen opistotasoinen, itselleni on aivan selvää ollut aina että menen yliopistoon. En ole käsistäni kätevä enkä ylitsepursuavan sosiaalinen, joten yliopisto on todellakin lähimpänä omaa arvomaailmaani.
Kuten joku sanoikin, akateemisen ja alemmin koulutetun erottaa sydämen sivistys, yliopiston arvomaailmaan kuuluu muitakin asioita kuin tutkinto. Ei kyse ole pelkästään rahasta tai "varmasta työpaikasta". Itse olen mieluummin työtön akateeminen kuin sairaanhoitaja.
[/quote]
Sairaanhoitajaksi et ehkä sinä sovellukaan, jos et pidä ihmiskeskeisestä työstä, mutta hoitoalalla on enenevässä määrin myös akateemisen tutkinnon omaavia uudelleenkouluttautujia. Minulla on ollut ohjattavana esimerkiksi fysiikan tohtori, josta on tulossa sairaanhoitaja. Hän ei missään tapauksessa halunnut lääkikseen, vaikka todennäköisesti rahkeet olisivat siihen riittäneet. Sairaanhoitajuus ei siis välttämättä ole kaukana akateemisesta mielenlaadusta, vaikka onkin usein raskasta käytännön hommaa.
Ei Suomessa ole pitkään aikaan akateeminen koulutus taannut sitä että on sivistynyt. Aikamoisia juntteja löytyy varsinkin akateemisen ammattitutkinnon suorittaneiden joukosta (esim. lääkärit, diplomi-insinöörit jne). Ja toisaalta jatkuva itsensä sivistäminen on kaikille mahdollista. Nykyisin on tärkeintä löytää ala joka kiinnostaa eikä vanhemmilla enää ole samalla tavalla tarvetta siirtää omia toiveitaan ja kunnianhimojaan lapsiinsa kuin muinoin.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 13:42"]
" Itse olen mieluummin työtön akateeminen"
Et ole tuolla asenteella yhtään sen arvokkaampi yhteiskunnalle kuin kouluttamaton sosiaalipummi joka ei halua tehdä töitä. Vaikka koulutuksellisesti olet kolme/neljä tasoa "ylempänä".
[/quote]
Samaa mietin, että elämänasennetta ei yliopisto ainakaan ole onnistunut jalostamaan.
Akateemisessa perheessä panostetaan lapsen koulunkäyntiin, kannustetaan ja kenties vielä "opiskellaan yhdessä". Äiti nimenomaan on se panostaja. Itse en ole akateeminen mutta olen aina lastani kannustanut ja innostanut koulunkäyntiin, kehunut tarvittaessa jopa palkinnut. Ei ole tarvinnut vahtia että koulutehtävät tehdään ja ilmeisesti on tehty kun katsoo todistusta. En ole käynyt edes lukiota.