Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapselleni ei tarjottu ruokaa vaikka siitä oli sovittu.
11.04.2014 |
Lapsi meni luokkakaverilleen koulun jälkeen. Soitin vielä tämän kaverin äidille ja varmistin että on ok. Oli ok ja tämä äiti vielä sanoi että voi olla iltaan asti. Lupasi ruoankin tarjota. Sanoin että viimeistään klo 19 pitää lapsi laittaa kotimatkalle.
Lapsi oli laitettu kotimatkalle sovitusti. Lapsi soitti minulle itkuisena kun oli "omituinen olo" ja pyysi hakemaan. Olin itse liikenteessä ja pyysin odottamaan läheisellä pysäkillä, noukin siitä kyytiin. Hain lapsen 10 min soitosta ja lapsi oli ihan kalpea. Sanoi että jalat tuntuu löysiltä.
Kotiin kun päästiin kysyin mitä ruokaa olivat syöneet. Kaveri oli syönyt lihapullia ja muussia, mutta lapselleni ei tarjottu. Lapsi oli nälissään pyytänyt syötävää mutta ei kuulemma ollut mitään mitä antaa.
Kaveri ei ollut päästänyt kotiin aiemmin. Lapsi oli kilttinä sitten jäänyt klo 19 asti.
Kotona ei ensin meinannut saada ruokaa alas kun oksetti. Annoin vähän appelsiinimehua jonka jälkeen söi ison annoksen ruokaa.
Siis jumaliste, että suututta. Ensin luvataan ruokaa mutta ei kuitenkaan anneta. Täytynee soittaa tänään kaverin äidille ja selvittää tuliko jokin väärinkäsitys.
Kommentit (172)
Onneksi olen elänyt alakoulu aikani 80-luvulla. Olimme parhaan ystäväni kanssa joka päivä. Menimme jommalle kummalle ja teimme läksyt ja söimme välipalaa. Siihen aikaan suurin osa aikuisista pääsi neljältä töistä ja viideltä suurinpiirtein oli ruoka. Söimme siellä missä olimme. Kummankaan kotona ei rajoitettu ystävän syömistä, eikä ajateltu, että toiset vanhemmat lykkäävät lapsen toisten syötettäväksi tai hoidettavaksi, kuten nykyään, ainakin tätä palstaa lukiessa, ilmeisesti ajatellaan. Molemmin puolin vietettiin aikaa esim.lomilla toisen perheen mökillä tai muualla. Vanhemmat siis eivät olleet tuttuja kuin meidän lasten kautta. Itse olen omien lasteni kanssa toteuttanut samaa. Eli jos kaveri on ruoka-aikaan kylässä, niin kysyn haluaako hänkin syödä. Joskus leivon pullaa pelkästään lasten iloksi. Tuntuu, että nykyään kaikki on joillekin niin monimutkaista ja ajtellaan aina, että joku pyrkii hyötymään vieraanvaraisuudesta. Jos on ylimääräinen ruokailija ja on esim. pihvit ruuaksi, niin sitten jaetaan, niin, että jokainen saa. Minusta on kiva, että ruokapöydässä on joskus lasten ystäviä. On mukava rupatella syödessä ja oppia tuntemaan lasten ystäviä. Pöytä- ja muissa tavoissa lempeästi ohjailen, kuten omianikin, jos tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun ekassa kerroksessa. Lapseni pihakavereineen tulee aina hakemaan meiltä juomista. Ei siinä mitään, mutta pihan lapset tulevat hakemaan juomista meiltä vaikka lapseni on jossain muualla. No kun kerran aloitin, niin jatkan veden antamista. Lapsen kohtaavat niin paljon kiukkuisuutta, että saavat joskus kohdata ystävällisenkin ihmisen. Ehkä he isompina jelppivät minua jossain. Eikä tämä juurikaan koske kuin lämpöisiä päiviä.
Erikoista, ettei kaapista löydy puurohiutaleita tai hedelmiä tai edes appelsiiniimehua.
Vielä erikoisempaa on se, ettei viitsi viedä lapsia sitten edes syömään.
Meilläkin saattaa joskus (harvoin) loppua puurohiutaleet, näkkileivät ja hedelmät kaapista samaan aikaan. Pakastimessa on marjoja, joten ensihätään saataisiin niistä smoothie mutta osaan kyllä ajatella ja pakata lapset autoon ja viedä heidät syömään, jos jostain syystä kaapeista ei mitään löydy.
Tiedän, että maailma on pullollaan outoja ihmisiä, mutta on vain niin vaikea uskoa, että näin outo yksilö löytyisi jostakin.
Vähän aiheen vierestä, mutta meillä ainakin tehdään ruokaa yleensä juuri se määrä mitä sitä meneekin, eli jos lapsella on kaveri yllättäen kylässä, ei meillä tarjota ruokaa kun sitten sitä ei riitä. Eli niille, jotka ihmettelevät kun ei tarjota niin tässä ainakin meidän syy. En myöskään tykkää että lapselleni tarjotaan esim. naapurissa ruoka ja sitten lapsi tulee sovittuun aikaan kotiin syömään ja ilmoittaa ettei enää halua mitään.
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 00:56"]
Eiköhän periaate ole se että joka lapsi syö kotonaan ja kavereiden vanhempien kustannuksella vain poikkeustapauksessa, jos vanhemmat näin ovat keskenään sopineet.
Minusta on täysin ymmärrettävää, että ruokaa tehdään vain juuri sopiva määrä kerralla. Silloin ei jää mitään poisheitettävää ja energiansaanti on mitoitettu sopivasti. Jos lapset saisivat itse santsata herkkuruokia niin paljon kuin jaksavat, olisi ihan vanhempien oma moka, jos lapsista pullahtaisikin ylensyömisen takia läskejä (kuten monelle hyväruokahaluiselle äidin pikku kullanmurulle on jo näköjään käynytkin).
Tämän keskustelun kohteena olleelle lapsellehan ei tapahtunut mitään oleellista haittaa (oli vain vähän huono olo ja nälkä muutaman tunnin syömättömyyden vuoksi), joten onkohan tuosta nyt tarpeen kovin kovaa porua nostaa. Se oli vain yksi huono kokemus, joita aikanaan elämän varrella sattuu vielä moneen otteeseen. Kaikki ei jatkossakaan mene suunnitelmien mukaan, joten hyvä kun joskus tulee vastaan pieniä vastoinkäymisiä, joista niistäkin voi jotain oppia.
[/quote]
Ei ongelma ollut nälkäinen lapsi (ainoastaan) vaan se, kun KAVERIN ÄITI VALEHTELI. Ei siis pitänyt lupaustaan, vaikka oli kysytty.
Mutta maailmassa vaan on ihmisiä, jotka eivät koskaan eivätkä missään tilanteessa osaa sanoa EI. Ilmeisesti kaverin äitikin on sellainen, vaikka ei ollut tarkoituskaan tarjota ruokaa.
Haluaisin kyllä tietää, minkä syyn se äiti itse kertoi vastaukseksi ap:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 12:19"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 12:11"]
Miten niin 80-luvulla ei ruokittu? Tuntuu, että siihen aikaan oltiin vieraanvaraisempia kuin nykyään! Itse muistan kerta toisensa jälkeen istuneen kaverin luona ruokapöydässä. Ja muistan, kuinka oma äitini kuori perunoita kavereille ruokapöydässä ja toi tarjottimella mun huoneeseen herkkuleipiä ja maitoa lasissa.:) Ei 80-luku mitään ruokaköyhää aikaa enää ollut.
Ap, tule kertomaan, mitä se äiti sanoi puhelimessa!
[/quote]
Ehkä maaseudulla oli sitten eri tilanne? Siellä meni tilojakin nurin, kun ei saatu kannattamaan, lähikaupunkien tehtaita suljettiin ja ihmiset jäivät työttömiksi.
Olen siis syntynyt 70-luvun lopulla eli lapsuuteni 80-luku tarkoittaa 80-luvun loppua/89-luvun alkuakin jopa.
Se, jonka lapsuudessa mentiin kotiin syömään
[/quote]
Minä olen myös syntynyt 70-luvun lopulla. Olen kasvanut maalla, vanhemmillani oli maatila. Meidän perhe oli oikeasti aika köyhä, mutta jos kavereita oli kylässä he olivat ehdottomasti aina tervetulleita pöytään kun syötiin. Se oli ihan itsestäänselvää, ketään ei pidetty nälässä. Eikä itselläni tulisi mieleenkään syödä jotain vieraiden aikana tarjoamatta heille mitään!
Eikö ihmiset lue näitä viestejä? Tässäkin on jo sanottu monta kertaa syyt ja yhä niitä kysellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kai nykyäänkin on perheitä, joissa kaapeissa on juuri ja juuri parin päivän sapuskat. Omien lasteni ollessa kouluikäisiä he kertoivat ihmetellen, miten erään naapurin ruokakaapit ovat ihan tyhjiä! Meillä oli aina ruokaa varalla kaapeissa ja pakastimessa. Tuo naapurin äiti kerran sitten meillä käydessään vähän "avasi" tätä asiaa. Hän antoi ymmärtää, ettei heillä voi pitää mitään ylimääräistä syötävää, kun lapset ja kai isäkin syövät kaiken! Ehkä sitten vähän paremmin uskoin omien lasteni kertoman, vaikka en tietenkään naapurille sanonut tietäväni asiasta.
Meillä kotona ja nyt omassa perheessäni kaikki ovat normaalisti syöviä, joten tuntuihan tuommoinen aika kummalliselta!
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 06:32"]
Hah :D:D joku av-mammako se on juuri oppinut käyttämään copy-paste toimintoa ja nyt täytyy sitten vähän brassailla :) Voi noita kotona persttään homehduttavien mammoja, pienistä sitä näköjään onnistumisen tunteita saa aikaan. Todella söpöä <3
[/quote]
Mitä copy+pastea? Riittää kun painaa lainaa-nappia tekstin alapuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 11:23"]
Ruoka-aikahan on yleensä Suomessa jotka työssä käy niin 16.30-18. Missä poika oli kylässä siellä oli vasta 19.00. Miksi äiti ei hakenut poikaa kotiin jo aiemmin, kotiin syömään. Pieni koululainen ilmeisesti kyseessä ja päässeet koulusta 12-13. Aika pitkä aika olla kylässä.
[/quote]
Joku ei vissiin ymmärrä lukemaansa?
Muistui tästä mieleen eräs kammottava tapaus lapsuudesta. Inhottaa ja hävettää vieläkin.Eräällä ystävälläni oli inhottava ja ilkeä äiti ja aivan ihanan herttainen isä.Kerran ystävällä ollessani kuului kutsu ruokapöytään.Ujona ja arkana lapsena jäin automaattisesti tämän kaverin huoneeseen odottamaan jolloin perheen isä tuli kutsumaan minutkin pöytään lähtien itse samantien ulos.Kun istahdin pöytään niin kaverin äiti katsoi minua ivallisesti ja sanoi " jaahas, katsokaa kuka taas istahti taas pöytään". Muistan kuinka nolotti, pelotti ja oksetti.Paniikissa söin ivallisten katseiden alla.Siitä jäi pysyvä kammo syödä muilla.Muistan että syötiin vohveleita ja vieläkin tulee vohveleista mieleen tuo juttu :(
Alue: Aihe vapaa
Olisi jakanut sen yhden lapsen annoksen kaikille. Keittänyt puuroa? Säilykeananasta? Vaikka ei olisi ollut ruokaa, niin olisi pitänyt jollain tavoin huolehtia lapsen verensokerista. En kyllä luottaisi häneen oikein muissakaan asioissa.