Millaista on asua maalla?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauaksi pitää mennä Helsingistä ,että näkee kunnolla tähtitaivaan?

Mahdollisimman kauas!

Vierailija kirjoitti:

Maalla on luksusta asua. Saa tehdä töitä kotona ja ei tarvi pieniä lapsia kuskata päiväkotiin kukon laulun aikaan. Muutenkin elämä on leppoisaa.

Ensinnäkään kaikilla ei ole töitä kotona; itse ajoin toistakymmentä vuotta 50-100 km milloin mihinkin työpaikkaan mitä sattui saamaan. Kelit olivat talvella karmeita, tienpidosta ei tietoakaan ja ihmiset ajoivat kuin hullut. Toisekseen päiväkotia ei varsinkaan loma-aikana ollut missään lähelläkään, varahoitoon ajoin lapsia noin 50 km lenkin päivittäin, kun eivät olleet molemmat samassa päiväkodissa. Maalla oli yksinäistä, ihmiset umpimielisiä juntteja jotka kuvittelivat elävänsä 50-luvulla. Kiusaamista oli koulussa ihan yhtä paljon kuin kaupungissakin, ja jo ylä-asteen toisella viikolla koulun rehtori kirjoittaa että koulussa pyörii muutaman teinin pyörittämä huumerinki. Näin 20 vuoden aikana niin karmeita ihmiskohtaloita ettei sitä usko kukaan, kuka tappoi itsensä ja joku koko perheensä; jos ei vähintään kuoltu alkoholiin niin lähes joka talossa oli erottu. 

Mukavampaa kuin vesillä.

Suomessa on hyvin vaikeaa enää löytää maantieteellistä paikkaa, minne ei kuuluisi koiran haukunta jostakin suunnasta. Kesälläkin tuli vaellettua ja yövyttyä Kainuun korvissa, niin aina kuului koiran haukahtelu jostain.

Maalla koiran haukuntaa täytyy todella rakastaa.

totuus kirjoitti:

Eikös maalla ole hirveät välimatkat joka paikkaan.

Lenkkeily on yhtäkuin eestaas samaa maantien piennarta.

Talvella pimeää, kun ei kaupunginvaloja, saatikka naapurin valoja.

Valtavankokoisia hevospaarmoja parvipäin.

Lanta/pissi haisee pelloilla. 

Kennelit haukkuu päivät pitkät pihatarhoissa.

 

Juu kauheita ötököitä ja eläimiä. Sitten vielä ihmisiä jotka osaavat kirjoittaa suomea.

Itse kompastun siihen, että yksinäisen on haasteellista asua maalla. Autottomalle se ei todellakaan sovi.

Plussaa on hyvä ilma, ruuhkattomuus, rauhallisempi elämän rytmi. Luonto lähempänä.

Jos menet yksin marjastamaan tai sieneen, niin asenna puhelimeesi ”Suomi 112” appi. Jos nyrjäyttää nilkan, niin apu osaa perille sijainti palvelun avulla.

Olen asunut vähän aikaa maalla ja pikkukaupungissa, enkä enää koskaan tee samaa virhettä! Maalla on ahdistava ilmapiiri (juoruavat pikkupiirit), porukoihin ei pääse sisään ennenkuin on asunut siellä 30 vuotta (oikeastaan syntynyt sinne) ja harrastusmahdollisuudet olemattomat. Tyyliin S-market ja kirjasto (kun ei harrasta ryyppäämistä tai lenkkeilyä pilkkopimeässä). Täynnä pikkusieluisia ihmisiä, joilla ahdas ajatusmaailma, eikä käsitystä mistään muusta.

Kaupungissa on tilaa hengittää ja harrastaa kulttuuria, saada uusia ystäviä ja nauttia siitä luonnostakin. Ja pärjää ilman autoa.

Maalla ja kaupungissa asumisessa on hyvät ja huonot puolensa.

Itse olen asunut koko lapsuuden ja nuoruuden maalla, mutta nyt aikuisiällä asun pk-seudulla. Aikuisena maalla asuminen ei ole ollenkaan pöllömpää, kun melkein sama matka voi mennä töihin tai elokuviin, vaikka elokuvateatteri sijaitsikin maalla 60 km automatkan päässä ja kaupungissa 6 km julkisilla ja jalan (ainakin omilla kullkuyhteyksilläni).

Rauha maalla on parasta. Kaikkialle pääsee helposti omalla autolla tai pyörällä. Pitkät välimatkat ei tunnu pitkiltä. Ei tarvitse odotella valoissa tai väistellä juurikaan muita. Autopaikka löytyy aina. Liikuntapaikoissakin on väljyyttä, uimarannallakin saa olla välillä yksin tai vain omalla porukalla.

Haittapuolena se ettei ole pitkiä aukioloaikoja (tosin siihen tottuu) ja ihmiset tuntee toisensa (tai ainakin joku tietää vähintään jonkun sukulaisesi tai kuullut joskus nimen tai ehkä nähnyt sinut tai tietää vähintään mihin taloon muutit).

Asumme maalla. Isompaa kaupunkiin kaikkine palveluineen ja "rientoineen" on 20km, milloin niitä tarvitsee tai kaipaa. Lähikauppa on parin kilometrin päässä.  Lähin naapuri 300m päässä. Ympärillä on satoja hehtaareja metsää, oma pihatie 300m, jonka auramies pitää talvella auki 150 euroa vuosi. Oma pihapiiri on neljä hehtaaria, josta puolet avointa, puolet koivikkoa. Puutarhassa on marjapensaita, omenapuita, ryytimaata ja kukkia sen verran kuin haluamme ylläpitää.

Asumme vanhassa hirsitalossa kahdestaan, lämmitämme puilla, jotka otamme omasta koivikosta, koska tykkäämme puuhata pihalla. Lisäksi tässä on vanha lato, navetta ja muita rakennuksia, joissa on tilat kummankin omille harrastuksille. Tykkäämme myös rakennusten kunnossapidosta, vaikka ne vaativat aika vähän huomiota, kun ne on kerran laitettu hyvään kuntoon parin vuoden aikana. Vanhoja, yksinkertaisia rakennuksia. Asumiskulumme ovat noin 300 euroa kuussa, ei paha sadan neliön asuintilasta ja runsaista harrastetiloista.

Meillä on kaksi autoa, joilla ajamme yhteensä vuodessa 5000km. Teemme töitä etänä, sellaisina vuorokauden aikoina kun itselle sopii, eli arjen muut askareet, harrastukset ja työ rytmittyvät fiiliksen mukaan. Kerran pari kuussa käymme 20km päässä isossa kaupungissa, yhdistämme tarpeelliset asiat ja saatamme käydä ravintolassa syömässä, ei sinne oikein muuten mieli vedä. Naapureista tunnemme pari ja kyläkeskuksessa meillä on hyvän päivän tuttuja, joskus käymme kyläyhdistyksen jossai tori- tai muussa tapahtumassa. Muuten ystävät ovat sieltä täältä ja tapaamme heitä yleensä meidän luona, koska monet tykkäävät tullla tänne käymään. 

Kesällä on ihanaa, kun voi olla omalla pihalla aivan rauhassa. Pihapiirissä on valtava määrä lintuja, jotka pesivät räystäiden alla ja puissa. Pääskysiä, rastaita, tikkoja, peipposia ja monia harvinaisuuksia. Vain luonnon ääniä, muuten ihana hiljaisuus ihmisten melulta. Syksyn pimetessä tähtitaivas näkyy kirkkaana, jopa linnunrata erottuu. Talven tullessa puhdas, valkea lumi täyttää maiseman. Silloin kaivetaa sukset esiin ja hidastetaan muuten tahtia. Nautitaa takan lämmöstä ja leivotaan leivinuunissa isoja ruisleipiä. Ja pian alkaakin kevättalven aurinko paistaa ja hanget kimmeltävät, mieli täyttyy uusista suunnitelmista ja kunnostetaan venettä valmiiksi kevättä varten. Omaa rantaa ei ole, mutta satama venepaikkoineen kävelymatkan päässä. 

Tätä voisi jatkaa kirjan verran, mutta tuossa jotakin pientä vastausta kysymykseen. Itse tykkäämme ja pysymme täällä niin kauan, kuin pystymme asumaan tällaisessa paikassa. Kaikille tämä ei varmasti sovi, eikä miellytä jokaista, mutta onneksi elämme vapaassa maassa, eikä makuasioista tarvitse väitellä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan ihmisestä. Esim. minä vihaan maaseudulla kökkimistä, mutta todennäköisesti vain siksi, että jouduin elämään maaseutupaikkakunnalla lukion lopppuun asti. Sen jälkeen en ole maalla asunut päivääkään, eli kaupungeissa on kulunut yli 20 vuotta. Kun on tottunut siihen, että kauppaan pääsee aina, kultuuria on tarjolla koko ajan, paljon ravintoloita ja baareja, erilaisia ihmisiä, harrastusmahdollisuuksia ja toimintaa, maaseudulla oleminen tuntuu vähän kuin matkaisi ajassa taaksepäin. Koko elämä on kuin jostain historiasta. Ihmiset lapsekkaan uteliaita, epäkohteliaita ja tungettelevia, tekemistä kuin keskiajalla.

Joku toinen voi taas nauttia virikkeettömyydestä, jos esim. harrastaa viljelyä tai eläimiä.

Kannattaa asua 20 minuutin tai yli päässä maalla isomman kaupungin keskustasta, niin saa kummankin hyvät puolet ja virikkeitä riittää kaupunkielämän lisäksi vielä;) Mun elämä on samaa kuin keskustassa asuen, paitsi että asuinympäristöni on idyllisempi ja autolla pitää enemmän kulkea kuin jalan. Ei haittaa kun saa luonnon ja rauhan plussapuolet, ilman että on naapurit liian lähistöllä, eli ei tarvii häirikkönaapureita katella. Mukavia, normi-ihmisiä täällä ainakin asuu ja moikataan vaan joskus.

Voiko sitä ihan maaseuduksi kutsua, jos matkaa on vain 20min ison kaupungin keskustasta?

Mikä esim olisi tällainen paikkakunta?

En ole se kenelle kysymyksesi osoitit, mutta itselleni tuli mieleen esimerkiksi Lappeenrannan vuerestä Joutseno. Ja jos et laske Joutsenoa maaseuduksi, niin kun menee vaikka kilometrin ytimestä, niin on kyllä maaseutua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan ihmisestä. Esim. minä vihaan maaseudulla kökkimistä, mutta todennäköisesti vain siksi, että jouduin elämään maaseutupaikkakunnalla lukion lopppuun asti. Sen jälkeen en ole maalla asunut päivääkään, eli kaupungeissa on kulunut yli 20 vuotta. Kun on tottunut siihen, että kauppaan pääsee aina, kultuuria on tarjolla koko ajan, paljon ravintoloita ja baareja, erilaisia ihmisiä, harrastusmahdollisuuksia ja toimintaa, maaseudulla oleminen tuntuu vähän kuin matkaisi ajassa taaksepäin. Koko elämä on kuin jostain historiasta. Ihmiset lapsekkaan uteliaita, epäkohteliaita ja tungettelevia, tekemistä kuin keskiajalla.

Joku toinen voi taas nauttia virikkeettömyydestä, jos esim. harrastaa viljelyä tai eläimiä.

Kannattaa asua 20 minuutin tai yli päässä maalla isomman kaupungin keskustasta, niin saa kummankin hyvät puolet ja virikkeitä riittää kaupunkielämän lisäksi vielä;) Mun elämä on samaa kuin keskustassa asuen, paitsi että asuinympäristöni on idyllisempi ja autolla pitää enemmän kulkea kuin jalan. Ei haittaa kun saa luonnon ja rauhan plussapuolet, ilman että on naapurit liian lähistöllä, eli ei tarvii häirikkönaapureita katella. Mukavia, normi-ihmisiä täällä ainakin asuu ja moikataan vaan joskus.

Voiko sitä ihan maaseuduksi kutsua, jos matkaa on vain 20min ison kaupungin keskustasta?

Mikä esim olisi tällainen paikkakunta?

En ole se kenelle kysymyksesi osoitit, mutta itselleni tuli mieleen esimerkiksi Lappeenrannan vuerestä Joutseno. Ja jos et laske Joutsenoa maaseuduksi, niin kun menee vaikka kilometrin ytimestä, niin on kyllä maaseutua.

Tai siis Lappeenrantaahan se Joutseno tätä nykyä taitaa olla, mutta mielestäni lasketaan.

Vastaus otsikon kysymykseen, ihan julmetun tylsää.

Me asutaan sellaisessa pittoreskissä ja idyllisessä englantilaisessa maalaiskylässä josta moni haaveilee.

Tämä oli ihan kivaa silloin kun muutettiin ja kunnostettiin taloa, järjestettiin viikonloppukutsuja ja kestittiin vieraita. Nyt halutaan pikimmiten takaisin kaupunkiin jossa on muutakin kuin kyyläviä naapureita ja automatka kaikkialle.

Ihan hirveetä. Aivot rapistuu kun ei ole mitään sivistystä missään. Kunto rapistuu kun ei ole kävelyteitä ja joka paikkaan pitää ajaa autolla. Hirveet asumiskustannukset jo bensan takia. Ja pitää varoa punkkeja, hirvikärpäsiä, käärmeitä, karhuja, susia, varkaita, ympyrää hurjastelevia mopopoikia, traktoreita ja rasvasia juoppoukkoja jotka lähentelee kun yrität käydä lenkillä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveetä. Aivot rapistuu kun ei ole mitään sivistystä missään. Kunto rapistuu kun ei ole kävelyteitä ja joka paikkaan pitää ajaa autolla. Hirveet asumiskustannukset jo bensan takia. Ja pitää varoa punkkeja, hirvikärpäsiä, käärmeitä, karhuja, susia, varkaita, ympyrää hurjastelevia mopopoikia, traktoreita ja rasvasia juoppoukkoja jotka lähentelee kun yrität käydä lenkillä.

:D Minä kun käyn lenkillä niin harvemmin kukaan tulee vastaan ja asumiskustannukset edulliset kun mm. oma kaivo. Enemmin mulla kunto kasvanut kun entisen saliharrastuksen lisäksi luontoreitit.. Sivistykseen liittyen, kaupungin taidenäyttelyihin on 20min matka ja töiden jälkeen voi käydä vaikka frendin kanssa valokuvanäyttelyssä, eiköhän sivistys ole vähän ihmisestä itsestäänkin kiinni ja esim. kirjat on keksitty tapahtumien lisäksi. Kukin tyylillään, olen asunut aiemmin kaupungin keskustassa ja sen liepeillä taajamassa, nyt maaseutumaisemissa ison kaupungin lähellä ja ei ole kiinnostusta muuttaa takaisin kerrostaloon. Puolensa niissäkin, mutta arvostan omaa rauhaa ja luontoa. On todennäköisempää törmätä häiritseviin naapureihin ja ihmisiin siellä missä ihmisiä on enemmän.

Kyttäävät naapurit on kyllä vieras asia, missä lie sellaisia sitten kun täällä ketään ei kiinnosta toisten asiat, ehkä kun ei asuta kiinni toisissamme.

totuus kirjoitti:

Eikös maalla ole hirveät välimatkat joka paikkaan.

Lenkkeily on yhtäkuin eestaas samaa maantien piennarta.

Talvella pimeää, kun ei kaupunginvaloja, saatikka naapurin valoja.

Valtavankokoisia hevospaarmoja parvipäin.

Lanta/pissi haisee pelloilla. 

Kennelit haukkuu päivät pitkät pihatarhoissa.

 

Juu, paljon kivempaa on lenkkeillä kaupungissa pakokaasujen seassa ja kuunnella koiran haukkuvan seinän takana jne.. 🤦‍♀️

Mukavaa on ja tilaa riittää. Jos tykkää hengailla kotona ja liikkua luonnossa, suosittelen. Itse marjastan, sienestän, hoidan kasvimaata ja urheilen paljon vapaa-ajallani. Onnekseni naapurit ovat ihania ihmisiä eikä mitään kyttääjiä. He auttavat tarvittaessa milloin missäkin ja minä puolestaan autan heitä. Täällä saan olla tosi rauhassa. Oma itsetunto ja elämänlaatu on myös parantunut ja kiinnostus kaikkeen pinnalliseen imagonrakennukseen, turhaan kuluttamiseen ja muuhun tyhjänpäiväiseen on vähentynyt maalle muuton ja somesta poistumisen myötä. Hyvä olla vaikka ois nuhjuinen huppari ja verkkarit päällä, kumisaappaat jalassa.

Miinuspuolia on yksityisautoilun (lähes) välttämättömyys ja se että jotkut urpot kippaavat romunsa luontoon. Välillä laiskottaessa kaipaan ravintolasafkaa, mutta kyliltä ei löydy kuin käppäinen pizzeria ja sinnekin on matkaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveetä. Aivot rapistuu kun ei ole mitään sivistystä missään. Kunto rapistuu kun ei ole kävelyteitä ja joka paikkaan pitää ajaa autolla. Hirveet asumiskustannukset jo bensan takia. Ja pitää varoa punkkeja, hirvikärpäsiä, käärmeitä, karhuja, susia, varkaita, ympyrää hurjastelevia mopopoikia, traktoreita ja rasvasia juoppoukkoja jotka lähentelee kun yrität käydä lenkillä.

Poistupa välillä rakennetuilta teiltä metsän puolelle hortoilemaan. Johan kunto kohenee.

(vaikka aika tylsää hakkuuaukkoa ja taimikkoahan se monessa paikassa enimmäkseen on, mutta kyllä siellä hakkuuaukeallakin voi lenkkeillä)

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on hyvin vaikeaa enää löytää maantieteellistä paikkaa, minne ei kuuluisi koiran haukunta jostakin suunnasta. Kesälläkin tuli vaellettua ja yövyttyä Kainuun korvissa, niin aina kuului koiran haukahtelu jostain.

Maalla koiran haukuntaa täytyy todella rakastaa.

Mulla on mökki Siuntiossa, ei hauku koirat eikä kuulu ja näy naapurit.

Helsinkiin ajaa reilun puolituntia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulla on paljonkin virikkeitä, ne on vaan vähän erilaisia, mitä kaupungissa ja ne täytyy löytää esim. Maastoyöräily, lenkkeily, rullahiihto, rullaluistelu, aivan kaikki mahdollinen!

Ei maaseudulla myöskään tarvitse kökkiä, jos ei halua..:D ei kaikilla ole niitä kymmentä lehmää, pottupeltoa ja kasvihuonetta.

Kuinka siinä pilkkopimeydessä voi rullaluistella ja pyöräillä? Ja eikö rullaluisteluun tarvita asfalttia? Nuo kaikki luettelemasi ovat kaupunkiharrastuksia.

Minä asun nykyään kunnossa, jossa on rapiat 10 000 asukasta.

Täällä on valaistut tiet  keskustasta joka suuntaan noin 15 km matkalta ja tiet on tietenkin asfaltoituja. Ei maallakaan missään kärryteillä kuljeta. 

Tässä kunnassa on uima/keila/jäähalli, sisäurheilu/lentopallo ym halli rakenteilla, lämmitetty tekonurmi jalkapalloillijoille ym harrastelija teatteri ja kansalaisopisto tarjoaa kaekkea mahdollista taiteen/kielten/liikunnan/musiikin/luonnontieteen/kädentaitojen/tanssin ym, aina siirtolaisuustiedon keräyskurssiin asti. Sinulla on mahdollisuus harrastaa melkeinpä mitä vain ja hyvin pienellä hinnalla. Kursseille jopa mahtuu, mikä suuremmissa kaupungeissa on monesti ongelma, kun kurssit täyttyy heti ja osa jää lehdelle soittelemaan.

Lisäksi tietenkin on hyvät kuntopolut ja valaistut ladut joita on montakymmentä kilomerriä.

Talvipyöräreitit ym ym.

Harrastus mahdollisuuksia ei siis puutu. Ja parasta on oma piha ja oma rauha, vaikka naapureita lähellä asuukin. Kesäillassa lämpenevä pihasauna ja palju, linnunlaulu ja alati muuttuva luonto. Siinä on kaikki mitä elämältä toivoa voi.

Olen asunut monessakin kaupungissa ja nuorena se on mukavaa. Silloin en olisi halunnut maalla asua, mutta nyt se on parasta mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveetä. Aivot rapistuu kun ei ole mitään sivistystä missään. Kunto rapistuu kun ei ole kävelyteitä ja joka paikkaan pitää ajaa autolla. Hirveet asumiskustannukset jo bensan takia. Ja pitää varoa punkkeja, hirvikärpäsiä, käärmeitä, karhuja, susia, varkaita, ympyrää hurjastelevia mopopoikia, traktoreita ja rasvasia juoppoukkoja jotka lähentelee kun yrität käydä lenkillä.

Kunto ei rapistu, kun käyt lenkillä metsässä ja talvella valaistuilla laduilla hiihtämässä. Sitten voit välillä käydä myös uimahallissa, keilaamassa, jäähallilla luistelemassa jne. Kyllä maallakin näitä on . Ainakin täällä meidänkin, ei niin isossa kunnassa.

Tiedätkö muuten, että se kävelytie ei ole ollenkaan hyvä lenkkeilyyn/kävelyyn. Jalat tykkää, kun alla on pehmeä polku ja tasapaino ym kehittyy ihan erilailla, kun juoksee/kävelee poluilla. 

Rasvaiset juoppoukot ei lenkkipoluilla viihdy ja susia ja karhuja en ole ikinä nähnyt. Tuskin tulen tässä elämässä näkemäänkään, niin harvalla siihen tilaisuus tulee. 

Traktoreita ei onneksi juuri teillä ole muuta kuin keväisin ja syksyisin. Ne kun eivät ole mitään menopelejä vaan työkoneita.