Lue keskustelun säännöt.
Tuttava ei meinannut tunnistaa :)
10.04.2014 |
Ollaan nähty viimeksi puoli vuotta sitten, jolloin aloittelin elämäntaparemonttia. Vaatekoko on pienentynyt neljällä ja muutenkin olen terveemmän ja elinvoimaisemman näköinen. Itse en jotenkin ole vielä ymmärtänyt, että olen lähes normaalipainoinen ja ihan toisen oloinen ihminen kuin se ylipainoinen löllykkä. Tuttavan kommentti oli kyllä mieltä ilahduttava ja sai jotenkin mut tajuamaan, että muutos on merkittävä.
Ja ei mitään erityistä syytä jakaa tätä (joku kuitenkin kysyy), oli vaan pakko purkaa iloista mieltä jonnekin :)
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa! Mistä koosta pienenit ja mihin kokoon puolessa vuodessa? Oma remonttini on vasta alkumetreillä.
Koosta 50, kokoon 42. Vielä haluan tiristää loput röllykät vyötäröltä ja koko 40 olisi koko, jossa viihdyn (Pituutta 175cm) Ja sitten se loppuelämän painonhallinta, jonka eteen olen tehnyt paljon töitä pääni sisällä ja pohtinut syitä, miksi annoin itseni päästä ihan rapakuntoon. Toivottavasti opin tästä yhdestä kerrasta
Uskomattoman hieno suoritus! Tapahtuiko tuo tosiaan puolessa vuodessa? Millä menetelmällä onnistuit? Minullakin lähtökoko on 50 ja pituutta 178 ja tuohon 42 kokoon olisi tarkoitus pienentyä.
Hikiliikuntaa 6 kertaa viikossa ja yksi lihashuoltotunti. Väliin on jäänyt vain, jos olen ollut kipeä. Lisäksi olen lisännyt arkiliikuntaa, kävelen tai pyöräilen ja touhuan tietoisesti enemmän kotona.
Kaikista tärkeintä on kuitenkin ruokavalio ja säännöllinen ateriarytmi. Syön viisi kertaa päivässä ja joka aterialla vähän proteiineja ja hyviä hiilareita. Hiilareita olen rajoittanut niin, että en syö tyhjiä/nopeita hiilareita, vaan paljon kasviksia, marjoja, täysjyvää ja vähän hedelmiä. Sokeria ja vehnää vain erikoistapauksissa ja siten, että päätän ITSE koska nautin näitä. Tummasuklaa on herkkuni, jota olen oppinut nauttimaan vain yhden palan päivässä ja enää en välttämättä muista ottaa sitäkään :) lisäksi juon paljon vettä.
ateriarytmin opettelu oli haastavaa, mutta kun sen opin, niin verensokeri on pysynyt tasaisena, eikä mielitekoja ole vaikea vastustaa.
Nämähän on itsestään selviä asioita, jotka kaikki tietää, mutta haastavinta voi olla kaivaa se motivaatio itsestä. Itselläni se tuli terveyden reistailusta ja siitä, että ymmärsin, että minun pitää ihan itse pitää itsestäni huolta ja välittää itsestäni. Ja ikää kun on jo lähes 40, niin koin, että tässä vaiheessa on hyvä tehdä suunnan muutos.
Laihduttaminen en ja elämäntapojen muutos lähtee tutkimalla omaa pään sisältöä ja oppimalla ymmärtämään omia toimintatapoja ja kaivaa oma motivaatio.
Tsemppiä kaikille, se on sen vaivan arvoista!
Se on tätä jos näkee ihmisiä ympärillään ahkersti niin ei laihtumista sillain huomaa.
Oma kroppa on sellainen että siinä kaikki on vaan löllyvää läskiä kilosta 100 kiloon 70, sen jälkeen vasta näkee että tuohan on selvästi laihtunut. Jokusen kerran synnyttäneenä meinaan oppinut tuntemaan kropastansa että kun vielä laihtuu hiukan niin alkaa tulla kommenttia. Ei sitä ennen vaikka minusta kymmenien kilojen hukkaaminen painosta on merkittävää.
Mutta hienoa ap! Jatka samaan malliin. :)