Olin koulukiusaaja - tietämättäni

Viimeviikkoinen on sen verran absurdi juttu että haluan jakaa tämän av:lla. Jos "uhrini" sattuu tämän lukemaan ja tunnistaa, niin toki saa kommentoida. Tämä on minun näkökulmani:

Sain siis tuossa viimeviikon alkupuolella facebookissa viestin yläasteaikaiselta luokkatoverilta. Viestissä hän avautui siitä, että minä ja yläasteaikainen kaveriporukkamme olemme pilanneet hänen elämänsä. Kiusasimme häntä niin rankasti yläasteella, että hän on edelleen vähän vajaa kolmikymppisenä kykenemätön opiskelemaan tai tekemään työtä. Kiusaaminen oli kuulema syrjimistä, naureskelua, v*ttuilua ja nolaamista. "Pahinta mahdollista henkistä väkivaltaa ja itsetunnon murskausta".

Niin... No, minä taas muistan yläasteaikani niin että minulla oli oma tiivis kaveriporukkamme. Myönnän, että koko elämäni pyöri tämän kaveriporukan ympärillä enkä liiemmin kiinnittänyt huomiota mihinkään muuhun. En valitettavasti tähän "kiusaamaani" henkilöönkään. Hän oli minulle sellainen etäinen ja näkymätön luokkatoveri, josta en ollut yhtään mitään mieltä. Ei ollut kukaan muukaan kaveripiirissäni. En itseasiassa edes tiennyt että tämä luokkatoverini oli yksinäinen tai että hän koki itsensä syrjityksi. En kiinnittänyt huomiota. Minulla oli omat kaverini ja pieneen teinipäähäni ei ikinä mahtunut ajatustakaan kenestäkään muusta. Olin törppö siinä mielessä, että en huomannut ketään muuta kuin kaveripiirini, sen myönnän. Kai oletin että jokainen huolehtii omasta seuraelämästään. En tiennyt että tämä uhrini oli yksinäinen. Hän oli vain pelkkä samalla luokalla oleva ihminen josta en ollut kiinnostunut.

Kaveriporukkamme oli äänekäs, nauroimme paljon, vitsailimme kaikesta. Emme ajatelleet negatiivisesti kenestäkään. Tälä uhrillani oli värikkäät housut joita hän käytti toisinaan, kutsuimme niitä "hippihousuiksi". Sitä ei ollut tarkoitettu loukkaavaksi, ne olivat erilaiset, mutta oikein hienot housut ja sopivat kantajalleen. Jos hänellä oli ne, saatoimme todeta että tänään on hippipäivä. Se oli hauskaa, eikä sillä ollut tarkoitus pilkata eikä haukkua. Vasta nyt tajuan että meidän iloinen "heiii! Tänään on hippipäivä!" saattoi silloin tuntua luokkatoveristamme siltä kuin hänelle v*ttuiltaisiin. Silloin meille se oli vain joku juttu. Hippipäivänä saattoi joku kaveriporukastamme tehdä jotain älytöntä (piirtää itselleen viikset, syödä pelkkää salaattia, ihan mitä vaan) perustellen että koska hippipäivä. Mitään negatiivisia viboja ei kuitenkaan kenelläkään ollut kyseistä ihmistä kohtaan. Itseasiassa, pojat olivat paljon rankemman huumorin ja huuteluiden kohteena, niiden huomiota tavoiteltiin keinoilla millä hyvänsä.

Tämä on nyt siis yhden koulukiusaajan tarina. En edes tiennyt olevani kiusaaja ennen tuota viestiä. Tuntuu jokseenkin omituiselta, että yläasteaika jonka minä muista hauskana aikana, on ollut jollekin painajainen ja hän pitää minua (muunmuassa, oli lähettänyt saman viestin muillekin "kiusaajilleen") syypäänä kaikkiin elämänsä ongelmiin.

Kommentteja?

Ja ei, "hippihousuista" ei voi tunnistaa ketään, luonnollisesti muuttelin vähän faktoja. Asianomainen kyllä tunnistaa itsensä jos av:ta selaa.