Lue keskustelun säännöt.
Olin koulukiusaaja - tietämättäni
10.04.2014 |
Viimeviikkoinen on sen verran absurdi juttu että haluan jakaa tämän av:lla. Jos "uhrini" sattuu tämän lukemaan ja tunnistaa, niin toki saa kommentoida. Tämä on minun näkökulmani:
Sain siis tuossa viimeviikon alkupuolella facebookissa viestin yläasteaikaiselta luokkatoverilta. Viestissä hän avautui siitä, että minä ja yläasteaikainen kaveriporukkamme olemme pilanneet hänen elämänsä. Kiusasimme häntä niin rankasti yläasteella, että hän on edelleen vähän vajaa kolmikymppisenä kykenemätön opiskelemaan tai tekemään työtä. Kiusaaminen oli kuulema syrjimistä, naureskelua, v*ttuilua ja nolaamista. "Pahinta mahdollista henkistä väkivaltaa ja itsetunnon murskausta".
Niin... No, minä taas muistan yläasteaikani niin että minulla oli oma tiivis kaveriporukkamme. Myönnän, että koko elämäni pyöri tämän kaveriporukan ympärillä enkä liiemmin kiinnittänyt huomiota mihinkään muuhun. En valitettavasti tähän "kiusaamaani" henkilöönkään. Hän oli minulle sellainen etäinen ja näkymätön luokkatoveri, josta en ollut yhtään mitään mieltä. Ei ollut kukaan muukaan kaveripiirissäni. En itseasiassa edes tiennyt että tämä luokkatoverini oli yksinäinen tai että hän koki itsensä syrjityksi. En kiinnittänyt huomiota. Minulla oli omat kaverini ja pieneen teinipäähäni ei ikinä mahtunut ajatustakaan kenestäkään muusta. Olin törppö siinä mielessä, että en huomannut ketään muuta kuin kaveripiirini, sen myönnän. Kai oletin että jokainen huolehtii omasta seuraelämästään. En tiennyt että tämä uhrini oli yksinäinen. Hän oli vain pelkkä samalla luokalla oleva ihminen josta en ollut kiinnostunut.
Kaveriporukkamme oli äänekäs, nauroimme paljon, vitsailimme kaikesta. Emme ajatelleet negatiivisesti kenestäkään. Tälä uhrillani oli värikkäät housut joita hän käytti toisinaan, kutsuimme niitä "hippihousuiksi". Sitä ei ollut tarkoitettu loukkaavaksi, ne olivat erilaiset, mutta oikein hienot housut ja sopivat kantajalleen. Jos hänellä oli ne, saatoimme todeta että tänään on hippipäivä. Se oli hauskaa, eikä sillä ollut tarkoitus pilkata eikä haukkua. Vasta nyt tajuan että meidän iloinen "heiii! Tänään on hippipäivä!" saattoi silloin tuntua luokkatoveristamme siltä kuin hänelle v*ttuiltaisiin. Silloin meille se oli vain joku juttu. Hippipäivänä saattoi joku kaveriporukastamme tehdä jotain älytöntä (piirtää itselleen viikset, syödä pelkkää salaattia, ihan mitä vaan) perustellen että koska hippipäivä. Mitään negatiivisia viboja ei kuitenkaan kenelläkään ollut kyseistä ihmistä kohtaan. Itseasiassa, pojat olivat paljon rankemman huumorin ja huuteluiden kohteena, niiden huomiota tavoiteltiin keinoilla millä hyvänsä.
Tämä on nyt siis yhden koulukiusaajan tarina. En edes tiennyt olevani kiusaaja ennen tuota viestiä. Tuntuu jokseenkin omituiselta, että yläasteaika jonka minä muista hauskana aikana, on ollut jollekin painajainen ja hän pitää minua (muunmuassa, oli lähettänyt saman viestin muillekin "kiusaajilleen") syypäänä kaikkiin elämänsä ongelmiin.
Kommentteja?
Ja ei, "hippihousuista" ei voi tunnistaa ketään, luonnollisesti muuttelin vähän faktoja. Asianomainen kyllä tunnistaa itsensä jos av:ta selaa.
Kommentit (22)
No et todellakaan tuon kertomasi perusteella ollut koulukiusaaja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan toi nyt kiusaamista, jos siinä määrin irvitään toisen pukeutumista että piirrellään itselleen viiksiä ja jatkuvasti nimitellään hipiksi. Varmasti huomasit, ettei tämä hänen mielestään ollut yhtään hauskaa.
Osa kiusaamisista johtuu todella tunnekylmyydestä ja kehittymättömästä empaattisuudesta. Kiusaaja ei välttämättä tajua kiusaavansa vrt. pikkulapset jotka eivät osaa asettua toisen aseman.
Et ole kiinnittänyt huomiota kiusattuun, mutta silti olet kiinnittänyt huomiota hänen pukeutumiseensa? Mustaa ei saa valkoiseksi tuolla tekstillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiusaamista on monenlaista. jos on valmiiksi huono itsetunto niin varmasti kokee itsensä kiusatuksi. toinen totuus taas on se että teinin maailmaan mahtuu vain oma napa.
mitä pitäisi tehdä? aina joku pahoittaa mielensä jostain teit niin tai näin ja kaikkien kaveri ei voi olla. epäkypsältä teiniltä ei voi odottaa täysiä ihmissuhdetaitoja ja vaatia sanomisiensa moraalia.
mitäs jos me tsempattais omia lapsia a ajattelemaan muita ja b kannustaa hyvää itsetuntoa ja olemaan murehtimatta jos ne muut ei ajattelekaan. menneitä ei voi korjata mutta tulevaan voimme vaikuttaa.
Tässä oiva esimerkki miksi kiusaamistapauksiin pitää puuttua ja keskustella. Olisi tuokin tullut oikaistuksi jo kouluaikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 12:08"]
Osa kiusaamisista johtuu todella tunnekylmyydestä ja kehittymättömästä empaattisuudesta. Kiusaaja ei välttämättä tajua kiusaavansa vrt. pikkulapset jotka eivät osaa asettua toisen aseman.
[/quote]
Mun mielestä yläasteikäinen ei ole enää pikkulapsi. Pitäisi vähän jo tajuta joitakin juttuja.
Monesti tuollainen "viaton" kiusaaminen tuntuu uhrista paljon pahemmalta koska se laajenee ja siitä on vaikea syyttää ketään. Minä olen ollut tuollaisen uhri ja se tuntui ihan helvetin pahalle. Olin silloin vaihdossa etelä-Amerikassa ja tietysti pistin silmään erilaisena, joten eräs rääväsuu alkoi huomauttelemaan puutteellisesta kielitaidostani ja porukka nauroi mukana. Pikkuhiljaa minusta tuli luokan yhteinen vitsi ja koska minua ei haukuttu varsinaisesti niin siitä ei voinut syyttääkään ketään. Se oli kaikista vaan niin hauskaa, toistella kaikki sanat mitä sanoin ja nauraa päälle. Kun vihdoin uskalsin puolustautua niin minulle silloinkin vain naurettiin ja korjattiin kielioppivirheet. Kukaan ei ottanut minua tosissaan joten kuuntelin vain hiljaa. Siitäkin huolimatta, että en enää reagoinut mihinkään, he jatkoivat samaa kulunutta vitsiä koko vaihto-oppilasvuoden jälkeen. Arvatkaapa oliko hauska vaihtovuosi ;( enkä vieläkään suostu puhumaan ko. kieltä koska kuulen mielessäni ne pilkkahuudot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis vaihto-oppilasvuoden loppuun, t.11
Minä taas olin " koulukiusattu ", ujo ja hiljainen ja luulin muiden pilkkaavan minua vaikka kyse oli juuri tuollaisista väärinkäsityksestä kuten AP kertoi. Asia valkeni itselleni myöhemmin kun vähän ikää tuli ja pääsin eroon ujoudesta. Usein kiusattu kokee huonona mitkä tahansa kommentit oman itsetuntonsa vuoksi, eikä suinkaan siksi että muut oikeasti olisivat ilkeitä. Olemme tästä asiasta puhuneet aikuisina entisten luokkakavereiden kanssa. Asiat pitäisi todellakin puhua selviksi heti, jotta väärinkäsityksiltä vältyttäisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on provoilua eikä kiusaamista.
Olen itse sitä mieltä, että monelle ellei jopa useimmalle lapselle tekisi hyvää jonkinlainen itsetunnon kohentamiskurssi, jossa opeteltaisiin omien rajojen tunnistamista ja annettaisiin väleineitä miten toimia tilanteissa, joissa joku menee näiden rajojen yli. Pitäisi harjoitella paljon useammin miten toimia hankalissa ja epämukavissa tilanteissa. Jos itsellä on hyvä itsetunto ja tottunut ilmaisemaan itseään selkeästi, voi teini-ikäisellekin hankalaa hahmottaa, etteikö joku toinenkin tekisi niin.
Tämä auttaa myös jos lapsi joutuu seksuaalisen ahdistelun uhriksi. On nimittäin tutkittu, että useimmat pedofiilit lopettavat jos lapsi selvästi torjuu heidät (monen pedofiilin päässä lapset kun oikeasti nauttivat heidän lähentelyistään). Useimmat lapset kuitenkin hämmentyvät ja jähmettyvät, jonka pedofiili sairaassa mielessään tulkitsee hyväksynnäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 12:31"]Minä taas olin " koulukiusattu ", ujo ja hiljainen ja luulin muiden pilkkaavan minua vaikka kyse oli juuri tuollaisista väärinkäsityksestä kuten AP kertoi. Asia valkeni itselleni myöhemmin kun vähän ikää tuli ja pääsin eroon ujoudesta. Usein kiusattu kokee huonona mitkä tahansa kommentit oman itsetuntonsa vuoksi, eikä suinkaan siksi että muut oikeasti olisivat ilkeitä. Olemme tästä asiasta puhuneet aikuisina entisten luokkakavereiden kanssa. Asiat pitäisi todellakin puhua selviksi heti, jotta väärinkäsityksiltä vältyttäisiin.
[/quote]Ja te jotka tätä alapeukutatte, niin teidän kokemuksenne eivät välttämättä ole samanlaisia, mutta usein on näin kuten minun tapauksessa. Muut yrittivät jopa kannustaa minua mukaan, mutta itse olin niin lukossa ja sellainen hissukka, etten itsekään jaksaisi yrittää olla sellaisen kaveri väkisin joka vetäytyy omiin oloihin. Nykyään olen täysin vastakohta tuolle.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 12:31"]
Minä taas olin " koulukiusattu ", ujo ja hiljainen ja luulin muiden pilkkaavan minua vaikka kyse oli juuri tuollaisista väärinkäsityksestä kuten AP kertoi. Asia valkeni itselleni myöhemmin kun vähän ikää tuli ja pääsin eroon ujoudesta. Usein kiusattu kokee huonona mitkä tahansa kommentit oman itsetuntonsa vuoksi, eikä suinkaan siksi että muut oikeasti olisivat ilkeitä. Olemme tästä asiasta puhuneet aikuisina entisten luokkakavereiden kanssa. Asiat pitäisi todellakin puhua selviksi heti, jotta väärinkäsityksiltä vältyttäisiin.
[/quote]
Tunnistan tämän osittain. Olin oikeastikin koulukiusattu (lähinnä juuri syrjitty), mutta tämän lisäksi ylianalysoin ympäristöäni. Jos jotkut esim. nauroivat lähistöllä, olin ihan varma, että he nauravat minulle. Samaten kaikki vitsillä tehdyt heitot otin itseeni enkä tajunnut huomioida, että samanlaisia heittoja tehtiin muistakin luokkakavereista.
Mielensäpahoittajat loukkaantuu mistä vaan jo lapsenakin. Itselle vitsi, voi tuntua toisesta julmalta.
Nuoret etenkin osaa sen oman navan tuijottamisen, eikä huomaa ryhmänsä ulkopuolisia. Harva aikunenkaan näkee koko paletin.
Koulukiusaaminen on julma asia. Valitettavasti uhrin asemasta on tullut myös muotijuttukin. Sen varjolla jengi heittäytyy koulukiusatuksi ja selittelee, että häntä nimiteltiin viidesti siksi on syrjäytynyt.
Sympatiat kaikille oikeasti kiusatuille. Kuka sanoo, ketä on oikeasti kiusattu... Niinpä.
Jos tuntee kiusatuksi tulleensa, niin se pitää saada loppumaan. Puhuu aikuiselle ja sitä kautta saada toiset ymmärtämään vitsinsä satuttavan, tai sitten aikuinen auttaa kiusattua ymmärtämään huumoria.
Poikani luokalla oli kiusaamistilanteita, joita kaikki eivät nähneet. Vastaavaa "hauskaa" sisäpiiriläisten vitsailua.. Opettaja puuttui ja senpä jälkeen ilmapiiri muuttui täysin.
Liian usein unohdetaan, että teinit ovat kuitenkin vielä lapsia, jotka tarvitsee opastusta elämää varten.
Ap, huomasiko yksikään opettaja tuon käytöksenne ja puututtiinko siihen koskaan? Jos, niin eikö sekään saanut sinua ja kavereitasi ajattelemaan että teitte ehkä väärin?
Mikäli opettajat eivät puuttuneet, niin mistä sellainen sitten johtui, siitäkö että teitte tuota vain silloin, kun he eivät nähneet? Eli, siis kuitenkin tiesitte että se oli kiusaamista ja ette olisi saaneet tehdä noin?
Miten tämä kuulostaa niin tutulta? Pastaa tai joku on ainakin postannut samantyyppisen provon joskus.
Nuo mielensäpahoittajat alapeukuttaa täällä kaikki viestit, eivätkä nytkään voi käsittää että vika voi olla myös omien korvien välissä. He ovat varmasti niitä jotka aikuisenakin ovat sitä mieltä, että töissä kiusataan ja koko maailma oikeastaan on heitä vastaan. Naapurin mummosta lähtien.
Jaahas, päivän provo on sitten tää. Ei kai kukaan voi oikeasti olla noin tyhmä.