Lue keskustelun säännöt.
Tavarat syö parisuhdetta.
10.04.2014 |
Hitsi että ärsyttää, olen siivoamassa asuntoamme perusteellisesti ja törmään koko ajan miehen "romu" laatikoihin. Niitä on valehtelematta 3 kuutiometriä.
Olemme keskustelleet ja yrittäneet mutta mies ei vaan osaa/halua luopua ylimääräsestä ja se syö minusta parisuhdetta kun on kaapit täynnä tavaroita.
Olen omista tavaroistani perannut paljon pois, myös lapsen tavaroista mutta tuntuu että miehen tavarat vain sikiää. Ei voi pistää pois risaista t-paitaa, ei voi hävittää sitä tai täätä koriste esinettä kun se on kiva (vaikka koko esine on minun, jos vien pois niin suuttuu silmitömästi), ei voi heittää maksettuja laskuja pois vuodelta 97... Ei rikki menyttä lautasta "kun sen voi liimata ja se on arabian niin se maksaa!" ei vanhaa mattoa (hobbyhall) johon koiransa söi reiän.
Prkl. että kettuttaa, kun sovimme että hankimme sopivampia säilytyskalusteita ja hävitämme vanhat (mdf-levyset) niin eilen pyörsi päätöksen, "ostetaan uudet mutta kun ei noita vanhoja voi vaan hävittää, kyllä joku maksaa niistä." Joo, maksa, maksaa... ei vaan sitä 50€ mitä ukko haluaa kappaleelta.
Meillä on tällähetkellä niin että lapsella on oma kaappi huoneessa jossa on vaateet ja lelut n.60lx60sx200cm, minulla oma kaappi n.60lx60sx200cm (vaateet, korut, meikkit, kengät, harrastustavarat) ja miehellä 2m tankotilaa vaatehuoneessa ja oma 80lx60sx200cm kaappi samassa huoneessa... Sitten sielä on liinavaatteet, verhot (aivan liikaa mutta ei saa pistää pois), pyyhkeet (useimmat rikki, ei saa kadottaa) ja työkalut "siististi" järjestyksessä (en kyllä ymmärrä miksi on pakko säilyttää kolmea samanlaista vasaraa, 4 rullamittaa ja erinäinen määrä ikean "vääntimiä"...
Miten saada mies ymmärttämään että kaikkea ei tarvitse/pidä säilyttää ja kaikkilla pitäisi olla saman verran omaa tilaa jossa säilyttää se minkä haluaa pitää, ei halua luopua. En nyt tarkoitta sitä että miehen tarvitsisi säilöä esim. työkaluja "omassa" tilassansa mutta jos haluaa säilöä kaikki kaksoiskappaaleet tavaroista niin silloin siihen omaan tilaan.
Ja mieheni ei ole köyhästä perheestä, ei ole sodanajan lapsi eikä laman, emmekä me ole köyhiä vaan voimme ostaa uutta jos tulee joskus tarve esim. pakkausteipille jota on vain n.1m rullassa jäljellä.
Kyllä joitain tavaroita/muistoja kuuluu säilöä mutta rajansa kaikella.
Kiitos että sain purkaa huonoa tuulta. :)
Iloista kevättä sinne kaikille!
Kommentit (65)
Kiitos,että olet kirjoittanut, Minä olen mies ja minulla on ihan samat ongelmat. Vaimo ei luovu mistään tavarasta,jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieti, miksi sinua ahdistaa se, että miehelläsi on tavaraa. Kyse on nyt sinusta, ei miehestä. Ja mitä voitat hävittämällä miehen tavaroita. Huomaatko: kyse ei ole tavarasta lainkaan vaan vallasta, jota haluat mieheen käyttää!
Höpö höpö! Kysymys on siitä, että rojukasan keskellä ei voi asua. Meillä olemme mieheni kanssa molemmat keräilijöitä. Mutta olemme myös tajunneet tilanteen, emme halua lapsiamme huostaan sen tähden, että koti täyttyy rojusta.
Otamme käsittelyyn huoneen kerrallaan, kannustamme toisiamme heittämään rojua pois. Osan muistoista muutamme kuviksi, kun muistikortti vie paljon vähemmän tilaa kuin lasten kerhoaskartelut tms. Muutaman viikon päästä seuraava huone, ja kun kaikki huoneet on käyty läpi, kierros alkaa alusta.
Pahimmillaan neljän makuuhuoneen asunnostamme vain kaksi makkaria oli käytössä, nyt kaikki neljä, vaikkakin kaikkien nurkissa on vielä ylimääräistä tavaraa. Olohuone on jo rojuvapaa vyöhyke.
Te, joilla vain toinen kerää tavaraa, pitäkää pintanne. Ei se keräilijäkään ole onnellinen tavaroidensa kanssa, kun todellisuudessa ei löydä mitään, kun jotain tarvitsisi. Ja kaaos ja siivottomuus ahdistaa...
Tämä on tosi tärkeä aihe. Itse en voi sietää tavarakasoja kotona. Se johtuu luultavasti siitä että lapsuudenkodissani olivat kaikki nurkat täynnä turhaa tavaraa. Pihavarastot olivat täpötäynnä tavararöykkiöitä. Kun yritin puhua vanhemmille asiasta, minua ei ollenkaan kuunneltu. Ahdisti asua roinan keskellä. Pieni trauma jäi.
Vanha ketju, mutta minulla on päinvastainen pulma. Tavaroitani on kadonnut. Kun luin tätä ketjua, mietin, onko puoliso saanut täältä vinkkiä.
Puhukaa asioista suoraan. Älkää hävittäkö toistenne kamoja salaa, vaikka ne mielestänne näyttäisivät roskan arvoisilta.
Mun mies oli nuorempana hamsteri. Alkaen lapsuuden rikkinäisistä leluista. Takana hyvin köyhä lapsuus ja sen tuoma epävarmuus. Tavarat ja niiden omistaminen luo turvallisuuden tunnetta. Minulla oli tuota sitten, että heitin hänen selän takanaan pois ikivanhoja reikäisiä mattoja, ynnä muuta, ynnä muuta. Eikä hän niitä muistanut edes, vaikka niitä ei mitenkään saanut heittää pois. Samoin hän tarkasti kaiken, mitä olin aikeissa viedä roskiin tai kierrätyskeskukseen. Opimme lasten kanssa, että "iskälle näitä ei näytetä".
Olemme olleet 18 vuotta naimisissa, ja viime vuosina hän on tullut järkiinsä. Aloin kouluttaa häntä esittämällä tavaroille uuden käyttötarkoituksen: loppukäytön mökillä. Olen myös puhunut, ettei romua saa mukaansa käärinliinoihin, ja eläessään on helpompi olo, kun ei tukehdu tavaroihin ja pölyyn. Ihmiset on paljon tärkeämpiä, kuin rikkinäiset tavarat, ja tavarat, joita ei ole pariin vuoteen edes tarvinnut. Eri asia on sitten perintömuistot, joita haluaakin pitää esillä ja käytössä, kuten ehjät astiat ja huonekalut.
Noin viisi vuotta sitten hän alkoi kuunnella ja alkoi heittää rikkinäistä pois, viedä ehjää kierrätyskeskukseen ja miettiä, onko se oikeasti tarpeellista.
Ja nyt kun muutettiin, hän mietti mitä oikeasti kannatta kantaa mukanaan. Hän yllätti itsensäkin luopumalla joistain asioista, joita oli roudannut mukanaan yli 20 vuotta. Nyt meillä on siisti koti, eikä mitään turhaa rompetta. Kaikki turha nimittäin lähtee pois! Hän myöntää, että luopumisesta tulee helpottunut kevyt olo.
"Vielä tätä voi käyttää, mutta ei kirpparille enää kelpaa"- tavaroiden loppukäyttö mökillä tapahtuu siten, että reikäiset vaatteet ym. rievut käyvät maali- ja autonpesuräteiksi, maalausvaatteiksi lisäksi niitä laitetaan marjapensaiden alle rikkaruohoja hillitsemään ja niistä tehdään variksenpelättimille rytkyjä. Sama tapahtuu villa- ja puuvillamatoille, eli tungetaan uusien kukkapenkkien pohjalle. Pahvilaatikot revitään auki ja joko poltetaan tai laitetaan kasvimaan käytäville. Romusta saatetaan tehdä pihataidetta (Pinterest on oiva ideapankki). Mitään uutta ei saa tuoda, ennenkuin vanha on kierrätetty pois! Minä olen se, joka organisoi tämän, koska mies vain haaveilisi tekevänsä. Mutta kun Justiina määrää, alkaa yleensä tapahtua....ja lopulta tavarat on niin loppuun käytettty, että ne joko lahoavat, poltetaan tai viedään metallinkeräykseen ;)
Viimeksi talvella me poltettiin 80-luvun kangassohva. Syttyi yhdellä tulitikulla. Jäljellä jäi jousia ja solkia, jotka vietiin metallinkeräykseen.