Lue keskustelun säännöt.
Tavarat syö parisuhdetta.
10.04.2014 |
Hitsi että ärsyttää, olen siivoamassa asuntoamme perusteellisesti ja törmään koko ajan miehen "romu" laatikoihin. Niitä on valehtelematta 3 kuutiometriä.
Olemme keskustelleet ja yrittäneet mutta mies ei vaan osaa/halua luopua ylimääräsestä ja se syö minusta parisuhdetta kun on kaapit täynnä tavaroita.
Olen omista tavaroistani perannut paljon pois, myös lapsen tavaroista mutta tuntuu että miehen tavarat vain sikiää. Ei voi pistää pois risaista t-paitaa, ei voi hävittää sitä tai täätä koriste esinettä kun se on kiva (vaikka koko esine on minun, jos vien pois niin suuttuu silmitömästi), ei voi heittää maksettuja laskuja pois vuodelta 97... Ei rikki menyttä lautasta "kun sen voi liimata ja se on arabian niin se maksaa!" ei vanhaa mattoa (hobbyhall) johon koiransa söi reiän.
Prkl. että kettuttaa, kun sovimme että hankimme sopivampia säilytyskalusteita ja hävitämme vanhat (mdf-levyset) niin eilen pyörsi päätöksen, "ostetaan uudet mutta kun ei noita vanhoja voi vaan hävittää, kyllä joku maksaa niistä." Joo, maksa, maksaa... ei vaan sitä 50€ mitä ukko haluaa kappaleelta.
Meillä on tällähetkellä niin että lapsella on oma kaappi huoneessa jossa on vaateet ja lelut n.60lx60sx200cm, minulla oma kaappi n.60lx60sx200cm (vaateet, korut, meikkit, kengät, harrastustavarat) ja miehellä 2m tankotilaa vaatehuoneessa ja oma 80lx60sx200cm kaappi samassa huoneessa... Sitten sielä on liinavaatteet, verhot (aivan liikaa mutta ei saa pistää pois), pyyhkeet (useimmat rikki, ei saa kadottaa) ja työkalut "siististi" järjestyksessä (en kyllä ymmärrä miksi on pakko säilyttää kolmea samanlaista vasaraa, 4 rullamittaa ja erinäinen määrä ikean "vääntimiä"...
Miten saada mies ymmärttämään että kaikkea ei tarvitse/pidä säilyttää ja kaikkilla pitäisi olla saman verran omaa tilaa jossa säilyttää se minkä haluaa pitää, ei halua luopua. En nyt tarkoitta sitä että miehen tarvitsisi säilöä esim. työkaluja "omassa" tilassansa mutta jos haluaa säilöä kaikki kaksoiskappaaleet tavaroista niin silloin siihen omaan tilaan.
Ja mieheni ei ole köyhästä perheestä, ei ole sodanajan lapsi eikä laman, emmekä me ole köyhiä vaan voimme ostaa uutta jos tulee joskus tarve esim. pakkausteipille jota on vain n.1m rullassa jäljellä.
Kyllä joitain tavaroita/muistoja kuuluu säilöä mutta rajansa kaikella.
Kiitos että sain purkaa huonoa tuulta. :)
Iloista kevättä sinne kaikille!
Kommentit (65)
Meillä vähän samanlaista :D
Miehellä tuhottomat määrät esimerkiksi vaatteita, huonoja ja halpoja vaatteita, ja kun joku menee kiertoon, hankitaan mielellään samanlainen tilalle. Ulkovaatteitakin on joka säähän ja vuodenaikaan omat (kuten kenkiäkin, olen yrittänyt vinkata että nykyään olisi vaatteita, joita voi käyttää useammassa kelissä..
Kalastusvälineet oma lukunsa, mies käy ehkä kerran vuodessa kalareissulla, mutta siihenkin tarkoitukseen on monet vaatteet ja kalastusvälineet tietysti. Keittiiöön kun muuton jälkeen jäi yksi tyhjä kaappi, niin sanoin, että siitä voisi tehdä ns kodin hyötykaapin, esim tarpeellisimmat työkalut (ettei kellarista tarvi aina ruuvimeisseliä hakea), niin mikä oli tulos? Kaapista löytyivät vieheet ja kelat!
Muutama vuosi sitten sain miehen perkaamaan vaatekaappiaan yhteisen hyvän nimissä, kiertoon (roskiin) lähti säkillinen lähinnä 80-90 luvun ulkoilutakkeja. Nämäkin käytiin yksitellen läpi ja mies pitkään harkitsi joka vaatekappaleen kohdalla. Joidenkin jäljelle jääneiden 90-luvun paitojen tms kohdalla olen sanonut, että minun aikana tuota et käytä.
Makuuhuoneen kaapit ollaan kyllä jaettu suht tasaisesti, mutta esim kellari on täysin miehen vallassa, samoin kuin makkarin iso lipasto ja tv-tason säilytyskaapit. Toiset nyt vaan on tollasia, mutta täytyy sanoa, että kyllä meillä on tästä asiasta riidelty!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti, miksi sinua ahdistaa se, että miehelläsi on tavaraa. Kyse on nyt sinusta, ei miehestä. Ja mitä voitat hävittämällä miehen tavaroita. Huomaatko: kyse ei ole tavarasta lainkaan vaan vallasta, jota haluat mieheen käyttää!
Eroa tai opettele hyväksymään se, että puolisolla voi olla oma tahto ja mielipide. Kun koti on täynnä vanhaa turhaa niin eipähän ole halua ostaa uutta turhaa.
12 ja 13: 6 neliön kellari on jo täynnä miehen laatikoita, hain sieltä sen ainoan laatikon mikä minulla siellä oli ja huomasin että sinne oli ilmestynyt se vanha philipsin (halvin malli kun osti) kahvinkeittin josta meni pannu rikki ja joka puolet keitinvedestä puski värästä paikasta ulos. Se sama keittin jonka miehen piti viedä roskiin kun oli elektroniikka romun keräyspäivät (viikkon verran) 3kk sitten.
Moniko teistä naisista tietää, mitä kaikkea miehenne ovat kantaneet roskiin kaapeistanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 10:19"]
Mieti, miksi sinua ahdistaa se, että miehelläsi on tavaraa. Kyse on nyt sinusta, ei miehestä. Ja mitä voitat hävittämällä miehen tavaroita. Huomaatko: kyse ei ole tavarasta lainkaan vaan vallasta, jota haluat mieheen käyttää!
[/quote]
Mua ainakin tavara ahdistaa siksi, että meillä ei ole hääppöiset säilytystilat, ja toisaalta tavaraa tulee jatkuvasti lisää, kun on yksi lapsi ja toinen tulossa. Mihin kaiken sen tavaramäärän kanssa joutuu? Tavaramäärän pyörittämiseen menee hirveästi aikaa ja energiaa, ja siivoaminenkin on paljon vaikeampaa, jos tavaraa pitää siirrellä paikasta toiseen.
Mulla tällaiset yksinkertaiset syyt.
19
Unohtamatta vielä sitä, että ne tilat, jotka ovat miehen vastuulla (pannuhuone, joka toimii myös verstaana sekä hänen työhuoneensa) ovat aina kaaoksessa. Työhuoneen siistiyteen puutun sen verran, että kun meille tulee vieraita, se pitää siivota, koska se toimii myös vierashuoneena, mutta pannuhuoneeseen en puutu mitenkään. Varsinkaan pannuhuoneesta mies ei löydä yhtään mitään, esim. löysi juuri 2 avaamatonta pulloa moottoripyörän öljyä, jota just oli ostanut myös kaupasta. Työkalut ovat samoin aina hukassa.
19
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mää oon itse tuommoinen säilöjä. Lapsuuden ikävät kokemukset ja geenit vaikuttavat siihen että haluun säästää kaiken.
Olen ollut psykiatrilla puhumassa ja vaihto-oppilaana puoli vuotta. Vaihtoaika oli siitä hyvä, että kun joutui elämään vain välttämättömillä tavaroilla, sai etäisyyttä omiin rojuihin.
Takaisin tullessa olenkin heittänyt varsinkin turhia papereita menemään. Vaatteilla on sama edessä. Olen myös turhan tunnepitoinen noiden suhteen. Psykologilla kannattaa käsitellä asiaa - mistä säilömishalu johtuu?
- Anna miehelle aikaraja. Jos kerran oikeasti haluaa korjata lautasen, niin se on sitten myös tapahduttava 2kk-vuoden sisään.
Jos vuodessa tavarat eivät ole korjautuneet, eivät ne myöskään korjaudu. Rikkinäistä ei ole järkeä säilyttää.
- Sama pätee myytävään tavaraan.
- Säilö turhaa tavaraa jonnekin edellisten kommenttien tyylillä. Myöhemmin, kun tavaraan on saatu etäisyyttä, huomataan mitä on oikeasti kaivannut ja mitä ei. Pois sitten vaan kaikki mitä ei ole säilöstä tarvittu, eikä tarvita. Usein jopa unohtaa mitä on säilötty ja sellaiset varsinkin heti pois.
Onnea matkaan!
Vuokraatte miehen kamoille erillisen varastotilan, jonka mies sitten maksaa. Jokaiselle perheenjäsenelle samanlainen oma osuus kaapeista jne, ja jos mies sen meinaa ylittää, niin vie kamansa ko. vuokratilaan. Saat puhtaan kodin, mies saa pitää kamansa, kaikki voittaa. Ehkä äijäkin alkaa pikkuhiljaa miettiä säilytyksen järkevyyttä kun vuokra rullaa koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän...nykyinen mieheni tuskaili ex:nsä kanssa tuota samaa. Kun oli koulussa korvatut kynttilänjalatm, vanhat huonekalut ja käsityölehdet 30v takaa säästössä jas mihinkään ei saanut koskea. Ihan miellään muutti talosta pois ja jätti eukon kamoineen sinne. Teillä tuo ei ehkä vielä sairautta lähentele, mutta monella kyllä. Me taas nautimme avarasta kodissa, jossa on vain kauniita ja tarpeellisia esineitä....ja ehjiä! Rikkinäiset jos ei korjaannu kuukaudessa, niin laitan ne pois ;)
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 10:19"]Mieti, miksi sinua ahdistaa se, että miehelläsi on tavaraa. Kyse on nyt sinusta, ei miehestä. Ja mitä voitat hävittämällä miehen tavaroita. Huomaatko: kyse ei ole tavarasta lainkaan vaan vallasta, jota haluat mieheen käyttää!
[/quote]
Eiköhän kyse ole enemmän asunnon käytöstä ja asumismukavuudesta. Hoardaaminen on oikea ongelma, joka indikoi henkistä ahdistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 10:03"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 09:52"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 09:41"]
Älä kysele, vaan heittele pois rojua vähän kerrallaan. Paita sieltä, rikkonainen astia täältä. Kertaakaan et mainitse vieneesi tai vieväsi jotain pois. Jos etsii jotain, jos muistaa, niin sano ettet tiiä missä on kun on niin paljon kaikkee romua.
[/quote]
Minusta tämä on hyvä idea. Jos laitat tavaraa pois vaikkapa kolmen, neljän, viiden tavaran kuukausivauhdilla, vuodessa se on kuitenkin ihan kiva määrä. Hän ei huomaa, kun mietit tarkkaan, mistä aloitat. Etkä sano hänelle mitään. Jos kysyy, niin sanot, että "eikö ne ole tuolla *osoitat varaston perimmäistä nurkkaa*, siellä ne ainakin pari vuotta sitten oli". JOS mies alkaa sieltä kaivaa esille (yleensä tällaiset eivät kyllä käytä niitä kamoja, vaan haluavat vain että ne ovat olemassa), sanot seuraavan vaikean paikan. Kun hän alkaa sieltä koluta, hän näkee niin paljon kaikkea muuta, että ajatus jo karkaa kokeilemaan ja korjaamaan jotain ruostuneita aaltopahvin leikkaussaksia vuodelta -93. Älä vaan ala mitään järjestystä pitämään ja säilytslaatikoita ostelemaan, vaan keskity heittämään salaa pois.
Ystäväni on tällainen ja huusholli on mennyt järkyttävään jamaan. Tavara pursuaa joka puolelta niin, että hän on alkanut jo tehdä kulkuväyliä asunnossa. Siivoaminen on jo täysin mahdotonta. Tee jotain ennekuin tilanne pääsee niin pahaksi. Pois vaan!
[/quote]
Kannattaa varautua siihen, että mies tekee saman naisen tavaroille eli kengät, laukut jne. vain katoavat. Äärettömän raukkamaista "kadottaa" miehen tavaroita etenkin kun tietää, että avio-oikeus ei niihin ulotu.
[/quote]
Kyllä minulle tuli vähän huono omatunto, kun luin tuon kommenttisi. Olen vain niin monen tällaisen ympäröimänä elänyt, että usko pois, se on kamalaa. Isäni on tuollainen, anoppini on tuollainen, paras ystäväni on tuollainen. Olen jo nyt ahdistuksessa, mitä teen, jos ja kun joudun näitä kaaoksia joskus apuna selvittelemään?
Isäni varastoja olen apuna siivoillut, mutta ei siitä mistään tule. Hän kun unohtuu heti selailemaan jotain jonnekin pariksi tunniksi ja minulle jää se varsinainen likainen työ. Lopulta asia jää siihen, etten saa heittää mitään pois, vaan hän katsoo sitten myöhemmin läpi ne (valtavan kasan) tavaraa. Just joo, läpi katsotaan - ei katsota ikinä. Lisää vaan hamstrataan. Myönnän, olen turhautunut. Ja tiedän, ettei nämä hamstraajat muista tavaroistaan kuin murto-osan. Se selviää aina näissä raivaustilanteissa. Jatkuvaa huudahtelua, että "ai mulla on tällanenkin!".
Usein olen ajatellut, että kun pääsisi yksin käsiksi niihin kasoihin, ottaisi viikon lomaa ja kävisi järjestelmällisesti läpi ja heittäisi pois yli puolet. Tavaroiden omistaja ei huomaisi asiaa koskaan, jos jättäisi luovan kaaoksen jäljelle eli ulkoisen koskemattomuuden tunnun. Koskaan ei yhtäkään tavaraa kaivattaisi.
#9
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 09:56"]
Miten olisi vuokravarasto? Monessa taloyhtiössä on myös ylimääräisiä varastotiloja, joita voi vuokrata, jos lähistöllä ei ole varastotaloa.
[/quote]
Me vuokrattiin juuri tuohon tavaraongelmaan. Nyt koko iso varastohuone on aivan piukassa. Lisäksi tietysti vinttikoppi, vaatehuone ja kaikki kaapit. Muovilaatikoissa myös löytyy :( Periaatteella, josko ne voisi joskus myydä :(
Onneksi mies ja koko perhe ollaan vihdoin avahduttu ja tavaran suunta on poispäin, eikä uutta ihan niin kevyesti hankita.
Eli en ihan suosittelisi tuota varastoa. Joutuu ojasta allikkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nr. 21 ja 22. Tartun nyt teidän kommenteihin.
Olisikin asia niin helpoa että ongelma olisi vain minussa, oma itse on helpompi muuttaa ja ehkäpä antaa toiselle esimerkillä sysäys muuttua. Ongelma on siinä että hän ei halua luopua omastaan mutta minäkään en saisi luopua tavaroistani, varsinkaan mistään koriste esineistä jotka olivat laatikossa yli 2 vuotta avosuhteemme alussa ennenkuin lisäsimme i-kirjaimen sanaan 4 vuoden jälkeen. Hän ei kiinnostunut niistä kun vasta siinä vaiheessa kun aloin karsia niitä.
Ja hyväksyn oman tahdon ja mielipiteen, arvostan sitä todella paljon. Harmittaa vaan kun minä olen ainoa joka siivoaa ja paikkat pursuaa tavaraa kun ei voi sitä vanhaa printeriäkään tai yhtään vanhaa kännykkää tai mitään muutakaan hävittää vaikka koko ajan haluaa ostaa uutta ja ostaakin.
Kun tulot eivät tästä hirveästi kasva pariin vuoteen niin ei olisi varaa ostaa isompaa asuntoa kun mies "tarvitsee" tavaroitaan mutta en halua elää kaatopaikallakaan. Olen hyväksynyt että meillä on eri siisteyskäsitykset esim. lattioiden pesun tarpeesta mutta kun mieskin nauttii siitä että on siistiä ja tavaraa ei ole liikaa tiloissa niin miksi hän kokee tarvetta säästää kaikken?
-ap-
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 09:53"]
Täydellisesti ymmärrän! Arvaapas, lisääntyikö, vai vähenikö meillä ukon romut, kun muutettiin 52m2:n asunnosta 100m2:n kämppään? :(
Mitat, meisselit ja ruuveja löysin ruokailuvälinelaatikosta ja nyt on löytynyt kiva paikka säilytykseen yläkertaan vievistä portaista. Jepjepjeeeep!!!
Olisi edes järjestyksessä kaikki, niin mahtuisikin aika iso määrä kamaa kaappiin, mutta kun kaikki on vaan heitetty siten, että ovi pysyy nippanappa kiinni. Ei varmaan tarvi edes mainita, että ulkovarasto on räjähtämispisteessä.
Siellä on esim. valtava ruohonleikkuri, ainoo juttu vaan, kun meillä ei ole missään nurtsia :(
[/quote]
Ihan kuin mun mies! Sekin näköjään keksi, että yläkerran portaissa voi säilyttää jonkun edesmenneen auton radiota ja kaiuttimia, jotka jostain kävi kaivamassa kaksi viikkoa sitten.
Ja meillä myös kaksi ulkovarastoa notkuu liitoksistaan, kun miehellä on sen seitsemän poraa, erilaisia sirkkeleitä yms., joita käytetään ehkä kerran kolmessa vuodessa... :( Eikö tulisi silloin halvemmaksi vuokrata kuin ostaa ja säilyttää omia?
Meillä on kummallekin 2 vaatekaappia. Sen lisäksi miehellä on kaksi vaatetankoa työhuoneessa - täynnä vain miehen vaatteita. Ja vaatehuone - täynnä miehen vaatteita. 80% sellaisia, jotka ei mene päälle, kun on tullut elopainoa enemmän kuin laki sallii.
Ja taas on hullut päivät ja eilen mies kantoi kotiin jonkun kalliin merkkipuvun, joka menee varmaan sitten päälle, kun hän joskus laihtuu. Ehkä. Mutta kun se oli tarjouksessa!
Jostain luin että tavaran hamstraaminen on osoitus turvallisuuden kaipuusta tai sen puutteesta lapsuudessa tms.Voisiko miehelläsi olla jotain traumoja menneisyydestä, joita tavaramäärällä lääkitsee? Nimenomaan siis se poisheittämisen vaikeus kuuluu tähän syndroomaan.
Nr. 27: Todella mukava kirjoitus, piristi kummasti tänne kaaoksen keskelle :) Täyttyy yrittää olla antamatta miehen avata uudestaan laatikoita kun on siivous hetki.
Nr. 28: olen vakavasti harkinnut asiaa, ainoa asia on juuri se että pelkään että menemme peppu edellä puuhun ja kovaa silloin jos on varasto, rahaa kuluu ja tavarat vaan lisääntyvät.
Ja kaikkille muille, kiitoksia kommenteista. Täytyy lähteä jatkamaan hetki siivousta ennen töihin lähtöä mutta palaan katsomaan ja vastailemaan illalla.
Aurinkoista kevättä kaikille!
-ap-
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 10:19"]
Mieti, miksi sinua ahdistaa se, että miehelläsi on tavaraa. Kyse on nyt sinusta, ei miehestä. Ja mitä voitat hävittämällä miehen tavaroita. Huomaatko: kyse ei ole tavarasta lainkaan vaan vallasta, jota haluat mieheen käyttää!
[/quote]Miksi sinua ahdistaisi jos äitisi esimerkiksi vaalisi roskapusseja kotonaan vuosia? Kyse on sairaudesta tai sen esiasteesta jos liittää tunteen tavaraan ja siksi ei voi heittää mitään pois. Ymmärrän jonkun ensikengän tai päiväkirjan mutta 10 rikkinäistä sählypaitaa 90-luvulta viittaa siihen että mies on kahjo. Ja kuka haluaa että mies on kahjo?
Onko teillä avioehtoa? Jos ei ole, ne kamat on sinunkin. Mä 10v kattelin tuota samaa ja tänä talvena paloi hihat. Meillä on kaksi autotallia TÄYNNÄ romua: vanhoja huonekaluja yms. Laitoin kamat myyntiin Toriin polkuhinnalla, ilmoitin että vain haku käy ja myin kamat helevettiin. Loput lähtee kesän aikana kierrätyskeskukseen ja kaatopaikalle. Tilaan jätelavan noudolla ihan ite ja kannan kamat siihen. Siinähän suree sitten. Jotain se yritti vikistä, että onpa halpa hinta, niin totesin kuivasti että sulla on ollut 10v aikaa myydä ne kallimmalla, ei ole paljoa tapahtunut. Varmaan tuntuu pahalta, mutta eihän tuossa tavaran hilloamisessakaan ole mitään maailman järkeä.
Huh, ap, ymmärrän, että on raskasta! Mulla mies on vähän sellainen säilyttäjä, mutta taipuisa sellainen, mun perustelut on menneet läpi (minä vastaan siivouksesta ja tavaroiden säilytyksestä ja sen organisoinnista, joten minun sanani painaa enemmän). Hän on myös hirvittävän epäsiisti, mutta joskus syyllisenä raikkoilee paikkoja kyllä... Olen sairastellut tässä pitkään ja mulla on aika vaikea raskaus, koti alkaa olla aika kaaoksessa.