Lue keskustelun säännöt.
Tavarat syö parisuhdetta.
10.04.2014 |
Hitsi että ärsyttää, olen siivoamassa asuntoamme perusteellisesti ja törmään koko ajan miehen "romu" laatikoihin. Niitä on valehtelematta 3 kuutiometriä.
Olemme keskustelleet ja yrittäneet mutta mies ei vaan osaa/halua luopua ylimääräsestä ja se syö minusta parisuhdetta kun on kaapit täynnä tavaroita.
Olen omista tavaroistani perannut paljon pois, myös lapsen tavaroista mutta tuntuu että miehen tavarat vain sikiää. Ei voi pistää pois risaista t-paitaa, ei voi hävittää sitä tai täätä koriste esinettä kun se on kiva (vaikka koko esine on minun, jos vien pois niin suuttuu silmitömästi), ei voi heittää maksettuja laskuja pois vuodelta 97... Ei rikki menyttä lautasta "kun sen voi liimata ja se on arabian niin se maksaa!" ei vanhaa mattoa (hobbyhall) johon koiransa söi reiän.
Prkl. että kettuttaa, kun sovimme että hankimme sopivampia säilytyskalusteita ja hävitämme vanhat (mdf-levyset) niin eilen pyörsi päätöksen, "ostetaan uudet mutta kun ei noita vanhoja voi vaan hävittää, kyllä joku maksaa niistä." Joo, maksa, maksaa... ei vaan sitä 50€ mitä ukko haluaa kappaleelta.
Meillä on tällähetkellä niin että lapsella on oma kaappi huoneessa jossa on vaateet ja lelut n.60lx60sx200cm, minulla oma kaappi n.60lx60sx200cm (vaateet, korut, meikkit, kengät, harrastustavarat) ja miehellä 2m tankotilaa vaatehuoneessa ja oma 80lx60sx200cm kaappi samassa huoneessa... Sitten sielä on liinavaatteet, verhot (aivan liikaa mutta ei saa pistää pois), pyyhkeet (useimmat rikki, ei saa kadottaa) ja työkalut "siististi" järjestyksessä (en kyllä ymmärrä miksi on pakko säilyttää kolmea samanlaista vasaraa, 4 rullamittaa ja erinäinen määrä ikean "vääntimiä"...
Miten saada mies ymmärttämään että kaikkea ei tarvitse/pidä säilyttää ja kaikkilla pitäisi olla saman verran omaa tilaa jossa säilyttää se minkä haluaa pitää, ei halua luopua. En nyt tarkoitta sitä että miehen tarvitsisi säilöä esim. työkaluja "omassa" tilassansa mutta jos haluaa säilöä kaikki kaksoiskappaaleet tavaroista niin silloin siihen omaan tilaan.
Ja mieheni ei ole köyhästä perheestä, ei ole sodanajan lapsi eikä laman, emmekä me ole köyhiä vaan voimme ostaa uutta jos tulee joskus tarve esim. pakkausteipille jota on vain n.1m rullassa jäljellä.
Kyllä joitain tavaroita/muistoja kuuluu säilöä mutta rajansa kaikella.
Kiitos että sain purkaa huonoa tuulta. :)
Iloista kevättä sinne kaikille!
Kommentit (65)
Hieno homma ap ja teillä on varmasti ihana parisuhde kun pystytte keskustelemaan asioista ja tekemään päätöksiä yhdessä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ap! Hienoa jos mies haluaa muuttua.
Minun exällä oli keräilyongelman lisäksi muitakin ongelmia ja isoja, joten lopuksi tuli ero. Huvittavinta oli, että kun hän lähti yhteisestä kodista hän jätti kaiken romun sinne (okt, jonka varastot ja ullakko oli täynnä hänen keräilykamaansa). Joten minä loppujen lopuksi siivosin ja vein sen kaiken kaatopaikalle :(
Soittakaa Supermarjo apuun. Hän pelastaa teidänkin perheenne!!!
Hanki läpinäkyviä laatikoita, tai joissa vähintään läpinäkyvä kansi. Perinteiset "banaanilaatikotkin" käyvät. Pyyhkeille, lakanoille ja muille tekstiileille voit laittaa läpinäkyvät säkit.
Lajittele ja pakkaa niihin kaikki miehen kamat siten, että ovat hyvässä tallessa vaikka tuomiopäivään, jos lapsistaan kasvaa samanlaisia.
Älä kysele, vaan heittele pois rojua vähän kerrallaan. Paita sieltä, rikkonainen astia täältä. Kertaakaan et mainitse vieneesi tai vieväsi jotain pois. Jos etsii jotain, jos muistaa, niin sano ettet tiiä missä on kun on niin paljon kaikkee romua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkein pitäisi soittaa :D Mies vaan on niin "paranoidi" noitten suhteen että en tiedä miten juttu sujuisi, kunhan saisi sen edes suostumaan siihen ammatti psykologin/järjestelijän juttusille.
Täällä toinen joka pohtii miten miehen saa ymmärtämään ettei kaikkea tarvitse säilyttää. Jos joku keksii, miten se tapahtuu, niin KERRO!
Joku opittu tapa on mun miehellä kyseessä, isänsä säilyttää myös kaiken. Ja tietysti biologia vaikuttaa taustalla, se säilyi hengissä kivikaudella, jolla oli vällyt joihin kääriytyä. Ja se sai eniten naisten huomiota, jolla oli ylimääräistä tavaraa...
Vaan nykyään kun joka paikka on täynnä halpaa tavaraa, ja kaupoista saa lisää, ja vaikkei itse osta, niin ovista ja ikkunoista tunkee lisää (lahjoja, näytekappaleita yms.)...
Apua! En halua asua kaatopaikalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nr. 3 hyvä pointti. Voin silloin pistää kaikken samaan paikkaan. Onneksi lapsi on hyvä tuomaan rikki menneet tavarat minulle ja sitten korjataan joko heti tai menee roskiin.
Nr. 4 ihan hyvä pointti, ainoa vaan että suttuu sitten minulle kun olen kumminkin siirtänyt sen/heittänyt pois/kadottanut sen. Ongelmana on tuossa että mies on huomannut että minun tavaroitani on pikkuhiljaa kadonnut/lähtenyt ja otimme kovin yhteen kun luuli että olin muutamassa ulos. Tietenkin sai silloin kuulla että yritän siivota paikkoja ja alkoi heti hirveän omistushaluiseksi omista tavaroista.
-ap-
Koska miehesi on tuollainen, niin tuskin ikinä pääset eroon kaikesta roinasta. Yrittäkää keksiä jonkinlainen kompromissi tai järjestä roinat pois jostain erityisesti sinua ärsyttävästä paikasta.
Minun mies on myös jonkin verran tuollainen, mutta ei ehkä ihan noin pahasti. Olen vain yrittänyt hyväksyä ajatuksen, että joistakin roinalaatikoista en vaan pääse eroon. Olen niitä sitten yrittänyt säilöä varastoon, sängyn alle, kaappeihin ym. Välillä on kyllä tullut valitusta, että piilotan hänen tavaroitaan, mutta yleensä kyllä selkeästi kerron ja näytän, mihin laatikoita jemmailen. Ärsyttävää, mutta kai tuon kanssa pystyy elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 09:41"]
Älä kysele, vaan heittele pois rojua vähän kerrallaan. Paita sieltä, rikkonainen astia täältä. Kertaakaan et mainitse vieneesi tai vieväsi jotain pois. Jos etsii jotain, jos muistaa, niin sano ettet tiiä missä on kun on niin paljon kaikkee romua.
[/quote]
Minusta tämä on hyvä idea. Jos laitat tavaraa pois vaikkapa kolmen, neljän, viiden tavaran kuukausivauhdilla, vuodessa se on kuitenkin ihan kiva määrä. Hän ei huomaa, kun mietit tarkkaan, mistä aloitat. Etkä sano hänelle mitään. Jos kysyy, niin sanot, että "eikö ne ole tuolla *osoitat varaston perimmäistä nurkkaa*, siellä ne ainakin pari vuotta sitten oli". JOS mies alkaa sieltä kaivaa esille (yleensä tällaiset eivät kyllä käytä niitä kamoja, vaan haluavat vain että ne ovat olemassa), sanot seuraavan vaikean paikan. Kun hän alkaa sieltä koluta, hän näkee niin paljon kaikkea muuta, että ajatus jo karkaa kokeilemaan ja korjaamaan jotain ruostuneita aaltopahvin leikkaussaksia vuodelta -93. Älä vaan ala mitään järjestystä pitämään ja säilytslaatikoita ostelemaan, vaan keskity heittämään salaa pois.
Ystäväni on tällainen ja huusholli on mennyt järkyttävään jamaan. Tavara pursuaa joka puolelta niin, että hän on alkanut jo tehdä kulkuväyliä asunnossa. Siivoaminen on jo täysin mahdotonta. Tee jotain ennekuin tilanne pääsee niin pahaksi. Pois vaan!
Täydellisesti ymmärrän! Arvaapas, lisääntyikö, vai vähenikö meillä ukon romut, kun muutettiin 52m2:n asunnosta 100m2:n kämppään? :(
Mitat, meisselit ja ruuveja löysin ruokailuvälinelaatikosta ja nyt on löytynyt kiva paikka säilytykseen yläkertaan vievistä portaista. Jepjepjeeeep!!!
Olisi edes järjestyksessä kaikki, niin mahtuisikin aika iso määrä kamaa kaappiin, mutta kun kaikki on vaan heitetty siten, että ovi pysyy nippanappa kiinni. Ei varmaan tarvi edes mainita, että ulkovarasto on räjähtämispisteessä.
Siellä on esim. valtava ruohonleikkuri, ainoo juttu vaan, kun meillä ei ole missään nurtsia :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika tuttua ja ymmärrän ärtymyksen. Mitä ikäluokkaa miehesi on? Ihan mielenkiinnosta kysyn. Tiedän, että tätä esiintyy vanhemmilla miehillä, mutta kiinnostaa tietää jos esiintyy nuoremmillakin.
Suosittelen kirjaa "Paikat kuntoon feng shuin avulla". Löytynee kirjastosta. Mikään varsinainen feng shui, ilmansuunnat tms. ei itseäni kiinnosta, mutta tuossa käytiin kivalla tavalla läpi sitä, miksi täysin turhista tavaroista on joskus niin vaikea luopua.
Eihän se riitä, vaikka saisitkin miehesi luopumaan turhista roinistaan. Kämppä olisi ehkä siisti, mutta saisit vielä vuosikymmentenkin päästä kuulla siitä, kuinka hän joutui luopumaan rikkinäisestä paidasta, jota olisi voinut käyttää vaikka rättinä. Ja tavaraa tulee aina lisää. Miehen ajattelutavan pitää siis muuttua. Luopumisen vaikeus ja liiallinen nuukuus kertoo jonkinlaisesta epävarmuudesta ja vaikeudesta tehdä päätöksiä (mitä tahansa saattaa tarvita joskus myöhemmin, joten varmuuden vuoksi pitää säästää kaikki).
Miten olisi vuokravarasto? Monessa taloyhtiössä on myös ylimääräisiä varastotiloja, joita voi vuokrata, jos lähistöllä ei ole varastotaloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakkaa kaikki rikkinäinen ja turha tavara laatikoihin ja jätesäkkeihin ja vie varastoon, jos sellainen on.
Sieltä ne saa "tarvittaessa" käyttöön jos haluaa.
Jos mies ajattelee rahan kautta, niin jokainen turhakin esine vaatii lämmitetyn tilan ja säilytyskalusteen, mitkä maksaavat. Vanhoista huonekaluista joutuu maksamaan kaatopaikkamaksun, paljon halvemmaksi tulee jos joku vaan hakee ne pois.
Ei tarvitse ostaa kalliita lattialuuttuja kun käytät rikkinäiset pyyhkeet lattianpesuun.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 09:46"]
Täällä toinen joka pohtii miten miehen saa ymmärtämään ettei kaikkea tarvitse säilyttää. Jos joku keksii, miten se tapahtuu, niin KERRO!
Joku opittu tapa on mun miehellä kyseessä, isänsä säilyttää myös kaiken. Ja tietysti biologia vaikuttaa taustalla, se säilyi hengissä kivikaudella, jolla oli vällyt joihin kääriytyä. Ja se sai eniten naisten huomiota, jolla oli ylimääräistä tavaraa...
Vaan nykyään kun joka paikka on täynnä halpaa tavaraa, ja kaupoista saa lisää, ja vaikkei itse osta, niin ovista ja ikkunoista tunkee lisää (lahjoja, näytekappaleita yms.)...
Apua! En halua asua kaatopaikalla!
[/quote]
Aamen! Tätä mäkään en tajua. Mihin mies tarvii kahtakymmentä risaa, venähtänyttä 90-luvun t-paitaa, joita voi "ihan hyvin vielä käyttää urheillessa tai rempatessa"? Tai viime vuoden lomamatkan lentolippuja?
Ja en aio olla paikalla kun miehen isästä aika jättää ja sen omakotitaloa, autotallia, pihavajaa ja vuokrattua varastotilaa eli "arkistoja" tyhjennetään. Tai jos olen paikalla, teen ison nuotion takapihalle ja poltan kaiken. Meille sieltä ei tuoda mitään.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 09:52"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 09:41"]
Älä kysele, vaan heittele pois rojua vähän kerrallaan. Paita sieltä, rikkonainen astia täältä. Kertaakaan et mainitse vieneesi tai vieväsi jotain pois. Jos etsii jotain, jos muistaa, niin sano ettet tiiä missä on kun on niin paljon kaikkee romua.
[/quote]
Minusta tämä on hyvä idea. Jos laitat tavaraa pois vaikkapa kolmen, neljän, viiden tavaran kuukausivauhdilla, vuodessa se on kuitenkin ihan kiva määrä. Hän ei huomaa, kun mietit tarkkaan, mistä aloitat. Etkä sano hänelle mitään. Jos kysyy, niin sanot, että "eikö ne ole tuolla *osoitat varaston perimmäistä nurkkaa*, siellä ne ainakin pari vuotta sitten oli". JOS mies alkaa sieltä kaivaa esille (yleensä tällaiset eivät kyllä käytä niitä kamoja, vaan haluavat vain että ne ovat olemassa), sanot seuraavan vaikean paikan. Kun hän alkaa sieltä koluta, hän näkee niin paljon kaikkea muuta, että ajatus jo karkaa kokeilemaan ja korjaamaan jotain ruostuneita aaltopahvin leikkaussaksia vuodelta -93. Älä vaan ala mitään järjestystä pitämään ja säilytslaatikoita ostelemaan, vaan keskity heittämään salaa pois.
Ystäväni on tällainen ja huusholli on mennyt järkyttävään jamaan. Tavara pursuaa joka puolelta niin, että hän on alkanut jo tehdä kulkuväyliä asunnossa. Siivoaminen on jo täysin mahdotonta. Tee jotain ennekuin tilanne pääsee niin pahaksi. Pois vaan!
[/quote]
Kannattaa varautua siihen, että mies tekee saman naisen tavaroille eli kengät, laukut jne. vain katoavat. Äärettömän raukkamaista "kadottaa" miehen tavaroita etenkin kun tietää, että avio-oikeus ei niihin ulotu.
Tääläkin on yksi roinan roskiin salakuljettaja. Ukko ei edes huomaa, että mitään on kadonnut. Ja, jos huomaakin niin naureskelen itsekseni ja käsken ukon etsiä tavaraa romulaareistaan: On se siellä, pakko sen on olla, minen oo koskenu, itte oot hukannu! Tsemppiä kevääseen.
Nr. 6. Taittaa olla oppittu tapa, anoppinikin säilyttelee tavaraa.
Nr. 8. Kyllä minä jonkun laatikkon ymmärrän, onhan minullakin yksi missä on vanhoja kirjeitä, valokuvia yms. En vain tätä rikkonaisen taravaran vaalimista, kun ei koskaan kumminkaan ehdi korjata.
Nr. 9. Täytyykin kokeilla ihan hitaasti ja hiljaa, kyllä pystyy viettämään tunteja vanhojen tavaroiden kanssa kun avaa laatikoittaan.
Nr. 10. Tuo on juuri pointtina, pelkään että nyt kun miehen "tavarat" vievät noin 3m2 niin mitä sitten kun muutamme isompaan kuten mies toivoisi? Ja olisi ihan sopivaa säilyttää tavaroita jos ne olisi järjestyksessä/vähemmän. Nytkin kun asumme 77m2 asunossa niin tuntuu ahtaalta. Ja tuo ruohonleikkuri taitaa jotenkin liittyä miehen miehisyyden tunteseen... Omanikin on jo kiilto silmissä puhunut päältä ajetavasta mallista sitten kun....
Nr. 11. Mieheni on -77 syntynyt joten lähenee 40 vuotis päiväänsä. Ja täytyy tarkistaa tuo kirja ihan mielenkiinnosta jos vaikka mieskin sen lukisi. Hirvittää vaan kummasti se että kun lapsi vielä kasvaa että ei kai opi isältään tätä poisheitto/kierrätys kammoa, se tuo vaan ongelmia.
-ap-
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 10:03"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 09:52"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 09:41"]
Älä kysele, vaan heittele pois rojua vähän kerrallaan. Paita sieltä, rikkonainen astia täältä. Kertaakaan et mainitse vieneesi tai vieväsi jotain pois. Jos etsii jotain, jos muistaa, niin sano ettet tiiä missä on kun on niin paljon kaikkee romua.
[/quote]
Minusta tämä on hyvä idea. Jos laitat tavaraa pois vaikkapa kolmen, neljän, viiden tavaran kuukausivauhdilla, vuodessa se on kuitenkin ihan kiva määrä. Hän ei huomaa, kun mietit tarkkaan, mistä aloitat. Etkä sano hänelle mitään. Jos kysyy, niin sanot, että "eikö ne ole tuolla *osoitat varaston perimmäistä nurkkaa*, siellä ne ainakin pari vuotta sitten oli". JOS mies alkaa sieltä kaivaa esille (yleensä tällaiset eivät kyllä käytä niitä kamoja, vaan haluavat vain että ne ovat olemassa), sanot seuraavan vaikean paikan. Kun hän alkaa sieltä koluta, hän näkee niin paljon kaikkea muuta, että ajatus jo karkaa kokeilemaan ja korjaamaan jotain ruostuneita aaltopahvin leikkaussaksia vuodelta -93. Älä vaan ala mitään järjestystä pitämään ja säilytslaatikoita ostelemaan, vaan keskity heittämään salaa pois.
Ystäväni on tällainen ja huusholli on mennyt järkyttävään jamaan. Tavara pursuaa joka puolelta niin, että hän on alkanut jo tehdä kulkuväyliä asunnossa. Siivoaminen on jo täysin mahdotonta. Tee jotain ennekuin tilanne pääsee niin pahaksi. Pois vaan!
[/quote]
Kannattaa varautua siihen, että mies tekee saman naisen tavaroille eli kengät, laukut jne. vain katoavat. Äärettömän raukkamaista "kadottaa" miehen tavaroita etenkin kun tietää, että avio-oikeus ei niihin ulotu.
[/quote]Roskat ja käyttötavarat ovat eri asia. Exäni oli hamstraaja. Sanoin että kaikki mitä saa mahtumaan kellarikomeroon ja yhteen isoon kappiin, saa pitää. Mies kantoi esim. ulkoa ihan hyviä laudankappaleita joita voi vielä käyttää, sama lauta maksoi puukeskuksessa markan metri. No homma pysyi hanskassa hyvin mutta eron jälkeen asunto sitten täyttyi kattoa myöten, lapsikaan ei sinne enää mahtunut kylään ja loppujen lopuksi tuli häätö koska taloyhtiön ikkunaremonttia ei voinut tehdä. Silloin työmiehet kantoivat kaikki romut siirtolavalle, en tiedä miten mies selvisi siitä henkisesti.
Hei, kiitos kaikkista kommenteista, juttelin miehen kanssa asiasta ja näytin tämän keskustelun hänelle. :)
Sanoi että ei oikein tiedä että mistä tämä säilytys asia johtuu mutta sovimme että haemme muutaman pienen pahvi laatikon jonne pistää tavaraa johon hän pistää tavaraa josta "voisi varmaan luopua" ja kun sielä on edes 10 tavaraa niin teippaamme sen kiinni ja kirjaamme päivämäärän ja numeron päälle (vihkoon nr/pvm mukaan mitä sinne meni, minä pidän vihkon kaukana häneltä, hän kysyy jos jotain tavaraa tarvitsee).
Sovimme että jos ei ole 6 kuukauteen joutunut laatikkoa avamaan niin minä tyhjennän sen sitten niin että hän ei näe. Yritin itse 2 kuukauden aikarajaa, hän vuoden joten ihan hyvä kompromissi. Ja sovimme myös että jos jotain hankitaan niin jotain vanhaa lähtee.
Kaikken kaikkiaan parempaan suuntaan olemme menossa, terapiaa harkitsemme jos alkaa takapakkia olemaan. Hän oli jo aamusta ennen töitä hävittänyt 2 pinoa vanhoja lehtiä jotka ovat vain odottaneet läpi käymistä, jäi vain pieni pino parhaita artikkeleita jotka järjestän tänään kansioon. :)
Iso kiitos teille kaikkille!
Pienillä askelilla kohti kevyempää elämää ja helpompaa arkea!
-ap-