Varattuna salasuhteeseen varatun kanssa? Kokemuksia?

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 13:27"]

Pettäminen pitäisi kriminalisoida, onhan sen nimikin avioRIKOS. Avosuhteissa sama juttu.

[/quote]

Kyllä kontrollointi ja omistushalu on joillekin tärkeää.

Minä luulen tietäväni tuon ap:n tilanteen.

Minä rakastan miestäni niin paljon, etten voi kuvitella elämääni ilman häntä. En kestäisi sitä menetystä, menisin luultavasti narun jatkoksi, kun elämässä ei enää olisi sitä rakasta ihmistä.

Samaan aikaan, en himoitse enää miestäni seksuaalisesti. Kuitenkaan seksuaaliset halut eivät ole kadonneet minnekään ja ne jäytävät sisältä päin.

Minun pitää siis valita, joko erittäin onneton tai onneton. Ihana maailma.

jos vakaa suhde, erityisesti jos perhe. Kannattaisi malttaa, stimuloida omaa mielikuvitustaan sekä muistella mikä toisessa " siinä omassa puolisossa" aikanaan sytytti.

Sitten kannattaa miettiä onko ongelma suhteessamme oleva arki ja seksi/seksittömyys.

Mitä voit tehdä itse itsesi eteen ja suhteesi eteen. Aika usein parannus löytyy peiliin katsomalla ja toimimalla. On helppo marmattaa että akka on läski ja ukko laiska. Milloin teitte jotain poikkeuksellista ja ihanaa yhdessä.

Milloin kulutitte omaan hyvinvointiin ja milloin teitte jotain yhteisen hyvinvointimme, suhteenne eteen?

Suhde on kahdenkauppa jos molemmat unohtavat sen ei mikään ihme jos ajatus alkaa harhailla ja tarpeitaan tyydyttää haaveillen ja miettien olisiko rohkeutta pidemmälle.

Pettäminen on jännittävää myytyä ehkä olisi parempi harrastaa pettämisleikiä puolison kanssa. Aikuisetkin saavat leikkiä! Miten olisi varattu hotellihuone. Menisitte baariin eriaikaan mittailisitte tilannetta, testaisitte markkina arvoanne mutta parin drinksun jälkeen menisitte kosiskelemaan puolisoamme ja menisitte huoneseen hoitamaan stressit pois

Pettäminen ei ole vastaus oma toiminta elömässään ja suhteessa on.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 13:38"]

Pettäminen on jännittävää myytyä ehkä olisi parempi harrastaa pettämisleikiä puolison kanssa. Aikuisetkin saavat leikkiä! Miten olisi varattu hotellihuone. Menisitte baariin eriaikaan mittailisitte tilannetta, testaisitte markkina arvoanne mutta parin drinksun jälkeen menisitte kosiskelemaan puolisoamme ja menisitte huoneseen hoitamaan stressit pois

[/quote]

Tää oli hyvä, pitääpä kokeilla :)

Ap:lle. Salasuhteen isoin ongelma ei ole se seksi toisen kanssa vaan valehtelu ja salailu. Parisuhteen tärkeä kulmakivi, eli luottamus puuttuu. On täysin ok käydä vieraissa, jos siihen on kumppanin suostumus ja jos kumppani saa tehdä niin myös. Silloin ollaan siis avoimessa suhteessa.

Jos intohimo on täysin kadonnut ja haluaa etsiä sitä vakisuhteensa ulkopuolelta, on reilua antaa vakikumppanille sama mahdollisuus. Muussa tapauksessa on itsekäs, eikä sekään kuulu hyvään parisuhteeseen.

Jos omat halut ja tarpeet menevät parisuhteen yhteisen hyvän edelle, ei silloin voi olla parisuhteessa.

Ja en moralisoi, koska olen itsekin pettänyt ja minua on petetty mutta kantapään kautta oppinut, että se ei onnelliseksi tehnyt ketään osapuolta.

Joo, kokemusta on enkä suosittele. Päädyin salarakkaani kanssa sänkyyn vain kerran, ja se oli ihan paskaa seksiä. Hämmentävää sikäli, että ennen seksiä olin mieheen tosi ihastunut. Huono omatunto alkoi vaivaamaan lopult, vaikk monta kuukauttayritin unohtaa tapahtuneen ja sen miehen. Lopulta mun oli pakko tunnustaa kotona, oma mies onneksi ymmärsi ja antoi anteeksi. Medän oma avioliitto elpyi kerrottuani kaiken, ja varsinkin kun ymmörsin ett minullahan on upea rakastaja kotona.

hmm.. ihmisiltä tuntuu unohtuneen yksi aika keskeinen pointti elämästä: Elämä ei ole aina helppoa. Tulee niitä vaiheita, jolloin olemme kovilla, myös parisuhteessa. Nykyaikuiset valittaa, kun ei ole helppoa elää intohimottomassa suhteessa ja suunnittelevat tosissaan pettämistä sen intohimon vuoksi. Käsittämätöntä.

Elämässä myös tulee hyviä aikoja niiden huonojen päätteeksi, mutta mikäli ei jaksa tehdä työtä huonoina aikoina, niin turha on tietenkään odottaa tilanteen parantuvan. Mieluummin lähdetän huoraamaan ja uhraamaan elämän tärkeät arvot: luottamus, rakkaus ja kunnoitus sen intohimon puutteen vuoksi. Kertoo tästä ajasta aikalailla oleellisen.

Pidemmän päälle tuo ei ole se asia, josta hyvä elämä ja onnellisuus muodostuu ja jota rakkaudella muistelee kuolinvuoteellaan...

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 19:02"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:57"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:31"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:27"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:21"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:16"]

Olen mies, mutta vastaavaan tilanteeseen aikanani ryhdyin. Vituiks meni kuin Jeesuksen pääsiäinen.

Minun vaimoni kanssa ollaan edelleen yhdessä, koska paljastui, että hänellä oli myös ollut jotain pikkujoulusutinoita sun muita. Mutta eihän tämä samalla luottamuksen tasolla voi koskaan enää olla. 

Rakastajattareni ero oli rumaa katsottavaa. Käsittääkseni päätyi siitä eron kautta työkyvyttömäksi, kun koko maailma romahti ja polla petti.

Jos olet varma, että kestät kiinnijäämisen, ryhdy ihmeessä. Mutta sen varaan en laskisi, että totuus ei koskaan paljastu. Se vaatii äärimmäisen tarkkuuden ja huolellisuuden lisäksi jumalatonta tuuria.

[/quote]

Kiitos kokemuksesi jakamisesta, haluaisin tietää hieman lisää, esim. miksi aloit salasuhteeseen? Kaipasitko sinäkin intohimoa? Oliko/onko sitä oman vaimosi kanssa? Uskotko, että olisit voinut elää tyytyväisenä ilman salasuhdetta (sen kokeilemista) mikäli intohimoa ei enää kotona ole/ollut? Jos, niin miten?

ap

[/quote]

Luulen sen johtuneen siitä, että menin vaimoni kanssa parikymppisenä naimisiin, ja hän oli melkein ensimmäiseni. Jäi se sinkkukokeiluvaihe osittain kokematta. Sitten sitä jossain vaiheessa vain huumaantui toisten naisten huomiosta, juuri niin kriisivuosina kun en vaimoni kanssa ollut enää alkuhuumassa mutten myöskään siinä rakkaudellisessa toveruudessa, jossa nyt olemme. Meilläkin oli ensimmäiset 5 -10 vuotta todella tiukka no no sivusuhteille. Julkisesti siis, kunnes paljastui että molemmat olivat tötöilleet tahoillaan.

Jälkiviisaana, jättäisin nyt tekemättä, koska vuodet ovat viisastuttaneet meitä. Veikkaampa, että ilman tötöilyjä meillä olisi nyt tullut se vaihe, jossa olemme tarpeeksi aikuisia ymmärtääksemme että okei, me ei enää nussita kuin kanit, mutta ei siitä suurta haittaa ole jos silloin tällöin käy laiva- tai pelireissulla purkamassa paineita yhden illan virityksen kanssa.

Mutta mutta, tämä oli jälkiviisautta. Koska silloin tilanne oli mikä oli, tekisin vastaavassa tilanteessa ilman nykyistä viisautta varmaankin samoin. Hölmöä kyllä.

#6

[/quote]

Miksi ihmeessä roikutte toisissanne edelleen kun alun perinkään ette sopineet yhteen? :O

[/quote]

Kirjoitin ehkä epäselvästi. Me sovimme todella hyvin yhteen. Olemme - jos kulunut sanonta sallitaan - sielunkumppaneita. Teimme kumpikin tahollamme todella, todella pahan virheen. Sen käsittely oli tosi vittumaista ja meinasi päätyä eroon. Mutta eipä päätynyt.

Miksi? Tulimme siihen tulokseen, että sarjamonogamia jossa ihastutaan -> kyllästytään -> erotaan -> ihastutaan uuteen kumppaniin etc. on sellainen oravanpyörä, joka syö vielä pahemmin kuin hairahtelun tuottama epäluottamus yhdessä suhteessa.

Siksi suhtaudumme nyt, monta vuotta paljastuksen jälkeen, toisiimme kuin parhaisiin ystäviin. Intohimo tuli takaisin noin parin vuoden päästä siitä kun salasuhteemme paljastuivat. Nyt olemme seksimielessä sellainen perustyytyväinen pari -> muutaman kerran kuussa vanilla, joskus vähän spesiaalimpaa.  Ja mahdollisten laivareissujen perään ei jakseta kysellä, koska tämä on meille paljon isompaa kuin vartin cardio joka päättyy lihassupistukseen.

Haluaisin vain, että salasuhde olisi jäänyt tekemättä koska tämä "vapautuminen" olisi luultavasti tapahtunut muutenkin, kunhan sen kriisivaiheen yli päästään. Nyt se oli turha maailmansota tuossa keskellä tarinaa.

Ja tämä ei siis tarkoita, että yhdenkään muun pariskunnan tai yksilön pitäisi elää näin. Näin vain kävi meille.

#6

[/quote]

Seliseliseli.

Nuorena menitte yhteen kun muille ette kelvanneet, mutta suhde piti olla. Petitte toisianne, paljastuitte, luottamus meni paskaksi ja jokainen tietää, että luottamus on kunnioituksen ja arvostuksen kulmakivi.

Nyt valehtelette itsellenne ja toisillenne ja pidätte yhteisestä hiljaisesta sopimuksesta kulisseja pystyssä. Ette uskalla erota kun on helpompi teeskennellä ja elää valheessa.

Enpä kutsuisi sielunkumppanuudeksi :D

[/quote]

No sinä se ainakin olet varsinainen keeper :D

Nyt voisi sanoa jotain yhtä ilkeää, esim. toivottaa onnea valitsemallasi "luottamuksen" (lue: tilastotietojen varjossa jokatapauksessa onnettoman ja/tai eroon päättyvän) polulle.

Sinunlaisia siellä sitten pöyrii Sokos Vantaalla, joko sisältä rikkinäisiä ikisinkkuja, eronneita "ihanaa kun voi taas paskan liiton jälkeen tuntea näin"-haahkoja tai sitten sellaisia kuin minä olin nuorena.

Kaikkea hyvää joka tapauksessa.

Ap;lle annan edelleen vinkiksi, että malta vielä hetki, ellet halua ottaa todella todella isoa riskiä. Ei se erokaan huono vaihtoehto ole, mutta ymmärrän tilanteesi oikein hyvin. Älä ota tämän palstan moralisteja liian tosissaan. Heillä ehkä nyt on (mielestään) suhde kunnossa, mutta tuohon keskiaikaiseen ajatteluun tarttumalla heidät löytää käräjäoikeudesta luovuttamassa eropapereita, tai vähintään muuten muuttoauton kimpussa ennen pitkään tuolla asenteella. Tsemppiä! :)

Täällä vielä se kaunis kolmekymppinen joka aiemmin vastaili. Ymmärrän ap:ta mutta entä jos kokeilisitte vaikka kolmestaan .. eli hommaat jonkun naisen teidän kanssa peuhaamaan? Itse olen niin mustasukkainen että kiihotun suunnattomasti tosta. Olimme thaimaassa ja pakotin mieheni hakemaan maksullisen naisen meille. Mies ei suostunut varsinaiseen seksiin naisen kanssa, mutta kiihotti jo se että nainen katseli kun mieheni pani minua :) Ja tämän jälkeen harrastimme yön ja aamun aikana varmaan 12-15 kertaa seksiä :)

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 19:20"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 19:02"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:57"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:31"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:27"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:21"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:16"]

Olen mies, mutta vastaavaan tilanteeseen aikanani ryhdyin. Vituiks meni kuin Jeesuksen pääsiäinen.

Minun vaimoni kanssa ollaan edelleen yhdessä, koska paljastui, että hänellä oli myös ollut jotain pikkujoulusutinoita sun muita. Mutta eihän tämä samalla luottamuksen tasolla voi koskaan enää olla. 

Rakastajattareni ero oli rumaa katsottavaa. Käsittääkseni päätyi siitä eron kautta työkyvyttömäksi, kun koko maailma romahti ja polla petti.

Jos olet varma, että kestät kiinnijäämisen, ryhdy ihmeessä. Mutta sen varaan en laskisi, että totuus ei koskaan paljastu. Se vaatii äärimmäisen tarkkuuden ja huolellisuuden lisäksi jumalatonta tuuria.

[/quote]

Kiitos kokemuksesi jakamisesta, haluaisin tietää hieman lisää, esim. miksi aloit salasuhteeseen? Kaipasitko sinäkin intohimoa? Oliko/onko sitä oman vaimosi kanssa? Uskotko, että olisit voinut elää tyytyväisenä ilman salasuhdetta (sen kokeilemista) mikäli intohimoa ei enää kotona ole/ollut? Jos, niin miten?

ap

[/quote]

Luulen sen johtuneen siitä, että menin vaimoni kanssa parikymppisenä naimisiin, ja hän oli melkein ensimmäiseni. Jäi se sinkkukokeiluvaihe osittain kokematta. Sitten sitä jossain vaiheessa vain huumaantui toisten naisten huomiosta, juuri niin kriisivuosina kun en vaimoni kanssa ollut enää alkuhuumassa mutten myöskään siinä rakkaudellisessa toveruudessa, jossa nyt olemme. Meilläkin oli ensimmäiset 5 -10 vuotta todella tiukka no no sivusuhteille. Julkisesti siis, kunnes paljastui että molemmat olivat tötöilleet tahoillaan.

Jälkiviisaana, jättäisin nyt tekemättä, koska vuodet ovat viisastuttaneet meitä. Veikkaampa, että ilman tötöilyjä meillä olisi nyt tullut se vaihe, jossa olemme tarpeeksi aikuisia ymmärtääksemme että okei, me ei enää nussita kuin kanit, mutta ei siitä suurta haittaa ole jos silloin tällöin käy laiva- tai pelireissulla purkamassa paineita yhden illan virityksen kanssa.

Mutta mutta, tämä oli jälkiviisautta. Koska silloin tilanne oli mikä oli, tekisin vastaavassa tilanteessa ilman nykyistä viisautta varmaankin samoin. Hölmöä kyllä.

#6

[/quote]

Miksi ihmeessä roikutte toisissanne edelleen kun alun perinkään ette sopineet yhteen? :O

[/quote]

Kirjoitin ehkä epäselvästi. Me sovimme todella hyvin yhteen. Olemme - jos kulunut sanonta sallitaan - sielunkumppaneita. Teimme kumpikin tahollamme todella, todella pahan virheen. Sen käsittely oli tosi vittumaista ja meinasi päätyä eroon. Mutta eipä päätynyt.

Miksi? Tulimme siihen tulokseen, että sarjamonogamia jossa ihastutaan -> kyllästytään -> erotaan -> ihastutaan uuteen kumppaniin etc. on sellainen oravanpyörä, joka syö vielä pahemmin kuin hairahtelun tuottama epäluottamus yhdessä suhteessa.

Siksi suhtaudumme nyt, monta vuotta paljastuksen jälkeen, toisiimme kuin parhaisiin ystäviin. Intohimo tuli takaisin noin parin vuoden päästä siitä kun salasuhteemme paljastuivat. Nyt olemme seksimielessä sellainen perustyytyväinen pari -> muutaman kerran kuussa vanilla, joskus vähän spesiaalimpaa.  Ja mahdollisten laivareissujen perään ei jakseta kysellä, koska tämä on meille paljon isompaa kuin vartin cardio joka päättyy lihassupistukseen.

Haluaisin vain, että salasuhde olisi jäänyt tekemättä koska tämä "vapautuminen" olisi luultavasti tapahtunut muutenkin, kunhan sen kriisivaiheen yli päästään. Nyt se oli turha maailmansota tuossa keskellä tarinaa.

Ja tämä ei siis tarkoita, että yhdenkään muun pariskunnan tai yksilön pitäisi elää näin. Näin vain kävi meille.

#6

[/quote]

Seliseliseli.

Nuorena menitte yhteen kun muille ette kelvanneet, mutta suhde piti olla. Petitte toisianne, paljastuitte, luottamus meni paskaksi ja jokainen tietää, että luottamus on kunnioituksen ja arvostuksen kulmakivi.

Nyt valehtelette itsellenne ja toisillenne ja pidätte yhteisestä hiljaisesta sopimuksesta kulisseja pystyssä. Ette uskalla erota kun on helpompi teeskennellä ja elää valheessa.

Enpä kutsuisi sielunkumppanuudeksi :D

[/quote]

No sinä se ainakin olet varsinainen keeper :D

Nyt voisi sanoa jotain yhtä ilkeää, esim. toivottaa onnea valitsemallasi "luottamuksen" (lue: tilastotietojen varjossa jokatapauksessa onnettoman ja/tai eroon päättyvän) polulle.

Sinunlaisia siellä sitten pöyrii Sokos Vantaalla, joko sisältä rikkinäisiä ikisinkkuja, eronneita "ihanaa kun voi taas paskan liiton jälkeen tuntea näin"-haahkoja tai sitten sellaisia kuin minä olin nuorena.

Kaikkea hyvää joka tapauksessa.

Ap;lle annan edelleen vinkiksi, että malta vielä hetki, ellet halua ottaa todella todella isoa riskiä. Ei se erokaan huono vaihtoehto ole, mutta ymmärrän tilanteesi oikein hyvin. Älä ota tämän palstan moralisteja liian tosissaan. Heillä ehkä nyt on (mielestään) suhde kunnossa, mutta tuohon keskiaikaiseen ajatteluun tarttumalla heidät löytää käräjäoikeudesta luovuttamassa eropapereita, tai vähintään muuten muuttoauton kimpussa ennen pitkään tuolla asenteella. Tsemppiä! :)

[/quote]

Rassukka. Mulla on 18 vuoden liitto alla AIDON sielunkumppanin kanssa. Jatka sinä vain valheellista pientä elämääsi onnettoman vaimosi kanssa.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 19:22"]

Rassukka. Mulla on 18 vuoden liitto alla AIDON sielunkumppanin kanssa. Jatka sinä vain valheellista pientä elämääsi onnettoman vaimosi kanssa.

[/quote]

Aivan varmasti. :) Hyvä jos uskollinen yksiavioisuus teillä toimii. En vain ymmärrä, miten muiden ihmisten toisenlaiset tilanteet menevät sinulla noin ihon alle. En ole kuitenkaan ketään noudattamaan minun tapaani, toin vain oman tilanteeni esille, ikään kuin aineistoksi.

Viestiesi kiihko antaa ymmärtää joko, että olet alitajuisesti katkera tai koet minun ratkaisuni uhkaksi jollekín sinulle pyhälle arvolle. Pidä ne, en minä niitä ole sinulta tai puolisoltasi pois viemässä. Herran jestas sentään. :D

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 19:27"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 19:22"]

Rassukka. Mulla on 18 vuoden liitto alla AIDON sielunkumppanin kanssa. Jatka sinä vain valheellista pientä elämääsi onnettoman vaimosi kanssa.

[/quote]

Aivan varmasti. :) Hyvä jos uskollinen yksiavioisuus teillä toimii. En vain ymmärrä, miten muiden ihmisten toisenlaiset tilanteet menevät sinulla noin ihon alle. En ole kuitenkaan ketään noudattamaan minun tapaani, toin vain oman tilanteeni esille, ikään kuin aineistoksi.

Viestiesi kiihko antaa ymmärtää joko, että olet alitajuisesti katkera tai koet minun ratkaisuni uhkaksi jollekín sinulle pyhälle arvolle. Pidä ne, en minä niitä ole sinulta tai puolisoltasi pois viemässä. Herran jestas sentään. :D

[/quote]

Kiihko on sun omassa päässäsi.

Kerroin vain miten normaali ihminen teidän tilanteenne näkee. 

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 19:29"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 19:27"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 19:22"]

Rassukka. Mulla on 18 vuoden liitto alla AIDON sielunkumppanin kanssa. Jatka sinä vain valheellista pientä elämääsi onnettoman vaimosi kanssa.

[/quote]

Aivan varmasti. :) Hyvä jos uskollinen yksiavioisuus teillä toimii. En vain ymmärrä, miten muiden ihmisten toisenlaiset tilanteet menevät sinulla noin ihon alle. En ole kuitenkaan ketään noudattamaan minun tapaani, toin vain oman tilanteeni esille, ikään kuin aineistoksi.

Viestiesi kiihko antaa ymmärtää joko, että olet alitajuisesti katkera tai koet minun ratkaisuni uhkaksi jollekín sinulle pyhälle arvolle. Pidä ne, en minä niitä ole sinulta tai puolisoltasi pois viemässä. Herran jestas sentään. :D

[/quote]

Kiihko on sun omassa päässäsi.

Kerroin vain miten normaali ihminen teidän tilanteenne näkee. 

[/quote]

Kiitos tiedosta, en tosin tee sillä mitään. Kerroin tarinani ap:lle, en Teidän Pyhyydellenne.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 19:29"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 19:27"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 19:22"]

Rassukka. Mulla on 18 vuoden liitto alla AIDON sielunkumppanin kanssa. Jatka sinä vain valheellista pientä elämääsi onnettoman vaimosi kanssa.

[/quote]

Aivan varmasti. :) Hyvä jos uskollinen yksiavioisuus teillä toimii. En vain ymmärrä, miten muiden ihmisten toisenlaiset tilanteet menevät sinulla noin ihon alle. En ole kuitenkaan ketään noudattamaan minun tapaani, toin vain oman tilanteeni esille, ikään kuin aineistoksi.

Viestiesi kiihko antaa ymmärtää joko, että olet alitajuisesti katkera tai koet minun ratkaisuni uhkaksi jollekín sinulle pyhälle arvolle. Pidä ne, en minä niitä ole sinulta tai puolisoltasi pois viemässä. Herran jestas sentään. :D

[/quote]

Kiihko on sun omassa päässäsi.

Kerroin vain miten normaali ihminen teidän tilanteenne näkee. 

[/quote]

jos normaali ihminen on noin ilkeä ja mustavalkoinen, ei ihme että Suomella menee päin helvettiä...

Ne on nämä niuhot pikkuvaimot jotka väittävät kivenkovaa ettei mies petä, mutta tilastojen karun todellisuuden (riippuen lähteestä, 40-50% miehistä pettää) vainoamana sisimmässään pelkäävät että onko se juuri hänen miehensä joka sittenkin vetäisee vierasta kun paikka tulee...

No voit tietysti miettiä asiaa siltä kantiltakin että toivoisitko että oma miehesi tekisi saman sulle ja miltä se tuntuisi.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:57"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:31"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:27"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:21"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:16"]

Olen mies, mutta vastaavaan tilanteeseen aikanani ryhdyin. Vituiks meni kuin Jeesuksen pääsiäinen.

Minun vaimoni kanssa ollaan edelleen yhdessä, koska paljastui, että hänellä oli myös ollut jotain pikkujoulusutinoita sun muita. Mutta eihän tämä samalla luottamuksen tasolla voi koskaan enää olla. 

Rakastajattareni ero oli rumaa katsottavaa. Käsittääkseni päätyi siitä eron kautta työkyvyttömäksi, kun koko maailma romahti ja polla petti.

Jos olet varma, että kestät kiinnijäämisen, ryhdy ihmeessä. Mutta sen varaan en laskisi, että totuus ei koskaan paljastu. Se vaatii äärimmäisen tarkkuuden ja huolellisuuden lisäksi jumalatonta tuuria.

[/quote]

Kiitos kokemuksesi jakamisesta, haluaisin tietää hieman lisää, esim. miksi aloit salasuhteeseen? Kaipasitko sinäkin intohimoa? Oliko/onko sitä oman vaimosi kanssa? Uskotko, että olisit voinut elää tyytyväisenä ilman salasuhdetta (sen kokeilemista) mikäli intohimoa ei enää kotona ole/ollut? Jos, niin miten?

ap

[/quote]

Luulen sen johtuneen siitä, että menin vaimoni kanssa parikymppisenä naimisiin, ja hän oli melkein ensimmäiseni. Jäi se sinkkukokeiluvaihe osittain kokematta. Sitten sitä jossain vaiheessa vain huumaantui toisten naisten huomiosta, juuri niin kriisivuosina kun en vaimoni kanssa ollut enää alkuhuumassa mutten myöskään siinä rakkaudellisessa toveruudessa, jossa nyt olemme. Meilläkin oli ensimmäiset 5 -10 vuotta todella tiukka no no sivusuhteille. Julkisesti siis, kunnes paljastui että molemmat olivat tötöilleet tahoillaan.

Jälkiviisaana, jättäisin nyt tekemättä, koska vuodet ovat viisastuttaneet meitä. Veikkaampa, että ilman tötöilyjä meillä olisi nyt tullut se vaihe, jossa olemme tarpeeksi aikuisia ymmärtääksemme että okei, me ei enää nussita kuin kanit, mutta ei siitä suurta haittaa ole jos silloin tällöin käy laiva- tai pelireissulla purkamassa paineita yhden illan virityksen kanssa.

Mutta mutta, tämä oli jälkiviisautta. Koska silloin tilanne oli mikä oli, tekisin vastaavassa tilanteessa ilman nykyistä viisautta varmaankin samoin. Hölmöä kyllä.

#6

[/quote]

Miksi ihmeessä roikutte toisissanne edelleen kun alun perinkään ette sopineet yhteen? :O

[/quote]

Kirjoitin ehkä epäselvästi. Me sovimme todella hyvin yhteen. Olemme - jos kulunut sanonta sallitaan - sielunkumppaneita. Teimme kumpikin tahollamme todella, todella pahan virheen. Sen käsittely oli tosi vittumaista ja meinasi päätyä eroon. Mutta eipä päätynyt.

Miksi? Tulimme siihen tulokseen, että sarjamonogamia jossa ihastutaan -> kyllästytään -> erotaan -> ihastutaan uuteen kumppaniin etc. on sellainen oravanpyörä, joka syö vielä pahemmin kuin hairahtelun tuottama epäluottamus yhdessä suhteessa.

Siksi suhtaudumme nyt, monta vuotta paljastuksen jälkeen, toisiimme kuin parhaisiin ystäviin. Intohimo tuli takaisin noin parin vuoden päästä siitä kun salasuhteemme paljastuivat. Nyt olemme seksimielessä sellainen perustyytyväinen pari -> muutaman kerran kuussa vanilla, joskus vähän spesiaalimpaa.  Ja mahdollisten laivareissujen perään ei jakseta kysellä, koska tämä on meille paljon isompaa kuin vartin cardio joka päättyy lihassupistukseen.

Haluaisin vain, että salasuhde olisi jäänyt tekemättä koska tämä "vapautuminen" olisi luultavasti tapahtunut muutenkin, kunhan sen kriisivaiheen yli päästään. Nyt se oli turha maailmansota tuossa keskellä tarinaa.

Ja tämä ei siis tarkoita, että yhdenkään muun pariskunnan tai yksilön pitäisi elää näin. Näin vain kävi meille.

#6

[/quote]

Luulen, että ne jotka eivät ole samanlaisessa liitossa, eivät oikein tahdo ymmärtää sun juttuja. Meillä kuitenkin on liki samanlainen tilanne, mutta mikäli käymme vieraissa, saa toinen olla mukana katselemassa. Sitä en tiedä tuleeko pää kestämään tai tulemmeko koskaan tuollaista koskaan kokeilemaan, mutta asiosta voidaan ainakin jutella ja yhteiset reissut ovat jänniä. Osin näiden takia suosittelisin ap:lle sitä, että ottaa asian esille hieman vakavammin, mutta tavalla, jossa ap:n puolisolle ei tule tunnetta syrjään työntämisestä.

Mulla oli salasuhde toisen varatun kanssa jonkin aikaa, pelkästään intohimon takia eikä minkään muun. Olimme kyllä (työ)kavereitakin ja pidimme toisistamme monin tavoin, mutta koskaan ei hetkeäkään kumpikaan ajatellut että olisimme eroamassa puolisoistamme tai rakastumassa toisiimme.

Mitään kovin kamalaa ei käynyt, lopetimme suht lyhyeen ilman mitään draamaa tai riitaa emmekä jääneet kiinni, mutta ei se nyt mitenkään mahtavaakaan ollut. Ystävyys aika lailla meni pilalle kun piti olla oikein erityisen uskottavasti "ei läheisiä" ettei jäätäisi kiinni, ja jäi siitä tietty tyhjyyden tunne. Se ei esim. mitenkään tuonut lisämaustetta minun fantasioihini ja sitä kautta parisuhteeseeni (niin kuin jotkut mainostavat sivusuhteen etuna), oli vain jakso jolloin oli intohimoa toisen ihmisen kanssa ja sitten taas ei. Vähän aikaa oli kivaa, mutta jäimme lopulta miinuksen puolelle, koska olimme olleet tosi hyviä kavereita ennen sitä suhdetta ja nykyään enää emme ole ollenkaan kavereita.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:17"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:10"]

Oletko varma ettei miehesi sallisi seksisuhdetta? Jos kerran intohimo on kuollut, luulisi hänenkin olevan realisti.

[/quote]

Olen varma, ettei sallisi. Olen leikin varjolla joskus ehdottanutkin, ja vitsillekin tuli jo niin rankka tuomio, että turha kuvitella luvallista sivusuhdetta.

ap

[/quote]

Miksi sitten olet valmis pettämään elämäsi rakkaimman ihmisen luottamuksen? Mikä voi mennä ihmisessä noin vikaan? Mikset päästä miestäsi vapaaksi etsimään itselleen parempaa vaimoa? Kukaan ei ansaitse sinun kaltaistasi puolisoa :(

On kokemusta. Toimii huomattavasti paremmin kuin epäsuhtainen varattu+vapaa viritys. Seksi on mahtavaa ja jännitys säilyy vuosia kun toista saa sopivan harvoin.   Pidä huoli että toinen osapuoli on luotettava ja sopikaa pelisäännöt etukäteen. Tapaamiset hotelliin tarpeeksi syrjään niin ette osu tuttaviin ja tarinat kuntoon. Hauskoja hetkiä teille :)