Varattuna salasuhteeseen varatun kanssa? Kokemuksia?

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:24"]

Siis baarissa tapasit varatun miehen ja aloitte juttelemaan että haluatte salasuhteen?

Ota ainakin tarpeeksi kaukaa se, sillä jos korttitalo romahtaa on parempi että ette ainakaan asu lähekkäin.

Minä olen kaunis ja miesten huomion jokapuolella saava naimisissa oleva kolmekymppinen nainen ja yhden asian olen elämässäni päättänyt, en ikinä tule lähtemään tähän nykyaikana vallitsevaan salasuhde-touhuun vaan mielummin teen kaikkeni tämän nykyisen suhteen eteen.

[/quote]

Hieno ajatus ja ohjenuora.. siis tuo, että tekee kaikkensa nykyisen suhteen eteen. Niin minäkin aikoinaan sanoin. On todella, todella valitettavaa, että intohimo omaan mieheen laantuu, näin kun nyt on käynyt. Olen todella yrittänyt tehdä kaikkeni sen palauttamiseksi. Kokeillut ties minkälaiset vinkit ja vippaskonstit.

Rakastan miestäni, enkä halua hänestä erota pelkästään intohimon puutteen vuoksi. Mutta toisaalta, intohimo on kuitenkin niin suuri virkistävä osa elämää, niin suuri nautinto, että olo on kuin pystyynkuolleella, kun sitä ei ole. Siis todellakin. Elämästä häviää värit. Eikä niitä värejä saa takaisin harrastuksilla tai edes matkustelulla, vähän tuovat sävyä, mutta ei muuta.

Olisikin niin helppoa, kun tuntisin yhä intohimoa omaan mieheeni! Tekisin mitä vaan, jos sen saisin vielä takaisin. En vaan keksi enää mitään, mitä yrittää, kaikki on kokeiltu...

ap

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:27"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:21"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:16"]

Olen mies, mutta vastaavaan tilanteeseen aikanani ryhdyin. Vituiks meni kuin Jeesuksen pääsiäinen.

Minun vaimoni kanssa ollaan edelleen yhdessä, koska paljastui, että hänellä oli myös ollut jotain pikkujoulusutinoita sun muita. Mutta eihän tämä samalla luottamuksen tasolla voi koskaan enää olla. 

Rakastajattareni ero oli rumaa katsottavaa. Käsittääkseni päätyi siitä eron kautta työkyvyttömäksi, kun koko maailma romahti ja polla petti.

Jos olet varma, että kestät kiinnijäämisen, ryhdy ihmeessä. Mutta sen varaan en laskisi, että totuus ei koskaan paljastu. Se vaatii äärimmäisen tarkkuuden ja huolellisuuden lisäksi jumalatonta tuuria.

[/quote]

Kiitos kokemuksesi jakamisesta, haluaisin tietää hieman lisää, esim. miksi aloit salasuhteeseen? Kaipasitko sinäkin intohimoa? Oliko/onko sitä oman vaimosi kanssa? Uskotko, että olisit voinut elää tyytyväisenä ilman salasuhdetta (sen kokeilemista) mikäli intohimoa ei enää kotona ole/ollut? Jos, niin miten?

ap

[/quote]

Luulen sen johtuneen siitä, että menin vaimoni kanssa parikymppisenä naimisiin, ja hän oli melkein ensimmäiseni. Jäi se sinkkukokeiluvaihe osittain kokematta. Sitten sitä jossain vaiheessa vain huumaantui toisten naisten huomiosta, juuri niin kriisivuosina kun en vaimoni kanssa ollut enää alkuhuumassa mutten myöskään siinä rakkaudellisessa toveruudessa, jossa nyt olemme. Meilläkin oli ensimmäiset 5 -10 vuotta todella tiukka no no sivusuhteille. Julkisesti siis, kunnes paljastui että molemmat olivat tötöilleet tahoillaan.

Jälkiviisaana, jättäisin nyt tekemättä, koska vuodet ovat viisastuttaneet meitä. Veikkaampa, että ilman tötöilyjä meillä olisi nyt tullut se vaihe, jossa olemme tarpeeksi aikuisia ymmärtääksemme että okei, me ei enää nussita kuin kanit, mutta ei siitä suurta haittaa ole jos silloin tällöin käy laiva- tai pelireissulla purkamassa paineita yhden illan virityksen kanssa.

Mutta mutta, tämä oli jälkiviisautta. Koska silloin tilanne oli mikä oli, tekisin vastaavassa tilanteessa ilman nykyistä viisautta varmaankin samoin. Hölmöä kyllä.

#6

[/quote]

Miksi ihmeessä roikutte toisissanne edelleen kun alun perinkään ette sopineet yhteen? :O

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:30"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:24"]

Siis baarissa tapasit varatun miehen ja aloitte juttelemaan että haluatte salasuhteen?

Ota ainakin tarpeeksi kaukaa se, sillä jos korttitalo romahtaa on parempi että ette ainakaan asu lähekkäin.

Minä olen kaunis ja miesten huomion jokapuolella saava naimisissa oleva kolmekymppinen nainen ja yhden asian olen elämässäni päättänyt, en ikinä tule lähtemään tähän nykyaikana vallitsevaan salasuhde-touhuun vaan mielummin teen kaikkeni tämän nykyisen suhteen eteen.

[/quote]

Hieno ajatus ja ohjenuora.. siis tuo, että tekee kaikkensa nykyisen suhteen eteen. Niin minäkin aikoinaan sanoin. On todella, todella valitettavaa, että intohimo omaan mieheen laantuu, näin kun nyt on käynyt. Olen todella yrittänyt tehdä kaikkeni sen palauttamiseksi. Kokeillut ties minkälaiset vinkit ja vippaskonstit.

Rakastan miestäni, enkä halua hänestä erota pelkästään intohimon puutteen vuoksi. Mutta toisaalta, intohimo on kuitenkin niin suuri virkistävä osa elämää, niin suuri nautinto, että olo on kuin pystyynkuolleella, kun sitä ei ole. Siis todellakin. Elämästä häviää värit. Eikä niitä värejä saa takaisin harrastuksilla tai edes matkustelulla, vähän tuovat sävyä, mutta ei muuta.

Olisikin niin helppoa, kun tuntisin yhä intohimoa omaan mieheeni! Tekisin mitä vaan, jos sen saisin vielä takaisin. En vaan keksi enää mitään, mitä yrittää, kaikki on kokeiltu...

ap

[/quote]

Ero on ainoa vaihtoehto. Tai avoin suhde jossa ei valehdella puolisolle eikä kolmansille osapuolille. 

Yhdellä ulkomaan duunimatkalla samaan hotelliin osui vahingossa vaimoni paras lapsuudenystävä ja ovat edelleenkin hyviä kavereita. Mutta tuskin olisivat jos vaimo tietäisi että tuon yllättävän sattuman seurauksena kuksimme hänen kaverinsa kanssa kuin kanit konsanaan koko duuniviikon ajan. Jumalattoman hyvää seksiä, olipa mitä odottaa duunipäivien jälkeen...kotimaan kamaralla emme tule pupustelemaan kun kumpikin on tahoillaan "sidottu" mutta reissuhommia kun kumpikin teemme Keski-Eurooppaan ja jopa samoihin kaupunkeihin, niin toki yritämme saada samaan hotelliin huoneet. Pari kertaa onnistuttukin, joten tällainen kutkuttava jännitysjuttu pysyy yllä kun on epävarmaa...

Ette muuten usko kuinka upee fiilis on ottaa nainen takaapäin ja katsella samalla ikkunasta iltahämärässä Eiffel-tornia ;)

Jos intohimo on täysin kuollut ja kuopattu, eikä suhteen kipinä ole enää elvytettävissä miksi pidät suhteeseen jäämistä enää vaihtoehtona? Mikään salasuhde, pettäminen ja huorinteko ei oloasi voi koskaan parantaa tai tuoda sinun elämääsi aitoa onnea, pidemmän päälle tulet huomaamaan että sellainen touhu syö ja tuhoaa sinua itseäsi sisältä. Jos ainoa ongelma kohdallasi on huono omatunto ja kiinnijäämisenpelko, et taida myöskään erityisesti välittää puolisosi tunteista, hänen mielenterveydestään ja fyysisestäkin terveydestä (mahdolliset sukupuolitaudit jne), eli miksi ehdoin tahdoin jäädä hänen kanssaan huonoon suhteeseen ja tehdä hänelle pahaa?

Kysymys joka sinun pitää kysyä itseltäsi on miksi siis ylipäätään käytät aikaasi ja energiaasi "salasuhteen" suunnitteluun ja pähkäilyyn? Jos suhteellanne ei ole enää yhteistä tulevaisuutta, eikä mitään ole tehtävissä intohimon elpymiseksi, suhteen voi toki lopettaa eikä lähteä vieraisiin sänkyihin koipiaan levittelemään ja ongelmia kerjäämään. 

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:44"]

Yhdellä ulkomaan duunimatkalla samaan hotelliin osui vahingossa vaimoni paras lapsuudenystävä ja ovat edelleenkin hyviä kavereita. Mutta tuskin olisivat jos vaimo tietäisi että tuon yllättävän sattuman seurauksena kuksimme hänen kaverinsa kanssa kuin kanit konsanaan koko duuniviikon ajan. Jumalattoman hyvää seksiä, olipa mitä odottaa duunipäivien jälkeen...kotimaan kamaralla emme tule pupustelemaan kun kumpikin on tahoillaan "sidottu" mutta reissuhommia kun kumpikin teemme Keski-Eurooppaan ja jopa samoihin kaupunkeihin, niin toki yritämme saada samaan hotelliin huoneet. Pari kertaa onnistuttukin, joten tällainen kutkuttava jännitysjuttu pysyy yllä kun on epävarmaa...

Ette muuten usko kuinka upee fiilis on ottaa nainen takaapäin ja katsella samalla ikkunasta iltahämärässä Eiffel-tornia ;)

[/quote]

Kaksi epävarmaa ihmistä kohtaa ja loppu on... huonoa seksiä ja valheiden peittelyä.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:48"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:44"]

Yhdellä ulkomaan duunimatkalla samaan hotelliin osui vahingossa vaimoni paras lapsuudenystävä ja ovat edelleenkin hyviä kavereita. Mutta tuskin olisivat jos vaimo tietäisi että tuon yllättävän sattuman seurauksena kuksimme hänen kaverinsa kanssa kuin kanit konsanaan koko duuniviikon ajan. Jumalattoman hyvää seksiä, olipa mitä odottaa duunipäivien jälkeen...kotimaan kamaralla emme tule pupustelemaan kun kumpikin on tahoillaan "sidottu" mutta reissuhommia kun kumpikin teemme Keski-Eurooppaan ja jopa samoihin kaupunkeihin, niin toki yritämme saada samaan hotelliin huoneet. Pari kertaa onnistuttukin, joten tällainen kutkuttava jännitysjuttu pysyy yllä kun on epävarmaa...

Ette muuten usko kuinka upee fiilis on ottaa nainen takaapäin ja katsella samalla ikkunasta iltahämärässä Eiffel-tornia ;)

[/quote]

Kaksi epävarmaa ihmistä kohtaa ja loppu on... huonoa seksiä ja valheiden peittelyä.

[/quote]

Tässä voi nyt sanoa, että kateellinen panettelee!

(panisi varmaan itsekin, mutta kun ei kukaan suostu kuksimaan häntä)

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:51"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:48"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:44"]

Yhdellä ulkomaan duunimatkalla samaan hotelliin osui vahingossa vaimoni paras lapsuudenystävä ja ovat edelleenkin hyviä kavereita. Mutta tuskin olisivat jos vaimo tietäisi että tuon yllättävän sattuman seurauksena kuksimme hänen kaverinsa kanssa kuin kanit konsanaan koko duuniviikon ajan. Jumalattoman hyvää seksiä, olipa mitä odottaa duunipäivien jälkeen...kotimaan kamaralla emme tule pupustelemaan kun kumpikin on tahoillaan "sidottu" mutta reissuhommia kun kumpikin teemme Keski-Eurooppaan ja jopa samoihin kaupunkeihin, niin toki yritämme saada samaan hotelliin huoneet. Pari kertaa onnistuttukin, joten tällainen kutkuttava jännitysjuttu pysyy yllä kun on epävarmaa...

Ette muuten usko kuinka upee fiilis on ottaa nainen takaapäin ja katsella samalla ikkunasta iltahämärässä Eiffel-tornia ;)

[/quote]

Kaksi epävarmaa ihmistä kohtaa ja loppu on... huonoa seksiä ja valheiden peittelyä.

[/quote]

Tässä voi nyt sanoa, että kateellinen panettelee!

(panisi varmaan itsekin, mutta kun ei kukaan suostu kuksimaan häntä)

[/quote]

Mistä ihmeestä pitäisi olla kateellinen? Aika harhaiset käsitykset sinulla.

Sähän olet hyväksikäytetty, tyhmä mies, jota kukaan ei halua omakseen, ei edes raukka-vaimosi, joka jättäisi sinut jos tietäisi. 

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:45"]

Jos intohimo on täysin kuollut ja kuopattu, eikä suhteen kipinä ole enää elvytettävissä miksi pidät suhteeseen jäämistä enää vaihtoehtona? Mikään salasuhde, pettäminen ja huorinteko ei oloasi voi koskaan parantaa tai tuoda sinun elämääsi aitoa onnea, pidemmän päälle tulet huomaamaan että sellainen touhu syö ja tuhoaa sinua itseäsi sisältä. Jos ainoa ongelma kohdallasi on huono omatunto ja kiinnijäämisenpelko, et taida myöskään erityisesti välittää puolisosi tunteista, hänen mielenterveydestään ja fyysisestäkin terveydestä (mahdolliset sukupuolitaudit jne), eli miksi ehdoin tahdoin jäädä hänen kanssaan huonoon suhteeseen ja tehdä hänelle pahaa?

Kysymys joka sinun pitää kysyä itseltäsi on miksi siis ylipäätään käytät aikaasi ja energiaasi "salasuhteen" suunnitteluun ja pähkäilyyn? Jos suhteellanne ei ole enää yhteistä tulevaisuutta, eikä mitään ole tehtävissä intohimon elpymiseksi, suhteen voi toki lopettaa eikä lähteä vieraisiin sänkyihin koipiaan levittelemään ja ongelmia kerjäämään. 

[/quote]

Ei se ole niin yksinkertaista. Kun on kuitenkin muutoin toimiva suhde oman miehen kanssa (yhteinen talo, molemmat laittaneet aikaansa ja rahojaan talon laittamiseen, pihan laittamiseen), on yhteiset lapset jotka vielä kotona, toimiva arki (toinen pyykkää, toinen imuroi, lapsia kuskataan vuorotellen harrastuksiin), yhteiset ystävät ja tuttavat joiden kanssa vietetään porukalla aikaa silloin tällöin, sukulaisten kanssa ystävystytty puolin ja toisin jne.

Ei ole helppoa lähteä eroamaan tällaisesta intohimon vuoksi. Mutta ei ole myöskään helppoa elää ilman intohimoa. Kun hieman miettii eikä lauo vaan mustavalkoisia latteuksia ("erotkaa!") niin ehkä ymmärtää minua ja fiiliksiäni hieman paremmin. Tai sitten ei... ehkä kaikki eivät intohimoa kaipaa. Tai sitten onnistuvat jollain ihmeen keinolla saamaan intohimon säilytettyä siihen tuttuun ja turvalliseen omaan puolisoon vielä vuosikymmentenkin jälkeen... (miten?!?)

ap

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:31"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:27"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:21"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:16"]

Olen mies, mutta vastaavaan tilanteeseen aikanani ryhdyin. Vituiks meni kuin Jeesuksen pääsiäinen.

Minun vaimoni kanssa ollaan edelleen yhdessä, koska paljastui, että hänellä oli myös ollut jotain pikkujoulusutinoita sun muita. Mutta eihän tämä samalla luottamuksen tasolla voi koskaan enää olla. 

Rakastajattareni ero oli rumaa katsottavaa. Käsittääkseni päätyi siitä eron kautta työkyvyttömäksi, kun koko maailma romahti ja polla petti.

Jos olet varma, että kestät kiinnijäämisen, ryhdy ihmeessä. Mutta sen varaan en laskisi, että totuus ei koskaan paljastu. Se vaatii äärimmäisen tarkkuuden ja huolellisuuden lisäksi jumalatonta tuuria.

[/quote]

Kiitos kokemuksesi jakamisesta, haluaisin tietää hieman lisää, esim. miksi aloit salasuhteeseen? Kaipasitko sinäkin intohimoa? Oliko/onko sitä oman vaimosi kanssa? Uskotko, että olisit voinut elää tyytyväisenä ilman salasuhdetta (sen kokeilemista) mikäli intohimoa ei enää kotona ole/ollut? Jos, niin miten?

ap

[/quote]

Luulen sen johtuneen siitä, että menin vaimoni kanssa parikymppisenä naimisiin, ja hän oli melkein ensimmäiseni. Jäi se sinkkukokeiluvaihe osittain kokematta. Sitten sitä jossain vaiheessa vain huumaantui toisten naisten huomiosta, juuri niin kriisivuosina kun en vaimoni kanssa ollut enää alkuhuumassa mutten myöskään siinä rakkaudellisessa toveruudessa, jossa nyt olemme. Meilläkin oli ensimmäiset 5 -10 vuotta todella tiukka no no sivusuhteille. Julkisesti siis, kunnes paljastui että molemmat olivat tötöilleet tahoillaan.

Jälkiviisaana, jättäisin nyt tekemättä, koska vuodet ovat viisastuttaneet meitä. Veikkaampa, että ilman tötöilyjä meillä olisi nyt tullut se vaihe, jossa olemme tarpeeksi aikuisia ymmärtääksemme että okei, me ei enää nussita kuin kanit, mutta ei siitä suurta haittaa ole jos silloin tällöin käy laiva- tai pelireissulla purkamassa paineita yhden illan virityksen kanssa.

Mutta mutta, tämä oli jälkiviisautta. Koska silloin tilanne oli mikä oli, tekisin vastaavassa tilanteessa ilman nykyistä viisautta varmaankin samoin. Hölmöä kyllä.

#6

[/quote]

Miksi ihmeessä roikutte toisissanne edelleen kun alun perinkään ette sopineet yhteen? :O

[/quote]

Kirjoitin ehkä epäselvästi. Me sovimme todella hyvin yhteen. Olemme - jos kulunut sanonta sallitaan - sielunkumppaneita. Teimme kumpikin tahollamme todella, todella pahan virheen. Sen käsittely oli tosi vittumaista ja meinasi päätyä eroon. Mutta eipä päätynyt.

Miksi? Tulimme siihen tulokseen, että sarjamonogamia jossa ihastutaan -> kyllästytään -> erotaan -> ihastutaan uuteen kumppaniin etc. on sellainen oravanpyörä, joka syö vielä pahemmin kuin hairahtelun tuottama epäluottamus yhdessä suhteessa.

Siksi suhtaudumme nyt, monta vuotta paljastuksen jälkeen, toisiimme kuin parhaisiin ystäviin. Intohimo tuli takaisin noin parin vuoden päästä siitä kun salasuhteemme paljastuivat. Nyt olemme seksimielessä sellainen perustyytyväinen pari -> muutaman kerran kuussa vanilla, joskus vähän spesiaalimpaa.  Ja mahdollisten laivareissujen perään ei jakseta kysellä, koska tämä on meille paljon isompaa kuin vartin cardio joka päättyy lihassupistukseen.

Haluaisin vain, että salasuhde olisi jäänyt tekemättä koska tämä "vapautuminen" olisi luultavasti tapahtunut muutenkin, kunhan sen kriisivaiheen yli päästään. Nyt se oli turha maailmansota tuossa keskellä tarinaa.

Ja tämä ei siis tarkoita, että yhdenkään muun pariskunnan tai yksilön pitäisi elää näin. Näin vain kävi meille.

#6

Hiton huora. Et ansaitse miestäs.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:57"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:31"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:27"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:21"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:16"]

Olen mies, mutta vastaavaan tilanteeseen aikanani ryhdyin. Vituiks meni kuin Jeesuksen pääsiäinen.

Minun vaimoni kanssa ollaan edelleen yhdessä, koska paljastui, että hänellä oli myös ollut jotain pikkujoulusutinoita sun muita. Mutta eihän tämä samalla luottamuksen tasolla voi koskaan enää olla. 

Rakastajattareni ero oli rumaa katsottavaa. Käsittääkseni päätyi siitä eron kautta työkyvyttömäksi, kun koko maailma romahti ja polla petti.

Jos olet varma, että kestät kiinnijäämisen, ryhdy ihmeessä. Mutta sen varaan en laskisi, että totuus ei koskaan paljastu. Se vaatii äärimmäisen tarkkuuden ja huolellisuuden lisäksi jumalatonta tuuria.

[/quote]

Kiitos kokemuksesi jakamisesta, haluaisin tietää hieman lisää, esim. miksi aloit salasuhteeseen? Kaipasitko sinäkin intohimoa? Oliko/onko sitä oman vaimosi kanssa? Uskotko, että olisit voinut elää tyytyväisenä ilman salasuhdetta (sen kokeilemista) mikäli intohimoa ei enää kotona ole/ollut? Jos, niin miten?

ap

[/quote]

Luulen sen johtuneen siitä, että menin vaimoni kanssa parikymppisenä naimisiin, ja hän oli melkein ensimmäiseni. Jäi se sinkkukokeiluvaihe osittain kokematta. Sitten sitä jossain vaiheessa vain huumaantui toisten naisten huomiosta, juuri niin kriisivuosina kun en vaimoni kanssa ollut enää alkuhuumassa mutten myöskään siinä rakkaudellisessa toveruudessa, jossa nyt olemme. Meilläkin oli ensimmäiset 5 -10 vuotta todella tiukka no no sivusuhteille. Julkisesti siis, kunnes paljastui että molemmat olivat tötöilleet tahoillaan.

Jälkiviisaana, jättäisin nyt tekemättä, koska vuodet ovat viisastuttaneet meitä. Veikkaampa, että ilman tötöilyjä meillä olisi nyt tullut se vaihe, jossa olemme tarpeeksi aikuisia ymmärtääksemme että okei, me ei enää nussita kuin kanit, mutta ei siitä suurta haittaa ole jos silloin tällöin käy laiva- tai pelireissulla purkamassa paineita yhden illan virityksen kanssa.

Mutta mutta, tämä oli jälkiviisautta. Koska silloin tilanne oli mikä oli, tekisin vastaavassa tilanteessa ilman nykyistä viisautta varmaankin samoin. Hölmöä kyllä.

#6

[/quote]

Miksi ihmeessä roikutte toisissanne edelleen kun alun perinkään ette sopineet yhteen? :O

[/quote]

Kirjoitin ehkä epäselvästi. Me sovimme todella hyvin yhteen. Olemme - jos kulunut sanonta sallitaan - sielunkumppaneita. Teimme kumpikin tahollamme todella, todella pahan virheen. Sen käsittely oli tosi vittumaista ja meinasi päätyä eroon. Mutta eipä päätynyt.

Miksi? Tulimme siihen tulokseen, että sarjamonogamia jossa ihastutaan -> kyllästytään -> erotaan -> ihastutaan uuteen kumppaniin etc. on sellainen oravanpyörä, joka syö vielä pahemmin kuin hairahtelun tuottama epäluottamus yhdessä suhteessa.

Siksi suhtaudumme nyt, monta vuotta paljastuksen jälkeen, toisiimme kuin parhaisiin ystäviin. Intohimo tuli takaisin noin parin vuoden päästä siitä kun salasuhteemme paljastuivat. Nyt olemme seksimielessä sellainen perustyytyväinen pari -> muutaman kerran kuussa vanilla, joskus vähän spesiaalimpaa.  Ja mahdollisten laivareissujen perään ei jakseta kysellä, koska tämä on meille paljon isompaa kuin vartin cardio joka päättyy lihassupistukseen.

Haluaisin vain, että salasuhde olisi jäänyt tekemättä koska tämä "vapautuminen" olisi luultavasti tapahtunut muutenkin, kunhan sen kriisivaiheen yli päästään. Nyt se oli turha maailmansota tuossa keskellä tarinaa.

Ja tämä ei siis tarkoita, että yhdenkään muun pariskunnan tai yksilön pitäisi elää näin. Näin vain kävi meille.

#6

[/quote]

Seliseliseli.

Nuorena menitte yhteen kun muille ette kelvanneet, mutta suhde piti olla. Petitte toisianne, paljastuitte, luottamus meni paskaksi ja jokainen tietää, että luottamus on kunnioituksen ja arvostuksen kulmakivi.

Nyt valehtelette itsellenne ja toisillenne ja pidätte yhteisestä hiljaisesta sopimuksesta kulisseja pystyssä. Ette uskalla erota kun on helpompi teeskennellä ja elää valheessa.

Enpä kutsuisi sielunkumppanuudeksi :D

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:57"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 18:45"]

Jos intohimo on täysin kuollut ja kuopattu, eikä suhteen kipinä ole enää elvytettävissä miksi pidät suhteeseen jäämistä enää vaihtoehtona? Mikään salasuhde, pettäminen ja huorinteko ei oloasi voi koskaan parantaa tai tuoda sinun elämääsi aitoa onnea, pidemmän päälle tulet huomaamaan että sellainen touhu syö ja tuhoaa sinua itseäsi sisältä. Jos ainoa ongelma kohdallasi on huono omatunto ja kiinnijäämisenpelko, et taida myöskään erityisesti välittää puolisosi tunteista, hänen mielenterveydestään ja fyysisestäkin terveydestä (mahdolliset sukupuolitaudit jne), eli miksi ehdoin tahdoin jäädä hänen kanssaan huonoon suhteeseen ja tehdä hänelle pahaa?

Kysymys joka sinun pitää kysyä itseltäsi on miksi siis ylipäätään käytät aikaasi ja energiaasi "salasuhteen" suunnitteluun ja pähkäilyyn? Jos suhteellanne ei ole enää yhteistä tulevaisuutta, eikä mitään ole tehtävissä intohimon elpymiseksi, suhteen voi toki lopettaa eikä lähteä vieraisiin sänkyihin koipiaan levittelemään ja ongelmia kerjäämään. 

[/quote]

Ei se ole niin yksinkertaista. Kun on kuitenkin muutoin toimiva suhde oman miehen kanssa (yhteinen talo, molemmat laittaneet aikaansa ja rahojaan talon laittamiseen, pihan laittamiseen), on yhteiset lapset jotka vielä kotona, toimiva arki (toinen pyykkää, toinen imuroi, lapsia kuskataan vuorotellen harrastuksiin), yhteiset ystävät ja tuttavat joiden kanssa vietetään porukalla aikaa silloin tällöin, sukulaisten kanssa ystävystytty puolin ja toisin jne.

Ei ole helppoa lähteä eroamaan tällaisesta intohimon vuoksi. Mutta ei ole myöskään helppoa elää ilman intohimoa. Kun hieman miettii eikä lauo vaan mustavalkoisia latteuksia ("erotkaa!") niin ehkä ymmärtää minua ja fiiliksiäni hieman paremmin. Tai sitten ei... ehkä kaikki eivät intohimoa kaipaa. Tai sitten onnistuvat jollain ihmeen keinolla saamaan intohimon säilytettyä siihen tuttuun ja turvalliseen omaan puolisoon vielä vuosikymmentenkin jälkeen... (miten?!?)

ap

[/quote]

Miten suhde voi olla toimiva, muuten kuin taloudellisella ja käytännön tasolla, (jotka kommentissasi lisasit, mm. rahat, talot, pihat, kotityöt jne) - jos on valmis pettämään toisen luottamuksen ja tekemään selän takana niin ruman tempun? Ei voi aidosti rakastaa, jos oma napa ja fyysinen nautinto menee puolison tunteiden edelle. Ja jos teillä on lapsia, on täysin selittämätöntä ryhtyä johonkin joka rikkoisi perheen ja romuttaa vanhempien keskeisen kunnioituksen sekä luottamuksen. Jos asia paljastuisi lapsille, miten uskot lasten suhtautuvan äitiinsä jatkossa? Luuletko etteivät lapset katkeroituisi ja menettäisi viimeisiäkin kunnioituksen ja arvostuksen rippeitä äitiään kohtaan? Osaatko perustella tämän jotenkin itsellesi?

Tottakai intohimo on suhteessa tärkeää, mutta ei se intohimo itsestään leisku, sen eteen pitää tehdä töitä. Miten kohtelee toista, miten puhuu toiselle, minkälainen äänensävy on ja mitä sanavalintoja käyttää. Ihan helppoja pikkuasioita voi miettiä, sitäkin että laittautuuko vaimo ulos lähtiessä viimeisen päälle, mutta kotona laahustaa räjähtäneen näköisenä "koti"-lookissa ja ihmettelee kun mies ei viitsikään katsella ihailevin katsein... No, pettäminen ei ole ratkaisu ongelmaanne. Ero ei myöskään ole mikään ainoa vaihtoehto, puhukaa ongelmistanne, hakekaa tarvittaessa ammattiapua, kuunnelkaa toisianne ja ennen kaikkea, kunnioittakaa toisianne. 

Jos ero tulee, niin miten käy lasten huoltajuuden? Nykyään ei ole sanottua, että äitinä saa sen erossa.

Mulla on aika tuore salasuhde. Tilanne kotona puolison kanssa on vuosia ollut epätyydyttävä ja tähän liittyy myös hänen mielenterveydellisiä ongelmia. Ero on siis ajatuksenakin täysin mahdoton. Salasuhteestani saan voimaa jatkaa arkea ja mitään enempää en tässä tilanteessa toivo. Yritämme hoitaa asian niin, että tästä ei jäädä kiinni.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 19:36"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 19:29"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 19:27"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 19:22"]

Rassukka. Mulla on 18 vuoden liitto alla AIDON sielunkumppanin kanssa. Jatka sinä vain valheellista pientä elämääsi onnettoman vaimosi kanssa.

[/quote]

Aivan varmasti. :) Hyvä jos uskollinen yksiavioisuus teillä toimii. En vain ymmärrä, miten muiden ihmisten toisenlaiset tilanteet menevät sinulla noin ihon alle. En ole kuitenkaan ketään noudattamaan minun tapaani, toin vain oman tilanteeni esille, ikään kuin aineistoksi.

Viestiesi kiihko antaa ymmärtää joko, että olet alitajuisesti katkera tai koet minun ratkaisuni uhkaksi jollekín sinulle pyhälle arvolle. Pidä ne, en minä niitä ole sinulta tai puolisoltasi pois viemässä. Herran jestas sentään. :D

[/quote]

Kiihko on sun omassa päässäsi.

Kerroin vain miten normaali ihminen teidän tilanteenne näkee. 

[/quote]

jos normaali ihminen on noin ilkeä ja mustavalkoinen, ei ihme että Suomella menee päin helvettiä...

[/quote]

Mitä ilkeää on siinä että kertoo totuuden ilman "sielunkumppani"-kuorrutuksia. Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä: kaikista ei ole eroamasn ja on helpompi jämähtää ja tyytyä, kuten tälle miehelle ja kumpanilleen on käynyt.

Juu, ei. Kato vaikka luontodokumentti, jossa leijonat lahtaa seeproja. Siinä sulle jännitystä, kuka seeproista kuolee vai kuoleeko kukaan. Tai vaikka Tappajahai. :)

Huhhuh...provo tai ei, vastaanpa silti. Ap, tarkoitus ei ole olle ilkeä, mutta mieti nyt mitä olet tekemässä. Pettäminen repii parisuhdetta monella tavalla rikki. Sen lisäksi, että ajattelet omalta kannaltasi huonon omantunnon saamista, voisit ajatella asiaa puolisosi näkökulmasta.

Pettämällä ryöväät puolisoltasi oikeuden vaikuttaa parisuhteenne tilaan. Se on ehkä itsekkäintä ja loukkaavinta, mitä parisuhteessa voi toiselle tehdä. Asetat omat halut ja himot miehen tarpeiden edelle ja jätät hänet roikkumaan huonoon suhteeseen antamatta hänelle vapautta valita itse. Annat  vieraalle ihmiselle palan itsestäsi, jonka pitäisi kuulua yksinomaan puolisollesi. Vaikka miehesi ei koskaan saisi tietääkään salasuhteesta, luuletko ettei hän huomaisi sinussa tapahtunutta muutosta? Usein petetyt kertovat, että pettävästä puolisosta tuli erilainen salasuhteen myötä: etäisempi, kylmempi ja sulkeutuneempi. Jos luulet voivasi aloittaa suhteen ja samalla säilyttäväsi oman parisuhteesi samanlaisena, olet hyvin väärässä.

Ymmärrän toki, että intohimo on tärkeää. Mutta niinkö se menee, että kun parisuhteessa kaikki ei olekaan helppoa ja kivaa, luovutetaan ja lähdetään etsimään jännitystä jonkun toisen kanssa? Intohimon ylläpitäminen vaatii työtä, se ei pitkissä suhteissa pysy elossa itsestään. Ota asia puheeksi miehesi kanssa, menkää treffeille, parisuhdekurssille/leirille, aloittakaa yhteinen harrastus, jne. Tärkeintä on että molemmat teette tietoisesti työtä asian eteen.

Aviopuolisoa on tarkoitus rakastaa niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Älä anna itsekkyyden tuhota avioliittoanne.

Kakshaarasia juttuja, sano parturikampaaja.

Ihmettelen että miten se ap:n mies ei muka kaipaa intohimoa elämäänsä? Vai kokeeko hän teidän suhteessa olevan sellaista, vaikka ap ei koe? Vai tyytyykö hän vaan selibaattiin/intohimottomaan seksiin?

Sanoit ap kokeilleesi vippaskonsteja. Oletko sanonut asian niinkuin se on - rakastat miestäsi muttet halua elää ilman intohimoa? Jos olet, niin mitä miehesi vastasi tähän?

Pettäminen pitäisi kriminalisoida, onhan sen nimikin avioRIKOS. Avosuhteissa sama juttu.