Lue keskustelun säännöt.
Hei sinä poikasi kanssa kaupassa käynyt äiti
08.04.2014 |
Poikasi huusi vihannesosastolla suoraa huutoa, ja ihmiset katsoivat murhaavasti. Näytit väsyneeltä, stressaantuneelta ja todella surkealta.
Vaikka kaikki tuijottivat teitä vihaisesti, pidit pintasi ja sanoit pojallesi jotain "miten kaupassa kuuluu käyttäytyä, muistatko" -tyylistä.
Kiitos.
Pidit ihanasti hermosi kurissa, ja minä sieltä hyllyjen välistä kurkkiessani sain sinusta niin rakastavan kuvan että hormonihuuruissani melkein itkin. Sinun kaltaisesi äiti haluaisin itsekin olla. Vaikka elämä potkisi päähän, ja vaikka lapseni ei tottelisi, saisin itseni pidettyä kurissa ja silti voisin kasvattaa lapseni yhteiskunnan jäseneksi opettamalla käytöstapoja. Jopa keskellä kaupan vihannesosastoa.
Kommentit (57)
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 10:06"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 09:55"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 09:46"]
Ei lapsen kiukkua tai itkua voi ohittaa huumorilla. Se on väärin. Lapsen on annettava ilmaista tunteensa saada kiukkuunsa aikuiselta ymmärtävä, mutta rakastava ele ( syli tms.)
Tää on vähän sama kuin lapsen huonon käytöksen keskeyttäminen sillä että huomio kiinnitetään johonkin muualle, mutta ei opeteta, että teit väärin taipyydä anteeksi.
Sama kun lasta vaikka sisarus tai toinen lapsi lyö hiekkalaatikolla ja äiti sanoo katsoppas kun tuolla menee kiva koira.
Lasta on satutettu ja häntä täytyy auttaa ja lohduttaa.
[/quote]
Unohdit nyt koko pointin: se koira nähdää ennen kuin kukaan lyö ketään, jolloin ketään ei satuteta eikä lohduteta. Ymmärsitkö, mitä on ennakointi?
[/quote]
Mä ymmärrän, mitä on ennakointi, mutta ymmärrän myös, että lapsen toiminta ei ole täysin ennakoitavissa eikä sen tarvitsekaan olla. Lapset oppivat myös niistä konfliktitilanteista ja raivokohtauksista. Esim. meillä oli juuri tässä niin, että yritin ihan hirveästi ennakoida lapsen uhmakohtauksia suunnittelemalla ym., mutta se ei vain auttanut. Ei se lapsi silti suostunut tekemään niitä asioita, joita mä hirveästi ennakoin etukäteen. Olen sitten antanut lapsen raivota ja kiukuta ihan kunnolla, ja kun hän on saanut tuon kiukun ulos systeemistään, on meidän kaikkien elämä ollut paljon helpompaa. Ei mun kuulu tasoitella kaikkea lapsen tieltä, tunteiden läpikäyminen auttaa.
[/quote]
Kerro minulle, miksi lapset osoittavat kaupassa kanssasi vain negatiivisia tunteita. Miksi ihmeessä ne teidän lapset ei voi koskaan olla kaupassa iloisia ja positiivisia, miksi kannustatte vain negatiivisten tunteiden ilmaisemiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 09:22"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 03:28"]
Hyväkäytöksinen lapsi ei huuda, kiukuttele äidilleen
[/quote]
No kenelle sitten? Olen tavannut monia lapsia jotka ovat kotona äidilleen enkeleitä, mutta sitten kun äidin silmä välttää niin jo räyhätään. Monet joilla on koulussa käytösongelmia ovat juuri tällaisia ja siksi vanhemmat eivät voi käsittää kun heidän lapsensa on kotona niin kiltti. Lapsilla on oikeus myös negatiivisiin tunteisiin ja niiden osoittamiseen. Joskus se tapahtuu julkisilla paikoilla, jos lapsi on vaikka väsynyt, mutta aikanaan lapsi oppii kontrolloimaan itseään ja pahanmielen purkauksista tulee yksityisempiä.
Ja aina kaikkialla hyvin käyttäytyvät lapset suurella todennäköisyydellä tulevat myöhemmin viettämään paljon aikaansa terapiassa. Näitä on niin nähty. Antakaa lasten olla lapsia, ja ihmisiä!
[/quote]
Pitänee sitten varata itselle ja lapsille ajat terapiaan. Ikää on jo 37v, olen ollut tuollainen hyväkäytöksinen lapsi ja omani ovat myös, mutta nähtävästi en ole tajunnut, että se on väärin itseä ja muita kohtaan.
Sopiiko, että korjaan tilanteen edullisemmin eli ryhdyn tästä lähtien huutamaan jokaiselle äidille, jolla on karjuva lapsi?
Ihan ohiksena koko asiaa, mutta ÄLKÄÄ NYT HERRAN TÄHDEN LAINATKO KOKO VIESTIKETJUA, TODELLA ÄRSYTTÄVÄÄ LUKEA
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 10:38"]Ihan ohiksena koko asiaa, mutta ÄLKÄÄ NYT HERRAN TÄHDEN LAINATKO KOKO VIESTIKETJUA, TODELLA ÄRSYTTÄVÄÄ LUKEA
[/quote]
Niinpä. Mutta tuostakin kuuluu iso kiitos näille nähtävästi aika tyhjästä palkkaa nostaville av-palstan koodareille. Itse palstailen puhelimella ja tämä mobiili versio on aivan hanurista. Juuri ja juuri onnistuu tämä vieatin kirjoittaminen, turha edes haaveilla että tätä viestiä pystyisi tässä jotenkin muokkaamaan...
Voitaiskos nyt kaikki yrittää ymmärtää, että lapset todellakin ovat erilaisia, ja vanhemmat myös. Toiset lapset osaavat käyttäytyä hillitymmin, temperamentiltaan erilaiset nyt vaan syttyvät vähän helpommin. Suurin osa vanhemmista varmasti yrittää kasvattaa lapsiaan parhaansa mukaan, mutta jotkut lapset ne vaan joskus kiukuttelee, oltiin sitten kotona tai ruokakaupassa. Ja aina nyt vaan ei voi valita sitä täydellistä hetkeä lähteä sinne kauppaan. Ja jos lapsi joskus kiukuttelee kaupassa, niin se ei tarkoita että lapsi kiukuttelee joka kerta kaupassa.
Meidän esikoinen on ainakin sitä tyyppiä, että se kiukku saattaa tulla todella mitättömästä asiasta ja todellakin ilman että pystyisi ennakoimaan mitenkään. Ja on jo tokaluokkalainen. Mutta sellaista se elämä nyt vaan on, koetetaan kaikki kestää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 03:28"]
Hyväkäytöksinen lapsi ei huuda, kiukuttele äidilleen
[/quote]
No kenelle sitten? Olen tavannut monia lapsia jotka ovat kotona äidilleen enkeleitä, mutta sitten kun äidin silmä välttää niin jo räyhätään. Monet joilla on koulussa käytösongelmia ovat juuri tällaisia ja siksi vanhemmat eivät voi käsittää kun heidän lapsensa on kotona niin kiltti. Lapsilla on oikeus myös negatiivisiin tunteisiin ja niiden osoittamiseen. Joskus se tapahtuu julkisilla paikoilla, jos lapsi on vaikka väsynyt, mutta aikanaan lapsi oppii kontrolloimaan itseään ja pahanmielen purkauksista tulee yksityisempiä.
Ja aina kaikkialla hyvin käyttäytyvät lapset suurella todennäköisyydellä tulevat myöhemmin viettämään paljon aikaansa terapiassa. Näitä on niin nähty. Antakaa lasten olla lapsia, ja ihmisiä!
[/quote]
Pitänee sitten varata itselle ja lapsille ajat terapiaan. Ikää on jo 37v, olen ollut tuollainen hyväkäytöksinen lapsi ja omani ovat myös, mutta nähtävästi en ole tajunnut, että se on väärin itseä ja muita kohtaan.
Sopiiko, että korjaan tilanteen edullisemmin eli ryhdyn tästä lähtien huutamaan jokaiselle äidille, jolla on karjuva lapsi?
[/quote]
Varaa ihmeessä ajat kun noin piti provosoitua (se älähtää johon..). Logiikkasi on uskomaton - mitä se sinun huutamisesi auttaisi ketään, opettaisi vain kaikille niille lapsille että huutaminen julkisilla paikoilla on normikäyttäytymistä.
Lapsista voi kasvaa helposti hyvinkäyttäytyviä jos vanhemmat antavat hyvän esimerkin omalla käyttäytymisellään, mutta kaikille se ei vain riitä. Ihmiset kun ovat oppijoinakin erilaisia. Lasta ei voi kasvattaa kuten koiraa (eikä mielestäni koiraakaan pitäisi kasvattaa alistamalla). Omat lapseni ovat olleet helppoja, mutta se ei ole tehnyt minusta sokeaa besserwisseriä muiden ihmisten ongelmien edessä.
Ihan oikeasti, ketä se kiukutteleva lapsi edes häiritsee. Itse en ymmärrä ihmisiä, jotka katsovat tuommoisia tilanteita vihaisesti. Itse kyllä saatan katsoa myötätuntoisesti tilannetta, koska voin kuvitella miltä vanhemmasta tuntuu, kun niin moni kyttää ärtyneenä eikä lapsi välttämättä raivarin saadessaan ole heti yhdestä sanasta rauhallinen.
Miten ihmeessä lapsilta voidaan vaatia käytöstapoja kaupassa, kun niin monelta aikuiseltakin ne puuttuu? Päivittäin kauppoihin osuu ihmisiä, jotka purkavat päivän stressinsä ja kiukkunsa täysin viattomaan ja vieraaseen myyjään. Lapsihan kiukuttelee omalle vanhemmalleen, ei tuntemattomalle ihmiselle.
Aikuiset ihmiset tukkivat käytävät kaupassa kärryinensä, koska jäävät joko katsomaan hyllyn valikoimaa taikka juttelemaan vastaantulleen tutun kanssa. Ja ei ohi ei tajuta päästää ja kauniisti sanoessa "anteeksi, pääsisinkö tästä ohi" saa yleensä tietä ärtyneen katseen kera. Lapset voivat ehkä juosta kaupassa jaloissa tai eivät tajua väistää tms. mutta vieväthän he huomattavasti vähemmän tilaan kuin pari aikuista kärryinensä.
Lisäksi aikuiset ovat yhtälailla kiukkusia ja myrtsejä "taas täällä on näin paljon porukkaa"... Vaikka itse on valinnut mennä ruuhka-aikaan kauppaan, niin sitten pitääkin päästä muista välittämättä mahdollisimman nopeasti kaupasta pois viikon ruokaostosten kanssa tönien ja etuillen, kärryillä hirveää vauhtia eteenpäin mennen.
Ja tähän voisin lisätä melko oleellisen asian: Ei, minulla ei ole lapsia, käyn pääosin yksin kaupassa. Minua ei haittaa kiukutteleva lapsi, jos vain se vanhempi osaa käyttäytyä. Eri asia on sitten vanhemmat, jotka sammuttaa lapsen kiukkupuuskan karkkipussilla tms. Tämä ei sitten taas ole lastenkasvattamista muuta kuin huonoon suuntaan ja raivarit kaupassa ja muualla on ihan vanhempien oma vika.
Kerran kaupassa ollessani jouduin puhelun ottamaan kesken ostosten ja kori kädessä ja puhelin toisessa koitin samalla kerätä ostokseni. Minulta tippui juusto tms. ei rikkimenevä tuote korista lattialle ja toki tilanteesta johtuen, oli vaikea nostaa sitä. Mutta mitä tekikään vieressä ollut pieni poika? Riensi nopeasti minun luokseni ja nosti juuston koriini ennen kuin ehdin itse edes kumartua sitä nostamaan. Vielä näin ehkä vuotta myöhemmin harmittaa, kun kiitin poikaa omasta mielestäni liian vaisusti johtuen tuosta puhelusta. Puhelu oli siis joku "virallisempi" työhön tms. liittyvä, ei enää muista niin tarkkaan. Mutta tuo poika kyllä piristi päivääni todella :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 03:28"]
Hyväkäytöksinen lapsi ei huuda, kiukuttele äidilleen
[/quote]
Lapsi kiukuttelee aikuiselle, johon kokee voivansa luottaa.
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 09:15"]
Miten voi kolmen lapsen äiti olla noin kapeakatseinen :-D:-D Kai teillä on laitettu jo lotto vetämään? Veikkaisin nimittäin pääpotin saamisenkin olevan todennäköisempää kuin saada kolme temperamenteiltaan täysin identtistä ja helppoa lasta. Ellei kasvatuksessa sitten sovelleta tuota ylläkin mainittua pelolla kasvattamista.
[/quote]
Ehkä tämä kirjoittaja on Muumilaakson Vilijonkka."Kiltit lapset näkyvät, mutta eivät kuulu" :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on 4v poika, joka on ekaluokkalaisen kokoinen ja erittäin voimakastahtoinen. Saa välillä kaupassa raivarit, kun ei esim, saa lelua..
No, itse pysyn tyynenä, eikä huutaminen haittaa minua yhtään.
Eräs nainen tuli sanomaan minulle kerran, että tuota poikaa pitäisi kyllä kasvattaa...
Itse hänellä oli pelokkaan näköinen tyttö mukanaan kaupassa.
Mikä sitten on parempi, se, että lapsi on "kurilla kasvatettu", vai, että hän oppii vähitellen itse päättelemään mikä on oikein ja mikä väärin...
Ja huutoa mielestäni tähän maailman mahtuu, varsinkin Suomessa, jossa ollaan joka paikassa hiljaa.
Voin sanoa, että käyn viikottain kaupassa ainakin yhden, monesti myös neljän lapsen kanssa ja yleensä ilman ongelmia. Mutta en koe, että se olis tulosta pelkästään meidän erinomaisesta kasvatuksesta (mä en todellakaan ole mikään superäiti). Ja meillä on myös se 4v joka saa hirveitä raivareita, vaikka siitä, että kaadan maitoa lasiin ennen kuin hän on ehtinyt pyytää. Eikä yleensä raivostu kahta kertaa samasta asiasta. Eli ennakointi ei todellakaan onnistu.
Väitän, että ennemminkin on kyse siitä, että käyn lasten kanssa usein kaupassa ja annan heidän kerätä tuotteita, jotka on listaan kirjoitettu. Ja kaikenlaista saa katsella, kunhan ei koske. Mutta en mä pidä sitä minään erityisenä ansionani, että lapset on helppoja. Olisin varmaan pulassa esim. siskon lasten kanssa, jotka on luonteeltaan paljon vilkkaampia kuin omani. Ei oo kauan ku miehelleni sanoin, että meillä on ihanan rauhalliset lapset..
Jos tuo "hyvä kasvattaja" ei vielä tienny, niin tosiaan esim. perimä vaikuttaa lapsen luonteeseen. Siinä mielessä voit ottaa ansioksesi lastesi hyvätapaisuuden, mutta itse et kyllä ole sitä voinut valita.
Ja sain muuten eskarista palautetta, että ihana kun eskarilainen on alkanut uhmata ihan kunnolla, kertoo, että luottaa eskarin aikuisiin. :)
Mulla särähtää enemmän korvaan, jos pikkulapset puhuu törkeyksiä tai kiroilee. Ne on kuitenkin yleensä kotona opittuja asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko AP kiva matkia sen lenkkeilijän kirjoitusta? Etkö pysty keksimään omia juttuja ja odotatko että tästä tulee nyt joku uutinen kuinka ihanasti kohtelet kauhukakaran väsynyttä äitiä? Krapula sillä mutsilla luultavammin oli.
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 08:32"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 04:10"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 03:28"]
Hyväkäytöksinen lapsi ei huuda, kiukuttele äidilleen
[/quote]
No sanoisin kyllä että ainoastaan joku erittäin apaattinen tai pelolla kasvatettu lapsi ei koskaan huuda ja kiukuttele. Huuto ja kiukku ovat ihan normaalia lasten käytöstä ja jopa ihan toivottavaa, koska se opettaa. Sääliksi käy niitä lapsia, jokta ei koskaan uskalla tai osaa panna kenellekään vastaan - mahtavat olla melkoisia tossunaluksia aikuisinakin.
[/quote]
Ja jostain kumman syystä nimenomaan kauppa on se paikka, jossa lapsia kasvatetaan? Eipä ihme, että koulussa opettajat eivät jaksa ekaluokkalaisia, joiden mielestä kuuluukin saada huutaa raivoaan ulos, koska huuto ja kiukku täytyy saada purkaa.
Yksi tärkeä osa kasvatusta on opettaa lapselle, että on ihmiselämää ottaa muita huomioon. Tunteita saa purkaa, mutta se ei saa aiheuttaa muille kärsimystä.
Kaupassa huutava lapsi on väärässä paikassa. Äidin hyssyttely ei asiaa paranna. Muutaman vuoden kuluttua se "ihanalla tavalla kasvatettu" lapsi varasta kavereitten kännyköitä ja sylkee mummojen päälle. Pääasia, että saa purkaa tunteitaan, eikös?
[/quote]
Kuinka selität 2,5-vuotiaalle, että "kuule nyt sun pitää ottaa huomioon muutkin"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 12:17"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 08:32"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 04:10"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 03:28"]
Hyväkäytöksinen lapsi ei huuda, kiukuttele äidilleen
[/quote]
No sanoisin kyllä että ainoastaan joku erittäin apaattinen tai pelolla kasvatettu lapsi ei koskaan huuda ja kiukuttele. Huuto ja kiukku ovat ihan normaalia lasten käytöstä ja jopa ihan toivottavaa, koska se opettaa. Sääliksi käy niitä lapsia, jokta ei koskaan uskalla tai osaa panna kenellekään vastaan - mahtavat olla melkoisia tossunaluksia aikuisinakin.
[/quote]
Ja jostain kumman syystä nimenomaan kauppa on se paikka, jossa lapsia kasvatetaan? Eipä ihme, että koulussa opettajat eivät jaksa ekaluokkalaisia, joiden mielestä kuuluukin saada huutaa raivoaan ulos, koska huuto ja kiukku täytyy saada purkaa.
Yksi tärkeä osa kasvatusta on opettaa lapselle, että on ihmiselämää ottaa muita huomioon. Tunteita saa purkaa, mutta se ei saa aiheuttaa muille kärsimystä.
Kaupassa huutava lapsi on väärässä paikassa. Äidin hyssyttely ei asiaa paranna. Muutaman vuoden kuluttua se "ihanalla tavalla kasvatettu" lapsi varasta kavereitten kännyköitä ja sylkee mummojen päälle. Pääasia, että saa purkaa tunteitaan, eikös?
[/quote]
Kuinka selität 2,5-vuotiaalle, että "kuule nyt sun pitää ottaa huomioon muutkin"?
[/quote]
Kyllä niitä lapsia kasvatetaan muuallakin, kuin kaupassa. Lasta kasvatetaan koko ajan. Pitäisikö lapsen/lasten kanssa lopettaa kaupassa käynnit kokonaan?
Ei herranjumala mitä idiootteja täällä sikiää... Joko olette lapsettomia ja täysin aivottomia, tai jos teillä on lapsia eivätkä lapsenne koskaan käyttäydy noin, niin silloin ihan satavarmasti pahoinpitelette lapsianne joko henkisesti tai fyysisesti.
Jos nämä ikipissikset saavat tulla kauppaan pahoinpitelemään muita hajuvesillään, korvia riipivällä kälätyksellään (kännykkä korvalla/bestis käsikynkässä), olemattomalla pukeutumistajullaan (plösömpikin ikipissis pukeutuu kuin teini, liian pieniin vaatteisiin) ja kaikkea paheksuvilla katseillaan, ei siinä enää yhden tarhaikäisen kiukku tunnu missään. Lastenkin on syötävä, eivät ne pyhällä hengellä pärjää. Jos lasten meteli ahdistaa, paras muuttaa jonnekin korpeen keskelle ei-mitään. :-D
"Kolmen lapsen äidillä" voi olla ylläri odottamassa kun lapset murrosiässä.
Erittäin_ihana_aloitus.
Kiitos <3