Lue keskustelun säännöt.
Hei sinä poikasi kanssa kaupassa käynyt äiti
08.04.2014 |
Poikasi huusi vihannesosastolla suoraa huutoa, ja ihmiset katsoivat murhaavasti. Näytit väsyneeltä, stressaantuneelta ja todella surkealta.
Vaikka kaikki tuijottivat teitä vihaisesti, pidit pintasi ja sanoit pojallesi jotain "miten kaupassa kuuluu käyttäytyä, muistatko" -tyylistä.
Kiitos.
Pidit ihanasti hermosi kurissa, ja minä sieltä hyllyjen välistä kurkkiessani sain sinusta niin rakastavan kuvan että hormonihuuruissani melkein itkin. Sinun kaltaisesi äiti haluaisin itsekin olla. Vaikka elämä potkisi päähän, ja vaikka lapseni ei tottelisi, saisin itseni pidettyä kurissa ja silti voisin kasvattaa lapseni yhteiskunnan jäseneksi opettamalla käytöstapoja. Jopa keskellä kaupan vihannesosastoa.
Kommentit (57)
Minä väitän kolmen lapsen äitinä, että jotkut lapset saavat kaupassa raivareita ja toiset eivät, vaikka kaikkiin on sovellettu samoja kasvatusmetodeja- ja periaatteita. Niin se vain on, että lapset ovat erilaisia. Luulisi kaikkien useampien lasten äitien tietävän jo synnäriltä lähtiessään, että kotiin lähtee nyt erilainen lapsi kuin aiemmin.
Itselläni on kuopus kovaääninen ja uhmaikäinen poika. Joskus minunkin on käytävä kaupassa ja vaikka, miten optimoisin, en voi varmaksi tietää millä tuulella lapsi perille päästessä on. Hänen pahatuulensa voi alkaa vaikka siitä, että pääsee autosta ulos vasta viimeisenä tai ostoslista hänen kädestään tippuu ja vanhempi sisarus antaa sen hänelle takaisin eikä äiti.
Eihän mitään kasvatusta tarvittaisi jos lapset osaisivat itsestään käyttäytyä hyvin. On todella hyvä muistaa, että kaikki lapsen hyvä käyttäytyminen ei ole lähtenyt itsestä vaan on lapsen oman luonteen mukaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voi kolmen lapsen äiti olla noin kapeakatseinen :-D:-D Kai teillä on laitettu jo lotto vetämään? Veikkaisin nimittäin pääpotin saamisenkin olevan todennäköisempää kuin saada kolme temperamenteiltaan täysin identtistä ja helppoa lasta. Ellei kasvatuksessa sitten sovelleta tuota ylläkin mainittua pelolla kasvattamista.
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 08:56"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 08:46"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 08:37"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 08:32"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 04:10"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 03:28"]
Hyväkäytöksinen lapsi ei huuda, kiukuttele äidilleen
[/quote]
No sanoisin kyllä että ainoastaan joku erittäin apaattinen tai pelolla kasvatettu lapsi ei koskaan huuda ja kiukuttele. Huuto ja kiukku ovat ihan normaalia lasten käytöstä ja jopa ihan toivottavaa, koska se opettaa. Sääliksi käy niitä lapsia, jokta ei koskaan uskalla tai osaa panna kenellekään vastaan - mahtavat olla melkoisia tossunaluksia aikuisinakin.
[/quote]
Ja jostain kumman syystä nimenomaan kauppa on se paikka, jossa lapsia kasvatetaan? Eipä ihme, että koulussa opettajat eivät jaksa ekaluokkalaisia, joiden mielestä kuuluukin saada huutaa raivoaan ulos, koska huuto ja kiukku täytyy saada purkaa.
Yksi tärkeä osa kasvatusta on opettaa lapselle, että on ihmiselämää ottaa muita huomioon. Tunteita saa purkaa, mutta se ei saa aiheuttaa muille kärsimystä.
Kaupassa huutava lapsi on väärässä paikassa. Äidin hyssyttely ei asiaa paranna. Muutaman vuoden kuluttua se "ihanalla tavalla kasvatettu" lapsi varasta kavereitten kännyköitä ja sylkee mummojen päälle. Pääasia, että saa purkaa tunteitaan, eikös?
[/quote]
Siinähän se äiti juuri opettaa lapselleen sitä muiden huomioonottamista! Ei se ole lapselle mikään sisäsyntyinen ominaisuus, vaan nimenomaan lapsi oppii kasvaessaan kärsivällisyyttä ja muiden asemaan asettumista. Se vaatii harjoitusta ja vanhempien osallistumista.
Se, että vanhempi pysyy rauhallisena tuossa tilanteessa, saa tilanteen todennäköisemmin laukeamaan ja päättymään niin, että lapsi on vastaanottavainen niille vanhemman perusteluille siitä, miksi kaupassa ei saa huutaa.
[/quote]
Kolmen lapsen kokemuksella väitän, että äiti pystyy aika hyvin lukemaan lastaan ja ennakoimaan tunteiden purkamisen huutona. Miksi siis päästää lapsi tilaan, josta kasvattaminen on kaukana?
Kärsivällisyys jne. opetetaan normaaliperheissä kotona ja kaupassa vain sovelletaan jo opittua uudessa tilanteessa. Mutta jos lapsi on väsynyt ja nälkäinen, ei hän enää jaksa ja silloin alkaa huuto. Ja äiti saa aiheen hyssytellä käyttäytymisestä, vaikka ongelmana on unenpuute ja tyhjä vatsa.
[/quote]
Sinulle on sitten siunaantunut kolme hyvin helppoa lasta, jos kolmen lapsen kokemuksellakin kuvittelet, että kaikki hyvä käytös on aina äidin ansiota ja että lapset ovat täysin vanhempiensa kontrollissa.
Meillä opetetaan 2-vuotiaalle kärsivällisyyttä joka ikinen päivä useita kertoja päivässä, samoin sitä, ettei kaikki mene mielen mukaan jne. Silloin harvoin kun lapsi kauppaan mukaan pääsee (on yksi keino viettää kahdenkeskistä aikaa äidin / isän kanssa, kun kotona on myös vauva), niin on lapsi juuri herännyt päikkäreiltä ja syönyt välipalan, eli nälästä ja väsymyksestä ei pitäisi olla pelkoa. Siitä huolimatta 2-vuotias saattaa kaupassa kiukustua, koska 2-vuotiaan raivareissa nyt ei yleensäkään ole mitään kovin suurta logiikkaa. Tämän luulisi jo kolmen lapsen äidin tietävän.
[/quote]
Tai sitten lapsilleni on siunaantunut äiti, joka ymmärsi alusta alkaen, että jokainen ihminen on erilainen eikä lapsia voi kasvattaa massana. Jos osaisit lukea lastasi, ennakoisit sen äkkiä syntyvän kiukun (ei ne synny mikrosekunnissa!) ja osaisit toimia siten, että huumorilla ohitettaisiin koko juttu.
Mutta kun ei, väitetään että toisilla on helpot lapset, vaikka oikeastaan sinun lapsillasi on yksinkertainen äiti.
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 09:15"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 08:56"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 08:46"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 08:37"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 08:32"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 04:10"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 03:28"]
Hyväkäytöksinen lapsi ei huuda, kiukuttele äidilleen
[/quote]
No sanoisin kyllä että ainoastaan joku erittäin apaattinen tai pelolla kasvatettu lapsi ei koskaan huuda ja kiukuttele. Huuto ja kiukku ovat ihan normaalia lasten käytöstä ja jopa ihan toivottavaa, koska se opettaa. Sääliksi käy niitä lapsia, jokta ei koskaan uskalla tai osaa panna kenellekään vastaan - mahtavat olla melkoisia tossunaluksia aikuisinakin.
[/quote]
Ja jostain kumman syystä nimenomaan kauppa on se paikka, jossa lapsia kasvatetaan? Eipä ihme, että koulussa opettajat eivät jaksa ekaluokkalaisia, joiden mielestä kuuluukin saada huutaa raivoaan ulos, koska huuto ja kiukku täytyy saada purkaa.
Yksi tärkeä osa kasvatusta on opettaa lapselle, että on ihmiselämää ottaa muita huomioon. Tunteita saa purkaa, mutta se ei saa aiheuttaa muille kärsimystä.
Kaupassa huutava lapsi on väärässä paikassa. Äidin hyssyttely ei asiaa paranna. Muutaman vuoden kuluttua se "ihanalla tavalla kasvatettu" lapsi varasta kavereitten kännyköitä ja sylkee mummojen päälle. Pääasia, että saa purkaa tunteitaan, eikös?
[/quote]
Siinähän se äiti juuri opettaa lapselleen sitä muiden huomioonottamista! Ei se ole lapselle mikään sisäsyntyinen ominaisuus, vaan nimenomaan lapsi oppii kasvaessaan kärsivällisyyttä ja muiden asemaan asettumista. Se vaatii harjoitusta ja vanhempien osallistumista.
Se, että vanhempi pysyy rauhallisena tuossa tilanteessa, saa tilanteen todennäköisemmin laukeamaan ja päättymään niin, että lapsi on vastaanottavainen niille vanhemman perusteluille siitä, miksi kaupassa ei saa huutaa.
[/quote]
Kolmen lapsen kokemuksella väitän, että äiti pystyy aika hyvin lukemaan lastaan ja ennakoimaan tunteiden purkamisen huutona. Miksi siis päästää lapsi tilaan, josta kasvattaminen on kaukana?
Kärsivällisyys jne. opetetaan normaaliperheissä kotona ja kaupassa vain sovelletaan jo opittua uudessa tilanteessa. Mutta jos lapsi on väsynyt ja nälkäinen, ei hän enää jaksa ja silloin alkaa huuto. Ja äiti saa aiheen hyssytellä käyttäytymisestä, vaikka ongelmana on unenpuute ja tyhjä vatsa.
[/quote]
Sinulle on sitten siunaantunut kolme hyvin helppoa lasta, jos kolmen lapsen kokemuksellakin kuvittelet, että kaikki hyvä käytös on aina äidin ansiota ja että lapset ovat täysin vanhempiensa kontrollissa.
Meillä opetetaan 2-vuotiaalle kärsivällisyyttä joka ikinen päivä useita kertoja päivässä, samoin sitä, ettei kaikki mene mielen mukaan jne. Silloin harvoin kun lapsi kauppaan mukaan pääsee (on yksi keino viettää kahdenkeskistä aikaa äidin / isän kanssa, kun kotona on myös vauva), niin on lapsi juuri herännyt päikkäreiltä ja syönyt välipalan, eli nälästä ja väsymyksestä ei pitäisi olla pelkoa. Siitä huolimatta 2-vuotias saattaa kaupassa kiukustua, koska 2-vuotiaan raivareissa nyt ei yleensäkään ole mitään kovin suurta logiikkaa. Tämän luulisi jo kolmen lapsen äidin tietävän.
[/quote]
Tai sitten lapsilleni on siunaantunut äiti, joka ymmärsi alusta alkaen, että jokainen ihminen on erilainen eikä lapsia voi kasvattaa massana. Jos osaisit lukea lastasi, ennakoisit sen äkkiä syntyvän kiukun (ei ne synny mikrosekunnissa!) ja osaisit toimia siten, että huumorilla ohitettaisiin koko juttu.
Mutta kun ei, väitetään että toisilla on helpot lapset, vaikka oikeastaan sinun lapsillasi on yksinkertainen äiti.
[/quote]
Uhmaikäisen kiukun ohittaminen huumorilla... Voi hyvänen aika tätä provoilun tasoa.
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 09:15"]
Miten voi kolmen lapsen äiti olla noin kapeakatseinen :-D:-D Kai teillä on laitettu jo lotto vetämään? Veikkaisin nimittäin pääpotin saamisenkin olevan todennäköisempää kuin saada kolme temperamenteiltaan täysin identtistä ja helppoa lasta. Ellei kasvatuksessa sitten sovelleta tuota ylläkin mainittua pelolla kasvattamista.
[/quote]
Tämä on palstan vakiovastaus silloin, kun joku on onnistunut saamaan lapset, joista on paljon iloa. Oletko muuten koskaan ajatellut, että jos näkisit lapset yksilöinä, kasvattaisit heitä yksilöinä ja silloin joku temperamenttiero ei merkitsisi lopputuloksessa mitään.
Tuttua on sekin, että muut huomioonottava lapsi on kasvatettu pelossa. Entä jos on lapsia, jotka kokevat elämänsä niin turvalliseksi, että heillä ei ole tarvetta riehua kaupassa, koska kotona saa purkaa kaikki tunteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 03:28"]
Hyväkäytöksinen lapsi ei huuda, kiukuttele äidilleen
[/quote]
No kenelle sitten? Olen tavannut monia lapsia jotka ovat kotona äidilleen enkeleitä, mutta sitten kun äidin silmä välttää niin jo räyhätään. Monet joilla on koulussa käytösongelmia ovat juuri tällaisia ja siksi vanhemmat eivät voi käsittää kun heidän lapsensa on kotona niin kiltti. Lapsilla on oikeus myös negatiivisiin tunteisiin ja niiden osoittamiseen. Joskus se tapahtuu julkisilla paikoilla, jos lapsi on vaikka väsynyt, mutta aikanaan lapsi oppii kontrolloimaan itseään ja pahanmielen purkauksista tulee yksityisempiä.
Ja aina kaikkialla hyvin käyttäytyvät lapset suurella todennäköisyydellä tulevat myöhemmin viettämään paljon aikaansa terapiassa. Näitä on niin nähty. Antakaa lasten olla lapsia, ja ihmisiä!
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 08:49"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 08:46"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 08:37"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 08:32"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 04:10"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 03:28"]
Hyväkäytöksinen lapsi ei huuda, kiukuttele äidilleen
[/quote]
No sanoisin kyllä että ainoastaan joku erittäin apaattinen tai pelolla kasvatettu lapsi ei koskaan huuda ja kiukuttele. Huuto ja kiukku ovat ihan normaalia lasten käytöstä ja jopa ihan toivottavaa, koska se opettaa. Sääliksi käy niitä lapsia, jokta ei koskaan uskalla tai osaa panna kenellekään vastaan - mahtavat olla melkoisia tossunaluksia aikuisinakin.
[/quote]
Ja jostain kumman syystä nimenomaan kauppa on se paikka, jossa lapsia kasvatetaan? Eipä ihme, että koulussa opettajat eivät jaksa ekaluokkalaisia, joiden mielestä kuuluukin saada huutaa raivoaan ulos, koska huuto ja kiukku täytyy saada purkaa.
Yksi tärkeä osa kasvatusta on opettaa lapselle, että on ihmiselämää ottaa muita huomioon. Tunteita saa purkaa, mutta se ei saa aiheuttaa muille kärsimystä.
Kaupassa huutava lapsi on väärässä paikassa. Äidin hyssyttely ei asiaa paranna. Muutaman vuoden kuluttua se "ihanalla tavalla kasvatettu" lapsi varasta kavereitten kännyköitä ja sylkee mummojen päälle. Pääasia, että saa purkaa tunteitaan, eikös?
[/quote]
Siinähän se äiti juuri opettaa lapselleen sitä muiden huomioonottamista! Ei se ole lapselle mikään sisäsyntyinen ominaisuus, vaan nimenomaan lapsi oppii kasvaessaan kärsivällisyyttä ja muiden asemaan asettumista. Se vaatii harjoitusta ja vanhempien osallistumista.
Se, että vanhempi pysyy rauhallisena tuossa tilanteessa, saa tilanteen todennäköisemmin laukeamaan ja päättymään niin, että lapsi on vastaanottavainen niille vanhemman perusteluille siitä, miksi kaupassa ei saa huutaa.
[/quote]
Kolmen lapsen kokemuksella väitän, että äiti pystyy aika hyvin lukemaan lastaan ja ennakoimaan tunteiden purkamisen huutona. Miksi siis päästää lapsi tilaan, josta kasvattaminen on kaukana?
Kärsivällisyys jne. opetetaan normaaliperheissä kotona ja kaupassa vain sovelletaan jo opittua uudessa tilanteessa. Mutta jos lapsi on väsynyt ja nälkäinen, ei hän enää jaksa ja silloin alkaa huuto. Ja äiti saa aiheen hyssytellä käyttäytymisestä, vaikka ongelmana on unenpuute ja tyhjä vatsa.
[/quote]
Kärisvällisyyttä ei opeteta teoriassa, vaan sen määrä kasvaa, kun lapsikin kasvaa. Lisäksi eri lapset ovat temperamenteiltaan erilaisia, toiset tulistuvat herkemmin kuin toiset. Voit toki antaa ihan konkreettisen esimerkin siitä, miten vaikkapa uhmaikäisen kanssa sovellat kaupassa kotona jo opittua.
Joo, kyllä mäkin osaan ennalta sanoa, että jos kiellän tai estän uhmaikäistä kaupassa tekemästä jotain, seurauksena saattaa olla raivari, mutta kyllä mun silti pitää kieltää tai estää. En voi antaa lapsen tehdä tyhmyyksiä vain sen takia, ettei hän alkaisi huutaa.
[/quote]
Kerron salaisuuden: en kiellä enkä estä vaan hoidan asian huumorilla. Se uhmis tulistuu nopeasti ja unohtaa nopeasti, joten miksi et käyttäisi asiaa hyväksesi? Ennen kuin raivari ehtii alkaa, keksitään jotain hassua tyyliin lapanen, joka menee piiloon muropaketin taakse ja tarvitsee uhmiksen apua päästäkseen pois. Lapseni ovat varmasti imbesillejä, mutta tuollaisilla pienillä ja mitättömillä asioilla raivarit pysyvät poissa ja mielenkiinto siirtyy muualle.
Ei tietenkään tehoa perheissä, joissa lapsilla ja vanhemmilla on vaativa luonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennustan, että tästä ketjusta tule piiiiiitkä ja mielenkiintoinen; )
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 09:16"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 09:15"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 08:56"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 08:46"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 08:37"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 08:32"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 04:10"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 03:28"]
Hyväkäytöksinen lapsi ei huuda, kiukuttele äidilleen
[/quote]
No sanoisin kyllä että ainoastaan joku erittäin apaattinen tai pelolla kasvatettu lapsi ei koskaan huuda ja kiukuttele. Huuto ja kiukku ovat ihan normaalia lasten käytöstä ja jopa ihan toivottavaa, koska se opettaa. Sääliksi käy niitä lapsia, jokta ei koskaan uskalla tai osaa panna kenellekään vastaan - mahtavat olla melkoisia tossunaluksia aikuisinakin.
[/quote]
Ja jostain kumman syystä nimenomaan kauppa on se paikka, jossa lapsia kasvatetaan? Eipä ihme, että koulussa opettajat eivät jaksa ekaluokkalaisia, joiden mielestä kuuluukin saada huutaa raivoaan ulos, koska huuto ja kiukku täytyy saada purkaa.
Yksi tärkeä osa kasvatusta on opettaa lapselle, että on ihmiselämää ottaa muita huomioon. Tunteita saa purkaa, mutta se ei saa aiheuttaa muille kärsimystä.
Kaupassa huutava lapsi on väärässä paikassa. Äidin hyssyttely ei asiaa paranna. Muutaman vuoden kuluttua se "ihanalla tavalla kasvatettu" lapsi varasta kavereitten kännyköitä ja sylkee mummojen päälle. Pääasia, että saa purkaa tunteitaan, eikös?
[/quote]
Siinähän se äiti juuri opettaa lapselleen sitä muiden huomioonottamista! Ei se ole lapselle mikään sisäsyntyinen ominaisuus, vaan nimenomaan lapsi oppii kasvaessaan kärsivällisyyttä ja muiden asemaan asettumista. Se vaatii harjoitusta ja vanhempien osallistumista.
Se, että vanhempi pysyy rauhallisena tuossa tilanteessa, saa tilanteen todennäköisemmin laukeamaan ja päättymään niin, että lapsi on vastaanottavainen niille vanhemman perusteluille siitä, miksi kaupassa ei saa huutaa.
[/quote]
Kolmen lapsen kokemuksella väitän, että äiti pystyy aika hyvin lukemaan lastaan ja ennakoimaan tunteiden purkamisen huutona. Miksi siis päästää lapsi tilaan, josta kasvattaminen on kaukana?
Kärsivällisyys jne. opetetaan normaaliperheissä kotona ja kaupassa vain sovelletaan jo opittua uudessa tilanteessa. Mutta jos lapsi on väsynyt ja nälkäinen, ei hän enää jaksa ja silloin alkaa huuto. Ja äiti saa aiheen hyssytellä käyttäytymisestä, vaikka ongelmana on unenpuute ja tyhjä vatsa.
[/quote]
Sinulle on sitten siunaantunut kolme hyvin helppoa lasta, jos kolmen lapsen kokemuksellakin kuvittelet, että kaikki hyvä käytös on aina äidin ansiota ja että lapset ovat täysin vanhempiensa kontrollissa.
Meillä opetetaan 2-vuotiaalle kärsivällisyyttä joka ikinen päivä useita kertoja päivässä, samoin sitä, ettei kaikki mene mielen mukaan jne. Silloin harvoin kun lapsi kauppaan mukaan pääsee (on yksi keino viettää kahdenkeskistä aikaa äidin / isän kanssa, kun kotona on myös vauva), niin on lapsi juuri herännyt päikkäreiltä ja syönyt välipalan, eli nälästä ja väsymyksestä ei pitäisi olla pelkoa. Siitä huolimatta 2-vuotias saattaa kaupassa kiukustua, koska 2-vuotiaan raivareissa nyt ei yleensäkään ole mitään kovin suurta logiikkaa. Tämän luulisi jo kolmen lapsen äidin tietävän.
[/quote]
Tai sitten lapsilleni on siunaantunut äiti, joka ymmärsi alusta alkaen, että jokainen ihminen on erilainen eikä lapsia voi kasvattaa massana. Jos osaisit lukea lastasi, ennakoisit sen äkkiä syntyvän kiukun (ei ne synny mikrosekunnissa!) ja osaisit toimia siten, että huumorilla ohitettaisiin koko juttu.
Mutta kun ei, väitetään että toisilla on helpot lapset, vaikka oikeastaan sinun lapsillasi on yksinkertainen äiti.
[/quote]
Uhmaikäisen kiukun ohittaminen huumorilla... Voi hyvänen aika tätä provoilun tasoa.
[/quote]
Niin just. "Äläs nyt Pertti viiti, äitillä alkaa ihan naurattamaan, hah hah haa, heh hee..". Ja kas, Pertti rauhoittuu...
Oiski noin helppoa. =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei... olinkohan se minä.
Ap tarkennatko missä kaupungissa tämä tapahtui?
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 09:18"][quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 09:15"]
Miten voi kolmen lapsen äiti olla noin kapeakatseinen :-D:-D Kai teillä on laitettu jo lotto vetämään? Veikkaisin nimittäin pääpotin saamisenkin olevan todennäköisempää kuin saada kolme temperamenteiltaan täysin identtistä ja helppoa lasta. Ellei kasvatuksessa sitten sovelleta tuota ylläkin mainittua pelolla kasvattamista.
[/quote]
Tämä on palstan vakiovastaus silloin, kun joku on onnistunut saamaan lapset, joista on paljon iloa. Oletko muuten koskaan ajatellut, että jos näkisit lapset yksilöinä, kasvattaisit heitä yksilöinä ja silloin joku temperamenttiero ei merkitsisi lopputuloksessa mitään.
Tuttua on sekin, että muut huomioonottava lapsi on kasvatettu pelossa. Entä jos on lapsia, jotka kokevat elämänsä niin turvalliseksi, että heillä ei ole tarvetta riehua kaupassa, koska kotona saa purkaa kaikki tunteensa.
[/quote]
Eikös silloin kun lapset kasvatetaan yksilöinä, jokaisen tempperamentit ole tärkeää huomioida? Silloin kun kaikkia tungetaan samaan muottiin, niin nimenomaan silloinhan lasten yksilölliset eroavaisuudet jätetään huomiotta. En ihan tajua tuota logiikkaasi... Meillä esikoinen oli mielettömän helppo ja hänen raivareihinsa suurinpiirtein riittikin tuollainen huumorilla suhtautuminen. Seuraavat sitten ihan toista maata eikä puhettakaan että olisin vain nauranut heidän kiukulleen, vaan täyty soveltaa vähän luovempia tapoja, jäähyä sun muuta pientä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapsen kiukkua tai itkua voi ohittaa huumorilla. Se on väärin. Lapsen on annettava ilmaista tunteensa saada kiukkuunsa aikuiselta ymmärtävä, mutta rakastava ele ( syli tms.)
Tää on vähän sama kuin lapsen huonon käytöksen keskeyttäminen sillä että huomio kiinnitetään johonkin muualle, mutta ei opeteta, että teit väärin taipyydä anteeksi.
Sama kun lasta vaikka sisarus tai toinen lapsi lyö hiekkalaatikolla ja äiti sanoo katsoppas kun tuolla menee kiva koira.
Lasta on satutettu ja häntä täytyy auttaa ja lohduttaa.
Ei lapsen kiukkua tai itkua voi ohittaa huumorilla. Se on väärin. Lapsen on annettava ilmaista tunteensa saada kiukkuunsa aikuiselta ymmärtävä, mutta rakastava ele ( syli tms.)
Tää on vähän sama kuin lapsen huonon käytöksen keskeyttäminen sillä että huomio kiinnitetään johonkin muualle, mutta ei opeteta, että teit väärin taipyydä anteeksi.
Sama kun lasta vaikka sisarus tai toinen lapsi lyö hiekkalaatikolla ja äiti sanoo katsoppas kun tuolla menee kiva koira.
Lasta on satutettu ja häntä täytyy auttaa ja lohduttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 09:23"][quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 08:49"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 08:46"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 08:37"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 08:32"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 04:10"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 03:28"]
Hyväkäytöksinen lapsi ei huuda, kiukuttele äidilleen
[/quote]
No sanoisin kyllä että ainoastaan joku erittäin apaattinen tai pelolla kasvatettu lapsi ei koskaan huuda ja kiukuttele. Huuto ja kiukku ovat ihan normaalia lasten käytöstä ja jopa ihan toivottavaa, koska se opettaa. Sääliksi käy niitä lapsia, jokta ei koskaan uskalla tai osaa panna kenellekään vastaan - mahtavat olla melkoisia tossunaluksia aikuisinakin.
[/quote]
Ja jostain kumman syystä nimenomaan kauppa on se paikka, jossa lapsia kasvatetaan? Eipä ihme, että koulussa opettajat eivät jaksa ekaluokkalaisia, joiden mielestä kuuluukin saada huutaa raivoaan ulos, koska huuto ja kiukku täytyy saada purkaa.
Yksi tärkeä osa kasvatusta on opettaa lapselle, että on ihmiselämää ottaa muita huomioon. Tunteita saa purkaa, mutta se ei saa aiheuttaa muille kärsimystä.
Kaupassa huutava lapsi on väärässä paikassa. Äidin hyssyttely ei asiaa paranna. Muutaman vuoden kuluttua se "ihanalla tavalla kasvatettu" lapsi varasta kavereitten kännyköitä ja sylkee mummojen päälle. Pääasia, että saa purkaa tunteitaan, eikös?
[/quote]
Siinähän se äiti juuri opettaa lapselleen sitä muiden huomioonottamista! Ei se ole lapselle mikään sisäsyntyinen ominaisuus, vaan nimenomaan lapsi oppii kasvaessaan kärsivällisyyttä ja muiden asemaan asettumista. Se vaatii harjoitusta ja vanhempien osallistumista.
Se, että vanhempi pysyy rauhallisena tuossa tilanteessa, saa tilanteen todennäköisemmin laukeamaan ja päättymään niin, että lapsi on vastaanottavainen niille vanhemman perusteluille siitä, miksi kaupassa ei saa huutaa.
[/quote]
Kolmen lapsen kokemuksella väitän, että äiti pystyy aika hyvin lukemaan lastaan ja ennakoimaan tunteiden purkamisen huutona. Miksi siis päästää lapsi tilaan, josta kasvattaminen on kaukana?
Kärsivällisyys jne. opetetaan normaaliperheissä kotona ja kaupassa vain sovelletaan jo opittua uudessa tilanteessa. Mutta jos lapsi on väsynyt ja nälkäinen, ei hän enää jaksa ja silloin alkaa huuto. Ja äiti saa aiheen hyssytellä käyttäytymisestä, vaikka ongelmana on unenpuute ja tyhjä vatsa.
[/quote]
Kärisvällisyyttä ei opeteta teoriassa, vaan sen määrä kasvaa, kun lapsikin kasvaa. Lisäksi eri lapset ovat temperamenteiltaan erilaisia, toiset tulistuvat herkemmin kuin toiset. Voit toki antaa ihan konkreettisen esimerkin siitä, miten vaikkapa uhmaikäisen kanssa sovellat kaupassa kotona jo opittua.
Joo, kyllä mäkin osaan ennalta sanoa, että jos kiellän tai estän uhmaikäistä kaupassa tekemästä jotain, seurauksena saattaa olla raivari, mutta kyllä mun silti pitää kieltää tai estää. En voi antaa lapsen tehdä tyhmyyksiä vain sen takia, ettei hän alkaisi huutaa.
[/quote]
Kerron salaisuuden: en kiellä enkä estä vaan hoidan asian huumorilla. Se uhmis tulistuu nopeasti ja unohtaa nopeasti, joten miksi et käyttäisi asiaa hyväksesi? Ennen kuin raivari ehtii alkaa, keksitään jotain hassua tyyliin lapanen, joka menee piiloon muropaketin taakse ja tarvitsee uhmiksen apua päästäkseen pois. Lapseni ovat varmasti imbesillejä, mutta tuollaisilla pienillä ja mitättömillä asioilla raivarit pysyvät poissa ja mielenkiinto siirtyy muualle.
Ei tietenkään tehoa perheissä, joissa lapsilla ja vanhemmilla on vaativa luonne.
[/quote]
Ei mielestäni kovin fiksua, koska niillä lasten raivareilla on ihan tarkoituksensakin. Lapsi oppii ilmaisemaan ja hallitsemaan tunteitaan niiden kiukkukohtausten avulla. Meinnatko sitten teini-ikäisillekin tai saati aikuisille lapsillesi olla kaivamassa muropakettia sun muuta esiin kun näyttää siltä että toinen saattaa kohta räjähtää. Nythän lapsiltasi jää nimittäin nuo kiukkukohtasten hallitseminen kokonaan oppimatta kun eivät saa harjoitella. Ei tuo, että sinä onnistut lastesi kiukkukohtaukset välttämään, tarkoita aitä että he eivät enää koskaan tuntisi kiukkua tai saisi raivareita.
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 09:31"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 09:16"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 09:15"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 08:56"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 08:46"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 08:37"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 08:32"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 04:10"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 03:28"]
Hyväkäytöksinen lapsi ei huuda, kiukuttele äidilleen
[/quote]
No sanoisin kyllä että ainoastaan joku erittäin apaattinen tai pelolla kasvatettu lapsi ei koskaan huuda ja kiukuttele. Huuto ja kiukku ovat ihan normaalia lasten käytöstä ja jopa ihan toivottavaa, koska se opettaa. Sääliksi käy niitä lapsia, jokta ei koskaan uskalla tai osaa panna kenellekään vastaan - mahtavat olla melkoisia tossunaluksia aikuisinakin.
[/quote]
Ja jostain kumman syystä nimenomaan kauppa on se paikka, jossa lapsia kasvatetaan? Eipä ihme, että koulussa opettajat eivät jaksa ekaluokkalaisia, joiden mielestä kuuluukin saada huutaa raivoaan ulos, koska huuto ja kiukku täytyy saada purkaa.
Yksi tärkeä osa kasvatusta on opettaa lapselle, että on ihmiselämää ottaa muita huomioon. Tunteita saa purkaa, mutta se ei saa aiheuttaa muille kärsimystä.
Kaupassa huutava lapsi on väärässä paikassa. Äidin hyssyttely ei asiaa paranna. Muutaman vuoden kuluttua se "ihanalla tavalla kasvatettu" lapsi varasta kavereitten kännyköitä ja sylkee mummojen päälle. Pääasia, että saa purkaa tunteitaan, eikös?
[/quote]
Siinähän se äiti juuri opettaa lapselleen sitä muiden huomioonottamista! Ei se ole lapselle mikään sisäsyntyinen ominaisuus, vaan nimenomaan lapsi oppii kasvaessaan kärsivällisyyttä ja muiden asemaan asettumista. Se vaatii harjoitusta ja vanhempien osallistumista.
Se, että vanhempi pysyy rauhallisena tuossa tilanteessa, saa tilanteen todennäköisemmin laukeamaan ja päättymään niin, että lapsi on vastaanottavainen niille vanhemman perusteluille siitä, miksi kaupassa ei saa huutaa.
[/quote]
Kolmen lapsen kokemuksella väitän, että äiti pystyy aika hyvin lukemaan lastaan ja ennakoimaan tunteiden purkamisen huutona. Miksi siis päästää lapsi tilaan, josta kasvattaminen on kaukana?
Kärsivällisyys jne. opetetaan normaaliperheissä kotona ja kaupassa vain sovelletaan jo opittua uudessa tilanteessa. Mutta jos lapsi on väsynyt ja nälkäinen, ei hän enää jaksa ja silloin alkaa huuto. Ja äiti saa aiheen hyssytellä käyttäytymisestä, vaikka ongelmana on unenpuute ja tyhjä vatsa.
[/quote]
Sinulle on sitten siunaantunut kolme hyvin helppoa lasta, jos kolmen lapsen kokemuksellakin kuvittelet, että kaikki hyvä käytös on aina äidin ansiota ja että lapset ovat täysin vanhempiensa kontrollissa.
Meillä opetetaan 2-vuotiaalle kärsivällisyyttä joka ikinen päivä useita kertoja päivässä, samoin sitä, ettei kaikki mene mielen mukaan jne. Silloin harvoin kun lapsi kauppaan mukaan pääsee (on yksi keino viettää kahdenkeskistä aikaa äidin / isän kanssa, kun kotona on myös vauva), niin on lapsi juuri herännyt päikkäreiltä ja syönyt välipalan, eli nälästä ja väsymyksestä ei pitäisi olla pelkoa. Siitä huolimatta 2-vuotias saattaa kaupassa kiukustua, koska 2-vuotiaan raivareissa nyt ei yleensäkään ole mitään kovin suurta logiikkaa. Tämän luulisi jo kolmen lapsen äidin tietävän.
[/quote]
Tai sitten lapsilleni on siunaantunut äiti, joka ymmärsi alusta alkaen, että jokainen ihminen on erilainen eikä lapsia voi kasvattaa massana. Jos osaisit lukea lastasi, ennakoisit sen äkkiä syntyvän kiukun (ei ne synny mikrosekunnissa!) ja osaisit toimia siten, että huumorilla ohitettaisiin koko juttu.
Mutta kun ei, väitetään että toisilla on helpot lapset, vaikka oikeastaan sinun lapsillasi on yksinkertainen äiti.
[/quote]
Uhmaikäisen kiukun ohittaminen huumorilla... Voi hyvänen aika tätä provoilun tasoa.
[/quote]
Niin just. "Äläs nyt Pertti viiti, äitillä alkaa ihan naurattamaan, hah hah haa, heh hee..". Ja kas, Pertti rauhoittuu...
Oiski noin helppoa. =)
[/quote]
Onko tuo sinun käsityksesi huumorista? No ei ihme, että olet niitä äitejä, joiden perään katsotaan paheksuen. Seuraavaksi varmaan kerrot, ettäteidän perheesä tykätään pieruhuumorista ja paskotaan housuun kassajonoss,a koska se on niin hauskaa.
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 09:46"]
Ei lapsen kiukkua tai itkua voi ohittaa huumorilla. Se on väärin. Lapsen on annettava ilmaista tunteensa saada kiukkuunsa aikuiselta ymmärtävä, mutta rakastava ele ( syli tms.)
Tää on vähän sama kuin lapsen huonon käytöksen keskeyttäminen sillä että huomio kiinnitetään johonkin muualle, mutta ei opeteta, että teit väärin taipyydä anteeksi.
Sama kun lasta vaikka sisarus tai toinen lapsi lyö hiekkalaatikolla ja äiti sanoo katsoppas kun tuolla menee kiva koira.
Lasta on satutettu ja häntä täytyy auttaa ja lohduttaa.
[/quote]
Unohdit nyt koko pointin: se koira nähdää ennen kuin kukaan lyö ketään, jolloin ketään ei satuteta eikä lohduteta. Ymmärsitkö, mitä on ennakointi?
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 09:50"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 09:23"][quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 08:49"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 08:46"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 08:37"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 08:32"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 04:10"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 03:28"]
Hyväkäytöksinen lapsi ei huuda, kiukuttele äidilleen
[/quote]
No sanoisin kyllä että ainoastaan joku erittäin apaattinen tai pelolla kasvatettu lapsi ei koskaan huuda ja kiukuttele. Huuto ja kiukku ovat ihan normaalia lasten käytöstä ja jopa ihan toivottavaa, koska se opettaa. Sääliksi käy niitä lapsia, jokta ei koskaan uskalla tai osaa panna kenellekään vastaan - mahtavat olla melkoisia tossunaluksia aikuisinakin.
[/quote]
Ja jostain kumman syystä nimenomaan kauppa on se paikka, jossa lapsia kasvatetaan? Eipä ihme, että koulussa opettajat eivät jaksa ekaluokkalaisia, joiden mielestä kuuluukin saada huutaa raivoaan ulos, koska huuto ja kiukku täytyy saada purkaa.
Yksi tärkeä osa kasvatusta on opettaa lapselle, että on ihmiselämää ottaa muita huomioon. Tunteita saa purkaa, mutta se ei saa aiheuttaa muille kärsimystä.
Kaupassa huutava lapsi on väärässä paikassa. Äidin hyssyttely ei asiaa paranna. Muutaman vuoden kuluttua se "ihanalla tavalla kasvatettu" lapsi varasta kavereitten kännyköitä ja sylkee mummojen päälle. Pääasia, että saa purkaa tunteitaan, eikös?
[/quote]
Siinähän se äiti juuri opettaa lapselleen sitä muiden huomioonottamista! Ei se ole lapselle mikään sisäsyntyinen ominaisuus, vaan nimenomaan lapsi oppii kasvaessaan kärsivällisyyttä ja muiden asemaan asettumista. Se vaatii harjoitusta ja vanhempien osallistumista.
Se, että vanhempi pysyy rauhallisena tuossa tilanteessa, saa tilanteen todennäköisemmin laukeamaan ja päättymään niin, että lapsi on vastaanottavainen niille vanhemman perusteluille siitä, miksi kaupassa ei saa huutaa.
[/quote]
Kolmen lapsen kokemuksella väitän, että äiti pystyy aika hyvin lukemaan lastaan ja ennakoimaan tunteiden purkamisen huutona. Miksi siis päästää lapsi tilaan, josta kasvattaminen on kaukana?
Kärsivällisyys jne. opetetaan normaaliperheissä kotona ja kaupassa vain sovelletaan jo opittua uudessa tilanteessa. Mutta jos lapsi on väsynyt ja nälkäinen, ei hän enää jaksa ja silloin alkaa huuto. Ja äiti saa aiheen hyssytellä käyttäytymisestä, vaikka ongelmana on unenpuute ja tyhjä vatsa.
[/quote]
Kärisvällisyyttä ei opeteta teoriassa, vaan sen määrä kasvaa, kun lapsikin kasvaa. Lisäksi eri lapset ovat temperamenteiltaan erilaisia, toiset tulistuvat herkemmin kuin toiset. Voit toki antaa ihan konkreettisen esimerkin siitä, miten vaikkapa uhmaikäisen kanssa sovellat kaupassa kotona jo opittua.
Joo, kyllä mäkin osaan ennalta sanoa, että jos kiellän tai estän uhmaikäistä kaupassa tekemästä jotain, seurauksena saattaa olla raivari, mutta kyllä mun silti pitää kieltää tai estää. En voi antaa lapsen tehdä tyhmyyksiä vain sen takia, ettei hän alkaisi huutaa.
[/quote]
Kerron salaisuuden: en kiellä enkä estä vaan hoidan asian huumorilla. Se uhmis tulistuu nopeasti ja unohtaa nopeasti, joten miksi et käyttäisi asiaa hyväksesi? Ennen kuin raivari ehtii alkaa, keksitään jotain hassua tyyliin lapanen, joka menee piiloon muropaketin taakse ja tarvitsee uhmiksen apua päästäkseen pois. Lapseni ovat varmasti imbesillejä, mutta tuollaisilla pienillä ja mitättömillä asioilla raivarit pysyvät poissa ja mielenkiinto siirtyy muualle.
Ei tietenkään tehoa perheissä, joissa lapsilla ja vanhemmilla on vaativa luonne.
[/quote]
Ei mielestäni kovin fiksua, koska niillä lasten raivareilla on ihan tarkoituksensakin. Lapsi oppii ilmaisemaan ja hallitsemaan tunteitaan niiden kiukkukohtausten avulla. Meinnatko sitten teini-ikäisillekin tai saati aikuisille lapsillesi olla kaivamassa muropakettia sun muuta esiin kun näyttää siltä että toinen saattaa kohta räjähtää. Nythän lapsiltasi jää nimittäin nuo kiukkukohtasten hallitseminen kokonaan oppimatta kun eivät saa harjoitella. Ei tuo, että sinä onnistut lastesi kiukkukohtaukset välttämään, tarkoita aitä että he eivät enää koskaan tuntisi kiukkua tai saisi raivareita.
[/quote]
Rautalankaa: opettele lukemaan lastasi ja estä kaupassa/teatterissa/oopperassa lapsen kiukkukohtaukset viemällä huomio jonnekin muualle (tietty parasta ennakointia on se, että lapsi ei ole väsynyt, nälkäinen tai kuumissaan) ja anna vastaavasti kiukun ryöpsähtää ulos tilanteessa, jossa se ei häiritse muita.
Ja huomaa, että lapset kasvavat: se. mikä tehoaa 2v uhmikseen ei ole edes tarkoitettu toimimaan murrosikäisen kanssa. Tosin heidänkin kanssaan huumorin käytöstä on omat etunsa.
Tiedän, palsta on täynnä laiskoja äitejä, joiden lapset kasvattaa tarhan täti ja vanhempien kanssa saa rauhassa riehua, koska "meidän lapset saa ilmaista tunteensa missä ja milloin tahansa". Minusta iloinen, hymyilevä lapsi on paljon mukavampi näky kuin selkä kaarella kuumissaan karjuva yksilö, jonka äiti kertoo puhelimessa, miten vahva luonne meidän Taunolla on, nytkin se on karjunut jo vartin.
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 09:55"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 09:46"]
Ei lapsen kiukkua tai itkua voi ohittaa huumorilla. Se on väärin. Lapsen on annettava ilmaista tunteensa saada kiukkuunsa aikuiselta ymmärtävä, mutta rakastava ele ( syli tms.)
Tää on vähän sama kuin lapsen huonon käytöksen keskeyttäminen sillä että huomio kiinnitetään johonkin muualle, mutta ei opeteta, että teit väärin taipyydä anteeksi.
Sama kun lasta vaikka sisarus tai toinen lapsi lyö hiekkalaatikolla ja äiti sanoo katsoppas kun tuolla menee kiva koira.
Lasta on satutettu ja häntä täytyy auttaa ja lohduttaa.
[/quote]
Unohdit nyt koko pointin: se koira nähdää ennen kuin kukaan lyö ketään, jolloin ketään ei satuteta eikä lohduteta. Ymmärsitkö, mitä on ennakointi?
[/quote]
Mä ymmärrän, mitä on ennakointi, mutta ymmärrän myös, että lapsen toiminta ei ole täysin ennakoitavissa eikä sen tarvitsekaan olla. Lapset oppivat myös niistä konfliktitilanteista ja raivokohtauksista. Esim. meillä oli juuri tässä niin, että yritin ihan hirveästi ennakoida lapsen uhmakohtauksia suunnittelemalla ym., mutta se ei vain auttanut. Ei se lapsi silti suostunut tekemään niitä asioita, joita mä hirveästi ennakoin etukäteen. Olen sitten antanut lapsen raivota ja kiukuta ihan kunnolla, ja kun hän on saanut tuon kiukun ulos systeemistään, on meidän kaikkien elämä ollut paljon helpompaa. Ei mun kuulu tasoitella kaikkea lapsen tieltä, tunteiden läpikäyminen auttaa.
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 10:01"][quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 09:50"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 09:23"][quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 08:49"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 08:46"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 08:37"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 08:32"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 04:10"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 03:28"]
Hyväkäytöksinen lapsi ei huuda, kiukuttele äidilleen
[/quote]
No sanoisin kyllä että ainoastaan joku erittäin apaattinen tai pelolla kasvatettu lapsi ei koskaan huuda ja kiukuttele. Huuto ja kiukku ovat ihan normaalia lasten käytöstä ja jopa ihan toivottavaa, koska se opettaa. Sääliksi käy niitä lapsia, jokta ei koskaan uskalla tai osaa panna kenellekään vastaan - mahtavat olla melkoisia tossunaluksia aikuisinakin.
[/quote]
Ja jostain kumman syystä nimenomaan kauppa on se paikka, jossa lapsia kasvatetaan? Eipä ihme, että koulussa opettajat eivät jaksa ekaluokkalaisia, joiden mielestä kuuluukin saada huutaa raivoaan ulos, koska huuto ja kiukku täytyy saada purkaa.
Yksi tärkeä osa kasvatusta on opettaa lapselle, että on ihmiselämää ottaa muita huomioon. Tunteita saa purkaa, mutta se ei saa aiheuttaa muille kärsimystä.
Kaupassa huutava lapsi on väärässä paikassa. Äidin hyssyttely ei asiaa paranna. Muutaman vuoden kuluttua se "ihanalla tavalla kasvatettu" lapsi varasta kavereitten kännyköitä ja sylkee mummojen päälle. Pääasia, että saa purkaa tunteitaan, eikös?
[/quote]
Siinähän se äiti juuri opettaa lapselleen sitä muiden huomioonottamista! Ei se ole lapselle mikään sisäsyntyinen ominaisuus, vaan nimenomaan lapsi oppii kasvaessaan kärsivällisyyttä ja muiden asemaan asettumista. Se vaatii harjoitusta ja vanhempien osallistumista.
Se, että vanhempi pysyy rauhallisena tuossa tilanteessa, saa tilanteen todennäköisemmin laukeamaan ja päättymään niin, että lapsi on vastaanottavainen niille vanhemman perusteluille siitä, miksi kaupassa ei saa huutaa.
[/quote]
Kolmen lapsen kokemuksella väitän, että äiti pystyy aika hyvin lukemaan lastaan ja ennakoimaan tunteiden purkamisen huutona. Miksi siis päästää lapsi tilaan, josta kasvattaminen on kaukana?
Kärsivällisyys jne. opetetaan normaaliperheissä kotona ja kaupassa vain sovelletaan jo opittua uudessa tilanteessa. Mutta jos lapsi on väsynyt ja nälkäinen, ei hän enää jaksa ja silloin alkaa huuto. Ja äiti saa aiheen hyssytellä käyttäytymisestä, vaikka ongelmana on unenpuute ja tyhjä vatsa.
[/quote]
Kärisvällisyyttä ei opeteta teoriassa, vaan sen määrä kasvaa, kun lapsikin kasvaa. Lisäksi eri lapset ovat temperamenteiltaan erilaisia, toiset tulistuvat herkemmin kuin toiset. Voit toki antaa ihan konkreettisen esimerkin siitä, miten vaikkapa uhmaikäisen kanssa sovellat kaupassa kotona jo opittua.
Joo, kyllä mäkin osaan ennalta sanoa, että jos kiellän tai estän uhmaikäistä kaupassa tekemästä jotain, seurauksena saattaa olla raivari, mutta kyllä mun silti pitää kieltää tai estää. En voi antaa lapsen tehdä tyhmyyksiä vain sen takia, ettei hän alkaisi huutaa.
[/quote]
Kerron salaisuuden: en kiellä enkä estä vaan hoidan asian huumorilla. Se uhmis tulistuu nopeasti ja unohtaa nopeasti, joten miksi et käyttäisi asiaa hyväksesi? Ennen kuin raivari ehtii alkaa, keksitään jotain hassua tyyliin lapanen, joka menee piiloon muropaketin taakse ja tarvitsee uhmiksen apua päästäkseen pois. Lapseni ovat varmasti imbesillejä, mutta tuollaisilla pienillä ja mitättömillä asioilla raivarit pysyvät poissa ja mielenkiinto siirtyy muualle.
Ei tietenkään tehoa perheissä, joissa lapsilla ja vanhemmilla on vaativa luonne.
[/quote]
Ei mielestäni kovin fiksua, koska niillä lasten raivareilla on ihan tarkoituksensakin. Lapsi oppii ilmaisemaan ja hallitsemaan tunteitaan niiden kiukkukohtausten avulla. Meinnatko sitten teini-ikäisillekin tai saati aikuisille lapsillesi olla kaivamassa muropakettia sun muuta esiin kun näyttää siltä että toinen saattaa kohta räjähtää. Nythän lapsiltasi jää nimittäin nuo kiukkukohtasten hallitseminen kokonaan oppimatta kun eivät saa harjoitella. Ei tuo, että sinä onnistut lastesi kiukkukohtaukset välttämään, tarkoita aitä että he eivät enää koskaan tuntisi kiukkua tai saisi raivareita.
[/quote]
Rautalankaa: opettele lukemaan lastasi ja estä kaupassa/teatterissa/oopperassa lapsen kiukkukohtaukset viemällä huomio jonnekin muualle (tietty parasta ennakointia on se, että lapsi ei ole väsynyt, nälkäinen tai kuumissaan) ja anna vastaavasti kiukun ryöpsähtää ulos tilanteessa, jossa se ei häiritse muita.
Ja huomaa, että lapset kasvavat: se. mikä tehoaa 2v uhmikseen ei ole edes tarkoitettu toimimaan murrosikäisen kanssa. Tosin heidänkin kanssaan huumorin käytöstä on omat etunsa.
Tiedän, palsta on täynnä laiskoja äitejä, joiden lapset kasvattaa tarhan täti ja vanhempien kanssa saa rauhassa riehua, koska "meidän lapset saa ilmaista tunteensa missä ja milloin tahansa". Minusta iloinen, hymyilevä lapsi on paljon mukavampi näky kuin selkä kaarella kuumissaan karjuva yksilö, jonka äiti kertoo puhelimessa, miten vahva luonne meidän Taunolla on, nytkin se on karjunut jo vartin.
[/quote]
Niin, kuten tuolla ylempänä joku sanoikin niin kaksivuotiaiden kiukkukohtaukset nyt harvemmin on kovin loogisia. Voi laueta vaikka siitä, että kaupassa näkee tädin mainostamassa uutta karkki ja sitten kun karkkia ei meille ostetakaan niin alkaa raivari (toki laantuukin aika nopeasti). Mutta tämäkin minun olisi varmasti pitänyt kunnon äitinä tietää etukäteen että kaupassa juuri tänään esitellään uutuuskarkkeja ja ymmärtää pysyä poissa tai mennä naapurikauppaan... Tai sitten vastaavasti hylätä täydet ostoskärryt siihen paikkaan ja sännätä huutavan lapsen kanss ulos ettei vaan muita häiritse.
Tuollaista toivoisi näkevän useamminkin. (=Ap:n kuvailema tapahtuma.) Tiedän itsekin useamman lapsen äitinä, että kaupassa käynti lasten kanssa voi olla todella väsyttävää. Vanhemman tulisi silti säilyttää rauhallisuutensa jo senkin takia, että lapsi rauhoittuu yleensä nopeammin, kun vanhempi pysyy tyynenä.