Kannatti opiskella lähihoitajaksi 50- vuotiaana, ei tarvitse työttömämä olla!

Vierailija kirjoitti:

Äitini opiskeli aikoinaan lähihoitajaksi vanhemmalla iällä ja hän ei saanut vuosiin mitään pitkäaikaista työtä. Kyseessä oli iso kaupunki  missä valmistuu hoitajia paljon joka vuosi. Muutto muualle tosin sitten auttoi ja maaseudulla on pulaa ja hän on nyt töissä. Miettii silti monesti miten jaksaa fyysisesti eläkeikään saakka ja aina on joku saikulla selkänsä tai jalkojensa vuoksi. Siinä mielessä on fyysinen ja raskaskin työ varsinkin tietyissä paikoissa. Onni on niillä joiden kunto kestää hyvin ja tuolla ainakin myös nuoremmat saikuttavat paljon. Samalla kyllä siinä työssä  pitäisi olla vähän silmää toimia ihmisten kanssa ja  olla sellainen ihminen joka soveltuu siihen työhön. Minusta ei olisi siihen, vaikka kuinka haluaisin ja olen monesti miettinyt, että pääsisin varmaan töihin, mutta en kestäisi sitä työtä. Kaikista ei ole siihen työhön todellakaan, vaikka miten sitä ajatellaan. Myös niissä työpaikkoissa on isot erot. Pieni hoivakoti missä alle 10 vanhusta, jotka ovat hyväkuntoisia on vähän eri kuin yli 50 asukkaan laitos missä ne kaikista huonokuntoisimmat asukkaat. Aina sitä työpaikkaakaan ei voi valita ja päätyy siihen ikävämpään paikkaan, kun ei työllisty muuhun tai sitten on niin pitkät matkat, että tuo sattuu olemaan se lähin.

Olen 57v lähäri.

Tuo on kyllä totta, että osa on jo tässä iässä pitkillä saikuilla ja eivät tule jaksamaan eläkkeeseen asti. Mutta tässä juuri näkee sen, miten itsestään on pitänyt huolta. Meilläkin on paljon näitä ylipainoisia, jotka ovat kokeneet ainoaksi liikunnaksi sen, kun siivoavat kerran viikossa. Heillä juuri on paljon polvikulumaa ja selkävaivoja.

Lisäksi tupakoivat erottuvat joukosta. Heillä nyt vain kunto loppuu muutenkin kesken. Jos on tupakoinut 30-40 vuotta, alkaa ensimäiset syöpätapaukset ilmentyä tässä iässä. Lisäksi tupakointi vaikuttaa jopa välilevyjen kuntoon ja selkäoireilua on paljon tupakoivilla.

Tämä jos mikään motivoi raahautumaan sinne salille, vaikka aina ei niin haluttaisikaan. Koska olen ajatellut, että haluan elämää myös eläkkeelle jäännin jälkeen. Eli olla sellaisessa kunnossa, että pystyn suht kivuttomana elämään ja nauttimaan siitä vapaasta, mitä on ennen kuolemaa.

Ja tämä ei siis ole mikään lihavien haukkumisviesti. Vaan realistinen totuus, minkä huomaa, kun tekee työtä samojen ihmisten kanssa vuosikymmeniä. Se ero, kuinka ihmiset rapistuu, on huikea. Ja niihin pystyy vaikuttamaan paljon omilla elämäntavoilla.

Toki osa on innoissaan, kun on monenlaista sairautta, että pääsee aikaisemmin sairauseläkkeelle. Mutta onko se sitten nautintoa, että pääset jo kuusikymppisenä pois, mutta polvet on sököt ja pumppu reistailee ja olkapäät on hajalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata lähteä sairaalan paskahommiin, sossutuilla

pärjää ihan hyvin.

Kyllä,sossutukien ja päivätyötä tekevän lähihoitajan(käteen jäävä )tulo ero on n.400e!

Perhepäivähoitajan työtä tekevä lähihoitaja ei välttämättä ansaitse kuin noin 800 euroa kuussa.

Pääkaupunkiseudulla yksinasuva tuillaeläjä saa ainakin 1200 euroa kuussa (700 euroa asumiskuluja ja vähintään 500 euroa perusosaa). Perheellinen vielä merkittävästi tätä enemmän.

Älä viitsi jauhaa paskaa. Yksinasuva ei todellakaan saa 700e asumistukea. Kela: "Yksin asuvan asumismenoina voidaan Helsingissä hyväksyä enintään 520 e/kk."

Asumiskuluja korvataan sekä toimeentulotuesta että asumistuesta. Pääkaupunkiseudulla asumistukien korvaamisen maksimi on juurikin tuo noin 700 euroa, koska se mitä ei asumistukena saa saa sitten toimeentulotukena aina noin 700 euroon asti. Siihen päälle tulee sitten vielä toimeentulotuen perusosa, eli yhteensä tukia saa siis 1200 euroa,  tai jopa enemmän jos on esimerkiksi sellaisia terveydenhoitokuluja mitkä toimeentulotuesta korvataan.

Onneksi minä tunnen itseni ja tiedän, etten pidä lapsista, enkä vanhuksista, enkä omaa lainkaan hoivaviettiä. En halua koskea vieraisiin ihmisiin, olen hygieniafriikki. En osaa laskea lääkelaskujakaan, joten tämä maa voi hengähtää ja olla turvassa, kun minä en tule "hoitamaan" ketään.

Tällä hetkellä siis itsekin työtön, mutta mietinnässä se että työllistän itse itseni 5 vuoden sisällä. Jos ei onnistu, jään sitten eläkkeelle.

Suosittelen koodausta kaikille naisille, jotka pohtivat uutta uraa ja kouluttautumista. Sitä voi opiskella helposti itsekin ja se on siistiä sisätyötä. Hommissa pitää kyllä koko ajan opiskella lisää, mutta moni yllättyy havaitsessaan omaavansa kykyjä alalle. Koodarin ei myöskään tarvitse olla mikään matemaattinen nero, eikä edes keskitason osaaja. Koodauskielet ovat kuin muutkin kielet. Yhden opettelee ja muut tuntuvat sen jälkeen helpommilta. Kaikkia ei tarvitse opetella, voi erikoistua tai opetella vain tarvittaessa.

Netissä on paljon materiaalia opiskeluun, lisätietoja ja tukea erityisesti naisille.

Jos et koe olevasi sisar hento valkoinen, oletkin ehkä Pirkko Python, Cecilia Css tai Hanna Html.

Itse valmistuin 50 vuotiaana lähihoitajaksi. Kohta valmistumisen jälkeen sain vakipaikan lähihoitajana vanhuspuolella.

Melkein koko työajastani eli noin 15v tein töitä yökkönä. Tykkäsin kovasti ja palkkakin oli ihan hyvä. Tein kaikki joulut juhannukset ja muut juhlapyhät töitä. Se näkyy nyt työeläkkeessä.

T. Keikkaileva hoitaja

Vierailija kirjoitti:

Itse valmistuin 50 vuotiaana lähihoitajaksi. Kohta valmistumisen jälkeen sain vakipaikan lähihoitajana vanhuspuolella.

Melkein koko työajastani eli noin 15v tein töitä yökkönä. Tykkäsin kovasti ja palkkakin oli ihan hyvä. Tein kaikki joulut juhannukset ja muut juhlapyhät töitä. Se näkyy nyt työeläkkeessä.

T. Keikkaileva hoitaja

Yökkö- sana voi olla joillekin uusi, mutta sanonpa sen nyt, et ei yökötä ketään: yövuoroja pelkästään.

Respect. Se on sellainen ammatti ettei minusta olisi siihen. Koskeminen toisiin tuntemattomiin ihmisiin on vastenmielistä, ei voi mitään. En ole myöskään mikään empaattinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Töitä saa tehdä silloin kun haluaa, niin paljon kuin haluaa.

Voihan helkkari. Ja meikäläisen eukko väittää ettei lähärin töitä löydy ja lusmuilee työttömänä käsi ojossa. Huomenna saa luvan hakea töitä.

Voiko lähihoitajan hommaan päästä sillai ettei tiedä hommasta mitään, mutta jossain firmassa opetetaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin mielummin työtön kuin lähihoitaja. Itse asiassa pääedellä katuunkin houkuttelisi enemmän.

Toki ole mies, joten varmasti ihan biologia määrittää. Minulla ei ole lainkaan hoivaviettiä. Puolestani piikki ainakin jokaiselle laitosvanhukselle. Vähentäisi taakkaa, kun saisivat väliaikaisesti sairaiden hoitamiseen.

Mäkin ottaisin vanhana ennemmin piikin kuin makaisin paskavaipoissa laitosvanhuksena. Toivottavasti olen edes vihannes, jos tuollaiseen tilaan joudun.

Kanta.fi:ssä voi jokainen tehdä omalta osaltaan hoitotahdon ja kirjoittaa siihen, että jos olen vihannes, niin älkää elvyttäkö.

Vierailija kirjoitti:

Itse valmistuin 50 vuotiaana lähihoitajaksi. Kohta valmistumisen jälkeen sain vakipaikan lähihoitajana vanhuspuolella.

Melkein koko työajastani eli noin 15v tein töitä yökkönä. Tykkäsin kovasti ja palkkakin oli ihan hyvä. Tein kaikki joulut juhannukset ja muut juhlapyhät töitä. Se näkyy nyt työeläkkeessä.

T. Keikkaileva hoitaja

Miten sait päivällä nukuttua?

Vierailija kirjoitti:

Juuri tästä syystä lähihoitajakoulutusta suositellaankin varsinkin niille, jotka ovat työelämän päähänpotkimia, eli esim. pitkäaikaistyöttömille.

Lähihoitajan opinnot ovat erittäin helpot ja aloituspaikkoja on yli 10.000 vuodessa, joten taatusti ei kouluttautuminen jää sisäänpääsystä tai opiskelusta kiinni myöskään.

Kyllä taatusti voi jäädä sisään pääsemisestä kiinni. Esim. tuttavani haki työvoimapoliittiseen lähihoitajakoulutukseen ja aloituspaikka 20. Hakijoita oli 103, että pääsikö kaikki sisälle. Aivan.

Vierailija kirjoitti:

Eikös 50v naiset ole jo itse palvelutalossa?

Niinhän ne on. Ap on trolli!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata lähteä sairaalan paskahommiin, sossutuilla

pärjää ihan hyvin.

Kyllä,sossutukien ja päivätyötä tekevän lähihoitajan(käteen jäävä )tulo ero on n.400e!

Mulla ainakin on aviopuoliso joten en saisi liiton rahan lisäksi mitään muuta. En saisi silloinkaan mitään lisää jos saisin pelkkää työmarkkinatukea. Mielummin olen töissä lähihoitajana kuin työttömänä.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi minä tunnen itseni ja tiedän, etten pidä lapsista, enkä vanhuksista, enkä omaa lainkaan hoivaviettiä. En halua koskea vieraisiin ihmisiin, olen hygieniafriikki. En osaa laskea lääkelaskujakaan, joten tämä maa voi hengähtää ja olla turvassa, kun minä en tule "hoitamaan" ketään.

Tällä hetkellä siis itsekin työtön, mutta mietinnässä se että työllistän itse itseni 5 vuoden sisällä. Jos ei onnistu, jään sitten eläkkeelle.

Minulla on nämä samat syyt, jotka pitelevät pois alalta. Sen sijaan sovellun ravitsemispalveluihin, koska mikään näistä ominaisuuksista ei siellä haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Täytän alkuvuodesta 58v ja olen toimistotöissä. Tämä syksy on ollut rankka kun on syötetty tietoja uuteen ohjelmaan. Päivät on venyneet ja viikonloppunakin on pitänyt tehdä töitä, jotta pysyttäisiin annetussa aikataulussa.

En usko, että jaksaisin lähihoitajana. Lisäksi minusta ei ole hoiva-ammatteihin, varsinkaan lasten hoitoon. Sääliksi kävisi potilaita, jos saisivat minut hoitajakseen. 

Erikoinen näkökulma, tuurilla olet saanut tuohon ikään asti toimistopaikkasi pitää. Jos sinut olisi YT:ssä irtisanottu 40-50v etkä enää olisi saanut minkäänlaista "toimistotyötä", olisi varmaankin edessäsi ollut joko pitkäaikaistyöttömyys tai jokin harvoista työllistävistä aloista.

Tuskin monelle muullekaan hoitoala on kutsumusammatti, mutta heille se merkitsee sitä ettei tarvitse elää työttömyysrahalla eikä olla työkkärin kyykytettävänä. Voisi mielipiteesi muuttua siinä vaiheessa kun olisi muutama ala josta valita, mihin tässä maassa heti 40v täytettyään työnhakija/opiskelupaikan hakija kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini opiskeli aikoinaan lähihoitajaksi vanhemmalla iällä ja hän ei saanut vuosiin mitään pitkäaikaista työtä. Kyseessä oli iso kaupunki  missä valmistuu hoitajia paljon joka vuosi. Muutto muualle tosin sitten auttoi ja maaseudulla on pulaa ja hän on nyt töissä. Miettii silti monesti miten jaksaa fyysisesti eläkeikään saakka ja aina on joku saikulla selkänsä tai jalkojensa vuoksi. Siinä mielessä on fyysinen ja raskaskin työ varsinkin tietyissä paikoissa. Onni on niillä joiden kunto kestää hyvin ja tuolla ainakin myös nuoremmat saikuttavat paljon. Samalla kyllä siinä työssä  pitäisi olla vähän silmää toimia ihmisten kanssa ja  olla sellainen ihminen joka soveltuu siihen työhön. Minusta ei olisi siihen, vaikka kuinka haluaisin ja olen monesti miettinyt, että pääsisin varmaan töihin, mutta en kestäisi sitä työtä. Kaikista ei ole siihen työhön todellakaan, vaikka miten sitä ajatellaan. Myös niissä työpaikkoissa on isot erot. Pieni hoivakoti missä alle 10 vanhusta, jotka ovat hyväkuntoisia on vähän eri kuin yli 50 asukkaan laitos missä ne kaikista huonokuntoisimmat asukkaat. Aina sitä työpaikkaakaan ei voi valita ja päätyy siihen ikävämpään paikkaan, kun ei työllisty muuhun tai sitten on niin pitkät matkat, että tuo sattuu olemaan se lähin.

Olen 57v lähäri.

Tuo on kyllä totta, että osa on jo tässä iässä pitkillä saikuilla ja eivät tule jaksamaan eläkkeeseen asti. Mutta tässä juuri näkee sen, miten itsestään on pitänyt huolta. Meilläkin on paljon näitä ylipainoisia, jotka ovat kokeneet ainoaksi liikunnaksi sen, kun siivoavat kerran viikossa. Heillä juuri on paljon polvikulumaa ja selkävaivoja.

Lisäksi tupakoivat erottuvat joukosta. Heillä nyt vain kunto loppuu muutenkin kesken. Jos on tupakoinut 30-40 vuotta, alkaa ensimäiset syöpätapaukset ilmentyä tässä iässä. Lisäksi tupakointi vaikuttaa jopa välilevyjen kuntoon ja selkäoireilua on paljon tupakoivilla.

Tämä jos mikään motivoi raahautumaan sinne salille, vaikka aina ei niin haluttaisikaan. Koska olen ajatellut, että haluan elämää myös eläkkeelle jäännin jälkeen. Eli olla sellaisessa kunnossa, että pystyn suht kivuttomana elämään ja nauttimaan siitä vapaasta, mitä on ennen kuolemaa.

Ja tämä ei siis ole mikään lihavien haukkumisviesti. Vaan realistinen totuus, minkä huomaa, kun tekee työtä samojen ihmisten kanssa vuosikymmeniä. Se ero, kuinka ihmiset rapistuu, on huikea. Ja niihin pystyy vaikuttamaan paljon omilla elämäntavoilla.

Toki osa on innoissaan, kun on monenlaista sairautta, että pääsee aikaisemmin sairauseläkkeelle. Mutta onko se sitten nautintoa, että pääset jo kuusikymppisenä pois, mutta polvet on sököt ja pumppu reistailee ja olkapäät on hajalla.

Pitää tähän kirjoittaa ( kirjotin tuon ekan viestin), että äitini ei ainakaan ole koskaan alkoholia käyttänyt tai tupakoinut ja en ollut koko ikänsä laiha. Liikkuu myös päivittäin paljon. Silti hänelläkin on nyt alkanut jalat ja selkä oireilemaan pahasti ja keväällä varsinkin oli vaikeaa liikkua. Näitä samoja juttuja myös muilla ihan tavallisilla ja laihoillakin nuoremmilla hoitajilla. Eli ei se kaikki aina omaa syytä ole ja nuorempikin voi mennä huonoon kuntoon. Minullakin on tällä hetkellä ( vaikka en hoito-alalla olekaan)  selkä huonossa kunnossa, vaikka olen normaalipainoinen ja liikun itsekin paljon.

Älä sitten rupea itkemään kun sut pakotetaan koronapotilaiden luona. Ähäkutti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini opiskeli aikoinaan lähihoitajaksi vanhemmalla iällä ja hän ei saanut vuosiin mitään pitkäaikaista työtä. Kyseessä oli iso kaupunki  missä valmistuu hoitajia paljon joka vuosi. Muutto muualle tosin sitten auttoi ja maaseudulla on pulaa ja hän on nyt töissä. Miettii silti monesti miten jaksaa fyysisesti eläkeikään saakka ja aina on joku saikulla selkänsä tai jalkojensa vuoksi. Siinä mielessä on fyysinen ja raskaskin työ varsinkin tietyissä paikoissa. Onni on niillä joiden kunto kestää hyvin ja tuolla ainakin myös nuoremmat saikuttavat paljon. Samalla kyllä siinä työssä  pitäisi olla vähän silmää toimia ihmisten kanssa ja  olla sellainen ihminen joka soveltuu siihen työhön. Minusta ei olisi siihen, vaikka kuinka haluaisin ja olen monesti miettinyt, että pääsisin varmaan töihin, mutta en kestäisi sitä työtä. Kaikista ei ole siihen työhön todellakaan, vaikka miten sitä ajatellaan. Myös niissä työpaikkoissa on isot erot. Pieni hoivakoti missä alle 10 vanhusta, jotka ovat hyväkuntoisia on vähän eri kuin yli 50 asukkaan laitos missä ne kaikista huonokuntoisimmat asukkaat. Aina sitä työpaikkaakaan ei voi valita ja päätyy siihen ikävämpään paikkaan, kun ei työllisty muuhun tai sitten on niin pitkät matkat, että tuo sattuu olemaan se lähin.

Olen 57v lähäri.

Tuo on kyllä totta, että osa on jo tässä iässä pitkillä saikuilla ja eivät tule jaksamaan eläkkeeseen asti. Mutta tässä juuri näkee sen, miten itsestään on pitänyt huolta. Meilläkin on paljon näitä ylipainoisia, jotka ovat kokeneet ainoaksi liikunnaksi sen, kun siivoavat kerran viikossa. Heillä juuri on paljon polvikulumaa ja selkävaivoja.

Lisäksi tupakoivat erottuvat joukosta. Heillä nyt vain kunto loppuu muutenkin kesken. Jos on tupakoinut 30-40 vuotta, alkaa ensimäiset syöpätapaukset ilmentyä tässä iässä. Lisäksi tupakointi vaikuttaa jopa välilevyjen kuntoon ja selkäoireilua on paljon tupakoivilla.

Tämä jos mikään motivoi raahautumaan sinne salille, vaikka aina ei niin haluttaisikaan. Koska olen ajatellut, että haluan elämää myös eläkkeelle jäännin jälkeen. Eli olla sellaisessa kunnossa, että pystyn suht kivuttomana elämään ja nauttimaan siitä vapaasta, mitä on ennen kuolemaa.

Ja tämä ei siis ole mikään lihavien haukkumisviesti. Vaan realistinen totuus, minkä huomaa, kun tekee työtä samojen ihmisten kanssa vuosikymmeniä. Se ero, kuinka ihmiset rapistuu, on huikea. Ja niihin pystyy vaikuttamaan paljon omilla elämäntavoilla.

Toki osa on innoissaan, kun on monenlaista sairautta, että pääsee aikaisemmin sairauseläkkeelle. Mutta onko se sitten nautintoa, että pääset jo kuusikymppisenä pois, mutta polvet on sököt ja pumppu reistailee ja olkapäät on hajalla.

Pitää tähän kirjoittaa ( kirjotin tuon ekan viestin), että äitini ei ainakaan ole koskaan alkoholia käyttänyt tai tupakoinut ja en ollut koko ikänsä laiha. Liikkuu myös päivittäin paljon. Silti hänelläkin on nyt alkanut jalat ja selkä oireilemaan pahasti ja keväällä varsinkin oli vaikeaa liikkua. Näitä samoja juttuja myös muilla ihan tavallisilla ja laihoillakin nuoremmilla hoitajilla. Eli ei se kaikki aina omaa syytä ole ja nuorempikin voi mennä huonoon kuntoon. Minullakin on tällä hetkellä ( vaikka en hoito-alalla olekaan)  selkä huonossa kunnossa, vaikka olen normaalipainoinen ja liikun itsekin paljon.

Hankipa sellainen pilates- lättytyyny tuolille, niin vahvistuu ne lihakset, jotka pitävät rankaa pystyssä.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tästä syystä lähihoitajakoulutusta suositellaankin varsinkin niille, jotka ovat työelämän päähänpotkimia, eli esim. pitkäaikaistyöttömille.

Lähihoitajan opinnot ovat erittäin helpot ja aloituspaikkoja on yli 10.000 vuodessa, joten taatusti ei kouluttautuminen jää sisäänpääsystä tai opiskelusta kiinni myöskään.

Juuri näin. Ja lähihoitajista on niin kova pula, että pienellä huudattamisella saa palkkaa hilattua nopeasti ylöspäin ja huonolle työpaikalle voi haistattaa pitkät, koska uuden saaminen on aina varmaa. Ite oon alunperin tradenomi, mutta töitä ei ollut vuosiin. Tradenomeja on liikaa ja traden työt sellaisia, että saa helposti korvattua eri sovelluksilla ja databoteilla tai voi ulkoistaa halpatuotannon maihin, josta firmat ostavat ne takaisin. Työllisyyskoulutus lähihoitajaksi kesti vuoden ja 7 kk ja vakityön sain heti, sen jälkeen olen kahdesti vaihtanut työnantajaa ja joka kerta on palkka noussut niin, etten olis voinut kuvitellakaan. Nyt oon kolmivuorotyössä koska halusin ja koska lisät on ihan kivat ja niille on tarve. Tänä vuonna verotettavaa ansiotuloa on kertynyt jo 52000 euroa. Lyhyt koulutus mutta siihen nähden hyvä palkka, toki on raskasta mutta aina voi pitää taukoa kun tietää, että takuuvarmasti on töitä jatkossakin tarjolla. Suosittelen.