Kannatti opiskella lähihoitajaksi 50- vuotiaana, ei tarvitse työttömämä olla!
Aloitin työurani lentoemäntänä, mutta lasten synnyttyä en halunnut enää niitä työaikoja.
Siirryin ravintola- alalle, jossa viihdyin hyvin, mutta aloin kaivata vielä jotain muuta.
Koska rakastan lapsia ja haluan työskennellä päiväkodissa, lähdin opiskelemaan lähihoitajaksi ja valmistuin kolme vuotta sitten. Sen jälkeen olen ollut täystyöllistetty, enimmäkseen päiväkodeissa mutta myös hoivakodissa, jossa työskentelin viime keväänä.
Tulevaisuus näyttää valoisalta työllistymisen suhteen. Sitä se ei tänä päivänä ole aikaisemmissa ammateissani.
Kommentit (138)
Sinulla kävi hyvin. Minä opiskelin lähihoitajaksi ja vuoden päästä huomasin, ettei minusta olekkaan näihin hommiin. Jumissa olen.
Ja jos haluaa mieluummin tehdä töitä kuin loisia kotona, kannattaa ryhtyä lähihoitajaksi. Jos ei lähihoitajana työllisty, on kyllä jotain vialla.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tästä syystä lähihoitajakoulutusta suositellaankin varsinkin niille, jotka ovat työelämän päähänpotkimia, eli esim. pitkäaikaistyöttömille.
Lähihoitajan opinnot ovat erittäin helpot ja aloituspaikkoja on yli 10.000 vuodessa, joten taatusti ei kouluttautuminen jää sisäänpääsystä tai opiskelusta kiinni myöskään.
Hoitotyön pitäisi olla kutsumusammatti. Kaikki ihmiset eivät todellakaan sovellu alalle.
Olet tehnyt hyvän valinnan. Nuorena kuvittelee että kaikki on mahdollista. Keski-iässä osaa jo taktikoida ja tietää esim. mitä ikäsyrjintä on. Hoiva-alassa on monta hyvää puolta, joita jätetään usein mainitsematta. Ja työvoiman tarve senkun kasvaa, eli töitä on myös +50 vuotiaille. Tsemppiä työpäiviin!
Vierailija kirjoitti:
Sinulla kävi hyvin. Minä opiskelin lähihoitajaksi ja vuoden päästä huomasin, ettei minusta olekkaan näihin hommiin. Jumissa olen.
Ei tämä kaikille sovi, eikä tarvitse sopiakaan. Omalta osaltani olen onnellinen ratkaisustani. ap.
Sama täällä. Töitä saa tehdä silloin kun haluaa, niin paljon kuin haluaa.
Nojoo, sekin on fakta ettei kaikista ole lähihoitajaksi, vaikka valitettavasti kuka vain sellaiseksi nykyään pääsee ja sen kyllä huomaa töissä, ei tule töista mitään välillä kun toisen työpanos on jotain 20% omastani ja kaikki hankalat tilanteet jätetään muiden hoidettavaksi.
Veljen vaimo on lähihoitaja, eikä montaa kuukautta vuodesta käy töissä. Mutta onkin laiska ja itsekäs ja antaa veljeni elättää (niin kauan kunnes veljeni vittuuntuu lopullisesti ja laittaa rouvan kiertoon).
Vierailija kirjoitti:
Sinulla kävi hyvin. Minä opiskelin lähihoitajaksi ja vuoden päästä huomasin, ettei minusta olekkaan näihin hommiin. Jumissa olen.
Mihin hommiin tarkalleen? Kun lähihoitajan työhän voi olla kovin monenlaista.
Lisäksi vaikka kyseessä on pienipalkkainen ala, niin kyllä keikkailijana pääsee ihan kohtalaisille liksoille, jos on valmis tekemään yötä ja viikonloppua hälytysvalmiudesta.
Sekin on etu, että voi tehdä pari vuoroa putkeen, eikä tarvitse aina elellä 8-16-rytmissä.
Insinöörialoilla on myös töitä aikuisille naisille, suunnittelupuolella. Toki pitää ymmärtää alaansa ja osata hommansa, mutta kun on tarpeeksi hyvä, työllistyy. Itse valmistuin 45-vuotiaana, heti en saanut töitä mutta 4 kk työttömyyden jälkeen, käytännössä kesän jälkeen, sain ja sitten ei ole tarvinnut työtön olla. 11 vuosi on nyt lähdössä käyntiin vakipaikassa ja on vielä nytkin kyselty muuallekin, kun olen saanut hyvän maineen.
Vierailija kirjoitti:
Veljen vaimo on lähihoitaja, eikä montaa kuukautta vuodesta käy töissä. Mutta onkin laiska ja itsekäs ja antaa veljeni elättää (niin kauan kunnes veljeni vittuuntuu lopullisesti ja laittaa rouvan kiertoon).
Ei se sinun tossu veljesi sitä ikinä tee, naisten vietävissä oleva ressukka.
Ihana kuulla, että joku on joskus tyytyväinen ja iloinen. Hienoa, että olet löytänyt vielä ammatin, josta myös pidät. Itse arvostan todella paljon lähihoitajia ja muutenkin terveydenhuollossa toimivia. Itse olen finanssialalla, enkä varmasti pärjäisi sinun alallasi. Nostan hattua teille kaikille hoivatyössä oleville. Muistakaa myös nauttia siitä, että teidän työllä on oikeasti jotakin merkitystä. Minä en niin voi usein ajatella omasta työstäni.
Kaikkea hyvää ja tsemppiä arkeen!
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin mielummin työtön kuin lähihoitaja. Itse asiassa pääedellä katuunkin houkuttelisi enemmän.
Toki ole mies, joten varmasti ihan biologia määrittää. Minulla ei ole lainkaan hoivaviettiä. Puolestani piikki ainakin jokaiselle laitosvanhukselle. Vähentäisi taakkaa, kun saisivat väliaikaisesti sairaiden hoitamiseen.
Mäkin ottaisin vanhana ennemmin piikin kuin makaisin paskavaipoissa laitosvanhuksena. Toivottavasti olen edes vihannes, jos tuollaiseen tilaan joudun.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla kävi hyvin. Minä opiskelin lähihoitajaksi ja vuoden päästä huomasin, ettei minusta olekkaan näihin hommiin. Jumissa olen.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/11/25/ulkolinja-kylma-laakebisnes-mo…
siitä on hyvä jatkaa vaikkapa fysioterapeutiksi:-)
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin mielummin työtön kuin lähihoitaja. Itse asiassa pääedellä katuunkin houkuttelisi enemmän.
Toki ole mies, joten varmasti ihan biologia määrittää. Minulla ei ole lainkaan hoivaviettiä. Puolestani piikki ainakin jokaiselle laitosvanhukselle. Vähentäisi taakkaa, kun saisivat väliaikaisesti sairaiden hoitamiseen.
Parempi sinun kaltaisen tyhmän ihmisen pysyäkkin kaukana!!!!
Ei kaikki palvelukodeissa asuvat vanhukset ole ns huonokuntoisia vaan voi olla muu sairaus, jonka takia siellä ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla kävi hyvin. Minä opiskelin lähihoitajaksi ja vuoden päästä huomasin, ettei minusta olekkaan näihin hommiin. Jumissa olen.
Sama täällä, sh.
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin mielummin työtön kuin lähihoitaja. Itse asiassa pääedellä katuunkin houkuttelisi enemmän.
Toki ole mies, joten varmasti ihan biologia määrittää. Minulla ei ole lainkaan hoivaviettiä. Puolestani piikki ainakin jokaiselle laitosvanhukselle. Vähentäisi taakkaa, kun saisivat väliaikaisesti sairaiden hoitamiseen.
Olet tosi julma. Laitosvanhuksen elämä on tasan tarkkaan yhtä arvokasta kuin kenen tahansa muunkin. Hoivavietti ei ole kiinni sukupuolesta. Olen nainen, eikä minulla ole mitään hoivaviettiä, vaikka olen vanhempiani avustanut paljon. Potilaiden murhaamista en hyväksy, en ole psykopaatti kuten sinä ja kaltaisesi.
Juuri tästä syystä lähihoitajakoulutusta suositellaankin varsinkin niille, jotka ovat työelämän päähänpotkimia, eli esim. pitkäaikaistyöttömille.
Lähihoitajan opinnot ovat erittäin helpot ja aloituspaikkoja on yli 10.000 vuodessa, joten taatusti ei kouluttautuminen jää sisäänpääsystä tai opiskelusta kiinni myöskään.