~*~*~*~ Tonskat elokuussa ~*~*~*~

Eli paljon onnea Larskun perheelle pienestä prinsessasta!!

Pitkä odotus viimein palkittiin :)



Karssulille onnea hienoista ultranäkymistä!



Häpyluukivuista, mullakin alkoi häpyluun jomotus tässä raskaudessa jo edellistä aiemmin, oisko ollut joskus vähän ennen raskauden puoltaväliä.



Mitähän piti vielä kommentoida... No nyt en muista, täytyy palailla myöhemmin jos muistuu mieleen.



Viipero rv 27+6

Viiperolle kiitokset, miten mä sinne vanhaan pinoon sen laitoin, luin niitä vanhoja tekstejä ja ilmeisesti vahingossa pöläytin sen sinne.......harva pää nääs !



Vitsit miten mulla oli viimeyönä kipeä maha, oli vähän sellaisia supistuksen omaisia mutta tosi paljon lievempiä, noita harjoitussupistuksiahan mulla oli ainosta mutta ne oli sellaisia masun kovettumisia, nyt meni sellainen kireä pankomainen tunne koko masun leveydeltä ja sellaista omituista kipua, itkeä tihrustin yöllä ja kiukuttelin miehelle kun Aino huusi ja möhkäsi puoliyötä, sylissä olisi ollut hyvä jos olis kävellyt ja hussutellut pitkin poikin, mutta kivulta en pystynyt mitään tekemään, karjuin miehelle että vois sitä auttaakkin eikä vaan maata perse homeessa sängyssä ja itkin lisää.



Onneksi se meni ohi ja sain taas nukuttua ja Ainokin rauhoittui.

Odottelen tässä neuvolan soittoaikaa jotta sais rimputettua ja kysyttyä jotain, vaikka en mä tiijä osaako ne mitään sanoa.



Seuraava neuvolalääkäri mulla ois 15.8 jospa sitä pääsis aikasemmin ettei paikat oo auennu.



Onks kellään kokemuksia vastaavasta, se kipu oli tossa aika alhaalla vatsassa ja sohvi kyllä potki kovasti koko ajan.



Karssulilla oli ollut hienot ultrauutiset, onnittelut sinne !



tulipas omaa napaa höh.



aa ae ja sohvi 23+5

Pesukarhulla perätilassa oleskelua... kunpa Kirppu tajuaisi ottaa kuperkeikan! Minäkään en lukeudu niihin jotka osaisivat antaa omakohtaisesta kokemuksesta neuvoja, ja mm. Kandilta tulikin hyviä ajatuksia sektio vs.alatiesynnytys. Sellaisen asian voisin kuitenkin jakaa, että mun luona kävi akupunkturi ekan raskauden loppuvaiheessa ja kyseinen kätilö sanoi, että akupunktiolla on hyvät mahdollisuudet saada vauva kääntymään oiken päin vielä myöhäisessäkin vaiheessa. En tiedä miten sellainen akupunktio eroaa siitä mitä annetaan ensisynnyttäjille, mutta jos et karsasta vaihtoehtoista lääketiedettä, ehkä tuonkin voi selvittää. Mun mielestä se kätilö väläytteli jopa jotain 80% tilastollista kääntymistä - mitä siis olisi saatu aikaan akpunktiolla. En mene vannomaan, mutta tälläistä tarinaa hän kertoi.



Larskulle ISOT ONNITTELUT TYTTÖSEN SYNTYMÄSTÄ! Tsemppiä myös kotiutumiseen. :)



MikMikin esikoinen on aloittanut päivähoidon. Tsempityksiä täältäkin alun haasteisiin. Meillä Roopelainen aloitti perhepäivähoidon 11 kk ikäisenä ja alku oli vähän kakea mut kyl se sitten lähti sujumaan kun poitsu tutustui kaverihin ja hoitotätykkään. Ylimääräistä kiukuttelua se meilläkin poiki, mutta ei niin paljon kuin olisin olettanut. Lapset on loppuviimeni hyvin sopetuvaisia, ja vahemmasta tuntuu varmasti paljon pahemmalta hoitoon jättäminen, kuin lapsesta.



Sit vähän omia juttuja. Kiitos kaikille onnen- ja tervetulotoivotuksista! :) Raskaudessa ei toistaiseksi mitään ihmeellistä, kun ei paljon tiedä olevansa raskaana. Nyt alkaa tuo masu vähän pullistella, tai näytän just siltä että grilliherkut ja sidukka on maistuneet kesällä vähän liikaa. Alkuviikojen kestokankkunen on taakse jäänyttä elämää vaikka kropassa se näkyykin parina ylimääräisenä kilona. Mut ei maha mittään. Oon aika luottavaisin mielin että kyl ne kilot sitten joskus karisee, kun on taas sen aika. NP-ultra oli ja meni pari vk sitten ja siellä kaikki hyvin. MiaMik muuten ainakin kirjoitteli boobsien paisumisesta. Itse oon hyppinyt lähes ilosta taivaaseen että oon saanut rintani takaisin! ;) Mulla oli oikeesti ne kansallispuvun taskut Roopen imetyksen lopettamisen ja painon putoamisen jälkeen. Nyt on edes jotakin fyllinkiä taas kehissä jeeeee! Pienitissisena en mitään E-kupin rintoja odota saavani, mutta iso C-kin on jättebra. Tää on niitä ihan huippuhyviä puolia raskaana olemisesta ja vauva saamisesta! :) Heh... sori lievä pinnallisuuteni... :)



Sellaista piti kysymän, vaikka tätä vaunukeskustelua varmaan on käyty täälläkin jo moneen otteeseen, onko teillä kenelläkään kokemusta Easywalkereista? Ne näytti näppäriltä, mut en muista että kenelläkään tutulla olisi ollut sellaisia tuplia. Jos kokemuksia löytyy, laittakaa kommentteja aiheesta.



Ja miten muuten nämä esittelyt menee?! Vähän pihalla... Liitän nyt omani tähän alle, lisätäänkö se sitten vain tuonne uuden pinon esittelyjen hännille?



Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Leenis ja Roope 1,4v. + Hattivatti 14 viikolla





NIMIMERKKI: Leenis

OMA & MIEHEN IKÄ: 31/31

ASUINPAIKKA: Keski-Uusimaa

ESIKOISEN NIMI JA SYNTYMÄAIKA: Roope 18.4.2007

TONSKAN LASKETTU AIKA: 15.2.2008

SYNNYTYSSAIRAALA: KOS

AA, kyllä tuo ihan supparilta kuulostaisi. Kai toinen raskaus tuo tullessaan vaikka mitä kipuja, kun tosiaan paikat ovat edellisestä vielä vähän rempallaan ;)



Meillä on ollut tuo Sofia jemmassa "aina", kun se tosiaan suvussa kulkee. Mutta piti tuosta Sohvista sanoa, että tuttavilla on kolme (70- ja 80-lukujen vaihteessa syntynyttä) tyttöä, joiden nimet ovat Aino, Elina ja Sohvi. Hyvin kävisi siis mielestäni Aino ja Sohvi sisaruksille :)



Karssuli, mulla on tämä elokuu vielä ihan vapaata, mitä nyt kotona pitäisi kirjoittaa tutkielma loppuun ja aloitella tenttikirjoja... Elokuun vika viikko ollaan reissussa, vielä tässä on kaksi viikkoa ihan vapaina. Noelhan on nyt jo hoidossa, aloitti tällä viikolla. Toistaiseksi ihan vaan 4 päivää viikossa, 3-6h kerrallaan, mutta syyskuussa päivät venyvät sitten 4-8h pituisiksi.

Meille käy kyllä treffit arkenakin, jos teille sopii iltapäivä..?



Nyt pitää mennä, Noel heräsi 1h15min päikkäreiden jälkeen...



Kandi 18+0

pääsin lääkärille heti tänään, mutta kaikki oli kunnossa ja paikat kiinni ja kiinteät.



Vähän mua hyvmyilytti tuo Aino Elina ja Sohvi, sillä meidän ukko haluaisi välttämättä tytöstä Elinan mutta mä en ihan syty sille ja olen sanonut aika suoraan että Elinaa ei tytöstä tule piste.!!!



jospa sitä menisi Ainon kanssa iltapesulle ja iltapalalle tosin toisessa järjestyksessä niin sais sen nukkumaan ennen Housea !!!



aa ae ja sohvi 23+5

Kiitokset kaikille onnitteluista, olette ihania!



Ja Larskulle lämpimät onnittelut tyttösestä!



Meillä on vauva-arki lähtenyt ihanasti käyntiin! Aatu on tosi rauhallinen ja kiltti poika, ei juuri itkeskele muuta kuin ilmoittaa, että olisi ruoka-aika. Se on kai sen verran isokokoinen, että jaksaa kerralla syödä masunsa täyteen ja nukkuu sitten taas helposti kolmekin tuntia. Öisin on herätys 2-3 kertaa, muuten nukutaan koko perhe makoisasti. Pikku-quu aina välillä havahtuu öisin vauvan ääniin, mutta käy sitten vaan potalla, toteaa, että pikkuveljellä ei ole mitään hätää, ja jatkaa uniaan.



Oon jo moneen otteeseen kirjoitellut synnytyskertomusta ja aikonut lähettää sen, mutta en sitten ookaan malttanut. Aatu nimittäin nukkuu koko päivän lähes tauotta siihen asti, kunnes quu menee nukkumaan. Sitten vauva onkin hereillä jopa pari kolme tuntia. En millään malta olla tässä koneella silloin, kun on niin ihana vaan tutustua Aatuun ja ihastella, kun se mutristelee suuta ja on niin suloinen. :) En siis kiireen takia ole ollut poissa linjoilta, vaan päinvastoin, tää alku on ollut jotenkin tosi ihanan rauhallista. Käydään normaalisti puistossa ja omassa pihassa leikkimässä quun kanssa ja kotona puuhaillaan yhdessä kaikenlaista. Tuntuu, että näin just kaiken pitääkin olla, meillä on aivan ihana perhe! :)

Ja nyt sitten vihdoin sitä synnytysjuttuakin.



Vaikka mitään ommeltavaa ei tullutkaan, niin sen verran jotain nirhaumia kuitenkin, että seistessä koko alapää tykyttää ja vessassa käynti on aika tuskallista. No, eiköhän tää pian tästä helpota.



Luin kyllä kaikki viestit, mutta mieleen jäi nyt vaan Ossen kysymys. Eli kyllä mä jonkinverran ehdin saada droppeja, mutta ei ne ehtinyt kunnolla vaikuttaa. Synnytys käynnistyi siis suppareilla joskus klo 1 yöllä. Niitä tuli taas tasaiseen tahtiin 6-7 min. välein. Klo 5 sanoin miehelle, että kyllä meidän täytyy varmaan lähteä sairaalaan näytille. Miehellä olis ollut loman jälkeen eka työpäivä, ja jotenkin vaan ajattelin, että jos päästän sen töihin niin ihan varmasti vauva syntyy ja mies ei ehdi mukaan synnytykseen. Onneks en päästänyt, koska se olis oikeesti missannut synnytyksen. Mentiin siis sairaalaan aika epävarmoina siitä, oliko synnytys käynnistymässä vai ei. Siinä vaiheessa kohdunsuu oli 3-4 cm auki ja kaulaa ei ollut jäljellä, vaan jotain reunaa. Kätilö oli sitä mieltä, että kyllä synnytys saattaa hyvinkin käynnistyä, kun tuli niin reippaita suppareitakin. Pääsin ammeeseen, jossa olin ehkä 1,5 tuntia. Se vaikutti toivotulla tavalla, eli samantien kun nousin sieltä, jotta voitais tarkistaa kohdunsuun tilanne, supparit tiheni ja voimistui tosi paljon. Siitä sitten mentiinkin suoraan synntyssaliin, vaikka hetkeä aikasemmin olin vielä pohtinut, että lähetetäänköhän meidät vielä kotiin. Tässä vaiheessa supistuksia tuli 4 min. välein ja tästä kai kätilö laski synnytyksen alkaneen. Eli todellisuudessa suppareita oli kyllä kauemmin.



Salissa istuskelin pallon päällä ja pärjäilin ilokaasun kanssa suht hyvin. Oon aina ihmetellyt, kuka niitä pomppupalloja ja keinutuoleja ehtii kokeilla, mutta nyt sekin selvisi. :) Jotenkin kaikki oli tähän asti paljon rauhallisempaa kuin quun synnytyksessä, kun sehän käynnistyi vesien menolla ja siinä mun mielestä supparit oli koko salissa olon ajan tosi äkäisiä. Meillä oli tälläkin kertaa aivan ihana kätilö. Se oli jotenkin tosi hyvin ajan tasalla koko ajan ja tajusi mua paremmin, että oikeesti mulla se avautuminen voi tapahtua tosi nopeesti, kun oon uudelleensynnyttäjä ja kun esikoinenkin syntyi nopeesti. Odoteltiin ehkä jotain 1,5-2h, että jos lapsivedet menis itsestään, mutta kun supparit alkoi olla tosi kipeitä ja jotenkin paineentunne aivan valtava, kätilö sanoi, että nyt kyllä on puhkaistava kalvot. Se sanoi, että jos tollasia supistuksia jatkuu tosi kauan, kohtu ei ehkä enää jaksa supistella kunnolla ponnistusvaiheessa. Ihme, ettei lapsivedet meinannut tällä kertaa mennä ollenkaan, kun quusta taas oli ihan päinvastoin. Kun kalvot puhkaistiin, olin auki 6cm, mutta siitä se ryminä sitten alkoikin! Aivan järkyttävät kivut! Onneksi kätilö tajus, että en ehtis millään enää saada epiduraalia ja tilasi spinaalipuudutuksen. Anestesialääkärin mukana tuli joku opiskelijaraukka, joka taisi säikähtää mun huutoa niin paljon, että se ei sitten antanutkaan puudutusta. :) Spinaalin sain, kun olin auki 8cm, mutta vaikka se periaatteessa auttaa heti, sekään ei enää ehtinyt kunnolla vaikuttaa vaan sitten kohdunsuu oli täysin auki. Ajattelinkin jo, että jos joskus vielä oon synnyttämässä, täytyy oikeesti pyytää aikasemmin vaan puudutetta. En ollenkaan tajunnut, että kaikki voi mennä noin nopeesti. Ja mä oon kyllä ilmeisesti niin kipuherkkä, että en todella käsitä, miten synnytyskivuista vois selvitä ilman mitään kivunlievitystä!

Ponnistusvaihe kesti siis vaan 10 min. ja oli mun mielestä helppo avautumisvaiheeseen verrattuna. Jotenkin tilanne rauhottui ja mies ja kätilö vaan tsemppas kovasti. Kun pää oli ulkona, tuli valtava vedenpaisumus, kun vihdoin kaikki lapsivedet tuli ulos. Kätilö sanoikin, että sitä oli tosi paljon ja lisäks vauva oli niin iso, että siks mun maha oli aika kookas. Napanuora oli tosi lyhyt, mies sai leikata sen. :) Hetken huolestuin, kun vauvasta ei kuulunut ääntäkään, mutta kyllä sitten kuului ihana parkaisu! :))) Aatu sai 1min. kohdalla 9 pistettä, kun käsissä ja jaloissa oli vähän sinisyyttä, ja sen jälkeen täydet kympit. Poika syntyi niin rytinällä, että poskipäissä oli pari ekaa päivää mustelmat ja silmissä näkyy vieläkin verenpurkaumat. Onneksi meille kummallekaan ei tullut mitään sen vakavampaa vaan voitiin molemmat jo sairaalassa tosi hyvin ja päästiinkin sitten kotiin, kun 2 vrk tuli täyteen.



Mulla oli tosi kivat huonetoverit sairaalassa, joten ei harmittanut edes se, että ei saatu perhehuonetta. Oli toisaalta aika ihanaa vaan lepäillä rauhassa Aatu vaippasiltaan mun yöpaidan sisällä ja tehdä sudokuja ja jutella toisten äitien kanssa. Ja sit kun päästiin kotiin, niin oli ihanaa taas päästä quun luokse! Se oli ollut koko ajan tosi reippaana kotona eikä sen kummemmin tuntunut ihmettelevän pikkuveljen saapumista. Se oli kai sisäistänyt sen asian jo etukäteen niin hyvin, että nyt vaan iloisena auttaa vaipanvaihdossa ja heiluttelee vaunuja yms.



Jeps, tällaista tämän meidän pikkutonskan alkutaival on ollut. En voi olla muuta kuin onnellinen ja kiitollinen kaikesta!



-Q- ja -q- tänään tasan 2v. ja aatu 9vrk

Q:lle kiitokset synnytyskertomuksesta, mä ihmettelin kun vaihdoin sivua että mitä osa 3 missä ne 1 ja 2 oli mutta ne olikin siellä perässä.



Synnytys kuulosti hyvältä, mä oon kanssa miettiny että mitenköhän tän toisen kanssa käy kun Aino tuli rytinällä reilu 3 tuntia lapsiveden menosta joista vaan noin tunnin ehin olla sairaalassa.



harjoittelija raukka on saanu kuulla mekkalaa ja pelästyny, hyvä että oppii sen että noissa synnytyssaleissa on vaikka mtä ähinöitä ja murinoita huudosta puhumattakaan.



nyt pienille päikkäreille kun A:kin nukkuu



aa ae ja sohvi 23+6

Q:lle kiitokset synnytyskertomuksesta ja arjen jakamisesta meidän kanssa. Tosi muakvalta kuulostaa teidän alku kahden pienokaisen kanssa. =) Ja sun kirjoituksesta kyllä oikein huokuu tosi suuri onnellisuus.



AA, onneksi pääsit noin pian lääkäriin! Ja hyvä että kaikki oli kunnossa vaikka varmasti ne yölliset tuntemukset säikäytti kovastikin.



Meillä on ollut aika vaikeita päiviä tyttösen kanssa tällä viikolla. Ekasta rokotetutkimuspiiksitä ei tullut mitään oireita, mutta tiistaina pari tuntia piikin jälkeen alkoi itkut ja niitä on riittänyt päiviin ja öihin. Tosin ehkä tuohon itkuisuuteen liittyy jotain muutakin. On vaan aika avuton olo, kun klo on 4 ja tyttönen itkee hurjasti sängyssään kierien. Viime yönä meni puolisen tuntia, että sain pienen rauhoittumaan. Onneksi nukkui sen jälkeen puoli kasiin niin sain itsekin vielä hyvin nukuttua. Tiistaina jouduin kanniskelemaan neitiä niin paljon, että illalla oli maha kipeä ja tunsin ekoja supisteluja...



Mulla ensi viikolla maanantaina neuvola ja keskiviikkona rakenneultra. Ihanaa! Kunhan nyt vaan tuo paino mokoma ei olisi noussut kauheasti.



Tänään aamusta meillä oli vieraita ja toiset vieraat tulevat iltasella. Taidankin mennä pitkäkseni, kun tyttönen kävi päikkäreille. Jos vaikka eilisen Teorian miehistä vilkaisen boksilta.



Hyvää vointia kaikille!



T: iida-linnea, "klasu" 19+5 ja tyttönen zzzzzz

Unohtui äskeisestä tärkeä asia, eli



Paljon onnea Larskulle perheineen tyttären syntymän johdosta!! Ihania hetkiä pienokaiseen tutustumisen parissa teille.



t. i-l

Ihan ekaksi; O:n laskettu aika on sit ihan virallinen - eli oma arvio vahvistui ultrassa. :)



Sitten vähän kommentteja:



SUUREN SUURET ONNITTELUT Q:lle"pikkuisesta" prinssistä ja LARSKU:lle prinsessaisesta!!!



LEENIKSELLE onnittelut plussasta!



PESUKARHU oli saanut vauvakutsut - oon ihan kade! :) Sellaset ois kyllä aivan ihanat! Olitkin saanut jo paljon kommentteja sektiosta, itsekin vain lisään että positiivinen kokemus oli mullekin - vaikka se tulikin ihan yllättäen. Toivuin hienosti, alussa toki sängystä ylösnouseminen oli hitaampaa jne mutta onneksi mies oli kotona pari viikkoa apuna.



NAPERO kyseli miten on "enskalle" kerrottu "tonskasta".. Oona ei varmaan vielä tajua. Mutta neiti sai vähän yli viikko sitten ensimmäisen vauvan ja sitä on sitten hoidellut kovasti. On muutaman kerran sanottu että äidin masussa on vauva. Siitä tulee sitten Oonalle joskus pikkusisko tai -veli.



IIDA-LINNEA:n tyttönen on itkeskellyt.. :( oisko hampeja tulossa? Meillä nimittäin Oona itkeskeli pari iltaa kovasti - ei halunnut nukahtaa yksin. Sitten huomasin että ien pullottaa, oiskohan siinä syy - mene ja tiedä. Toivottavasti unet maistuisi tyttösellä ja itkuisuus helpottaisi!



Pikkasen omaa napaa.. kuvotus on kaikonnut, mutta edelleenkin tekee aika tiukkaa saada syötyä jotain lihapitoista. Eli vihannekset, hedelmät, jugurtit jne rulettaa. Masu on kasvanut, liikkeitä ei ole vielä tuntunut. Nyt onkin sellainen olo että onkohan tuolla masussa oikeasti joku.. Hmpfh! Olo kun on muuten mitä mainioin, mitä nyt välillä vähän väsyttää normaalia enemmän, mutta kai se olisi normaalia väsymystä päivätyön + jumppien + neidin kanssa puuhastelun jälkeenkin.. Ja paino ei ole vieläkään noussut. Siis se tipahti sen 5kg ja siihen on nyt jämähtänyt.. Kyllä Oonaa odottaessa oli jo tässä vaiheessa tullut painoa.



Seuraavaan ultraan on aikaa vielä 3,5 vkoa ja neuvolakäyntiin 1,5 vkoa.. 3D/4D-ultraan ajateltiin taas mennä, kun kerran Oonastakin on sellainen DVD olemassa niin täytyyhän tämän pikkusisarenkin saada. ;) Ja olisi minusta kiva tietää kumpaa odottaa maailmaan - tyttöä vai poikaa. Äitiyspakkausta en ota, rahat kelpaa meille. Kaikki äippäpakkauksen vaatteet kun ovat melkein käyttämättömiä, vanu- ja toppapuvut sekä makuupussi ovat olleet ahkerasti käytössä. Vaunut, turvakaukalot jne on olemassa, vieläkin pähkäilen hankitaanko lainkaan tuplia - voi olla että ei.



Jeps, siinäpä "meidän turinat". Nyt lepäämään. Huiskutukset kaikille! Voikaa hyvin!



Mammis + O rv 15+4 (Oona 1v4kk zzz)

kaikkihan varmaan tajusi että Oona sai vauva-nuken ;) hih! Taitaa olla jo unihiekkaa tämänkin mamman silmissä..



Mammis * hekottelee itsekseen *

kiitokset Quulle synnytyskertomukselta, mukavaa että synnytys meni hyvin vaikka pojallakin tuota kokoa oli:)

Kateudesta vihreänä luin Aatun unenlahjoista, mikä hitto siinä on että meidän mukulat ei nuku!? Ei vaan, Eeka on tietenkin äidin mielestä maailman ihanin just tämmöisenä maitoa hotkivana piereskelevänä känkkäränkkänä ja teidän puolesta olen onnellinen että tämäkin poika näyttäisi omaavan hyvät unenlahjat ja tyytyväisen luonteen, mukavia hetkiä koko perheelle:)



Taas meni pari yötä aivan poskelleen niin että eeka nukkui sängyssään vain yhden tunnin ja keikkui sitten loppuyön tissillä, otti välissä vaan muutaman minuutin torkkuja

ja kiukkusi lopun ajan..väsytti aivan kamalasti (eilen jälkitarkastuksessakin lääkäri totesi lapsen kasvavan hienosti ja äidin näyttävän zombilta;)), mutta onneksi viime yönä nukuttiin ruhtinaalliset viisi tunnin pätkää ja väsymyskin helpotti hiukan..tosin Liia piti sitten huolta viime yön ohjelmatarjonnasta kun heräsi ainakin viisi kertaa pitkin yötä kiljumaan milloin mitäkin, miestä yritin aina tökkiä tyttöä hyssyttelemään mutta se on kyllä aivan onneton heräämään, sitten mies oli aamulla aivan puhki herättyään muutaman kerran yön aikana ja teki "rankasta" yöstään kauhean numeron:D



Meillä Liian hiukset pestään yleensä joka toinen päivä,ne alkaa olemaan jo aika pitkät ja aina iltaisin täynnä ruokaa sun muuta tavaraa,natusania mekin käytetään. Tyttö on kauhean innokas suihkussa kävijä ja käykin joka ilta meidän kanssa suihkussa..leikkii kylppärin vesileluillaan ja läträä saippualla ihan loputtomiin:)



tämä päivä on mennyt siivotessa ja vähän leipoessakin kun tytöllä on huomenna synttärit, harmi vaan että joku lenssu on kaatanut suurimman osan lapsivieraista sänkypotilaiksi:/ muutama kaveri sentään pääsee ja iltapäivällä tulee sukulaisia ja tuttavia.Kämppä oli ihan kauheassa kunnossa kun ei ole tässä viime viikkoina kauheasti ehtinyt imetykseltä siivoamaan ja mies on hiukan mua suurpiirteisempi noissa jutuissa..:)



Amyn nimiehdotus oli kiva, kannatan, mäkin olisin muuten valmis siirtymään muualle mutta kun silloin tippuu aina osa porukasta pois, niinkuin viime yrittämälläkin, sitten se toisaalle kirjoittelu kaatui ainakin mun osalta just siihen että tahtoi käydä tänne kirjottelemaan jääneitäkin moikkailemassa eikä jaksanut kahteen kertaan samoja juttuja kertoa..



Jep, ei muuta, pitäkeehän peukkuja mun ensiyön unien puolesta;)



Queen ja lapset

tämä oli tarkoitettu siis tuonne taaperoihin mutta kun sinne viesti ei suostunut menemään niin kokeilin laittaa tänne ennen kuin tyystin katoaa..pöljät sivut.

Mummu tuli ja vei pojan pariksi tunniksi mukaansa ulos, joten äippä saa hetken levähtää.. Eilinen olikin ihan mahdoton kiukku- ja pahantekopäivä kun ei päässyt ulkoilemaan, koko päivän kun satoi taivaan täydeltä. Oon tilannut H&M:ltä sadeasun Aleksille, päästään sitten sateellakin ulkoilemaan. Kun nyt tilaus pian tulisi. (Meidän tuppukylässä ei vaatekauppoja Seppälää lukuunottamatta ole.)



Queenille taas kerran kovasti tsemppiä ja jaksuja noihin öihin ja päiviin tietty kans. Mä kans vähän luulen että meillekin tulee toinen samanlainen lapsi, joka ei tuota nukkumista liiemmin arvosta.. Ainakin asennoidun niin, pessimisti ei pety!



Pääsääntöisesti meillä nykyään nukutaan ihan ok, pari heräämistä/itkua per yö, ehkä kerran viikossa kokonainen yö ilman herätyksiä. Sitten on näitä katastrofaalisia öitä, kuten toissayö. Yhden aikaa yöllä alkoi tunnin kestävä itku, jolle ei oikein syytä löytynyt. Kun poika siitä rauhoittui, niin valvoi 3 tuntia.. Eli neljä tuntia makoiltiin hereillä keskellä yötä, huoh. Aamulla ysiltä ylös, vähän väsytti. Meillä on noita ihmeellisiä valvomissessioita ehkä kerran pari kuussa, yleensä kestävät pari tuntia joten tämä oli kyllä pahimmasta päästä. Kyllä muutaman kerran siinä yön pitkinä tunteina kävi mielessä, että mihinkähän sitä on päänsä pistänyt, pian näitä on kaksi...



No joo, se siitä valitusosiosta. Tai no, sen verran valitusta vielä, että suonikohjut on tehneet tänne oikein joukkohyökkäyksen! Siis katselin eilen peilillä "kaunista" alapäätäni, ensinnäkin se on niin turvonnut että mies kutsui sitä Kraateriksi tai Tshernobyliksi... Lisäksi äkkiseltään sain laskettua ainakin 7 suonikohjua! Aiemmin on ollut vain yksi, no ei ihme että tuntuu hetkenkin paikoillaan seisominen hieman epämiellyttävältä. Täytyy vissiin synnytyksen jälkeen oikein panostaa tuohon lantionpohjalihasjumppaan.



Quulle kiitos synnytyskertomuksesta! Ihanasti kuulostaa teidän arki nelihenkisenä perheenä lähteneen käyntiin :)



AA, hyvä juttu että paikat oli ok, eivätkä olleet reagoineet öisiin kipuiluihin.



Leenis, lisään sun esittelyn tuonne listalle kun aloitan uuden pinon, varmaan huomisiltana tai ma-aamuna. Oon luvannut toimia palstaemona siihen asti kun tästä jakaannun.



Viipero, Aleksi 1v9kk ja Santeri rv 28+2

Mä yritän tässä nopsasti kirjottaa jonkunlaista synnytyskertomusta, kun molemmat lapset nukkuu :) Mä ihmettelin äsken, että mitähän poika tekee kun on niin hiljaista. Noh, menin kattoon, niin tuolla se nukkui olkkarin lattialla mopo kädessä. Raukka, rankkaa tää isoveljen arki :)



No niin, siihen sunnuntaihin.

Heräsin aamulla pariin napakkaan supistukseen, mutta en jaksanut niistä mitään sen kummempaa ajatella. Nousin ylös joskus 9 aikaan ja supistuksia rupes tuleen koko ajan. Siltikään en ajatellut, että tässä mihinkään lähdettäis, koska supistukset tuntui ihan samoilta kuin ne jokapäiväiset supistukset, joita oli tullu jo monta viikkoo. Eivätkä nää siis ollu juurikaan kipeitä, vähän tuntuvia vaan. Söin siinä aamupalan ja luin aamulehtee ja sit huvikseni aloin kattoon kellosta mikä oli supistusten väli, 3-5 min. Koko ajan. Sit mä päätin lähtee suihkuun ja suihkun jälkeen supistusten väli pysyikin yllättäen samana(olin siis varautunu siihe, että ne loppuu), mutta ehkä ne tuli vähän kipeemmiks. Menin vähän makoileen ja sit kun siitä nousin, niin tuntui paineen tunnetta alapäässä. Siitä päättelin, että pitäis kai soittaa mummu ja pappa tänne poikaa vahtimaan. Supistukset ei edelleenkään ollut kovin kipeitä ja olinkin koko ajan epävarma onko synnytys käynnissä vai ei. Oltiin Taysissa joskus 13 aikaan ja svo:n kätilö sanoi mun olevan 4-5cm auki. Mua vaan nauratti, koska en ollut yhtään kipee :) Kätilö kyseli edellisen synnytyksen kestoo ja kun sanoin sen olleen 8 tuntia, se pisti mut pikana synnytyssaliin. Sinne sit mentiin ja olin keinutuolissa alkuunsa ilokaasu vieressä. Syötiin miehen kans karkkia ja sipsejä (unohdettiin ottaa oikeet eväät mukaan:)) ja jossain vaiheessä mä aloin ottaa ilokaasua. Synnytys ei oikein edistyny. Muistaakseni 16 aikaan olin vaan 5-6 cm auki. Kätilö passitti mut suihkuun. Ei auttanut juurikaan. Taisin mä olla 7-8 cm auki siinä vaiheessa, kun alettiin laittaa spinaalia klo 17.20. Kipu alkoi olla jo aika kovaa siinä vaiheessa. En halunnut, että kalvoja puhkaistaan ennenku on pakko. Spinaali vei kivut, mutta vaan liian lyhyeks hetkeks. Mulle laitettiin synnytystä edistävä tippa joskus 18 aikaan, koska olin just ja just 8 cm auki.Puol seittemän aikaan aloin taas tuntea supistukset. Eka hyvin lievänä ja sitten tosi kovana. Tunsin, että oli pissahätä ja kätilö veikin mut vessaan. Se oli tuskainen reissu, kun koko ajan tuli sairaan kipeitä supistuksia. Mutta se auttoi! Kun tulin takaisin sänkyyn, olin 10 cm auki. Ja voi sitä ponnistamisen tarvetta! Onkelma olikin vaan se, että ne kalvot oli edelleen ehjät. Kätilö tuikkas ne puhki klo 19.10 ja siitä alkoi hirveen ponnistaminen. Lapsivesi oli kellertävää ja katilö sit kertoi, että vauva on kai vähän kakannut sinne ja kun se käskee mua lopettaan ponnistamisen ku pää on ulkona, niin sit tosiaan tarvii lopettaa, että ne saa vaavin röörit puhtaiks. Klo 19.17 vauva olikin sitten pihalla. Napanuora oli lyhyt, mutta just ja just näin, että tyttöhän sieltä tuli. Eikä mikään mini, niin kuin pelkäsin koko raskauden ajan.



Synnytyksestä jäi tosi hyvä fiilis, vaikka viimeiset ja kipeimmät metrit mentiinkin luomuna. Kolme tikkiä sain ja seuraavana päivänä pystyin jo istumaan normaalisti. Toipunut olen tosi hyvin siis. Olo on niinku ei ois koskaan synnyttänytkään. Ja niin, kätilö oli tosi ihana! Alkuunsa se vaikutti vähä tiukalta ja kireeltä, mutta olikin ihan uskomattoman ihana ja kannustava.

Mitäs tässä nyt vielä hehkuttais... Niin joo, imetys sujui jo synnytyssalissa hienosti! Toisin ku esikoisen kohdalla... Silloin jouduin käyttään rintakumia eikä poika ollut kauheen innokas koskaan syömään tissiä. Toisin on siis tytön laita. Ei oo tarvittu rintakumia ja tyttö on tissillä varsinainen hotko!



Arki nelihenkisenä perheenä on lähtenyt hienosti sujumaan. Esikoinen on vaan niin isin poika, että mä oon vähän itkenyt sen vuoksi... Ne hormoonit :) Mä en kelpaa enää mihinkään, vaan kaikki pitää isin hoitaa. Mutta kaipa se mut taas joskus hyväksyy :)

Vauva on aivan ihana pikku emäntä! Kiltti ja perustyytyväinen. Yöt nukkuu ihan hienosti, vaikka herääkin 2-3 tunnin välein syömään. Päivällä on välillä hereillä pitempiäkin aikoja, mutta nukkuu kuitenkin suurimman osan.

Ai niin, tosta esikoisesta piti vielä sanoo, että vaikka se on ottanut vauvan hienosti vastaan eikä oo yhtään mustis (paitsi jos isi pitää vauvaa), niin se on alkanu heräileen yöllä kirkumaan, että "ÄITI TULEE HALIMAAN!!". Mua niin säälittää se. Toinen on niin reipas päivisin eikä osoita mieltään vauvan suhteen, mutta sit kerran yössä tulee tommonen. Sit mä aina meen halimaan sitä itku kurkussa ja se on tyytyväinen.



Jees, mutta ei kai tässä tällä erää muuta. Voikaa paksusti!



-Onnensa kukkuloilla oleva Larsku kera kahden pienen ja yhden isomman kullanmurun

Onnea vielä kerran Larskulle ja Quierolle, hyvältä kuulosti teidän synnytykset kokonaisuudessaan. Voi kun itselläkin menisi joskus noin luontevasti...



Queenille ei voi kuin toivottaa kärsivällisyyttä. Tiedän kyllä millaista on kun yksi muksu nukkuu huonosti, mutta kahden kanssa se on varmaan astetta hurjempaa. Ja tuttua on, ettei miehestä ole yöllä mihinkään! Mäkin sain aina miestä potkia niin kauan ylös, että samalla vaivalla olisin itse mennyt Noelin luokse. Kauhulla odotan sitä tammikuussa alkavaa yörumbaa.



Mulla oli neuvola viikolla, hyvin meni. Sf-mitta oli jo hurjat 17cm viikolla 17+6, eli mentiin kevyesti yläkäyrän yli. Tuossa navan vieressä Solifer tuntuu viihtyvän.

Maha ei ole pullahtanut vielä, joten kipuja riittää. Häpyliitokset vaan nitisee, kun juoksen pihalla Noelin perässä. (Ja Noelin perässä saa kirjaimellisesti juosta, se ei ole mitään pikakävelyä tai hölkkää!) En kyllä yhtään ehdi rauhoittua tunnustelemaan mahan kuulumisia, koska Noelin nukahdettua kissanpennut vaativat osansa. Onneksi Solifer on aktiivinen vauva, joka kyllä muistuttaa olemassaolostaan päivittäin :)



Eipä tässä muuta. Kahden viikon päästä Samokselle, jee! Voi kun maha olisi siihen mennessä selkeästi pyöristynyt, niin en näyttäisi lomakuvissa muuten vaan sinivalaalta, vaan edes raskaana olevalta sellaiselta...



Kandi 18+

Tulinpa vaihteeksi tännä kurkistelemaan vanhojen tuttujen kuulumisia. Paljon onnea sekä Q.lle että Larskulle pesueineen!



Pesukarhu oli vissiin saanut kuulla vauvan olevan perätilassa, en lukenut aikasempaa pinoa, mutta päättelin näin :) Omakohtaista kokemusta tai muutakaan tietoa ei ole suuntaan taikka toiseen, mutta meidän ex-naapuri sai keväällä toisen pojan, ja viikkoa ennen la:ta kun muuttivan tuosta naapurista naapurikaupungin puolelle, sai äiti yht´äkkiä neuvolassa kuulla vauvan olevan perätilassa... Tuossa vaiheessa ei oikein vauvat kai yleensäkään mahdu kauheesti käätymään, tai ainankaan kuulemma "käännyttäminen" ei tehoa useinkaan. Vaikka tilanne siis tuli heille yllätyksenä, vauva syntyi normaalisti alateitse, eikä synnytys tietääkseni muuten ollut mitenkään "poikkeva", ja kaikki meni hyvin. Eli tän oli tarkoitus olla vaan yksi kannustava kokemus, en tosiaan tiedä ihan kaikkia yksityiskohtia tms, kun ei muuten olla mitenkään erityisen hyviä ystäviä. Musta on ihan huippu noloa Turun neuvolalle, että kun odottava äiti viikko ennen la:ta muuttaa naapuriin ja menee siellä neuvolaan, huomataan tällainen "pikkujuttu" vasta siinä vaiheessa! Ja tosiaan siis vauva ei ollut kääntynyt siinä välissä, vaan ihan samassa asennossa oli ollut koko ajan...



Pesukarhulle siis tsemppiä päätöksentekoon, oli se sitten mikä tahansa!



t. Ope joka menee huomenna töihin... eikä tonskaile :/

YKKÖSOPE, mulla on ihan vastaava kokemus kuin sun ex-naapurillasi tuosta perätilasta. Poika oli ollut koko ajan perätilassa ja silti aina terkka ja jopa neukkulääkäri veikkasivat lapasen olevan perätilassa. Tosiaankin veikkasivat: "kyllä tämä melko todennäköisesti on raivotarjonnassa".........



Minähän kävin ultrassa useasti, kun seurattiin että siirtyykö istukka kohdunsuun päältä. Jokaisessa ultrassa poitsu oli perätilassa. Viimeisin ultra oli joskus rv:lla 31 ja yhäkin poika oli perätilassa, mutta parin viikon päästä terkka oli sitä mieltä, että rt:ssa on. Tosin kun lueskelen vanhaa äitiysneukkukorttia, niin rv:illa 33 ja36 tarjonnan kohdalla lukee "rt?" ja pelkkä "?". Että taisivat kyllä hieman epäillä, mutta sen jälkeen joka viikon kohdalla lukee että rt eivätkä viitsineet siihen sen enempää paneutua. Onneksi terkkarin sijainen lähetti mut ultraan 40+0, koska ei ollut varma tarjonnasta ja silloin tuo perätilakin varmistui todeksi.



Nyt on mulla neuvola vaihtunut ja heti ekalla käynnillä uusi terkka tiedusteli, onko jotain, mikä edellisestä raskaudesta tai raskauden seurannasta olis jäänyt kaivelemaan ja kerroin tästä kokemuksesta. Terkka oli kyllä aidosti häkeltynyt ja pahoillaan ja sanoi, että pidetään huoli, että tällä kertaa mahdollinen perätila selviää riittävän ajoissa :) Heillä on kuulemma talossa ultralaite (muissa neukuissa ei täällä päin ole), jolla he voivat tarpeen tullen tarkistaa just vaikka tarjonnan. Helpotti tietää. Jos tämäkin vauveli perätilaan jämähtää, niin jospa se saataisi riittävän ajoissa tietää ja ehkä kääntämistäkin voisi yrittää. Mutta ei pidä mennä asioiden edelle.



Ei mulla muuta just nyt, hyviä vointeja kaikille odottajille ja jakautuneille! :)



Han, S 1,5v ja Basisti 17+1