Lue keskustelun säännöt.
Älä osta mitään turhaa-haaste vuodelle 2021
Kuka lähtee mukaan ensi vuoden kestävää älä osta mitään turhaa-haasteeseen?
Itse lähden säännöillä, jonka mukaan loppuneen tilalle saa ostaa uuttaa, esim. Hygienia ja turvallisuuteen ja terveyteen vaikuttavat jutut hankitaan, esim. auton huolto, hammasharjat yms.
Vaatteita, verkkokursseja, sisustusjuttuja yms. Ei saa ostaa. Ei sellaista kosmetiikkaa, joka ei kuulu nykyiseen rutiiniin, eli ei uusia tuotekategorioita käyttöön ensi vuonna.
Kommentit (551)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä osta koskaan mitään turhaa. Tänä vuonna on ostettava vaatteita, mm. pojalle huppareita, itselle rintsikoita, tarvitsen uuden puhelimen, just ostin uuden maton koska sille on tarve jne.
Mitä se turha on mitä ihmiset yleensä ostavat?
Miksi oli tarve uudelle matolle? Kuoletko, jos sulla ei ole mattoa? Et, eli oli turha ostos.
Vanha matto on rikki, ei kestä enää pesua. Vanha matto hyödynnetään kuitenkin vielä autotallissa kunnes hajoaa käsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä osta koskaan mitään turhaa. Tänä vuonna on ostettava vaatteita, mm. pojalle huppareita, itselle rintsikoita, tarvitsen uuden puhelimen, just ostin uuden maton koska sille on tarve jne.
Mitä se turha on mitä ihmiset yleensä ostavat?
Miksi oli tarve uudelle matolle? Kuoletko, jos sulla ei ole mattoa? Et, eli oli turha ostos.
Vanha matto on rikki, ei kestä enää pesua. Vanha matto hyödynnetään kuitenkin vielä autotallissa kunnes hajoaa käsiin.
Hyvä näin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä osta koskaan mitään turhaa. Tänä vuonna on ostettava vaatteita, mm. pojalle huppareita, itselle rintsikoita, tarvitsen uuden puhelimen, just ostin uuden maton koska sille on tarve jne.
Mitä se turha on mitä ihmiset yleensä ostavat?
Jokaisen elämäntilanne ja vanhat tavaravarastot varmaan vaikuttaa siihen, mikä kellekin on turhaa.
Mulle esimerkiksi on turhaa sellainen kosmetiikka, jota on jo kaapissa. En esim. tarvi kymmeniä erivärisiä huulipunia, vaan pari erisävyistä huulipunaa riittää. Tällöin ehdin käyttämään ne oikeasti loppuunkin ennen pilaantumista ja sitten vanhan loputtua voin ostaa jotain uutta kivaa sävyä, jos vanha ei enää iske. Samoin luomiväreissä ei mun tarvi ostaa joka vuosi uutta luomiväripalettia vaan mulla on se yksi vakkari jota käytän, kunnes se loppuu (eli tuskin ikinä :D).
Toinen mulle turha tavara olisi kodin pientarvikkeet: kotona on jo kaapit täynnä astioita, pyyhkeitä ja liinavaatteita. En varmaan saa elinikänäni käytettyä noita vanhoja loppuun, joten olisi täysin turhaa ostaa uudet tilalle vaikka vaan koska haluaa uutta väriä niihin (tietty jollekin voi olla tärkeä saada vaikka pyyhkeet mätsäämään, mutta mulle ei niin väliä, kunhan ajavat asiansa).
Samoin vaatteet on mulle enimmäkseen turhia. Välillä tietenkin voi oikeasti tarvia jotain, kun vanhat menee käyttökelvottomiksi: aluvaatteita, sukkia ja sukkahousuja usemmin, mutta myös esim. farkut kuluu kyllä käytössä. Mutta lukuunottamatta vanhojen rikkinäisten vaatteiden uusimista, en tarvi mitään uutta vaatekaappiini. Päinvastoin sieltä saisi karsia nykyisiäkin pois, kun esim. mekkoja en läheskään kaikkia käytä säännöllisesti. Mieluummin kaappi saisi olla väljä ja täynnä vaan vaatteita, joista oikeasti pidän, jotka sopivat mulle ja joita olisi sen verran, että kaikkia ehtii käyttää.
Mä en meikkaa ollenkaan joten ei kerry meikkejä. Vaatteita en koe turhaksi, työ on sellaista että vaatetta on oltava moneen lähtöön. Ja jos pidän kesämekkoa kaksi päivää kesässä vaikka viitenä kesänä en koe mekkoa turhaksi kaapissani. Miksi niitä liinavaatteita pitää ostaa jos kokee ne turhana? Mä olen ostanut pyyhkeet 20 vuotta sitten ja edelleen ne on hyvät. Valkoinen väri jota valkaisen välillä, ei kyllästytä. Toki tiedän että on ihmisiä joiden mielestä pyyhkeet on oltava tällä viikolla vihreät, ensi viikolla siniset ja sen jälkeen punaiset. Mutta onko se turhaa jos henkilö tykkää ja on varaa? Mä ostan paljon kirjoja mitä joku voisi pitää tyhmänä ja turhana kun on kirjastot. Joo, en tykkää jonottaa ja yleensä luen ostamani kirjan jopa kolmeen kertaan, väliä saattaa olla 5 vuotta mutta se ei haittaa. Kirja on siinä ulottuvillani heti kun haluan sen lukea.
Eli et edes yritä ymmärtää. Heti viestini ylälaidassa kirjoitin, että turhuus riippuu elämäntilanteesta ja nykyisistä tavaravarastoista.
Esim. noiden liinavaatteiden kanssa monesti tulee mielitekoja "haluan!", kun näkee jotain kaunista kaupassa. Todellisuudessa tiedän sellaisen olevan kuitenkin turhaa, koska kotoa löytyy jo ihan hyviä ja toimivia yksilöitä enkä todellakaan tarvi niitä lisää. Tällaisiä turhia "haluan!" ostoksia siis pidän turhina.
Mulle myös kirjat olisi turhia ostoksia. Voin kyllä odottaa kirjan saamista kirjastosta tai jos haluan heti lukea, niin otan kuukaudeksi jonkin äänikirjapalvelun ja voin samalla kuunnella sieltä useammankin kirjan samaan hintaan. Aiemmin olisin myös ostanut itse kirjani, mutta nyt joitain vuosia näin elettyäni (ja taisteltuani kiirjojen oston kiusausta vastaan) tajua, että mulla kirjat onkin itseasiassa turhia, Ne nurkkiin kertyvät kirjat, joilla ei ole edes nykyään mitään jälleenmyyntiarvoa vaan ahdistaisivat.
Mä en hanki mitään sillä silmällä että mikä on jälleenmyyntiarvo. Arvo on se mitä itse saan. Arvostamme kirjoja ihan eri lailla. Tuollaisia mä haluan mielitekoja minulla ei ole, niitä mun on vaikea ymmärtää. Pyyhe vaikka kaapissa on jo 20 pyyhettä.
Tämä on ehkä sit sulle väärä ketju, jos olet jo asiaan suhteen täydellinen etkä koskaan osta mitään turhaa. Kannattanee siis lopettaa tämän seuraaminen ja keskittyä vaikka kirjaketjuun tms. itseäsi kiinnostavaan auheeseen. Me jotka vielä pyrimme tuota turhan ostamattomuutta kohti mieluusti jatkaisimme täällä toisiamme tukien eikä tuollaisia vähättelyviestejä lukien.
Tässä ketjussa jokainen menee omilla säännöillään ja määrittelee itse, mikä on turhaa sen hetkisessä elämäntilanteessa.
Itse en ole koskaan ollut hamstraaja ja jo omassa lapsuudenkodissa opetettiin luopumaan tavaroista, joita ei tarvittu. Konmarituksen tein kun kirja oli julkaistu Jenkeissä. Kymmenisen vuotta olen panostanut laatuun määrän sijaan ja esimerkiksi vaatteiden määrä on nyt jo erittäin maltillinen kuten myös muiden kodin tavaroiden.
Silti haluan tänä vuonna keskittyä kulutustottumusten tarkkailuun ja ns. viimeiseen hiomiseen asunnon käsirahan kartuttamiseksi pk-seudulla tarvittaviin summiin. Omalla kohdallani tämä on jo siis täysin hifistelyä ja must have-tuotteiden kartoittamista.
Mutta jokainen on haasteessa mukana omista lähtökohdistaan ja jollekin tämä voi olla jo hieman holtittoman ostokäyttäytymisen avuksi tai sitten se viimeinen hifistely ja rajojen hakeminen tarpeellisten ostosten suhteen.
Toivoisinkin, että jokainen keskittyy omaan tekemiseensä ja muiden tsemppaamiseen, ei lyttäämiseen ja arvosteluun niin ketju pysyy hyvähenkisenä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia neuvoja istaan, faceen, blogeihin ja uutiskirjeisiin liittyen. Ei mulla ole mitään noista. Verkkokurssitkin pitäisi jättää väliin eli työturvakorttiakaan ei sit ilmeisesti tarvita? Jos meikit loppuu, niin niitä saa ostaa mutta ei vaatteita? Näkisin kyllä, että ehjät vaatteet on tärkeämmät kuin joku joutava tökötti naamalla. Jännää logiikkaa täällä.
Myös turhasta provoilusta ja tahallaan tyhmäksi heittäytymisestä voi hankkiutua eroon. Voi mieliala nousta turhan negatiivisuuden jäädessä pois. Iloa päivään kaikille keskustelijoille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä ainakin 80-luvun alkupuolella syntyneenä opin siihen, että turha on turhaa. En missään vaiheessa ole ymmärtänyt miksi pitää jatkuvasti ostaa joku uusi pyyhesetti, vaikka vanhatkin vielä toimivat. Sama juttu vaikkapa astioiden kanssa. Edelleen samat kattilat kuin ekassa omassa kodissa. Mulla onkin oma asunto Helsingissä hyvällä alueella ja lainaa jäljellä alle 90000e.
Olisi kiva ymmärtää mikä saa ihmisen tuhlaamaan älyttömiä summia tarpeettomaan tavaraan. En vaan ymmärrä! Tuo netflixin Minimalist-dokkari oli ok, mutta ei siitä ainakaan mulle mitään uusia oivalluksia tullut.
Olen aina ostanut hyvin harkitusti tavaroita. Mietin johtuuko tuo monien omituinen ostovimma osin somesta? Itse en siis lue blogeja/ naisten lehtiä enkä ole instassa tai facessa, joten en pahemmin vertaile omaa tyyliäni tai elintasoani muihin. Ei synny ostotarpeita. Mä olen varmaan markkinoijien painajainen! Olisi kiva kuulla miksi joillekin joku ostolakko tuntuu tekevän tiukkaa. Ajatukset pyörii sen ympärillä ja tsemppiäkin tarvitaan. Mulle tämä on ihan vieras maailma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sattuipa sopivasti tämä ketju. Ajattelin elää tämän vuoden todella järkevästi ja ostaa vain välttämättömimmät.
Säästän asunnon käsirahaan ja ajattelin laittaa joka kk 1000e säästöön sitä varten. Laskin että viime vuonna minulta kului 10k e kaikkeen sellaiseen mitä ei tänä vuonna tarvitse hankkia.
Minulle ja kahdelle teinille jää sitten n 400e/ kk + lomarahat + bonari (kyllä, tulee varmasti koronasta huolimatta). Ovat isällään joka 2. vko mutta minä ostan lapsille kaikki vaatteet ja muutenkin kaiken mitä tarvitsevat. Tiedän että tuo 400e/ kk riittää siihen mainosti. Vaatteita ja tavaraa meillä kaikilla on kaapit täynnä ja ilmaiseksikin voi tehdä vaikka mitä.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ostanut hyvin harkitusti tavaroita. Mietin johtuuko tuo monien omituinen ostovimma osin somesta? Itse en siis lue blogeja/ naisten lehtiä enkä ole instassa tai facessa, joten en pahemmin vertaile omaa tyyliäni tai elintasoani muihin. Ei synny ostotarpeita. Mä olen varmaan markkinoijien painajainen! Olisi kiva kuulla miksi joillekin joku ostolakko tuntuu tekevän tiukkaa. Ajatukset pyörii sen ympärillä ja tsemppiäkin tarvitaan. Mulle tämä on ihan vieras maailma.
Syitä on varmaan todella monia, mutta voin vastata omasta puolestani. En seuraa somea kovin aktiivisesti enkä lue ollenkaan naistenlehtiä (sisustuslehtiä satunnaisesti), ja omalla kohdalla ostelu on aiemmin ollut enemmänkin tunneshoppailua. Nykyään se on lähinnä huono tapa, joka silloin tällöin muistuttaa itsestään. Lapsuudenkodissani ei oikein osattu puhua tunteista ja vanhemmat olivat uraihmisiä, jotka osoittivat rakkautta rahalla ja tavaralla, joten alkujaan ostaminen oli minulle jonkinlaista terapiaa ja keino käsitellä hankalia tunteita. Olen päässyt tuosta yli jo vuosia sitten, mutta joka tunteeseen ja tilanteeseen ostelu on tapana aika sitkeä, ja välillä sorrun siihen edelleen, varsinkin väsyneenä. Lisäksi pidän kaikesta kauniista, ja välillä on tosi vaikea vastustaa ihanaa mekkoa tai vaikka lamppua, vaikken välttämättä uutta tarvitsisikaan.
En nykyään osta siinä mielessä turhaa, että jotain jäisi käyttämättä, mutta tiedostan että vähemmälläkin tulisi toimeen. Olen myös koko ikäni ollut kiinnostunut ympäristöasioista, ja ostelu on pahasti ristiriidassa sen kanssa. Vaatteisiin menee yleensä useampi satanen kuussa (en osta määrällisesti paljon, vaan vähän ja kalliimpaa), ja ihan varmasti niille rahoille olisi hyödyllisempääkin käyttöä vaikkei talous tähän kaadukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ostanut hyvin harkitusti tavaroita. Mietin johtuuko tuo monien omituinen ostovimma osin somesta? Itse en siis lue blogeja/ naisten lehtiä enkä ole instassa tai facessa, joten en pahemmin vertaile omaa tyyliäni tai elintasoani muihin. Ei synny ostotarpeita. Mä olen varmaan markkinoijien painajainen! Olisi kiva kuulla miksi joillekin joku ostolakko tuntuu tekevän tiukkaa. Ajatukset pyörii sen ympärillä ja tsemppiäkin tarvitaan. Mulle tämä on ihan vieras maailma.
Ainakin itselläni ostosten määrään vaikuttaa se, että mulla on tosi paljon erilaisia kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia, joissa tarvitaan erilaisia tarvikkeita. Olen kiinnostunut kosmetiikasta, joten luonnollisesti on kiva ostaa erilaisia tuotteita testiin. Harrastan käsitöitä, joten niihin tarvitaan tarvikkeita ja uutuudet inspiroivat. Urheiluharrastuksissa on kiva käyttää asiaankuuluvia varusteita ja nekin kehittyvät.
Ei omalla kohdallani ostaminen ei ole mitään tyhjäpäistä hommaa wishistä.
Kiinnostuksesta juttuihin eikä siinä sinällään mitään pahaa ole kun rahat riittää, mutta tämän haasteen tarkoituksena minulla on löytää juuri ne tuotteet, johon haluan panostaa.
Lisäksi toivoisin ettei keskustelua haasteen järkevyydestä käydä täällä, sille voi perustaa oman ketjun ja pohtia asiaa siellä. Negatiivissävyinen keskustelu ja haasteen tarkoituksenmukaisuuden kyseenalaistaminen ei kuulu tähän; tänne osallistuminen on vapaaehtoista ja jokainen voi olla osallistumatta halutessaan.
Ap
Me varmaan joudutaan uusimaan kanssa eteisen käytävämatto. Katselen jos löytyisi kirpparilta jotain kun tämä koronatilanne toivottavasti vähän laantuu. Mutta se saa kestää siihen asti, kun tulee mattojenpesuaika. Se on muovipohjainen ja niin huonossa kunnossa kunnossa, että muovimurua irtoaa joka kerta kun sen ottaa siitä pois. Ei se ole edes vanha, noin viisi vuotta ikää. Tuli joku maanantaikappale, sillä meillä on toinen samanlainen toisessa paikassa ja se on paremmassa kunnossa. Eteisessä on parketti, joten siinä on hyvä olla matto, kun muuten lattia kuluu kengänpohjissa tulevista kivistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
252 vielä toinen viesti. Minä teen paljon käsitöitä ja haaveilen kovasti itselleni islantilaisesta neuleesta, mutta katselen jos multa löytyisi varastosta siihen sopivia lankoja tarpeeksi. Sovellan että saan tehtyä niistä mitä on. Voi olla, että joudun pitkät pyöröpuikot vielä hommaamaan, mutta niistä on iloa vuosiksi, kun ostaa kunnolliset. En olekaan puikkoja ostanut muutamaan vuoteen, joten jos tämän saan anteeksi, ellen osta lankoja.
"Kuka lähtee mukaan ensi vuoden kestävää älä osta mitään turhaa-haasteeseen?"
Näin kirjoitettuna kyseessä on turhaa-haasteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukana ollaan!
Tarkoitus omalla kohdallani on välttää vaatteiden ostoa. Muuta kotiin ei juuri tule ostettua, kun en sisustamisesta välitä ja pyyhkeet ja astiat ovat tällä hetkellä sellaisia, joista pidän.
Raskauden vuoksi tilasin eilen housut ja paidan. Yritän pärjätä muuten omilla vanhoilla vaatteilla loput kuukaudet. Vauvalle toki joutuu ostamaan kaikenlaista, koska esikoinen kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa jokainen menee omilla säännöillään ja määrittelee itse, mikä on turhaa sen hetkisessä elämäntilanteessa.
Itse en ole koskaan ollut hamstraaja ja jo omassa lapsuudenkodissa opetettiin luopumaan tavaroista, joita ei tarvittu. Konmarituksen tein kun kirja oli julkaistu Jenkeissä.
Ap
Minä taas opin kotoa sen, että kaikki säästetään, ja käytetään loppuun asti. Niinpä en raski heittää mitään pois. Nytkin katselin paria hiutiksi kulunutta lakanaa, että ne voisi halkaista pituussuunnassa, ja ommella ulkolaidoiltaan yhteen, kuten äitini teki (ja tekee), ja lakana kestäisi taas kauan. Samalla mietin, että jos hankkisin kangaspuut, voisin leikata lakanat ja muut räsyt kuteiksi, ja kutoa mattoja, kuten mummoni teki. Mutta niitä mummon kutomia, kauniita mattoja on pinoittain, meistä jälkeläisistä vain minulla on räsymattoja kotonani, muilla on kaupan mattoja. Ja se lakanoiden ompelu... enköhän nyt sen verran voi, että ostan ihan uusia lakanoita tarpeeseen. Sen vanhan olen repinyt sytykkeiksi ja polttanut, tai laittanut suoraan roskiin. Ei meillä tarvita edes siivousriepuja.
Ehkä minun täytyisikin opetella luopumaan tavaroista eikä säilömään kaikkea, koska sitä voi vielä tarvia.
Yrtti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa jokainen menee omilla säännöillään ja määrittelee itse, mikä on turhaa sen hetkisessä elämäntilanteessa.
Itse en ole koskaan ollut hamstraaja ja jo omassa lapsuudenkodissa opetettiin luopumaan tavaroista, joita ei tarvittu. Konmarituksen tein kun kirja oli julkaistu Jenkeissä.
Ap
Minä taas opin kotoa sen, että kaikki säästetään, ja käytetään loppuun asti. Niinpä en raski heittää mitään pois. Nytkin katselin paria hiutiksi kulunutta lakanaa, että ne voisi halkaista pituussuunnassa, ja ommella ulkolaidoiltaan yhteen, kuten äitini teki (ja tekee), ja lakana kestäisi taas kauan. Samalla mietin, että jos hankkisin kangaspuut, voisin leikata lakanat ja muut räsyt kuteiksi, ja kutoa mattoja, kuten mummoni teki. Mutta niitä mummon kutomia, kauniita mattoja on pinoittain, meistä jälkeläisistä vain minulla on räsymattoja kotonani, muilla on kaupan mattoja. Ja se lakanoiden ompelu... enköhän nyt sen verran voi, että ostan ihan uusia lakanoita tarpeeseen. Sen vanhan olen repinyt sytykkeiksi ja polttanut, tai laittanut suoraan roskiin. Ei meillä tarvita edes siivousriepuja.
Ehkä minun täytyisikin opetella luopumaan tavaroista eikä säilömään kaikkea, koska sitä voi vielä tarvia.
Ehkä entisajan, tukevampaa kangasta olleet, lakanat kesti paremmin tuon halki ja reunoista yhteen -käsittelyn? En tiedä, mutta tuntuu, että sitten kun lakana on hiutunut, se on jo aika isolta osalta heikko.
Sun täytyy lukea Tavarapaljous-ketju, ellet jo ole lukenutkin.
Täällä on alkanut vuosi hyvin :) En ole ostanut muuta kuin ruokaa, eikä ole edes tehnyt mieli shoppailla. Ajattelin alkaa hävittämään myös turhaa tavaraa kaapeista. Hirveä määrä sekalaista sälää, millä luultavasti kukaan ei tee mitään.
Mukana! Vain pakolliset välttämättömyydet aion ostaa. Ei herkkuja, alkoholia tms. Ei vaatteita, ei kenkiä, ei laukkuja. Ei kalliita kampaamoita tms. Yksi maksullinen urheiluharrastus, muuten urheilen omin päin. Osakkeita ja rahasto-osuuksia saa ostaa.
Hah, olen kovin malttamaton ja mietin jo millaiselta kuukauden kirjanpito näyttää ja minkä verran ylimääräistä rahaa jää säästöön. Olisinpa tajunnut aiemmin, että motivoidun tällä tavalla laskemisesta niin olisin aloittanut aiemmin.
Mä en hanki mitään sillä silmällä että mikä on jälleenmyyntiarvo. Arvo on se mitä itse saan. Arvostamme kirjoja ihan eri lailla. Tuollaisia mä haluan mielitekoja minulla ei ole, niitä mun on vaikea ymmärtää. Pyyhe vaikka kaapissa on jo 20 pyyhettä.