Miksi jotkut ihmiset ovat koneita? Koko ajan tohina päällä tekemässä seuraavaa asiaa, aina kiire, eivät lepää koskaan,

En ole kateellinen näille joilla on kaiken aikaa kiire. Nautin suunnattomasti rauhallisemmasta elämänmenosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heillä on aivoissa jokin häiriö.

Selvä, oletetaan näin. Millainen häiriö? Minua kiinnostaa oikeasti.

Ne ei uskalla pysähtyä. Silloin iskee traumat päälle ja mieli alkaa järkkyä. Kun paahtaa eteenpäin niin voi sulkea pois epämiellyttäviä asioita.

Mun ystäväni. Kaksi maisterintutkintoa, perheellinen, huippuvaativa työ, jossa Suomen kovimpia. Pakkanen täynnä ruokaa, huomioi kaiken, urheilullinen, rakastettu ja pidetty. Tutkitusti vähäuninen, äitinsä ihan samanlainen.

Ja ei todellakaan juokse mitään pakoon, vaan on vain jäätävän energinen. Siinä missä me muut katsomme telkkua, hän tekee saman, mutta myös sukat. Ja vastaavia esimerkkejä on paljon. Innostuva luonne, paljon virtaa ja erittäin rakastettava ihminen.

up

maanisdepressiivisyys

Kaikki vaan ei ole laiskoja pskoja. Keskitie on kuitenkin paras.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki vaan ei ole laiskoja pskoja. Keskitie on kuitenkin paras.

⬆️

Huvittaa nämä vastaukset täällä kun joku jaksaa (ja haluaa!) tehdä muutakin kuin katsoa telkkaa vapaa-ajan niin täytyy olla mielenterveysongelmia 😂 Minä saan niitä mielenterveysongelmia jos en tee mitään tai näe "kätteni jälkeä". Kammoksun ajatusta "Teemuki kädessä vilttiin kääriytyneenä sohvan nurkkaan ja netflix". Aivoni vaativat virikettä, jota tekeminen ja sen suunnittelu saavat aikaan. Nollat taulussa istuminen sohvalla ei maistu. Mielummin sitten vaikka luen, jolloin aivot käyttävät mielikuvitusta kuvittaessaan lukemaani.

En tiedä, saisipa itselle edes osan samasta energiasta. Toisaalta onhan se niinkin, että kun elämässä on useita eri osa-alueita, töiden lisäksi harrastuksia, ihmissuhteita jne. ja ne on keskenään tasapainossa, siitä saa energiaa. Ja silloin kun on töiden jäljiltä ihan puuduksissa eikä millään jaksaisi soitella kenellekään tai lähteä lenkille niin silloin juuri kannattaisi koska siitä voisi saada uutta virtaa.

Itse olen ehkä vähän tuollainen. En kestä mitään päivien makaamista. Koko ajan on monta rautaa tulessa. En arvosta laiskoja tai saamattomia ihmisiä, kovin masentavia. Viikossani pitäisi olla 10päivää, että ehtisin tehdä kaiken haluamani. Vastuullinen kokopäivätyö, sivutoiminen yritys, 2 muun yrityksen auttaminen, eläimet, lapset, okt maalla. Harrastaa en kyllä ehdi mitään. Kostautuu kyllä levottomuutena ja vaikeuksina rauhoittua. Lisäksi tarvisin paljon yksinoloa, jota saan vain öisin valvoessa.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ehkä vähän tuollainen. En kestä mitään päivien makaamista. Koko ajan on monta rautaa tulessa. En arvosta laiskoja tai saamattomia ihmisiä, kovin masentavia. Viikossani pitäisi olla 10päivää, että ehtisin tehdä kaiken haluamani. Vastuullinen kokopäivätyö, sivutoiminen yritys, 2 muun yrityksen auttaminen, eläimet, lapset, okt maalla. Harrastaa en kyllä ehdi mitään. Kostautuu kyllä levottomuutena ja vaikeuksina rauhoittua. Lisäksi tarvisin paljon yksinoloa, jota saan vain öisin valvoessa.

Jännä. Meillä on hyvin samanlainen elämäntilanne, ja ratkaisukin on sama, yövalvominen.

Mutta minä haluaisin voida olla laiska ja saamaton rauhassa, mielestäni se on perusluonteeni. Aivoni eivät saa rauhassa tehdä töitään kun kaikki tuo sälä tulee tielle. Sitten voi harrastuksena hoitaa kaikkea tuota ruljanssia, mutta en voi hyvin jos en saa siitä taukoja.

Oletko varma, ettei sinulla ole kaiken alla masennus, jos koet toisenlaisen elämäntahdin niin masentavana? Etkä eksoottisesti erilaisena. Minulla on masennuskokemusta, ja koen aika epäilyttävänä tuon, ettet arvosta. Miksi on niin tärkeää olla arvostamatta? Ethän sinä tiedä, mitä heidän päässään liikkuu ja miten heidät on viritetty? Katson kissaa, katson koiraa, ne vetävät sikeitä kun vain voivat. Mutta ihmisen pitäisi juosta oravana ympäriinsä. Pahanteossahan sekin yleensä ravaa.

Olen aina ollut tuollainen. En ymmärrä ihmisiä, jotka ei valmistu koskaan mistään opinahjosta, kaikki on vähän sinnepäin ja huusholli on kuin kaatopaikka. Olen aina ollut tekevä ja menevä, ”tuo tullessas ja vie mennessäs”. Kuusi tuntia maksimissaan riittää yöuneksi. Nuorena olin aktiivisempi, parin kolmen tunnin unilla setvittiin opiskelut ja työt, lisäksi olin kaikessa oheistoiminnassa mukana. Nykyään arvostan hyvää ruokaa ja juomaa, mutta muistan nuorempana ajatelleeni, että kunpa olisi vain jokin pilleri, jolla kattaa päivän kalorit ja join vettä päälle. Vanhemmiten rauhoittuu.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ollut tuollainen. En ymmärrä ihmisiä, jotka ei valmistu koskaan mistään opinahjosta, kaikki on vähän sinnepäin ja huusholli on kuin kaatopaikka. Olen aina ollut tekevä ja menevä, ”tuo tullessas ja vie mennessäs”. Kuusi tuntia maksimissaan riittää yöuneksi. Nuorena olin aktiivisempi, parin kolmen tunnin unilla setvittiin opiskelut ja työt, lisäksi olin kaikessa oheistoiminnassa mukana. Nykyään arvostan hyvää ruokaa ja juomaa, mutta muistan nuorempana ajatelleeni, että kunpa olisi vain jokin pilleri, jolla kattaa päivän kalorit ja join vettä päälle. Vanhemmiten rauhoittuu.

Mä varmaankin kuolisin sun elintahdilla. Nukun 10h yössä ja nautin paikallaan olosta, uneksien ja haaveillen. Suklaata, kirja ja takkatuli ovat parhaita ystäviäni kissan ohella. Kissamainen olen, ärsykeherkkä ja kuormittuva 🐱

Isäni!

80v ja edelleen lenkkeilee, pyöräilee, tamppaa mattoja, hakkaa halkoja, tekee JATKUVASTI jotakin. Siis jotain kotityötä tai kuntoilua. Onnaina ollut sellainen. Epäilen adhd ta, mutta eipä niitä nelkytluvulla diagnosoitu.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki vaan ei ole laiskoja pskoja. Keskitie on kuitenkin paras.

Miten laiskuus ja paskuus liittyvät toisiinsa?

Vierailija kirjoitti:

Isäni!

80v ja edelleen lenkkeilee, pyöräilee, tamppaa mattoja, hakkaa halkoja, tekee JATKUVASTI jotakin. Siis jotain kotityötä tai kuntoilua. Onnaina ollut sellainen. Epäilen adhd ta, mutta eipä niitä nelkytluvulla diagnosoitu.

Neljäkymmentäluvulla syntyneet ovat juuri tuollaisia. Sen ajan henkeen kasvatettuja, ahkeria ja nöyriä.

ADHD

En tiedä onko joillekkin jatkuva touhuaminen hyväksi. Itse haluan suunnitella tarkkaan tekemiseni, niin silloin säästyy aikaa ja on rauhallinen mieli.

Ihmiset on eri luonteisia ja eri ominaisuuksilta varustettuja.

Jos olisivat aina yksin eikä tarvitsisi todistaa kenellekään mitään, kuinkahan sitten?