Tytär raskaana, minua ei kiinnosta isovanhemmuus

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 13:49"]Eikä miestänikään. Ainoa tyttäremme, 22v, on raskaana. Olemme saaneet nauttia mieheni kanssa muutama vuosi ihanasta vapaudesta, olemme matkustelleet keskimäärin joka toinen kuukausi, ostimme ihanan kerrostalokaksion, nautimme joka päivä toisistamme. Ja nyt tuli tämä. Tiedän, että tyttäreni odottaa minun osallistuvan paljon lapsenlapsen elämään ja hoitavan häntä jne. mutta kun minua ei kiinnosta! Minä en halua hoitaa enää yhtään vauvaa tai pientä lasta. Minä olen työni jo tehnyt ja nyt haluan keskittyä muihin asioihin.

Ja kyllä, tyttäremme on meille todella rakas ja tärkeä, mutta mummous tai pappana oleminen ei ilmeisesti ole vain meitä varten. Ajatuskin puistattaa.

[/quote] Jos teet tuon tyttärellesi, eli hylkäät hänet tuossa haavoittuvassa elämäntilanteessa, niin hieman huvittavaa että väität tyttäresi olevan sinulle tosi rakas ja tärkeä. Sillä valitset kuitenkin matkustelun ja oman mukavuutesi hänen edelleen. Entäs jos tyttäresi kokee tuon niin raskaana hylkäämisenä, että sairastuu vaikka synnytysmasennukseen? En vaan ymmärrä sinun ja kaltaistesi ajatusmaailmaa. Pienen ihmisen rakkaus ja kiintymys ei merkitse mitään? Isovanhempien ja lastenlasten suhde voi olla parhaimmillaan tärkein suhde elämässä ( tiedän mistä puhun). Minä rakastan lapsiani, joten rakastan myös heiän lapsiaan. Tulen aina olemaan apuna ja tukena tarvittaessa. T: neljän äiti

Lapsi olisi reilusti alle vuoden kun tytär suunnittelee jatkavansa opiskelu. Tyttöni opiskelee siis yliopistossa ja hänellä olisi muutama luento viikossa. 

t. aloittaja

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 13:49"]

Eikä miestänikään. Ainoa tyttäremme, 22v, on raskaana. Olemme saaneet nauttia mieheni kanssa muutama vuosi ihanasta vapaudesta, olemme matkustelleet keskimäärin joka toinen kuukausi, ostimme ihanan kerrostalokaksion, nautimme joka päivä toisistamme. Ja nyt tuli tämä. Tiedän, että tyttäreni odottaa minun osallistuvan paljon lapsenlapsen elämään ja hoitavan häntä jne. mutta kun minua ei kiinnosta! Minä en halua hoitaa enää yhtään vauvaa tai pientä lasta. Minä olen työni jo tehnyt ja nyt haluan keskittyä muihin asioihin.

Ja kyllä, tyttäremme on meille todella rakas ja tärkeä, mutta mummous tai pappana oleminen ei ilmeisesti ole vain meitä varten. Ajatuskin puistattaa.

[/quote]Tyttäresi tietenkin vastuussa lapsestaan miehensä kanssa. Olet omasi kasvattanut ja nyt on aika nauttia elämästä täysin rinnoin. Niinhän se kuuluukin mennä. Voithan joskus olla mummotillaan silloin kun sinulle sopii.

Aika hyvä huiputuksen yritys... tuo että matkustelette 2 kk välein ja nautiskelette toisistanne...sitten ap tiputtaa, että olette vuorotteluvapaalla molemmat... no, tehän olette jo töissä kun lapsenlapsi syntyy, ei huolta että lapsi tulisi teille hoitoon.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 13:56"]

AIka törkeetä tommonen. Mietippä jos oma äitis olis miettinyt susta samalla tavalla: voi perkule se kakara on paksuna ja ei millään kiinnostais hoitaa sitä sen kakaraa.. huhhuuuh 

[/quote]minä en pyytänyt äitiäni hoitamaan lastani. Hän on oman osansa tehnyt. Itse halusin hoitaa mieheni kanssa lapsen.

Ei pidä tehdä lapsia mummeille ja anopeille. Itse on hoidettava lapset ja sitten päiväkotiin jos täytyy töihin mennä'. Eriasia jos joskus vanhempana on viikonlopun jne.

Isovanhempien ja lapsenlapsen suhde EI EDELLYTÄ päivääkään hoitoapua.

Varmasti sinä niin kuin kuka tahansa muukin ihminen auttaisi lähimmäistään, jos vaikka lapsenlapsen molemmat vanhemmat joutuisivat sairaalaan tai talo ja omaisuus palaisivat ja perhe tarvitsisi hätämajoituksen pariksi yöksi tai olisi joku muu äärimmäinen hätätapaus.

Mitään säännöllistä hoitoapua kuitenkaan ei tarvitse antaa. Sitä saa maksullisesti yhteiskunnalta ja ilmaiseksi kirkolta (ainakin vielä, kun edes joku maksaa kirkollisveroa). Toki on hyvä juttu, jos sanot ihan suoraan lapsellesi, että haluat totta kai olla yhteydessä lapsenlapseen esim. juhlissa ja kyläillessä mutta hoitoapua et halua antaa, koska nyt on aika sinun elää omaa elämääsi.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 14:14"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 14:02"]

Oletko jutellut tyttäresi kanssa siitä, odottaako hän todella sinulta noin paljon? Tuo kuulostaa melko vanhanaikaiselta. Ei kai nykypäivänä Suomessa ole enää niin, että isovanhemmat hoitaa kaksi sukupolvea.

Minä sain esikoisen viime vuonna. Arvostan sitä, että lapsella on isovanhemmat. He ovata aika iäkkäitä ja ajattelen, että he ovat "velvollisuutensa hoitaneet". Ajattelen niin, että isovanhemmilla ei ole enää lapsenlapseen liittyviä velvollisuuksia. Mahdollisuuksia heillä toki on, joita he voivat halutessaan käyttää. Isovanhempien rooli lähinnä on tehdä kaikkia hauskoja asioita lapsen kanssa omaan tahtiinsa. 1 v ei ole vielä ollut mummilassa yksin hoidossa. Olemme toki kyläilleet mummilassa ja isovanhemmat ovat saaneet pitää lasta sylissä ja leikkiä hänen kanssaan, mutta me vanhemmat olemme hoitaneet vaipanvaihdot yms. Kun lapsi vähän kasvaa, saa hän toki mennä yksin kyläilemään ja yökyläänkin, jos isovanhemmat kutsuu ja kaikki menee hyvin. Ei kuitenkaan tulisi mieleenkään pyytää iäkkäitä isovanhempia päivähoitoavuksi työhön palattuani.

Me olemme yli 30 vuotiaita. Muilla samanikäisillä vanhemmilla on saman tyyppisiä ajatuksia. Ehkä nuoremmat vanhemmat odottaa enemmän isovanhemmilta? Tai sitten isovanhemmilla itsellään on vanhanaikainen käsitys, joka perustuu omiin lapsuuden aikaisiin mummosuhteisiin?

Tuntuu kuitenkin absurdilta, että isovanhempien täytyisi kokea menettävänsä vapautensa tullessaan isovanhemmiksi.

[/quote]

Kirjoituksesi ja ajatuksesi ovat minusta täysin ok, mutta tulen silti niistä surulliseksi. Tätä tämä nykyajan Suomi kai on! Kenelläkään ei ole velvollisuuksia. Lapsiperheet jäävät yksin, vanhukset jäävät yksin... Itse koen niin, että totta kai sukua autetaan puolin ja toisin. Mistä lähtien normaalista rakkaiden ihmisten auttamisesta on tullut hirveä velvollisuus, joka estää oman elämän...

[/quote]

Kiitos vastauksestasi! En kuitenkaan koe, että meidän suhteessamme isovanhempiin on mitään surullista. Kävimme eilenkin kyläilemässä mummilassa ja meillä kaikilla oli kivaa. En ymmärrä sitä, että isovanhemmat nähdään jonain resurssipankkina, josta pumpataan rahaa ja hoitoapua irti. Meidän lapsemme isovanhemmat ovat jo iäkkäitä ja osa heistä sydänvaivaisiakin. Olemme jo kääntäneet ajatuksemme siihen moodiin, miten me voimme heitä tukea vanhuudessa emmekä niinkään ajattele sitä, mitä me saisimme heistä irti. Se, että taapero ilahtuu nähdessään mummin ja vaarin ja tykkää leikkiä heidän kanssaan, on jo itsessään arvokasta. Tai se, että näemme isovanhempien ilon siitä, että he saivat vielä yhden lapsenlapsen, jonka kasvua ja kehitystä voivat seurata, lämmittää sydäntäni.

T: nro 11

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 14:10"]

Tiedän, että tyttäreni odottaa että me hoidamme lasta, sillä olemme molemmat vuorotteluvapaalla ja tyttäreni suunnittelee että jatkaa opintoja mahdollisimman pian. Tytön anoppi on kokopäivätöissä, eli hän ei voi lasta hoitaa. Lisäksi on pyytänyt rahallista avustusta, mm. vaunujen ja pinnasängyn hankitaan, ja me olemme mielellään varakkaina antaneet niihin rahaa. Mieluummin tuemme rahallisesti kuin hoitamalla lasta, ikävä kyllä.

[/quote]opinnot ensin ja sitten lapsi. mennään bers edellä puuhun

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 14:25"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 14:10"]

Tiedän, että tyttäreni odottaa että me hoidamme lasta, sillä olemme molemmat vuorotteluvapaalla ja tyttäreni suunnittelee että jatkaa opintoja mahdollisimman pian. Tytön anoppi on kokopäivätöissä, eli hän ei voi lasta hoitaa. Lisäksi on pyytänyt rahallista avustusta, mm. vaunujen ja pinnasängyn hankitaan, ja me olemme mielellään varakkaina antaneet niihin rahaa. Mieluummin tuemme rahallisesti kuin hoitamalla lasta, ikävä kyllä.

[/quote]opinnot ensin ja sitten lapsi. mennään bers edellä puuhun

[/quote]sittenhän sulla on aikaa hoitaa vauvaa kun oot vuorotteluvapaalla.

Niinpä niin, mitä ne matkustelut siihen lapsen hoitamiseen kuuluu, en usko että tytär olettaa teidän olevan joka päivä tai joka kuukausi käytettävissä lastenhoitajana, ja tehän tosiaan olette vielä työelämässä molemmat, joten eihän se tule muutenkaan onnistumaan.

Tuo vuorotteluvapaa-juttu tosiaan paljasti provon. Vapaa ei koskaan kestä yli vuotta, joten ap ei pysty lastenhoitajaksi tyttärensä lapselle.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 14:17"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 13:49"]Eikä miestänikään. Ainoa tyttäremme, 22v, on raskaana. Olemme saaneet nauttia mieheni kanssa muutama vuosi ihanasta vapaudesta, olemme matkustelleet keskimäärin joka toinen kuukausi, ostimme ihanan kerrostalokaksion, nautimme joka päivä toisistamme. Ja nyt tuli tämä. Tiedän, että tyttäreni odottaa minun osallistuvan paljon lapsenlapsen elämään ja hoitavan häntä jne. mutta kun minua ei kiinnosta! Minä en halua hoitaa enää yhtään vauvaa tai pientä lasta. Minä olen työni jo tehnyt ja nyt haluan keskittyä muihin asioihin.

Ja kyllä, tyttäremme on meille todella rakas ja tärkeä, mutta mummous tai pappana oleminen ei ilmeisesti ole vain meitä varten. Ajatuskin puistattaa.

[/quote] Jos teet tuon tyttärellesi, eli hylkäät hänet tuossa haavoittuvassa elämäntilanteessa, niin hieman huvittavaa että väität tyttäresi olevan sinulle tosi rakas ja tärkeä. Sillä valitset kuitenkin matkustelun ja oman mukavuutesi hänen edelleen. Entäs jos tyttäresi kokee tuon niin raskaana hylkäämisenä, että sairastuu vaikka synnytysmasennukseen? En vaan ymmärrä sinun ja kaltaistesi ajatusmaailmaa. Pienen ihmisen rakkaus ja kiintymys ei merkitse mitään? Isovanhempien ja lastenlasten suhde voi olla parhaimmillaan tärkein suhde elämässä ( tiedän mistä puhun). Minä rakastan lapsiani, joten rakastan myös heiän lapsiaan. Tulen aina olemaan apuna ja tukena tarvittaessa. T: neljän äiti

[/quote]

Mutta se tytärhän saa lapsen, sellaisen pienen ihmisen, eikö sen rakkaus ja kiintymys omiin vanhempiin merkitse mitään? Jos oma äiti saa hylätä lapsen sairastumalla masennukseen, niin miksi ihmeessä sen saman lapsen pitäsi olla isovanhempien koko elämä?

No jopa nuorena päätti lisääntyä.Kun tekee itse lapsena aikuisena (yli 30 vee) lapsenlapsia ei tule ainakaan alle 50-vuotiaana. Yleensä yli 30-vuotiaana lapsettunneiden lapset eivät saa lapsia 20-vuotiaana. Se on se mallioppiminen. Toisissa suvuilla kaikki lisääntyvät nuorina -yleensä kouluttamattomia ja heillä ei ole esim. ammatillisia tavoiteita elämässä.

Minulla samoin kuin ap:lla, mutta lapsenlapsi on jo 4v. Kamalinta on se, että minun oletetaan leikkivän!!!! lapsenlapsen kanssa, vaikka en ole koskaan ollut leikkivää tyyppiä. Omat lapset saivat itse keksiä leikkinsä, yhdessä oltiin tekemällä pihatöitä tai touhuamalla keittiössä tai pelaamalla lautapelejä.

MInua ärsyttää suunnattomasti se, että lapsenlapsen kanssa tullaan mummolaan ja sanotaan, että nyt saatte leikkiä yhdessä. Apua, olen 56v enkä odota lapseni 27 v määrittelevän sitä, mitä kodissani teen. On ihan OK leipoa yhdessä, mutta ei käy, leikkiä pitää. Täytyisi tehdä peitteistä majaa, täytyisi pukea ja riisua nukkeja loputtomasti ja höpöttää kaikenlaista joutavaa sen sijaan, että menisimme vaikka siivoamaan vinttiä ja esittelisin siellä vanhoja esineitä.

Ja kaiken tämän päälle tyttäreni kehtaa vielä sanoa, että tullaan mummolaan, jotta ei koko päivää pelattaisi koneella. Itse ei viitsi leikkiä hänkään - joo, huonosti kasvatin!

Meilläkin mummi ilmoitti että hän on työnsä jo tehnyt. Nyt kun lapset ovat jo nuorukaisia, niin mummi ihmettelee kun välit ovat jääneet jotenkin niin etäiseksi.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 13:49"]

Eikä miestänikään. Ainoa tyttäremme, 22v, on raskaana. Olemme saaneet nauttia mieheni kanssa muutama vuosi ihanasta vapaudesta, olemme matkustelleet keskimäärin joka toinen kuukausi, ostimme ihanan kerrostalokaksion, nautimme joka päivä toisistamme. Ja nyt tuli tämä. Tiedän, että tyttäreni odottaa minun osallistuvan paljon lapsenlapsen elämään ja hoitavan häntä jne. mutta kun minua ei kiinnosta! Minä en halua hoitaa enää yhtään vauvaa tai pientä lasta. Minä olen työni jo tehnyt ja nyt haluan keskittyä muihin asioihin.

Ja kyllä, tyttäremme on meille todella rakas ja tärkeä, mutta mummous tai pappana oleminen ei ilmeisesti ole vain meitä varten. Ajatuskin puistattaa.

[/quote]

RYIJY!!!!!!

The goes official...

Provohhan tuo, mutta on siinä perääkin. Ihmiset ovat nin itsekkäitä..

entäs sitten kun provo-ap on vanha ja raihnainen ja tarvitsisi ehkä apua.. Pitkässä juoksussa auttaminen tasaantuu puolin ja toisin. Tai niin toivoisin ainakin omassa perheessäni tapahtuvan.

toivon ap:lle yksinäistä vanhuuutta jossain hoitolaitoksessa. Olet paha ihminen.

Vähän kuulostaa,ettei kiinnosta tutustua ollenkaan.. Itsehän päätät otatko hoitoon,mutta laatuaika lapsen ja lapsenlapsen kanssa on eriasia.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 14:48"]

Meilläkin mummi ilmoitti että hän on työnsä jo tehnyt. Nyt kun lapset ovat jo nuorukaisia, niin mummi ihmettelee kun välit ovat jääneet jotenkin niin etäiseksi.

[/quote]

surullista. Meillä on 4 lasta ja mummi on työnsä tehnyt. Silti lapsieni välit äitiini ovat läheiset ja hyvät, vaikka äitini ei ole kertaakaan hoitanut lapsiani.

Hyvät välit eivät edellytä hoitamista. Äitini on saanut rusinat pullista, eli nauttia lapsenlapsistaan ilman hoitovastuuta.