Lue keskustelun säännöt.
Voiko suhde onnistua jos toinen on absolutisti ja toinen juo?
05.04.2014 |
Jos pariskunnan toinen osapuoli on suhteen alussa käyttänyt alkoholia ja lopettanut sitten muutaman vuoden päästä sen käyttämisen/baareissa käymisen niin millaiset ennusteet on suhteen jatkolla? Onko kokemuksia.
Siis lähtökohta on että toinen jatkaa edelleen baarissa käymistä ja saunaoluita yms. Tuleeko riitoja? Kuinka olette toimineet ja syntyykö riitoja? Rupeaako ärsyttämään toisen juominen? Mulla ei ole kokemusta itsellä, mutta kysyn mielenkiinnosta että miten absolutisti reagoi. Ei pliis mitään vittuilua tämä asia ei kosketa mua henk.koht. mutta liittyy tutkimukseeni jota teen.
Kommentit (18)
Kyllä ajastaan tulee ongelmaa tai ainakin mun luonteen kanssa. Itse en juo kuin jossain juhlissa ja sekin voi jäädä väliin. Jos mies juo joka viikonloppu ja viikollakin parit rentoutuakseen, menee elämä alkoholin ehdoilla. Alkaisin miettiä, mihin tarpeeseen juo. Käyttömäärät lisääntyvät ajastaan sen mukavan olotilan saamiseksi.Aina löytyy seuraa ja bileitä, joissa viinaa tarjolla. Jos ajattelee tilannetta, että yllättäen pitäisi autoilla johonkin ja mies vetänyt muutamat oluet, niin mun varassa oltaisiin. En sietäisi lainkaan sammaltavaa puhetta ja asiotten jankkaamista, mitä osalle tulee jo parin annoksen jälkeen.
Mielestäni parisuhde onnistuu, kun perustekijöissä ollaan samalla lähtöviivalla. Niputan tupakoinnin samaan sarjaan eli en sietäisi kodissani röökin hajuista puolisoa.
Eri ruokavaliot on ihan toinen juttu. Mun mielestä mies saa olla vegaani ja itse syön lihaa. Ruuat eivät aiheuta käytösongelmaa ainakaan meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu ihan näistä kahdesta ihmisestä. Läheisissä ystävissäni on kaksi pariskuntaa, joissa mies on absolutisti ja nainen juo (toinen harvemmin ja toinen vähän useammin), eikä se heille aiheuta ongelmaa. :) Molemmat miehet ovat mukana juhlissa ja kaikenlaisissa tapahtumissa, jaksavat katsella tyttöystäviään huppelissa eivätkä muutenkaan ole hapanta juhlaseuraa.
Meillä minä juon ehkä kerran pari kuukaudessa ja vaimoni on absolutisti. Ei ole koskaan ollut riitoja, tosin emme riitele muutenkaan juuri koskaan. On hän nyt sen sanonut, että ei mielellään katsele humalaista, mutta ei ole millään tavalla vaatinut tai edes ehdottanut, että alkaisin myös absolutistiksi. M30
Voi toimia. Meillä mies ei juo, minä kylläkin. Ei siis lähde baariin minun kanssani, vaan menen yleensä työ- tai muiden kavereiden kanssa. Juon yleensä noin neljä siideriä, pienen hiprakan siis, ei kovaa känniä. Mies hakee minut kotiin, kun soitan ja kyselee, oliko kiva ilta. Ei kiukuttele, tms. Baarissa käyn noin 4 kertaa vuodessa. Kotona saatan ottaa siideriä 1-2 pulloa noin kerran-kaksi kuukaudessa. Eli alkon käyttöni on suht maltillista, enkä usko, että suhde toimii, jos toinen juo reippaasti ja toinen ei ollenkaan. (Ei se kyllä toimi silloinkaan, jos molemmat juovat kunnolla.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen itse ollut nyt neljä vuotta absolutisti, mieheni ottaa joskus. Ei ole ollut meille ongelma, en käsitä miksi olisi. Tosin, minä tykkään käydä baarissa myös selvin päin, laulan esim. karaokea. Minua ei haittaa, vaikka olen aina kuski. Ei haittaa saunaoluet tai mikään muukaan, itse juon alkoholitonta olutta siinä samalla ja se riittää minulle aivan mainiosti.
Ehkä se voi olla ongelma jos toinen juo liikaa tai käyttäytyy huonosti kännissä tms.
Minä en juo lainkaan, mies juo viikonloppuolusia yleensä kotona. Ei haittaa mua, ellei juo liikaa ja vaikuta seuraavaan päivään. Kankkuspäivät on musta hukkaan heitettyä aikaa lapsiperheessä. Onneksi mies käy viihteellä varsin harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on tämä tilanne. Suhteen alkuaikoina käytin itsekin alkoholia mutta sen käyttö väheni ja lopulta lopetin kokonaan. Mies epäili aluksi että vaadin häntäkin lopettamaan. Tämmöistä en missään nimessä vaadi eikä minua haittaa että hän juo. Parin vuoden aikana ollaan tosin huomattu että miehenkin käyttö vähentynyt :D
Hän saa käydä baarissa ja välillä olen itsekkin matkassa. Miestäni ei haittaa vaikka olen mukana selvänä koska hän tietää että itse voi juoda sen mitä haluaa.
Asiasta ei ole tarvinnut riidellä. Nykyään riidellään muutenkin harvoin koska turhat "kännitappelut" on jääny pois :)
Meillä minä olen absolutisti, ja mies juo tai joi aikaisemmin, pari saunaolutta kotona ja joskus kavereiden kanssa. Nykyisin ei juo enää saunaoluitakaan, vaihtoi limppariin:) Työmatkoista en tiedä mitä tekee siellä.
Joskus mainitsin miehelle että saunaoluet on aivan turhia ja lihottavia, mutta en ole vaatinut lopettamaan. On kuitenkin mukavampaa kun kumpikaan ei juo kotona, tuskin miehestäkään olisi kivaa katsella kaljaa lipittävää muijaa jos itse ei joisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos juominen ei mene överiksi, niin ei ole ongelmaa. Ja överillä tarkoitan juovuksissa olemista, en voi sietää sellaista. Pieni hiprakka menettelee silloin tällöin, edellyttäen, että fiilis säilyy positiivisena eikä ala mitään känniraivareita nousta pintaan.
Mies ei juo lainkaan, itse juon viiniä silloin tällöin. Arkisin urheilemme paljon yhdessä, ei ylipainoa eikä sairauksia kummallakaan. Jossain vaiheessa oli kuolemantapauksia suvussa, jolloin kulutin alkoholia tavallista enemmän. Mies ilmaisi silloin huolensa asiasta, ja että on valmis tekemään kaikkensa, jotta olen taas omillani. Tästä opin, että minusta todella välitetään kaikesta huolimatta ja niinpä alkoholin suurkulutuskin jäi vähemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riidellään kyllä asiasta aika ajoin mutta yhessä ollaan oltu 12 vuotta.
Mies absolutisti, minä juon jonkin verran. Käyn n kerran vuodessa baarissa, mies saattaa olla mukana. Pyrin pitämään alkoholiannokset max 5 annoksessa kun juhlitaan. Kotona baarikaapissa viinejä, liköörejä ja väkeviäkin, n kerran kuussa otan 3-4 annosta, joskus esim jälkiruoaksi likööriä. Vieraille tarjotaan viiniä, jos siitä pitävät ruoan kanssa. Emme koskaan riitele alkoholin käytöstäni, muusta sitten senki edestä :D Joimme muutama vuosi sitten reilusti, eli vedimme vkloppuna kännit, mies kävi baarissa. Mies älysi lasten vuoksi lopettaa, itse olin pari vuotta juomatta. Sen jälkeen olen käyttänyt alkoholia, mutta pyrkinyt siihen, että lapset eivät näe minua humalassa. Muuten alkoholi on sallittu juttu, ja siitä keskustellaan avoimesti lasten (2 teiniä, nuorin tarhassa) kanssa. Nuorinkin tietää mitä eroa on "viinillä" ja "viinalla". Lapsille aion antaa lasin viiniä, kun tulevat täysikäisiksi, jos haluavat alkoholia kokeilla. Toistaiseksi liikkuvat piireissä, joissa alkoholia ei käytetä. Aina näyttää, miten myöhemmin, toivon kuitenkin heidän tajuavan, että alkoholia voi ja saa käyttää fiksusti :) Samaa toivoo mieheni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vähän ollut tuon tyyppinen tilanne nyt ainakin pari vuotta, tosin en ole absolutisti mutta olen juonut alkoholia tänä aikana kahdesti. Mies ottaa 1-2krt kuussa keskimäärin, mulla on loppunut kiinnostus. Juuri itse asiassa istuivat iltaa meillä ja lähtivät toisaalle jatkamaan, mukavaa oli itsekin nähdä porukkaa pitkästä aikaa ja vaihdella kuulumisia, vaikka selvinpäin olenkin.
Ei se juominen minua häiritse. Ehkä jos sitä alkaisi useammin tapahtumaan ja alkaisi haittaamaan normaalia elämää, asia voisi olla eri. Nykytilanteessa en tunne tarvetta puuttua miehen alkoholinkäyttöön.
Jos toinen juo paljon niin varmasti tulee riitoja, mutta jos pysyy jotenkin tolkuissaan ja sitten kun parilla on lapsia, eui toinen käy baarissa säännöllisesti. Eli esim firman juhliin tai asiakastilaisuuksiin tai jonkin kerhon vuiosijuhliin pitää ilman muuta sen ei-raittiin päästä mutta joka viikko kavereiden kanssa kaljalle on liikaa. Saunaoluista kotona joson kyse vain 2-3 tölkkiö tuskin tulee riitaa.
Vain sellaisissa tapauksissa jos sillä toisella täysraittius on uskonnollisista tai muista vakaumukselisista syistä elämäntapa jota yrittää tyrkyttää sille toiselle, kannattaa harkita mennäkö ollenkaan naimisiin.
Pakko nostaa vanha ketju.
Meillä minä en tykkää juoda, mies taas senkin edestä joisi vaikka joka päivä. Onneksi ei kuitenkaan ota joka päivä, mutta esim. kesäisin saattaa tissutella monena päivänä viikossa ja hän ei tietyssä humalatilassa osaa/halua edes lopettaa. Sitten mulla palaa käämit, kun hän rupee toistamaan samoja kännilässytyksiään ja mököttää kuin pikku pentu kun ei pääse baariin. Voi jumalauta!! Sitten krapulassa ei kykene käyttämään koiraa tai toimimaan muutenkana yhtään mitenkään. Aamulla sitä ollaankin taas niin lempeetä, niin lempeetä.
Oon usein keskustellut sille tästä, tuntuu kuin kuuroille korville juttelis. Tuntuu, että ottaa jopa kahta kauheammin jos sanon aiheesta. Se on v*tun ärsyttävä kännissä.
En voi vaatia häneltä absolutismia. Vaikka hänen sanoin sellaista haluan. No ehkä haluaisinkin täysin raittiin miehen. En tuurijuoppoa.
Missä vaiheessa vedän rajan? Rakastan häntä suunnattomasti, mutta ei hän taida tuosta muuttua. Huoh.
Mä taas koen että tärkein edellytys parisuhteen onnistumiselle on yhteiset arvot. Voi onnistua toisilta, mutta mun on hyvin vaikea kunnioittaa ihmistä jolle alkoholin käyttäminen on yhtä kuin maidon juominen, eli se normalisoidaan. Mä päihdyn jo yhdestä alkoholiannoksesta, enkä pidä alkoholin mausta. En ole uskovainen tai edusta mitään aatetta, en vaan pidä alkoholista ja sen aiheuttamista lieveilmiöistä. Tiedän että tuskin tulen löytämään onnellista parisuhdetta, sillä absolutisteja tuntuu olevan lähinnä uskovaisissa tms.
Mä olen tavallinen, normaali ihminen joka ei nauti alkoholista. Ts. olen friikki, ainakin suomalaisittain ajateltuna. Enkä halua tehdä kompromissia tämän suhteen, vaikka muuten joustava olenkin. Tämä on vaan liian tärkeä asia minulle. :)