Oletkos epäonnistunut elämässäsi? Miksi?

Todellakin. Vertailen itseäni muihin.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos, mutta ei kannata olla. Toki ymmärrän itsekin että paljon on hyvin.

Nuorena olin nätti ja miehiä oli joka sormelle. Menin väärän ihmisen kanssa naimisiin. Alkoi vuosien piina joka tavallaan jatkuu vieläkin. Olen kaveripiirin ainoa sinkku. Muilla täydellistä ja onnellista. Ammatillisesti olen onnistunut ja lapsi on maailman rakkain..Muuten koen että olen pilannut kaikki mahdollisuudet ja nyt näen vain epäonnistuneen hylkiön joka taitaa olla aavistuksen masentunutkin juuri nyt

Ymmärrettävää jos harmittaa kaatuneet haaveet, mutta hylkiötä sinusta ei saa tekemälläkään. Kukaan täysissä järjissään oleva ei voi ajatella niin. Lisäksi olet vapaa kuin taivaan lintu mitä moni parisuhteessa oleva kadehtii varsinkin tuossa iässä totaalisen kyllästyneenä omaan perhe-elämäänsä mutta kykenemättömänä tekemään mitään ratkaisuja.

Olen liian arka, laiska, saamaton ja mukavuudenhaluinen. Minulla on terveysongelmia jotka haittaavat elämääni merkittävästi. Krooniset kivut estävät minua pysymästä hyvällä tuulella ja se karkottaa ihmiset tehokkaasti. Olin koulussa lahjakkaampi ja älykkäämpi kuin muut, mutta opettajat eivät tarttuneet siihen. Antoivat vain olla, kun minusta ei ollut harmia enkä tarvinnut opiskelussa apua. Sain olla näkemättä vaivaa minkään asian eteen ja se sai minut alisuoriutumaan myös muussa elämässä.

Kaikesta muusta olisin voinut nousta omalla motivaatiolla, mutta kivut tappavat lopulta vähäisetkin ponnisteluni paremmasta elämästä.

Ihan liian myöhään todettu adhd.

Kaikki koulut kesken, nyt ei enää ehdi suuria suunnitelmia tehdä edes.