Miksi teidän sohvalla ei saa hyppiä? Pienet lapset

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 12:12"]

Sama jatkaa: Voin rehellisesti sanoa että lapsemme ovat erittäin hyvin käyttäytyviä niin kylässä, ravintolassa, kaupassa, konsertissa jne. jne. Eivät todellakaan kiipeile, hypi, pompi, metelöi, juokse siellä missä se ei ole toivottavaa. Kylässä kysyvät aina luvan, oli kyse leikkimsestä tai kahvipöydässä tarjottavan ottamisesta, eivät rohmua, kiittävät, antavat aikuisten puhua keskeyttämättä jne. Lapsilla on rajat, niin kotona kuin kodin ulkopuolella, ja niistä pidetään kiinni. Kotona voi tehdä eri asioita kuin kodin ulkopuolella, kuten käydä itse vessassa ja huutaa pyyhkimään, juosta rinkiä, olla äänekäs hyppiä sohvalla silloin kuin siihen on lupa... Ei se että jotain asiaa saa tehdä luvan kanssa, tarkoita että sitä saisi kotonakaan tehdä aina ja olosuhteista riippumatta. Vieraat lapset eivät saa hyppiä meidänkään sohvalla tai mennä sängylle, eivätkä omat lapset tule leikkimään olohuoneeseen tai keittiöön silloin kun on aikuisia vieraita.

[/quote]

Kuulosta ihanan lapsimyönteiseltä teidän elämänne. Saavatko lapset poistua kuitenkin huoneestaan, jos teillä on aikuisia vieraita?

Miten ihanaa olikaan lapsena ihan luvan kanssa hypätä lipaston päältä vanhempien sänkyyn uudestaan ja uudestaan. Itselläni ei tulee mieleenkään että omat lapset omassa kodissamme olisivat jotenkin huonokäytöksisiä pomppiessaan sohvalla ja sängyllä. Tosin vanhin lapsi on jo 10-vuotias ja häneltä tämä riemu on kielletty koska on niin painava. Ymmärtää asian kyllä hyvin, keksii muuta tekemistä. Perheissä on eri sääntöjä, ei se että meillä ei kielletä jotain mitä teillä kielletään, tarkoita ettei meillä olisi lainkaan sääntöjä. Kaikilla meillä on eri arvot ja säännöt kasvatuksessa. Olen ihan varma, että monilla teillä jotka jeesustelette sohvalla pomppimisen olevan huonoa käytöstä, juodaan esim. mehua tai syödään eineksiä paljon enemmän kuin meillä. Ja se on teidän päätöksenne. Ja kun teidän lapsenne tulevat meille, haluavat he usein mehua. Mutta koska lapset ovat fiksumpia kuin monet täällä ajattelevat, ymmärtävät he kyllä että meillä ei mehua saa. Siis aikuiset opastavat ja ohjaavat lasten kaverit oman kotinsa säännöissä. Enkä kyllä osaa kuvitella (saati nähnyt) että omat lapseni ryntäisivät kylässä holtittomasti pomppimaan sängyssä ja rikkomaan tavaroita ja vielä roikkumaan sinne kattokruunuunkin niinkuin joka epäili. Kyllä me vanhemmat, jotka sallimme pomppimisen, osaamme ohjeistaa lapsiamme olemaan tekemättä niin kylässä. Tokihan sitten on näitä ADHD- ym neurologisesti pokkeavia lapsia, joihin ei kasvatus pure yhtä hyvin.

Lapsi loukkaa itsensä, holtiton hyppiminen voi aiheuttaa sen että lapsi sinkoutuu johonkin muuhun huonekaluun tai tipahtaa sohvalta.

Olen nähnyt kun tuttavan lapsi hyppp sohvalla ja kaatui pöydänkulmaan, otsassa iso haava joka tikattiin

Niitä ei ole valmistettu siihen tarkoitukseen ja lisäksi onnettomuusvaaran takia.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 12:32"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 11:36"]

 meillä on trampoliini tuota varten, missä on turvaverkko ympärillä.

 [/quote]

Missä kerrostalossa asuvien lapset saa pomppia? Ei missään?

[/quote]

no niitähän on metrin halkaisijallakin, voi ottaa sellaisen ihan omaan kotiin sisälle.

vaikka lapsen omaan huoneeseen.

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi lasten pitää päästä pomppimaan vanhempien sängylle. Pomppikoot omassaan! Kuulemma ei ole kivaa, kun sänky ei ole iso ja se menee sekaisin, kun siinä pomppii.

Miten tällaista edes pitää perustella? Siis aikuisille ihmisille? Sängyllä ja sohvalla ei vaan pompita. Oletteko itse lapsena pudonneet liian monta kertaa pää edellä sohvalta lattialle vai onko muuten vaan pää pehminnyt... Onko käsite 'käytöstavat' kuinkakin vieras? Entä se, että kotonakin voi käyttäytyä normaalisti eikä se ole mitään pingottamista tai jäykistelyä. Mutta eiköhän tätä ole ihan turha edes yrittää vääntää rautalangasta.

Meillä ei pompita eikä hypitä sängyissä ja sohvilla. Mutta pihan trampoliinilla, puissa ja kivillä saa kiipeillä ja hyppiä ja pomppia niin paljon kuin sielu sietää. Luulen jopa sen kehittävän tasapainoa ja koordinaatiota enemmän kuin sohvalla pomppiminen. Ainakin meillä on ketterät ja karkeamotorisesti hyvin kehittyneet lapset.

Mun veljen hampaat tuli huulen alapuolelta läpi, kun me juostiin sohvalla pienenä...

Omat lapset ei saa hyppiä sohvilla.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 12:31"]Huvittavia nämä kommentit, miten lapsesta tulee huonokäytöksinen muualla, jos häneltä on kielletty kotona sohvalla ja sängyllä pomppiminen.. Toki hyväkäytöksinen lapsi, jolle on kotona opetettu normaalit rajat, saattaa riehaantua kyläpaikassa jossa ihmetyksekseen huomaa, että hypitään sängyillä ja sohvilla. Hänen silmiinsähän se näyttää siltä, että täällä oudossa paikassa saa tehdä näköjään älyttömyyksiä, se on normaalia, kuulun paremmin joukkoon jos itsekin käyttäydyn kummallisesti.

Siis lapsihan kasvaessaan luonnostaan testaa kaiken mahdollisen (yleensä toistamiseen) ja vanhempien reaktioiden perusteella hänelle kehittyy tietoisuus siitä, mitä saa ja voi tehdä ja mitä ei. Ei se sohvalla pomppinen ole mikään sen erityisempi tai tärkeämpi osa lapsen normaalia kehitystä, että se pitäisi sallia. Kunhan vaan testaavat senkin, että voiko näin tehdä. Ihan kuin pöydälle kiipeäminen, eiköhän jokainen taapero senkin ole kokeillut (ja eiköhän jokainen vanhempi sen kiellä..). Tai sivujen repiminen kirjoista irti. Tai hiekan syöminen. Se että lapsi keksii tehdä jotakin ja tykkää tekemästään, jopa viihtyy pitkiä aikoja poissa aikuisen silmistä askareen parissa, ei tee touhusta yhtään sen parempaa, hyväksyttävämpää tai hyödyllisempää hänen kehityksensä kannalta, jos se noin yleensä ottaen ei ole suotavaa puuhaa. 

Mun mielestä on jotenkin mielenvikaista opettaa lasta myös kauheasti siihen, että muualla on toiset säännöt. Että kotona näin ja muualla noin. Mutta toki tämä selittää suomalaisten yleiset ongelmat käytöstavoissa, kun ei oikein tiedetä miten sitä nyt pitäisi olla, tiedetään että toisin kuin yleensä, mutta kun on metsässä kasvanut, niin vaikea muistaa ja soveltaa käytäntöön niitä "näin siiten pitää toimia ulkomaailmassa"-sääntöjä.

[/quote]

Ai. Pienikin lapsi ymmärtää, että mummolassa on erilaista kuin kotona kuin päiväkodissa. Minä taas väitän, että sinun metodillasi kasvaa ahdasmielisiä putkiaivoja. Ihan äitinsä kaltaisia...

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 12:32"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 11:36"]

 meillä on trampoliini tuota varten, missä on turvaverkko ympärillä.

 [/quote]

Missä kerrostalossa asuvien lapset saa pomppia? Ei missään?

[/quote]

Ei kerrostalossa ole kohteliasta antaa lasten pomppia sisällä muuallakaan kuin sohvalla tai sängyllä, koska siellä asuu muitakin ihmisiä. En mä itsekään esim. hyppää narua sisällä, koska voin vaan kuvitella mikä jytinä siitä kuuluisi alakertaan, kun yläkerran naapurin normaalit askeläänetkin kuuluvat meille.

Meillä on ainakin tässä pihassa ihan leikkikenttä, jossa voi pomppia vaikka keinusta tai hiekkalaatikon laidalta pehmeään hiekkaan, tuollaisia olen nähnyt melkein joka kerrostalon pihassa. Lähimetsässä voi pomppia kiveltä toiselle tai oksien yli. Talvella voi pomppia ja kiipeillä lumikasoissa. Tossa on lähellä urheilukenttäkin, jossa on melkein aina esim. korkeushyppypatja vapaana. Lapsena meillä oli pieni sisätrampoliini.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 13:23"]

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi lasten pitää päästä pomppimaan vanhempien sängylle. Pomppikoot omassaan! Kuulemma ei ole kivaa, kun sänky ei ole iso ja se menee sekaisin, kun siinä pomppii.

[/quote]

Meillä ainakin on aikuisilla joustinpatja ja lapsella puusälepohja + vaahtomuovi. Pommpimisominaisuuksissa on eroa kuin trampoliinissa ja kalliossa. Paitsi ettei jalka mene hypätessä kallion läpi, kuten ohuesta puurimasta.

Meillä ei sohvalla hypitä, koska sitä ei ole sitä varten suunniteltu, eikä se pitkän päälle kestä jos sillä pompitaan. Sohva on tarkoitettu istumiseen ja/tai makoiluun. Pomppia voi sitten vaikka ulkona. Tämä asia menee useimmille lapsille kaaliin, kun asian selittää, mutta yhden kaverin tytöille (ja kaverille itselleen!) ei millään mennyt ymmärrykseen. Äiti tuli meille lapsineen, ja pyysi heti huolestuneena siirtämään pois olohuoneen pöydän, ison ja raskaan arkkupöydän, että lapsiin ei satu jos putoavat sohvalta hyppiessään... Oli viimeinen kerta kun heidät kutsuin.

Suomessa on niiiiiin kummallisia "sääntöjä" lastenkasvatuksessa. Sohvalla ei pompita koska se nyt ei vaan kuulu hyvää käytökseen. Aikuista ei saa keskeyttää (kukaan ei puhu siitä saako lasta keskeyttää tai miten epäkohteliasta on olla seurassa puhumatta mitään). Tuloksena huonokäytöksisiä tuppisuita, jotka ei tervehdi, haistattelee opettajille ja sotkee kaupungilla.

Onneksi omat lapseni on kasvaneet muualla kuin Suomessa. Hyväkäytöksisiä, puheliaita, kohteliaita ja muut ihmiset huomioivia. Ja apua... saivat pienenä pomppia sohvalla!

Meillä ei hypitä enää sängyillä eikä sohvilla, yksi pomppimisleikeissä murtunut jalka riittää..

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 11:02"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 10:58"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 10:54"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 10:45"]

meidän vanhempien sängyssä ovat saaneet pomppia omat ja vieraat. Sohvalla EI, koska oman lapsen silmäkulmaa jo kerran liimattiin, kun hän löi sen sohvapöytään... vaan kovapäisenä ei siitä paljon oppinut, ja kun silmä välttää niin...

Vaan pienet ne on ilot elämässä ja ilo on löydettävä sieltä mistä sen saa... sen takia "kurittomat muksut" on musta ihan kivoja, heillä on elämänilo tallella ;) (silti komennan, sehän on osa iloa)

[/quote]

Joo, tätähän ei sais sanoa, mutta minustakin sohvalla pomppivat, villit ja iloisesti kihertävät kurittomat ipanat ovat elämän isoja iloja. :)  Meillä ei saa olla ilkeä eikä vahingoittaa toista, mut muuten saa olla ihan luvan kanssa rasavilli.

[/quote]

Ja minun elämäni isoja iloja on ilmoittaa sohvalla pomppiville lapsille jo ensimmäisestä pompusta, että tämä vierailu päättyi tähän, kiva kun kävitte. Oli kyseessä sitten lasten kaverit tai kokonainen perhe, päättyy se vierailu siihen, välittömästi. Jos ei omilla vanhemmilla ole tilannetajua sen verran, että kieltää kyläpaikan huonekalujen tuhoamisen, niin sitten sen kiellän minä.

[/quote]

No hei jos löysäisit vähän pipoa, sinä Järjestyksen Ystävä. Tuskin kukaan sinne SUN sohvalle tulee pomppimaan. Jokainen määrää omassa kodissaan, ja jos joku haluaa, että omat lapset saavat pomppia omassa kodissaan omalla sohvallaan, niin siihen ei oikeastaan ole kenelläkään mitään sanomista.

[/quote]

Lastensuojeluviranomaisilla on sanomista. Tuo on todella turvatonta touhua ja yksi kerta kun se sielä tippuu niin voi olla henki pois. 

Siihen on syy miksi jopa trampoliinissa on paljon sääntöjä ja sen käyttöä pitää harjoitella. Se on sentään pomppimiseen suunniteltu ja sitä pidetään ulkona tai tilassa missä on paljon tilaa. 

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 11:23"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 11:16"]

Meillä ei saa hyppiä sängyllä tai sohvalla, koska on paikkoja joissa on sopivaa pomppia ja paikkoja joissa ei. Mielestäni sängyllä ja sohvalla ei kuulu yleisesti ottaen hyppiä kuten ei seistä pöydällä tai roikkua kattolampussa. Ja yritän olla johdonmukainen kasvatuksessa. Kodin ei tarvitse olla mikään sirkus. On lapsille kehittävämpää ja mielikuvitusta (ja sitä koordinaatiota) herättävämpää keksiä vaihtoehtoisia pomppimispaikkoja ja -tapoja. Niitähän löytyy (tai ei löydy, jos tarjolla on aina se helpoin).

Ei meillä 1-vuotiaskaan saa lyödä tai heittää äitiään kiukuspäissään leluilla (vaikka se ei vielä satu tai riko mitään noin pienen tekemänä), koska se ei ole toivottavaa esim. teini-iässäkään.

Miten te sängyllä ja sohvalla hyppimisen sallivat ilmoitatte esikoiselle sitten, kun hänen ei enää ole suotavaa hyppiäkään. "Voi kuule Isabella, kun susta on nyt tullut niin painava, että sä et enää saa hyppiä tässä, vaikka noi pienemmät pomppivatkin. Sua tää sänky ei enää kestä". Tai "Nyt Eemil sä olet jo 10-vuotias ja ei enää ookaan ihan okei, että hypit sohvilla ja sohvapöydillä, että lopetas se nyt tähän, katselet sitten vaan kun pikkuveli pomppii."

Mahtaako teidän lapset edes tietää, ettei niin yleensä tehdä? Aika monet lapsivieraat tulevat kuin hyeenalauma kylään, eivät juuri tervehdi tai puhua pukahda, mutta suuntaavat oikopäätä sohvalle kiipeilemään ja seisomaan, hyppimään sohvalta toiselle tai pomppimaan mun ja mieheni sänkyyn. On se vähän jälkeenjäänyttä touhua, jos emännän pitää eskari-ikäisellekin vierailijalle rautalangasta vääntää, että meidän sängyssä ei pompita. Omat lapsetkin katsovat makuuhuoneen ovella huuli pyöreinä, että mitä hemmettiä toi tekee, ja vielä kylässä.

[/quote]

Niin, siis totta kai sille lapselle kerrotaan mikä on hänelle ikänsä ja kokonsa puolesta sopivaa toimintaa. Tuolla logiikalla en voisi koskaan edes esimerkiksi ottaa lasta syliin, koska en sitten kuitenkaan jaksaisi häntä enää 16-vuotiaana kanniskella.

Eihän lapset ole tyhmiä. Jokainen lapsi tietää, että kotona ja kylässä on eri säännöt. Kun meille tulee lapsia, kerron mitkä säännöt meillä on. Sellainen on ihan omituista, että aikuinen seuraa tuppisuuna sieluun sattuen kuinka lapset käyttäytyvät hänen mielestään väärin hänen kotonaan, mutta sitten ei saada suuta auki ja ohjeisteta lapsia. En mä jaksa edes uskoa että tällaisia aikuisia on olemassa.

[/quote]

Kukaan ei voi määrätä toisen lapsia. Siksi sellaisia ihmisiä ei kylään kutsuta

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 11:36"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 10:54"]

Sohvalla ei saa pomppia, koska minä istun siinä. Toisaalta minä en istu trampoliinilla, koska siellä pompitaan. Kaikelle tekemiselle on aikansa ja paikkansa, osa kasvatusta on opettaa lapselle, mikä sopii missäkin ja millloin.

Olen ollut hautajaisissa, joissa 5v halusi arkun päälle pomppimaan, koska "se on hauskaa". Silloin tajusin, että jos lapselle ei ole kukaan koskaan kertonut, mitä saa tehdä ja missä, niin kokeilunhaluisena hän hyppää riemusta hihkuen vaikka hautaan perään. "Ilo on löydetävä sieltä, mistä sen saa" on toki hieno ajatus, mutta lapsenkaan ilo ei saa loukata (fyysisesti tai henkisesti) muita.

[/quote]

järjetön vertaus oman kodin sohva vs. hautajaiset. Vaikka "kurittomat tenavat" omalla kotisohvallani ovat minulle iloinen asia, en ikimaailmassa antaisi lapsieni loukata kenenkään hautajaisia. Iloisesti rasavilli vs. käytöstavaton nulikka on kyllä kaksi eri asiaa. mutta jos haluaa sekoittaa puurot ja vellit tahallaan, niin siitä vaan... 

[/quote]

Lapsi toimii samalla tavalla joka paikassa. Se ei ymmärrä niiden eroa. Ihminen on yleensäkkin sellainen olento että kun se oppii jotkut tavat niin se toimii niiden mukaan vaikka tietäisi ne vääriksi ja huonoiksi

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 11:40"]

Ennen kielsin paljon, mutta lapsi käy nyt toimintaterapiassa, kun motoriikka on vähän haparoivaa, joten enää en kiellä vaan kannustan. Koska motoriikka on vähän kehnoa vielä, täytyy turvallisuudesta kuitenkin pitää kiinni. Meillä saa sohvalta hypätä alas, mutta ei pomppia sohvan päällä. Sohva on aika kapea, joten pelkään että siitä putoaa, kun holtittomana pomppii. Sohva on myös melkein lattiaan saakka ulottuvan ikkunan edessä, joten ei kiva ajatus, että pomppija rysähtää vasten ikkunaa. Sen sohvan leveältä käsinojalta saa loikkia alas, mikä on tällä hetkellä suurinta huvia. 4-vuotias haluaa opetella temppuja ja kehonhallintaa, ja se sallittakoon, hyvä kun on vihdoin innostunut. Meillä ei ole trampoliinia ja usein olemme kotona vauvan kanssa, joten en halua rajoittaa isompaa lasta liikaa ja harmittaa, jos olen itse peloissani rajoittanut liikaa ja kömpelyys johtuu osittain siitä. :(

Sääntöjäkin on: ei saa hypätä joka paikasta vaan vain tietyistä paikoista eikä koskaan, jos vauva on lattialla tai kissa alla ;) Äidin ja isin jenkkisängyssä saa hyppiä ennen petaamista seinän puolella (ettei putoa ja lyö päätä patteriin, kuten kerran kävi) mutta ei silloin jos vauva on sängyllä tai sänky pedattu. Lapsen omassa sängyssä ei saa hyppiä, kun välipohja räsähtelee siitä uhkaavasti.

Kuulostaa ehkä monimutkaisilta ohjeilta, mutta ei lapsella ole mitään vaikeuksia muistaa näitä. Joskus kysyy toiveikkaana, että saako tästä hypätä (vaikka pianojakkara), johon vastaan vaan että ei siitä, se kaatuu herkästi tms. Sama juttu kylässä - joissain paikoissa saa pomppia ja joissain ei. Sen mukaan mennään. Itse kiellän, jos meno muuttuu liian hurjaksi. Tilannetaju kertoo kyllä, että tiptop-kotien valkoisilla sohvilla ei tosiaan hypitä tai nosteta edes jalkoja sohvalle, mutta suurperheen tahmaisella kirppissohvalla ei ole niin nokonuukaa.

Joskus leikkipuistoissakin näkee, kun vanhemmat karjuvat pää punaisena, ettei leikkitelineissä saa kiipeillä ja tasapainoilla. Käsittämätöntä!

[/quote]

Jos leikkiteline ei ole siihen tarkoitettu niin sitten siinä ei keikuta. Liukumäki on liukumista varten. Keinu on keinumista varten. Keinussakin pitää istua kunnolla.

Parasta olisi että jos tapaturma on itse aiheutettu niin julkinen terveydenhuolto ei sitä hoida. 

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 10:34"]Meillä SAA hyppiä sekä sohvalla että sängyllä. Omat ja vieraat lapset. Meillä on kallis ja laadukas sänky. En tiedä ketään jonka sohva ois räjähtäny kappaleiks siks että joku 2v hyppii siinä. Sen sijaan se tekee hyvää lapsen koordinaation kehitykselle ym. 

Olen ihmetellyt samaa, arvelen sen johtuvan siitä että suomalaiset rakastaa sääntöjä ja kieltäja ja mitä paremmat vanhemmat sitä enemmän sääntöjä lapsilla.
[/quote]
No näin lapsettomana voin sanoa heti yhden syyn. Kummityttö 5v vietiin jumalatonta kyytiä lanssilla kesällä kun hyppi sohvalla ja kuinkas sieltä muuten alas olis tultu ku pää edellä sohvapöydän kulmaan. Meille jos joku lapsen kanssa tulee, on varma ettei sohvalla tai sängyssä hypitä.