Miksi teidän sohvalla ei saa hyppiä? Pienet lapset

Mun nelivuotias painaa jo lähes 30 kg. Mikään sohva ei sen hyppimistä kestäisi pitkään. Ei onneksi hypi kuin ulkona, saattaapa vaikka johtua siitä, että on kielletty.

Muistan kyllä itse, että on yksinkertaisesti lapsia, jotka rikkovat kaiken (ja saavat siitä ilmeisesti jotain tyydytystä). Etenkin jos sitä ei itsellä kotona ole, on se hajotettava muualla. Näistä tulee niitä yhteiskunnan tukipilareita sitten kai.

Mä en näe yhtään syytä, miksi juuri sohvalla tai sängyllä pitäisi saada pomppia.

Normaalia sohvaa tai sänkyä ei ole kumpaakaan suunniteltu kestämään pomppimista. Ostin ne ennenkuin oli lapsista tietoakaan, ei käynyt mielessä maksaa erikseen pompunkestävyydestä, en ole ylipainoinen niin en tarvitse muistakaan syistä mitään elefantinkestäviä huonekaluja (jotka varmasti olisivat todella paljon kalliimpia sekä muutossa todella epäkäteviä - sitäpaitsi tykkään nykyisestä sohvasta ja sängystä eikä uusia yhtä kivoja olisi varmasti ihan helppo löytää).

Suurin syy mulla on se, että pilalle pompittu sohva tai sänky ovat molemmat käytännössä korjauskelvotonta kaatopaikkajätettä, jota kukaan ei varmasti halua itselleen kun itse tahtoisin päästä niistä eroon. Lapset ovat pieniä aika vähän aikaa ja se aika, minkä he pomppimisesta nauttisivat on lopulta melko lyhyt. Mielestäni olisi ekologisesti ihan järjetöntä tuottaa lisäjätettä kaatopaikalle sohvan tai sängyn verran, kun tuon saman pienen huvin voisi tarjota lapsille antamalla heidän pomppia vaikka lattialla laitetulla vanhalla patjalla tai sitten ihan trampoliinilla (mummolassa sattuu olemaan) rikkomatta mitään.

Toisekseen, asumme kerrostalossa enkä ihan yleisen viihtyvyyden vuoksi halua millään muotoa rohkaista lapsia riehumaan sisällä, koska täällä äänieristys on surkea ja kaikki töminä ja kiljahtelu kuuluu todella häiritsevästi naapuriin. KUKAAN ei tykkää kuunnella sellaista päivästä toiseen. Rasavilli saa olla - mutta sillekin on aikansa ja paikkansa, mielummin tarjoan lapsille paljon mahdollisuuksia ulkoiluun ja ulkona riehumiseen. Nykyturvamääräysten mukaan rakennettu leikkipuisto on vähän turvallisempikin paikka riekkumiseen kuin meidän ahdas olkkari täynnä teräviä kulmia.

Koska se on vaarallista, siksi ei saa hyppiä.

Meillä ei hypitä sohvalla... kun lapseni oli pieni, alle 3v. kiipeili kyllä sohvalla, mutta hyppimiseen on eri paikat. Silloin ajatuksena oli, että putoaminen tekee kipeää.

Kun lapsi kasvoi ja koti oli pieni, en olisi jaksanut katsoa telkkaria työpäivän jälkeen ja hätistellä samalla sohvalla hyppivää lasta... kun oli 2 hengen sohva.

Pomppimiseen löytyy kyllä muita paikkoja, trampoliini, laiturilta veteen, heinäkasa jne. Meillä ollaan sisällä rauhassa ja riekutaan ulkona. Tietty sisällä voi tehdä kärrynpyöriä yms. hallitusti.

Meillä ei saa hyppiä sängyllä tai sohvalla, koska on paikkoja joissa on sopivaa pomppia ja paikkoja joissa ei. Mielestäni sängyllä ja sohvalla ei kuulu yleisesti ottaen hyppiä kuten ei seistä pöydällä tai roikkua kattolampussa. Ja yritän olla johdonmukainen kasvatuksessa. Kodin ei tarvitse olla mikään sirkus. On lapsille kehittävämpää ja mielikuvitusta (ja sitä koordinaatiota) herättävämpää keksiä vaihtoehtoisia pomppimispaikkoja ja -tapoja. Niitähän löytyy (tai ei löydy, jos tarjolla on aina se helpoin).

Ei meillä 1-vuotiaskaan saa lyödä tai heittää äitiään kiukuspäissään leluilla (vaikka se ei vielä satu tai riko mitään noin pienen tekemänä), koska se ei ole toivottavaa esim. teini-iässäkään.

Miten te sängyllä ja sohvalla hyppimisen sallivat ilmoitatte esikoiselle sitten, kun hänen ei enää ole suotavaa hyppiäkään. "Voi kuule Isabella, kun susta on nyt tullut niin painava, että sä et enää saa hyppiä tässä, vaikka noi pienemmät pomppivatkin. Sua tää sänky ei enää kestä". Tai "Nyt Eemil sä olet jo 10-vuotias ja ei enää ookaan ihan okei, että hypit sohvilla ja sohvapöydillä, että lopetas se nyt tähän, katselet sitten vaan kun pikkuveli pomppii."

Mahtaako teidän lapset edes tietää, ettei niin yleensä tehdä? Aika monet lapsivieraat tulevat kuin hyeenalauma kylään, eivät juuri tervehdi tai puhua pukahda, mutta suuntaavat oikopäätä sohvalle kiipeilemään ja seisomaan, hyppimään sohvalta toiselle tai pomppimaan mun ja mieheni sänkyyn. On se vähän jälkeenjäänyttä touhua, jos emännän pitää eskari-ikäisellekin vierailijalle rautalangasta vääntää, että meidän sängyssä ei pompita. Omat lapsetkin katsovat makuuhuoneen ovella huuli pyöreinä, että mitä hemmettiä toi tekee, ja vielä kylässä.

7 viesti sai mut tajuamaan kyllä asiaa... eli se ei vain ole hyvä tapaista ja jotkut ihmiset siis haluavat että omassa kodissakin käyttäydytään hyvä tapaisesti.

Kiitos tästä tämä selvensi paljon!

Meillä ei asia ole näin mutta lapselleni olen kyllä opettanut et eri ihmisten kanssa on erilaiset säännöt ja ne lapsi kyllä ymmärtää.

ap

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 11:16"]

Meillä ei saa hyppiä sängyllä tai sohvalla, koska on paikkoja joissa on sopivaa pomppia ja paikkoja joissa ei. Mielestäni sängyllä ja sohvalla ei kuulu yleisesti ottaen hyppiä kuten ei seistä pöydällä tai roikkua kattolampussa. Ja yritän olla johdonmukainen kasvatuksessa. Kodin ei tarvitse olla mikään sirkus. On lapsille kehittävämpää ja mielikuvitusta (ja sitä koordinaatiota) herättävämpää keksiä vaihtoehtoisia pomppimispaikkoja ja -tapoja. Niitähän löytyy (tai ei löydy, jos tarjolla on aina se helpoin).

Ei meillä 1-vuotiaskaan saa lyödä tai heittää äitiään kiukuspäissään leluilla (vaikka se ei vielä satu tai riko mitään noin pienen tekemänä), koska se ei ole toivottavaa esim. teini-iässäkään.

Miten te sängyllä ja sohvalla hyppimisen sallivat ilmoitatte esikoiselle sitten, kun hänen ei enää ole suotavaa hyppiäkään. "Voi kuule Isabella, kun susta on nyt tullut niin painava, että sä et enää saa hyppiä tässä, vaikka noi pienemmät pomppivatkin. Sua tää sänky ei enää kestä". Tai "Nyt Eemil sä olet jo 10-vuotias ja ei enää ookaan ihan okei, että hypit sohvilla ja sohvapöydillä, että lopetas se nyt tähän, katselet sitten vaan kun pikkuveli pomppii."

Mahtaako teidän lapset edes tietää, ettei niin yleensä tehdä? Aika monet lapsivieraat tulevat kuin hyeenalauma kylään, eivät juuri tervehdi tai puhua pukahda, mutta suuntaavat oikopäätä sohvalle kiipeilemään ja seisomaan, hyppimään sohvalta toiselle tai pomppimaan mun ja mieheni sänkyyn. On se vähän jälkeenjäänyttä touhua, jos emännän pitää eskari-ikäisellekin vierailijalle rautalangasta vääntää, että meidän sängyssä ei pompita. Omat lapsetkin katsovat makuuhuoneen ovella huuli pyöreinä, että mitä hemmettiä toi tekee, ja vielä kylässä.

[/quote]

Niin, siis totta kai sille lapselle kerrotaan mikä on hänelle ikänsä ja kokonsa puolesta sopivaa toimintaa. Tuolla logiikalla en voisi koskaan edes esimerkiksi ottaa lasta syliin, koska en sitten kuitenkaan jaksaisi häntä enää 16-vuotiaana kanniskella.

Eihän lapset ole tyhmiä. Jokainen lapsi tietää, että kotona ja kylässä on eri säännöt. Kun meille tulee lapsia, kerron mitkä säännöt meillä on. Sellainen on ihan omituista, että aikuinen seuraa tuppisuuna sieluun sattuen kuinka lapset käyttäytyvät hänen mielestään väärin hänen kotonaan, mutta sitten ei saada suuta auki ja ohjeisteta lapsia. En mä jaksa edes uskoa että tällaisia aikuisia on olemassa.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 10:56"]

Sohvalla ei vaan pompita, kuuluu käytöstapoihin, joista pidän kiinni. Lapsemme ovat todella ketteriä, saavat mennä ulos pomppimaan jos haluavat riehua. Haluan kotiin rauhaa, en kestäis sitä sirkusta kotona jos kolme eloisaa lasta hyppisi sohvalla tai sängyllä. Sitäpaitsi meidän lapsille on parempi puhaltaa riehuntapeli poikki tarpeeksi ajoissa, kun se riistäytyy kuitenkin käsistä ja siinähän sitten jonotettais terkkariin ja siivottais taloa rikkoontuneista tavaroista. 

Kannustan liikkumaan, mutten meidän sohvalla.

[/quote]

Samat syyt. En pelkää, että sohva menee rikki, mutta jos kolme vilkasta ja rohkeaa lasta pomppii sohvalla niin ennenpitkää ollaan vaikeuksissa. Lisäksi kulmasohvan toinen pitkä sivu on ikkunan edessä, eli horjahdus voisi lennättää lapsen ikkunan läpi. 

Naapurissa on rauhalliset, ei-niin-liikunnalliset tytöt, jotka saavat hyppiä sohvalla, ja vanhemmat selvästi ihmettelevät kun meillä joudun (johdonmukaisuuden vuoksi) kieltämään heitä. Nämä tosiaan hyppivät pari pientä pomppua ja lopettavat, ja ymmärrän hyvin että kotonaan saavat tehdä sitä. Meidän lapset tekisivät tuota pikaa voltteja ja muita surmanhyppyjä, mikä kuuluu mielestäni ulkoleikkeihin tai liikuntasaliin.

Meillä saa hyppiä trampalla, nurmikolla, matolla tai lattialle levitetyillä patjoilla. Ei sohvalla, turvallisuuden ja koko perheen (ei vain lasten) mukavuuden vuoksi.

Ja tosiaan, minä joudun edelleen kieltämään jopa 9-vuotiaiden kavereiden hyppimisen sohvallamme. Ilmeisesti kotona ei kielletä.

Voi kuule, kyllä vaan on aika paljon niitä lapsia, jotka eivät todellakaan ymmärrä, että vaikka siellä kotona saa roikkua kattolampussa, pyyhkiä naamansa verhoihin, hyppiä sohvalla ja raaputtaa haarukalla ruokapöydän pintaan kuvioita, niin muualla se ei ole suotavaa. On toki varmaan kauhean kivaa olla sellainen pehmo-äiti, joka ei ikinä kiellä mitään ja kotona saa tehdä kaikkea hassunhauskaa ilman mitään rajoja. Kasvatustyönhän voi kätevästi ulkoistaa niille kyläpaikoille, joissa käydään :) Eli siellä emäntä saa kattaa pöytään kystäkyllä ja siinä samalla huolehtia, ettei sun lapses tuhoa kotia, muita lapsia ja itseään. Niinkö?

5-vuotiaalta on nyt ollut pakko alkaa kieltää, kun kallis sohva kärsii. Pikkusisko on vasta vauva, joten tuskin tulee konfliktia siitä, että hän saa myös aikanaan hyppiä. Mä olen pitänyt hyvänä, että lapset saavat hyppiä sohvalla ja sängyllä, mutta ymmärrän kyllä, että joskus se on pakko kieltää (esim pieni asunto, kömpelö lapsi). Ja tietty jos vanhemmat eivät vain pidä siitä niin sekin on ymmärrettävä syy, varmaan kaikki rajoittavat lapsia jotenkin ihan oman mukavuutensa takia. Mulla vaan toi pomppiminen ei mene oman mukavuusalueen ulkopuolelle, ehkä siksi, kun ontähän saakka ollut vain yksi lapsi.

Meillä ei sohvalla hypitä sen takia kun yksi ambulanssi keikka sai riittää. Lapsi pää edellä sohvapöydän kulmaan ja sairaalaan.

31 lisää,että poika ei todellakaan mene pomppimaan kylässä huonekalujen päälle, ymmärtää kyllä, että muualla voi olla eri säännöt.

Meillä ei myöskään hypitä sängyillä eikä sohvilla, ei omat eikä vieraat! Meillä neljän metrin sohva jossa irtotyynyt, majaa saa rakentaa jos laittaa tyynyt paikoilleen leikin jälkeen. Sängyt haluan taas pitää puhtaana, kuvottaa ajatuskin lapsista pyörimässä esim. Kesällä rapakintuilla puhtaissa lakanoissa. meillä ei myöskään loikoilla lakanoiden välissä päivävaatteet päällä, yökkärit on sitten eri asia, hyvin lapset(4kpl) sisäistäneet asian.

Salaa inhottaa yhden kaverin luona, aina sängyt petaamatta, lakanat rullalla ja porukka istuu ulkovaatteet päällä niillä, siihen vielä kaksi sängyssä nukkuvaa  koiraa ja kissa, joka saattaa paskoa vanhuuden höperöissään sänkyyn! ja lakanat vaihdetaan se kerta puoleen vuoteen, yäk!  Noh, kukanenkin tyylillään...

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 10:54"]

Sohvalla ei saa pomppia, koska minä istun siinä. Toisaalta minä en istu trampoliinilla, koska siellä pompitaan. Kaikelle tekemiselle on aikansa ja paikkansa, osa kasvatusta on opettaa lapselle, mikä sopii missäkin ja millloin.

Olen ollut hautajaisissa, joissa 5v halusi arkun päälle pomppimaan, koska "se on hauskaa". Silloin tajusin, että jos lapselle ei ole kukaan koskaan kertonut, mitä saa tehdä ja missä, niin kokeilunhaluisena hän hyppää riemusta hihkuen vaikka hautaan perään. "Ilo on löydetävä sieltä, mistä sen saa" on toki hieno ajatus, mutta lapsenkaan ilo ei saa loukata (fyysisesti tai henkisesti) muita.

[/quote]

järjetön vertaus oman kodin sohva vs. hautajaiset. Vaikka "kurittomat tenavat" omalla kotisohvallani ovat minulle iloinen asia, en ikimaailmassa antaisi lapsieni loukata kenenkään hautajaisia. Iloisesti rasavilli vs. käytöstavaton nulikka on kyllä kaksi eri asiaa. mutta jos haluaa sekoittaa puurot ja vellit tahallaan, niin siitä vaan... 

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 10:34"]

Meillä SAA hyppiä sekä sohvalla että sängyllä. Omat ja vieraat lapset. Meillä on kallis ja laadukas sänky. En tiedä ketään jonka sohva ois räjähtäny kappaleiks siks että joku 2v hyppii siinä. Sen sijaan se tekee hyvää lapsen koordinaation kehitykselle ym. 

Olen ihmetellyt samaa, arvelen sen johtuvan siitä että suomalaiset rakastaa sääntöjä ja kieltäja ja mitä paremmat vanhemmat sitä enemmän sääntöjä lapsilla.

[/quote]

meillä on trampoliini tuota varten, missä on turvaverkko ympärillä.

kyse ei ole sohvan hajoamisesta, vaan siitä että esim. 2 vuotias ei hallitse vielä kehoaan täysin ja voi loukkaantua pahastikkin pudotessaan.

siksi meillä ei hypitä sohvalla.

Sohvalla ei hypitä, koska se ei ole trampoliini. Ja sieltä todellakin hyppää helposti sivuun.

Meidän sängyllä saa hyppiä, jos sängyllä ei ole muita. Lähinnä siksi ettei meillä sitä trampoliinia ole, eikä tule ja hyppiminen on lapsesta kivaa. Eiköhän se lopu kun nyt jo alkaa pää osua vinokattoon... ipana 6v.

Ennen kielsin paljon, mutta lapsi käy nyt toimintaterapiassa, kun motoriikka on vähän haparoivaa, joten enää en kiellä vaan kannustan. Koska motoriikka on vähän kehnoa vielä, täytyy turvallisuudesta kuitenkin pitää kiinni. Meillä saa sohvalta hypätä alas, mutta ei pomppia sohvan päällä. Sohva on aika kapea, joten pelkään että siitä putoaa, kun holtittomana pomppii. Sohva on myös melkein lattiaan saakka ulottuvan ikkunan edessä, joten ei kiva ajatus, että pomppija rysähtää vasten ikkunaa. Sen sohvan leveältä käsinojalta saa loikkia alas, mikä on tällä hetkellä suurinta huvia. 4-vuotias haluaa opetella temppuja ja kehonhallintaa, ja se sallittakoon, hyvä kun on vihdoin innostunut. Meillä ei ole trampoliinia ja usein olemme kotona vauvan kanssa, joten en halua rajoittaa isompaa lasta liikaa ja harmittaa, jos olen itse peloissani rajoittanut liikaa ja kömpelyys johtuu osittain siitä. :(

Sääntöjäkin on: ei saa hypätä joka paikasta vaan vain tietyistä paikoista eikä koskaan, jos vauva on lattialla tai kissa alla ;) Äidin ja isin jenkkisängyssä saa hyppiä ennen petaamista seinän puolella (ettei putoa ja lyö päätä patteriin, kuten kerran kävi) mutta ei silloin jos vauva on sängyllä tai sänky pedattu. Lapsen omassa sängyssä ei saa hyppiä, kun välipohja räsähtelee siitä uhkaavasti.

Kuulostaa ehkä monimutkaisilta ohjeilta, mutta ei lapsella ole mitään vaikeuksia muistaa näitä. Joskus kysyy toiveikkaana, että saako tästä hypätä (vaikka pianojakkara), johon vastaan vaan että ei siitä, se kaatuu herkästi tms. Sama juttu kylässä - joissain paikoissa saa pomppia ja joissain ei. Sen mukaan mennään. Itse kiellän, jos meno muuttuu liian hurjaksi. Tilannetaju kertoo kyllä, että tiptop-kotien valkoisilla sohvilla ei tosiaan hypitä tai nosteta edes jalkoja sohvalle, mutta suurperheen tahmaisella kirppissohvalla ei ole niin nokonuukaa.

Joskus leikkipuistoissakin näkee, kun vanhemmat karjuvat pää punaisena, ettei leikkitelineissä saa kiipeillä ja tasapainoilla. Käsittämätöntä!

Meidän sohva maksoi 5000 e. Eli siinä ei hypitä.

Mutta vaikka se olisi 500 euron sohva, siinä ei siltikään hypittäisi.

Ei meillä hypitä sängyissäkään. Trampalla saa hyppiä ja ulkona mielin määrin.

Vähän sama kuin että ruokapöydässä ei kaiveta nenää. Pätee kotona, pkssa, koulussa, kylässä.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 10:54"]Sohvalla ei saa pomppia, koska minä istun siinä. Toisaalta minä en istu trampoliinilla, koska siellä pompitaan. Kaikelle tekemiselle on aikansa ja paikkansa, osa kasvatusta on opettaa lapselle, mikä sopii missäkin ja millloin.

Olen ollut hautajaisissa, joissa 5v halusi arkun päälle pomppimaan, koska "se on hauskaa". Silloin tajusin, että jos lapselle ei ole kukaan koskaan kertonut, mitä saa tehdä ja missä, niin kokeilunhaluisena hän hyppää riemusta hihkuen vaikka hautaan perään. "Ilo on löydetävä sieltä, mistä sen saa" on toki hieno ajatus, mutta lapsenkaan ilo ei saa loukata (fyysisesti tai henkisesti) muita.

[/quote]

Olen samaa mieltä. Kaikelle on paikkansa, ja lapselle pitää se opettaa. Se käy hyvin hautajaisissakin sanomalla lapselle, että hautajaiset ovat juhlallinen ja vakava tilaisuus, jossa kuunnellaan puheita paikoillaan, eikä leikitä. Sen vuoksi siellä ei hypitä eikä juoksennella ja puhutaankin hiljaa. Kas, ongelma on ratkaistu ja samalla lapselle opetetaan muutakin juhlakäyttäytymistä.

Joten on typerää ja mustavalkoista av-mammailua väittää, että jos jossain perheessä saa pomppia sohvalla ja sängyssä, "tottahan siellä saa sitten tehdä mitä vaan, eikä mitään kielletä...."

Meillä saa hyppiä, ja kumma kyllä mitään pientäkään haveria ei koskaan tapahtunut ( nyt lapset jo isoja koululaisia). Ehkä meillä on sitten kielletty jotain muuta sellaista, minä jossain toisaalla on sallittua. Perusfilosofiamme on ollut, että majoja saa rakennella, leikkejä levittää ja askarrella, sotkut siivotaan sitten yhdessä illalla. Koyi on kaikkien koti, ei mikään näyttelytila.

Lisäksi lapsille on pienestä pitäen opetettu, että muualla voi hyvin olla toisenlaiset säännöt, ja niitä pitää kunnioittaa. Hyvin ovat sen oppineet ja osaavat olla nätisti kylässä ja kysyä lupaa leikeilleen.

Siis onko joku tosissaan sänkyostoksilla pyytänyt myyjää esittelemään sänkyä, joka voi toimia myös trampoliinina?! Ja ihan mielenkiinnosta..mitä sänkyä teille on tähän tarkoitukseen tarjottu :D

Voi elämä. Onhan noita sänkyjä joka hintaluokkaan, mutta ei niitä kalliimpiakaan ole tehty pomppimista varten. Only in Finland.. Kuinka mahdottoman vaikeaa voi aikuisille ihmisille olla antaa lapsilleen jonkinlaista kasvatusta ja tapakasvatusta. Ja nää perustelut "kehittää koordinaatiota ja tasapainoa", "ne niin tykkää", "kuuluu lapsuuteen", "sehän on normaalia" - ootteko tosissanne? Sääliksi käy lapsianne ja kaikkia kyläpaikkoja, missä käytte. Opetatteko kuitenkin lasta syömään lusikalla tai haarukalla ja veitsellä?