Onko kaikkien elämässä vastoinkäymisiä?

Harvassa taitavat olla. Itse en ole tavannut tai edes kuullut yhdestäkään, mutta mä nyt olenkin aina wt.

Kyllä jokainen oman osansa saa. 

Eikö nykyaikainen termi olisi "haasteita?" Kaikesta selviää kun on tarpeeksi psykoottinen narsisti :)

Minusta tuntuu ettei veljeni vaimolla ole paljoa ongelmia elämässään ollut. Välillä sen huomaa pienistä kommenteista ja tietynlaisesta ymmärtämättömyydestä. Enpä viitsi hänelle murheitani selitellä. Tottakai harmittaa että jollakin on asiat aina niin helvetin hyvin (mitä nyt välillä sisarustensa kanssa kinastelee, mutta siinä se). Olisihan se hienoa, jos elämässä kaikki sujuisi aina suunnitelmien mukaan...

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 23:38"]

Onko joku, jonka lapsuudenperheessä tai nykyisessä suhteessa ei ole ollut mitää näistä:

- vakavia sairauksia

- ennenaikaisia kuolemia (alle 40v)

- väkivaltaa

- pettämistä

- alkoholismia tai päihteiden käyttöä

- mielenterveysongelmia

- avioeroa

[/quote]

ei ole ollut. Nainen 28 v.

Ei välttämättä. Pian viisikymppisen opiskelukaverini elämän suurimmat vastoinkäymiset ovat olleet flunssat ja vatsataudit joita hän onkin sitten tilittänyt suuren luokan tragedioina. Hänellä sentään vanhemmat tulevat hoitamaan ja auttamaan noiden sairauksien iskiessä. 

Toisaalta on kenties hyväkin että hän on säästynyt maailman koettelemuksilta. Hän kärsisi varmasti tavista enemmän ap:n luettelemissa vastoinkäymisissä.

Ei ole. Eikä lähisuvussakaan ole ollut muuta kuin muutama avioero, joista useimmat ovat sujuneet ihan ystävällisissä merkeissä. Kaikki ovat varmaankin osuneet yhteen yhtä rauhallisten sukujen kanssa.

Epäilen tietäväni yhden entisen koulukaverin, mutta emme ole niin läheisiä että tietäisin kaikesta mitä hänelle on elämässä tapahtunut, mutta lapsena hänellä tuntui olevan asiat hyvin, ja myös nykyään näyttää hänen elämänsä lähes täydelliseltä ulospäin. Mutta uskon kyllä että kenenkään elämä ei voi olla niin täydellistä miltä se ulkopuolisesta näyttää, ei ainakaan pitkään, elämä on vaan sellaista.

Kaikilla on ihan varmasti. Mutta sen voi ottaa voimakseenkin. Silloin sitä ei pidä taakkanaan.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 00:17"]

Minusta tuntuu ettei veljeni vaimolla ole paljoa ongelmia elämässään ollut. Välillä sen huomaa pienistä kommenteista ja tietynlaisesta ymmärtämättömyydestä. Enpä viitsi hänelle murheitani selitellä. Tottakai harmittaa että jollakin on asiat aina niin helvetin hyvin (mitä nyt välillä sisarustensa kanssa kinastelee, mutta siinä se). Olisihan se hienoa, jos elämässä kaikki sujuisi aina suunnitelmien mukaan...

[/quote]

Kuulostatpa kateelliselta ihmiseltä.

Ymmärrä, että sinulla on samat lähtökohdat menestyä kuin jollakulla muullakin. Oikeasti.

Mun lapsuudenperheessä tai nykyisessä parisuhteessa ei ole ollut mitään noista, mutta mun lapsella on kolme pitkäaikaissairautta. Lasketaanko ne? Tosin niihinkään ei se lapsi nykyhoidoilla kuole, joten ehkä ne ei ole vakavia, vaikkeivät koskaan paranekaan.

Vielä kolmikymppisenä en tiennyt tästäkään ongelmasta, vaikka osa sairauksista oli lapsella jo, niistä ei vaan tiedetty vielä. Nyt olen nelikymppinen. Vanhetessa sairauksien määrä tuleee varmaan lisääntymään myös parisuhteen sisällä, siis itsellä ja miehellä.

Olen kateellinen ( miksen saisi olla ) ihmisille jotka saavat hyvät lähtökohdat turvallisessa perheessä ja saavat kaiken elämässä ilman suuria tragedioita.

On ollut ja ihan liikaakin. Mm. Väkivaltainen parisuhde, ero, 2x vakava onnettomuus lähipiirissä ja vakava sairaus lähiomaisella, kuolema:( ja jne...

Tavallaan minulla on tosi hyvät lähtökohdat. On aivan ihana perhe, ihanat vanhemmat ja sisarukset, myös äitipuolia ja sisaruspuolia, nyt on jo omakin perhe, olen opiskelen ja käyn töissä. Minulla ei ole ollut vakavia sairauksia ja muutenkin asiat ihan hyvin.

Toisaalta elämässäni on tapahtunut enemmän kuin keskiverto tämän ikäisellä(s. 1990). Olen menettänyt läheisiäni, kolme isovanhempaa, läheiseni on ollut vakavasti sairas, siskoni on tehnyt itsemurhan ja olen menettänyt lapseni(3pv ikäisenä). Isämme on alkoholisti ja äiti oli naimisissa väkivaltaisen hullun kanssa, kun olin lapsi. Isä on eronnut kaksi kertaa ja seurustelukumppanit vaihtuneet, nyt kuitenkin vakituinen naisystävä. Ei sillä, että nuo kaikki olisi huonoja juttuja, nykyisen "äitipuolen" kanssa meillä on todella hyvät välit ja se on vähän kuin ekstavanhempi.

En usko että on mitään kohtaloa, että "jokainen saisi osansa". Toisille kertyy vaan enemmän paskaa niskaan kuin toisille, se on sattumaa, omien ja muiden valintojen, ja itsensä sattuman summaa. Eikä vastoinkäymisiä oikein voi vertaillakaan, yksillä on asiat niin ja toisilla näin. Ihmiset kokee asiat eri tavalla. Vaikea lähteä luetteloimaan, mikä on pahinta tai mikä ei. Se mikä on yhdelle karmeinta ikinä, voi olla toiselle paljon lievempi juttu.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 01:19"]

Olen kateellinen ( miksen saisi olla ) ihmisille jotka saavat hyvät lähtökohdat turvallisessa perheessä ja saavat kaiken elämässä ilman suuria tragedioita.

[/quote]

Niin no, on kateutta ja kateutta. Jos nyt vain herää pieni kateuden viuhaus kun näkee toisten runsaammat lähtökohdat, niin ok. Mutta sinä näytät tosiaan uskovan, että se tragediattomuus tekee ihmisestä paremmin pärjäävän, ja että se myös on pysyvä olotila.

Minun on ruksittava aloittajan listasta yhtä vaille joka kohta, mutta en koe että nuo erityisemmin heikentäisivät meidän ennustetta. Elämässä pärjääminen on ollut sen oppimista, miten nuo asiat sivuutetaan. Kukaan ei ole kyllä vielä kuollut, mutta minä näen sen paremminkin niin, että kun sitten alkaa rivit harveta, se tapahtuu tiheään. Mutta sitäkään en suostu jännittämään. Enkä suostu viuhahduksen lisäksi istumaan kusiaispesässä ja miettimään, miten hauskaa olisi olla joku muu. Ei minulla ole sellaiseen aikaa tai halua. Pelko ohjaa kiukuttelemaan turhanaikaisista, niin ei tarvitse miettiä niitä todellisia kysymyksiä. Päästä siitä irti.

Ja tosiaan, kärsimystä voi olla ihan pirusti, vaikka mikään aloittajan listalta ei osuisi. Ei se sieluntuska tuollaisia syitä tarvitse syntyäkseen.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 23:38"]

Onko joku, jonka lapsuudenperheessä tai nykyisessä suhteessa ei ole ollut mitää näistä:

- vakavia sairauksia

- ennenaikaisia kuolemia (alle 40v)

- väkivaltaa

- pettämistä

- alkoholismia tai päihteiden käyttöä

- mielenterveysongelmia

- avioeroa

[/quote]

Ei ole ollut mitään näistä. Outoa, etta sitä piti oikein miettiä. Kai sen nyt miettimättäkin muistaisi, jos suuria vastoinkäymisiä olisi ollut.

Elämä ei todellakaan jaa kaikille tasapuolisesti. Sen lisäksi ihmisillä on erilaiset valmiudet käsitellä asioita. Se mikä romahduttaa toisen, on toiselle vain hankala paikka, josta mennään yli.

Pinky Bala Hakunilan Hiirakkokujalta on vastoinkäyminen.

Ennemmin tai myöhemmin jokaisella on ainakin yksi vastoinkäyminen. Ei elämästä selviä hengissä. Veikkaan silti, että kaikilla on vastoinkäymisiä. Joillakin on enemmän voimavaroja selvitä niistä.

Porvoossa ei ole.

Itselle osui kaikki listan kohdista. Joskus harmittaa ja miettii että vähempikin olisi riittänyt, mutta aina sitä yrittää jotenkin porskuttaa eteenpäin. N29