Voiko kiusaaja tuntea empatiaa?

up

Voi. Itse olin teininä yhdessä vaiheessa kiusaaja, oltuani ala-asteella kiusattu. Luokalle tuli vielä surkeampi ujo nyhjäle kuin minä, ja minäpä jostain syystä päätin hankkia suosiota muilta kiusaamalla sitä. Tunsin empatiaa ja koulupäivien jälkeen kaduin kiusaamisiani.  Usein päätin lopettaa kiusaamisen, kun kadutti ja ahdisti niin paljon. Mutta seuraavana päivänä humalluin taas siitä, kun porukka kertyi mun ympärille vähän ihailevasti, odottaen saavasa hauskan shown kun kiusaan sitä uutta kiusattua. 

Katuu ehkä oman maineensa pilaamista.

Ei voi.

T. Kiusattu

Totta kai voi, poikkeuksena psykopaatit. Heitä on noin prosentti väestöstä. Häiriö on synnynnäinen, joten se voi näkyä jo lapsena. Harva kiusaaja kuitenkaan on psykopaatti. Empatiakyky voi olla kuitenkin lapsella ja nuorella heikko ja sitä pitää houkutella esiin. Sitä sanotaan kasvattamiseksi. Esimerkiksi fiktion lukeminen ja siitä aikuisen kanssa keskustelu on hyvä tapa lisätä empatiakykyä. Moni kiusaamisjuttu saadaan loppumaan, kun lapsi asiaa käsiteltäessä tajuaa tekonsa seuraukset toiselle. Ylipäänsä tunteista puhuminen lapsen kanssa on oleellisen tärkeää.

Jos lyöt minua huviksesti ja ilman mitään syytä kovaa nyrkilä kasvoihin ja minä satutan sinua sitten oikein kunnolla niin kumpi meistä on kiusaaja ja kumman pitäisi tuntea empatiaa?

Uskoisin että kiusaajakin voi tuntea empatiaa esim. omaa perheenjäsentään kohtaan. Jos kiusaaja perustaa perheen aikuisena, tunteeko hän lapsiaan tai puolisoaan kohtaan myötätuntoa, jos nämä vaikka sairastuvat? Luulisin että voi tuntea. En tiedä.

Turhaa on katumus kun paska on jo tuulettimessa.

Psykopaattisen ja sosiopaattisen käytöksen ero on, että psykopaattia ei oikeasti kiinnosta kukaan, mutta muille ilkeä sosiopaatti voi kuitenkin tuntea jotain esim kotiväkeään kohtaan.

Tässä ei nyt mainittu, onko kyse alakoululaisten nujakoinnista vai aikuisista. Sanoisin kuitenkin että ei voi.

Totta kai voi. Kiusaajalla, varsinkin sosiaalisesti lahjakkaalla sellaisella, on usein hyviä ystäviä, joiden kanssa hän tuntee empatiaa, läheisyyttä sekä yhteenkuuluvuutta.

Törkeästi kiusannut voi silti hokea muille, että pidetään huolta toisistamme. Oli yrjö päästä tuollaisesta kaksinaamaisuudesta.

Parhaiten empatiaa "oppii", kun on ite ollut alakynnessä, kokenut alamäkiä tai joutunut vastaamaan seurauksista. Ei tosin välttämättä koske kaikkia joilla mielenterveyshäiriöitä.

Noita seurauksiahan, kukaan ei joudu suomessa kärsimään. Koululaisilla ei ole näemmä vanhempia ja rehtori taputtaa kiusaajia hyvästä urotyöstä.

Vierailija kirjoitti:

Turhaa on katumus kun paska on jo tuulettimessa.

Juu mulla on esim ihan linja että kaikki poliisille suoraan ja ilmo ja ei sovittelua enää vaan maksamaan tuntuvasti ja oman maineen menetys vaan kerran lähtee toista mustaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Voi. Itse olin teininä yhdessä vaiheessa kiusaaja, oltuani ala-asteella kiusattu. Luokalle tuli vielä surkeampi ujo nyhjäle kuin minä, ja minäpä jostain syystä päätin hankkia suosiota muilta kiusaamalla sitä. Tunsin empatiaa ja koulupäivien jälkeen kaduin kiusaamisiani.  Usein päätin lopettaa kiusaamisen, kun kadutti ja ahdisti niin paljon. Mutta seuraavana päivänä humalluin taas siitä, kun porukka kertyi mun ympärille vähän ihailevasti, odottaen saavasa hauskan shown kun kiusaan sitä uutta kiusattua. 

Ehkä pyydät häneltä anteeksi. Mutta älä jää odottamaan vastausta. Kiusatun toipumisessa on iso osa sillä tiedolla että kiusaaja katuu. Vaikka ei sinusta ole siihen.

Valeystäviä korjaan

Vierailija kirjoitti:

Totta kai voi. Kiusaajalla, varsinkin sosiaalisesti lahjakkaalla sellaisella, on usein hyviä ystäviä, joiden kanssa hän tuntee empatiaa, läheisyyttä sekä yhteenkuuluvuutta.

Kiusaaja tuntee yhteenkuuluvuutta muiden kiusaajien kanssa. Ehkä jopa kiusaavat yhdessä.

Kiusaajalla vinoutunut käsitys oikeutuksesta puuttua tai voi jopa olettaa korjaavansa vääristymiä, sen vuoksi niin hankalaa, koska mieltää tekevänsä oikein, eikä silloin koeta empatiaa vaikka uhri näyttäisi kärsivän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi. Itse olin teininä yhdessä vaiheessa kiusaaja, oltuani ala-asteella kiusattu. Luokalle tuli vielä surkeampi ujo nyhjäle kuin minä, ja minäpä jostain syystä päätin hankkia suosiota muilta kiusaamalla sitä. Tunsin empatiaa ja koulupäivien jälkeen kaduin kiusaamisiani.  Usein päätin lopettaa kiusaamisen, kun kadutti ja ahdisti niin paljon. Mutta seuraavana päivänä humalluin taas siitä, kun porukka kertyi mun ympärille vähän ihailevasti, odottaen saavasa hauskan shown kun kiusaan sitä uutta kiusattua. 

Ehkä pyydät häneltä anteeksi. Mutta älä jää odottamaan vastausta. Kiusatun toipumisessa on iso osa sillä tiedolla että kiusaaja katuu. Vaikka ei sinusta ole siihen.

Pyysin jo silloin teininä anteeksi. Ja selitin tuon kuvion että olin itse ollut se luokan kiusattu, ja olin liian heikko ottamaan vaan vastaan osaani joten ohjasin kiusaamisen uuteen oppilaaseen. 

Lukiossa oltiin ihan hyvissä väleissä, erilaisia ryhmätöitä tehtiin välillä yhdessä ja yöelämässäkin käytiin yhdessä sitten kun oltiin sen ikäisiä että baariin päästiin.

(Minulta kiusaajat ei ole koskaan pyytäneet anteeksi, mutta toisaalta, he oli ala-asteikäisiä lapsia joten en nyt odotakaan, ollutta ja mennyttä se)

Kiusaaja voi tuntea empatiaa vain itseään kohtaan. Tämä "empatia kiusattua kohtaan, voi "herätä"" siinä vaiheessa kun sitä omaa lasta kiusataan, eli tullaan siinä vaiheessa pyytelemään anteeksi kiusatusta sen toivossa, että kun minä nyt teen tämän "hyvän teon", eli pyydän anteeksi siltä, Jorma kiusasin, niin varmasti myös sitten sitä minun lasta ei enää kiusata?!?

Kiusaaja on kipeä, tunymteeton, kylmä ja itsekäs ja täysin emoatiakyvytön koko elämänsä ajan

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajalla vinoutunut käsitys oikeutuksesta puuttua tai voi jopa olettaa korjaavansa vääristymiä, sen vuoksi niin hankalaa, koska mieltää tekevänsä oikein, eikä silloin koeta empatiaa vaikka uhri näyttäisi kärsivän. 

Psykopaatit ja sosiopaatit usein kuvittelevat, että se uhri "ansaitsee" ne uhkailut ja kiusaamisen sekä koston. Ja alkuperäinen syy voi olla joku todella minimaalinen kolhu sen "paatin" egoon, josta kosto on sitten monikymmenkertainen.