Käsittämätön uupumus, lihasheikkous ja ruokahalu kadonnut, kauanko kärvistellä ennen lääkäriinmenoa?
Mun voimat on ehtyneet ihan totaalisesti. Takana rankka vuosi töissä ja ihmissuhderintamalla. Olen tähän asti pystynyt harrastamaan liikuntaa ja nukkunut ja syönyt hyvin. Nyt sitten reilu viikko sitten iski päälle aivan loputon väsymys. Pienikin ponnistus, kuten kenkien pukeminen tuntuu liian raskaalta. Ruoka ei maistu. Koitan väkisin syödä. Nukun unilääkkeen avulla kuten ennenkin. Tai siis, voisin nukkua koko ajan. Ilman unilääkettä uni ei tule, enkä uskalla edes kokeilla tässä tilassa kauanko menisi että tulisi.
Tässä voi olla syynä vaan joku valtava stressin purkautuminen loman alettua. Mutta suoraan sanottuna pelottaa. Menee vaan pahemmaksi. Nyt tietysti päätäkin särkee koko ajan kun kroppa kangistuu tästä makoilemisen määrästä.
Jos tää on vaan stressireaktio, kauanko tää voi kestää? Milloin mun pitää mennä lääkäriin? Mitä muuta tää voi olla? Tuntuu että päällä on tonni betonia ja olen aivan toimintakyvytön sen alla. Kokeilin käydä kävelyllä, kiersin korttelin ja oli pakko palata kotiin ja lysähtää sänkyyn.
Missään kokeissa en ole pariin vuoteen käynyt, mut kaikki arvot ferritiini mukaan lukien olleet aina ok.
N44
Kommentit (40)
No miksi ihmeessä kärvistelisit yhtään enemmän? Huomenna soitto lääkärille ring ring.
Vierailija kirjoitti:
Minulla samankaltaista. Kahden nyt levätymmän ja pää tyhjänä -viikon jälkeen alkaa tuntua, että ehkä se tästä.
Ihminen on mielenkiintoinen kapistus. Niin kauan kuin on pakko, kestää, mutta kun ei ole pakko, romahtaa totaalisesti kerralla.
Sen tämä "loma" on nyt aiheuttanut, että vastaavaan en enää suostu. Töihin palattuani asioita pitää järkeistää tai irtisanoudun.
Hyvä kuulla että olet oivaltanut työstäsi tuon, pidä siitä kiinni. Ootko siis pystynyt kuitenkin liikkumaan? Mua huolettaa tämä, kun en jaksa oikeasti edes venytellä. Haluaisin, mutta olen kuin tahdoton hyytelö. Tuntuu että siihen tarvittaisiin yhtä suuri ponnistus kuin normaalisti 10km juoksulenkki tai maksimivoimatreeni salilla.
Mun elämä on ollut yksi iso soppa koko vuoden, yksi asia ilman toista olisi varmaan ollut ihan kestettävissä. Asia toisensa jälkeen on nyt selkiytynyt, eikä akuutteja tulipaloja enää ole.
Tuntuu että en vaan enää ikinä pääse tästä väsymyksestä ja pelottaa että sydän heittää lyömästä. Kohta en enää keksi mitään mitä voisin syödä ilman että oksennusta täytyy pidätellä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
No miksi ihmeessä kärvistelisit yhtään enemmän? Huomenna soitto lääkärille ring ring.
Kun oma ajattelu ei enää pelaa, ja tuntuu että en osaa arvioida onko tää vaan jotain täysin tavallista ja sitten vaan kuormitan terveydenhuoltoa turhaa.
Ap
Onko jollakin ollut tällaista ihan vaan stressin takia ja miten meni ohi ja kauanko kesti?
Ap
Eihän ole mitään outoa puristavaa tunnetta rinnassa TAI esim. katkokävelyä (jalkaan sattuu kävellessä, joudut siksi pysähtelemään) TAI hengenahdistusta? Minulla oli keuhkoveritulpassa vain tuo katkokävely oireena (ja väsymys) ja hengenlähtö oli lähellä. Perusverikokeet voisi ottaa. Todennäköisesti kroppa vain kaipaa nyt lepoa!
Pieni verenkuva, kilpirauhasarvot, sokerit - ne nyt ainakin voisi tutkia.
Alkoiko mainitsemasi olotila yhtä aikaa kun pääsit lomalle? Vai pikkuhiljaa jo ennen lomaa? Oletko laihtunut?
Vierailija kirjoitti:
Eihän ole mitään outoa puristavaa tunnetta rinnassa TAI esim. katkokävelyä (jalkaan sattuu kävellessä, joudut siksi pysähtelemään) TAI hengenahdistusta? Minulla oli keuhkoveritulpassa vain tuo katkokävely oireena (ja väsymys) ja hengenlähtö oli lähellä. Perusverikokeet voisi ottaa. Todennäköisesti kroppa vain kaipaa nyt lepoa!
Pieni verenkuva, kilpirauhasarvot, sokerit - ne nyt ainakin voisi tutkia.
Ei ole tuntemuksia rinnassa tai muutoksia kävelyssä, eikä ahdista henkeä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Alkoiko mainitsemasi olotila yhtä aikaa kun pääsit lomalle? Vai pikkuhiljaa jo ennen lomaa? Oletko laihtunut?
Viikko loman alun jälkeen ja parissa päivässä meni tähän. Olo huononee vaan. En ole laihtunut.
Ap
Ymmärrän.En jaksa minäkään mitään Minulle on tapahtunut viiden vuoden aikana monta hyvin ikävää asiaa. Vakava sairaus, yritys konkurssiin sen vuoksi, koti meni, mies lähti ja minä jäin yksin velkojen kanssa. En tosiaan jaksa tehdä mitään. Ei auta oikein mikään
Mulla ihan samaa ja kiloja vain tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi ihmeessä kärvistelisit yhtään enemmän? Huomenna soitto lääkärille ring ring.
Kun oma ajattelu ei enää pelaa, ja tuntuu että en osaa arvioida onko tää vaan jotain täysin tavallista ja sitten vaan kuormitan terveydenhuoltoa turhaa.
Ap
Joo, täysin tavalliseltahan tuo kuulostaa... 🙄
Jos siis ihan oikeasti olet huonossa kunnossa eli toimintakykysi on heikentynyt nopeasti huomattavan paljon, ota yhteys lääkäriin (+ne perusverikokeet, EKG). Jos tuntuu, että vain laiskottaa ja tavallaan jopa tekee mieli ottaa rennosti, voit odotella!
Mulla on sama, olen samanikäinen nainen. Totaalinen uupumus iski noin neljä vuotta sitten, eikä ole hellittänyt vieläkään. Liikunnallinen ja aktiivinen elämä muuttui täysin, kun kroppa ei vaan suostu jaksamaan. Lihakset menevät maitohapoille pienestäkin rasituksesta, hengästyn helposti, nukun loputtomasti, joudun välillä pysähtyä lepäämään alle kilometrin rauhallisella kävelylläkin. Mitään syytä ei ole löytynyt, on tutkittu sydän ja otettu laajat verikokeet useita kertoja. On käyty myös psykologin juttusilla kartoittamassa, voisiko kyseessä olla pääongelma, mutta sekään ei vaikuta oikein sopivan, kun motivaatiota olisi, mutta jaksamista ei. En tiedä, mistä tämä johtuu. Menisin sinuna kyllä heti lääkäriin.
Vierailija kirjoitti:
Jos siis ihan oikeasti olet huonossa kunnossa eli toimintakykysi on heikentynyt nopeasti huomattavan paljon, ota yhteys lääkäriin (+ne perusverikokeet, EKG). Jos tuntuu, että vain laiskottaa ja tavallaan jopa tekee mieli ottaa rennosti, voit odotella!
Ei laiskota vaan ottaa päähän kun haluaisin tehdä vaikka mitä, mutta en kykene mihinkään kun on täysin voimaton olo. Masentunut en ole.
Ap
Kuulostaa burnoutilta. Iskee pahemmin juurikin lomalla kun työntekopakko loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama, olen samanikäinen nainen. Totaalinen uupumus iski noin neljä vuotta sitten, eikä ole hellittänyt vieläkään. Liikunnallinen ja aktiivinen elämä muuttui täysin, kun kroppa ei vaan suostu jaksamaan. Lihakset menevät maitohapoille pienestäkin rasituksesta, hengästyn helposti, nukun loputtomasti, joudun välillä pysähtyä lepäämään alle kilometrin rauhallisella kävelylläkin. Mitään syytä ei ole löytynyt, on tutkittu sydän ja otettu laajat verikokeet useita kertoja. On käyty myös psykologin juttusilla kartoittamassa, voisiko kyseessä olla pääongelma, mutta sekään ei vaikuta oikein sopivan, kun motivaatiota olisi, mutta jaksamista ei. En tiedä, mistä tämä johtuu. Menisin sinuna kyllä heti lääkäriin.
Voi kamala!! 😟 Kuulostaa aivan samalta! Oletko pystynyt käymään töissä kuitenkin? Jos tämä ei helpota niin mä en todellakaan pysty töihin kun loma loppuu...!
Ap
Terveyskeskukseen voi soittaa ja kysyä sieltä mitä mieltä ammattilaisina ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama, olen samanikäinen nainen. Totaalinen uupumus iski noin neljä vuotta sitten, eikä ole hellittänyt vieläkään. Liikunnallinen ja aktiivinen elämä muuttui täysin, kun kroppa ei vaan suostu jaksamaan. Lihakset menevät maitohapoille pienestäkin rasituksesta, hengästyn helposti, nukun loputtomasti, joudun välillä pysähtyä lepäämään alle kilometrin rauhallisella kävelylläkin. Mitään syytä ei ole löytynyt, on tutkittu sydän ja otettu laajat verikokeet useita kertoja. On käyty myös psykologin juttusilla kartoittamassa, voisiko kyseessä olla pääongelma, mutta sekään ei vaikuta oikein sopivan, kun motivaatiota olisi, mutta jaksamista ei. En tiedä, mistä tämä johtuu. Menisin sinuna kyllä heti lääkäriin.
Voi kamala!! 😟 Kuulostaa aivan samalta! Oletko pystynyt käymään töissä kuitenkin? Jos tämä ei helpota niin mä en todellakaan pysty töihin kun lo
En pystynyt enää käymään töissä, yritin noin vuoden ajan kuitenkin. Sanoin itseni irti kolme vuotta sitten ja lähdin nyt alkuvuodesta etäopiskelemaan uudelle alalle. Etänä voin tehdä omaan tahtiin eikä tarvitse liikkua kampukselle. En missään nimessä ole työkykyinen, mutta pakko on jotain yrittää kuitenkin tehdä. En voi vaan maata ja odottaa, paraneeko tämä tämä olotila koskaan.
Minulla samankaltaista. Kahden nyt levätymmän ja pää tyhjänä -viikon jälkeen alkaa tuntua, että ehkä se tästä.
Ihminen on mielenkiintoinen kapistus. Niin kauan kuin on pakko, kestää, mutta kun ei ole pakko, romahtaa totaalisesti kerralla.
Sen tämä "loma" on nyt aiheuttanut, että vastaavaan en enää suostu. Töihin palattuani asioita pitää järkeistää tai irtisanoudun.