Lue keskustelun säännöt.
Se oikea, jota ei voi saada
03.04.2014 |
Onko sulle koskaan käynyt niin, että olet tavannut miehen tai naisen, josta vaan tiedät, että kuulutte yhteen, mutta et voi saada häntä, tai et voi edes ääneen puhua asiasta? On vain järjetöntä sähköä ja pitkiä syviä katseita. Miten olet selvinnyt siitä?
Kommentit (50)
Ajatus siitä, että ei voi saada sitä Oikeaa on kätevä itsesuojelumekanismi. Ei tarvitse altistaa itseään aidoille tunteille eli toisin sanoen myös mahdolliselle aidolle aydänsurulle, kun pitää vain kiinni jostain saavuttamattomasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On helpompi olla parisuhteessa se, joka rakastaa vähemmän. Joten vaikka kurja ajatus, tulet onnellisemmaksi jonkun toisen kanssa. Sen oikean kanssa elämä olisi ihanaa mutta myös tuskallista
No minusta sellaiset värinät ja vibat ja ties mitä on jotain muuta kuin se oikea. Mulla on ollut kaksi sellaista miestä elämässä, joiden kanssa on vähän niinku seurusteltu nuorempina 20-30v, koska seksuaalinen vetovoima oli niin suuri molemmin puolin, mutta koko ajan tiedettiin, ettei olla toisillemme "se oikea", koska tulevaisuuden suunnitelmat oli niin erilaiset. Itse asiassa tapailin molempia pitkään samanaikaisestikin, ihan avoimesti. Nykyiset puolisomme tietävät yhteisestä menneisyydestämme sen verran, että "oli meillä jotain säätöä opiskeluaikana".
Lisäksi mulla on ollut yksi mies tuossa 30v kieppeillä, jonka kanssa ei koskaan menty suutelemista pitemmälle, koska molemmat seurusteltiin tahoillamme. Usein kuitenkin päädyttiin pussailemaan ja viestiteltiin toisillemme, mutta koska sekin oli pelkkää seksuaalista vetovoimaa niin ei ikinä päädytty mihinkään. Sovittiin vaan, että kokeillaan sitten kun ollaan molemmat samoihin aikoihin vapaina. Jutusta on 10v mut jos eroaisin, voisin vieläkin kysyä tuolta mieheltä, että miten ois?
Sitten mulla oli yks kaukorakkaus, josta pääsin yli vasta naimisiin mennessäni, mutta näin tuosta miehestä viime yönä unta ja tajusin, että meidän romanssista on aikaa jo 17 vuotta (ja viimeisestä tapaamisesta 15 vuotta)! Hän asuu toisella puolella maapalloa ja on naimisissa siellä.
[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 22:50"]
[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 22:16"]
Välimatka mikään este ole jos molemmat ovat samalla "taajuudella" oletko varma että tämä toinen osapuoli tuntee samoin sinua kohtaan?
[/quote]
600 km alkaa olemaan jo riittävä este kun on lapsia, joiden hyvinvointia on ajateltava ensin. Kummallakin. Ja molemmilla työt omilla paikkakunnillaan. Ja kyllä, molemminpuolisista tunteista olen varma.
Ehkä ensi elämässä tai sitten tässä, mutta myöhemmin. Kun kummankin lapset ovat jo riittävän vanhoja. Jos niin on tarkoitettu, niin käy.
[/quote]
Mun mielestä 600km ei ole matka eikä mikään. 6000km vois alkaa olla pieni este.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 09:48"]
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 09:41"]
Se Oikea ei ole ihminen, jota ei voi saada. Se Oikea katsos haluaisi olla kanssasi, koska sinäkin olisit hänelle se Oikea. Se Oikea ei jätä.
[/quote]
Eihän tuo täysin ole jättänytkään kun on vieläkin elämässä mukana. Mulla oli silloin jo valmiita lapsia eikä hän uskonut kykenevänsä isäksi vielä siinä vaiheessa. Minä kyllä olisin ollut se oikea hänelle. Katuu päätöstään yhä
21
[/quote]
Sinun sielunkumppanisi ei siis halunnut olla kanssasi, koska sinulla on lapsia? Sinä olet omassa päässäsi tehnyt hänestä sen oikean. Mikäli sattuisit tapaamaan sinulle täysin sopivan miehen et edes osaisi olla avoin sille ajatukselle, koska olet jo päättänyt kenen kanssa sinun oikeasti pitäisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä oli tuo tunne jokunen vuosi sitten, mutta sitten sain Hänet. Lälläslää :)
No ei vais, olen joskus nuorempana kokenut kans tuollaisia suuria tunteita, mutta niiden kohde kuoli yllättäen joten oli vähän niinku pakko päästää irti. Luulin tämän olleen se sielunkumppani kunnes tapasin tämän jonka kanssa olen nyt. Hän on Se The One for me <3 kaikki edelliset tunnekuohujen kohteet tuntuvat merkityksettömiltä nyt. Olkoonkin että suhteen eteen pitää tehdä töitä, ei se automaattisesti ole sitä I love youuuu hanipööö.
Mut asiaan palatakseni, niin tuntuu että eräs tuttu tuntee miestäni kohtaan juurikin näin, että mieheni on se hänen "oikea jota ei voi saada". Käytöksestä olen sen huomannut, mutta en voi kertoa enempiä ettei kukaan tunnista. Käy vain sääliksi häntä, sillä mieheni ei tunne samoin häntä (vaan minua ;D) kohtaan. Aluksi tietty olin sairaan mustis ja näin mutta eipä mulla Pitäisi olla mitään pelättävää :)
Kiinnostavimmat 2-3 ovat olleet saavuttamattomia. Eivät hekään virheettömiä tietenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 09:57"]
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 09:48"]
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 09:41"]
Se Oikea ei ole ihminen, jota ei voi saada. Se Oikea katsos haluaisi olla kanssasi, koska sinäkin olisit hänelle se Oikea. Se Oikea ei jätä.
[/quote]
Eihän tuo täysin ole jättänytkään kun on vieläkin elämässä mukana. Mulla oli silloin jo valmiita lapsia eikä hän uskonut kykenevänsä isäksi vielä siinä vaiheessa. Minä kyllä olisin ollut se oikea hänelle. Katuu päätöstään yhä
21
[/quote]
Sinun sielunkumppanisi ei siis halunnut olla kanssasi, koska sinulla on lapsia? Sinä olet omassa päässäsi tehnyt hänestä sen oikean. Mikäli sattuisit tapaamaan sinulle täysin sopivan miehen et edes osaisi olla avoin sille ajatukselle, koska olet jo päättänyt kenen kanssa sinun oikeasti pitäisi olla.
[/quote]
Olen naimisissa miehen kanssa jonka kanssa olen hyvin onnellinen ja jolle nuo lapset ei olleet ongelma. Silti suhteemme on täysin erilainen ja perustuu eri asioille kuin tuo aiempi.
No kyllä. Enkä ole selvinnyt ja tuskin tulen selviämäänkään. On ensin kuin balsamia ja sitten suolaa suoraan haavoihin aina kun näen häntä (työn merkeissä pakko nähdä silloin tällöin). Hän on lisäksi välillä hyvin ilkeä, puhuu mitä ja miten sattuu ja onnistuu rikkomaan minut aina uudelleen ja uudelleen. Silti, v*ttu silti en saa häntä mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 14:52"]
No kyllä. Enkä ole selvinnyt ja tuskin tulen selviämäänkään. On ensin kuin balsamia ja sitten suolaa suoraan haavoihin aina kun näen häntä (työn merkeissä pakko nähdä silloin tällöin). Hän on lisäksi välillä hyvin ilkeä, puhuu mitä ja miten sattuu ja onnistuu rikkomaan minut aina uudelleen ja uudelleen. Silti, v*ttu silti en saa häntä mielestäni.
[/quote]
Ja tämä tyyppi olisi sinun mielestäsi "se oikea" sinulle?
[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 22:13"]
Miksi ei voi saada???
[/quote]
Ikäero, työsuhde, kaverin puoliso... on sitä syitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kyseessä ei ole Se Oikea, jos muutaman sadan kilometrin välimatkan vuoksi ei voi seurustella. Monet seurustelevat vuositolkulla vaikka asuvat eri maissakin. Tai voi kai se ollakin Se Oikea, mutta itse käsitän ko. termin sellaisena jonkinsortin sielunkumppanuutena, että ei oikein voi kuvitellakaan olevansa kenenkään muun kanssa, jolloin 600 km ei ole matka eikä mikään.
Minulle kävi niin onnekkaasti että olen naimisissa kyseisen miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 20:56"]
Valaiskaa te asiasta tietävä, mistä tässä jutussa on ollut kyse? Miten tulkitsette, mitä tapahtui? Siis kysymys teille, jotka ovat tavanneet sielunkumppaneitaan. en ole uskaltanut kaverilta kysellä...
[/quote]
No, itse koen tavanneeni ja seukanneeni lyhyesti "sielunkumppanini" kanssa, ja jälkikäteen ajateltuna kyse oli enemmänkin siitä, että meillä oli samalla tavalla vääristyneet luonteet ja muut ongelmat, jonka vuoksi itse koin suurta yhteenkuuluvuutta. Olihan meillä hyviäkin samankaltaisia luonteenpiirteitä mutta uskoisin että toisinaan ihmiset sekoittavat sielunkumppanuuden ja sen, että toinen muistuttaa omaa (kenties jollain lailla häiriintynyttä) äitiä tai isää, minkä vuoksi jonkin ajan päästä niitä ongelmia tulee.
10 vuotta oltiin ihastuneina toisiimme. Välillä ei nähty moneen vuoteen. Erosin ja samoin ihastukseni. Rakastuimme ja olemme olleet yhdessä jo 9 vuotta!
Kerran olen kokenut tämän, ja tunne oli kyllä sanoinkuvaamattoman kokonaisvaltainen. Mies kuitenkin oli tuolloin varattu.
Myöhemmin tapasin toisen kiinnostavan miehen. Kipinät eivät kylläkään sinkoilleet samalla tavalla, mutta muuten hän vaikutti poikkeuksellisen hyvältä mieheltä. Melkein heti tavattuamme tuo "sielunkumppanini" erosi ja alkoi piirittää minua. Jouduin sitten valitsemaan näistä kahdesta miehestä. Kyseessä oli elämäni vaikein valintatilanne, en kerta kaikkiaan tiennyt mitä tehdä ja teinkin valinnan lopulta suunnilleen kolikkoa heittämällä. Valitsin tuon uudemman tuttavuuden, en sielunkumppaniani.
Nyt tuosta on kohta kymmenen vuotta ja olen onnellinen. Valitsin jälkikäteen katsoen aivan oikein. Sielunkumppani on edelleen läheinen ystäväni, mutta se maaginen vetovoima on tyystin poissa. Se paloi loppuun hyvin nopeasti. Sen mentyä olen tajunnut, että hän ei tosiaankaan olisi minulle sopiva elämänkumppani. Oma mieheni on minulle parasta maailmassa, asia joka tulee edelleen päivittäin todistetuksi vaikka vuosia olemme olleet yhdessä!
Pointtina siis tässä se, että tuo voimakas, hulluksi tekevä vetovoima ei oikeasti kerro mitään siitä, sopiiko ko. henkilö pitkäaikaiseksi kumppaniksi. Siihen ei kannata sokeasti luottaa.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 10:24"]
No, itse koen tavanneeni ja seukanneeni lyhyesti "sielunkumppanini" kanssa, ja jälkikäteen ajateltuna kyse oli enemmänkin siitä, että meillä oli samalla tavalla vääristyneet luonteet ja muut ongelmat, jonka vuoksi itse koin suurta yhteenkuuluvuutta. Olihan meillä hyviäkin samankaltaisia luonteenpiirteitä mutta uskoisin että toisinaan ihmiset sekoittavat sielunkumppanuuden ja sen, että toinen muistuttaa omaa (kenties jollain lailla häiriintynyttä) äitiä tai isää, minkä vuoksi jonkin ajan päästä niitä ongelmia tulee.
[/quote]
Tämä oli ehkä rajusti, mutta mielestäni hyvin osuvasti sanottu! Ja selittää mielestäni ainakin tuon oman järjettömän hullaantumiseni ihmiseen, joka ei olisi ollut minulle sopiva kumppani. Meillä on nimenomaan hyvin samantapaiset luonteen heikkoudet. Jälkikäteen olen tajunnut, että jos olisin sellaisen ihmisen kanssa, jolla on nämä samat heikkoudet kuin itselläni, elämämme ei sujuisi ollenkaan. Nuo ominaisuudet oikeasti hankaloittavat elämää paljonkin, jos niitä ei saa pidettyä kurissa. Ja koska ihminen on heikko, se kurissa pitäminen ei aina omin neuvoin onnistu - ei ainakaan minulta, voin sen myöntää ihan rehellisesti.
Nykyisen mieheni heikkoudet ovat ihan toisenlaisia kuin omani. Siksi hän voi tukea minua omien heikkouksieni kanssa painimisessa, ja minä taas voin tukea häntä omiensa kanssa, koska minulle ne asiat ovat lasten leikkiä. Tästä syystä suhteemme toimii oikeasti ja sillä on edellytykset toimia vaikka elämän loppuun saakka.
Vaikka en ollut nykyiseen kumppaniini alussa yhtä sekopäisen hullaantunut, olen kuitenkin ajan kuluessa rakastunut häneen yhä enemmän ja enemmän, ja tunne vain voimistuu vuodesta toiseen. En usko sen koskaan päättyvän, jos onnistumme pitämään suhteemme sellaisessa tasapainossa, jossa se on nyt.
t. 44
Ei tuollaisen perusteella voi tietää, onko kyse siitä oikeasta. Mutta voihan sitä aina unelmoida.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 09:41"]
Se Oikea ei ole ihminen, jota ei voi saada. Se Oikea katsos haluaisi olla kanssasi, koska sinäkin olisit hänelle se Oikea. Se Oikea ei jätä.
[/quote]
Eihän tuo täysin ole jättänytkään kun on vieläkin elämässä mukana. Mulla oli silloin jo valmiita lapsia eikä hän uskonut kykenevänsä isäksi vielä siinä vaiheessa. Minä kyllä olisin ollut se oikea hänelle. Katuu päätöstään yhä
21