Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi joku tuntematon vieras ihminen voi olla vetovoimainen?
27.11.2020 |
Saa tekemään mieli? Onko sillloin omassa käytöksessä jotain provosoivaa vai onko omassa mielessä jotain vialla? Olen mielestäni aina elänyt tavallisesti, en ymmärrä tälläisiä tunnekuohuja. Pelkään jopa muistisairautta vaikka olenkin nuori, tai aivokasvanta, vaikka pää on hijattain kuvattu muusta syystä.
Kommentit (18)
Mitä ihmettä? Eikö se nyt ole maailman tavallisinta välilä tuntea vetovoimaa vieraisiin ihmisiin esim. jonkun fyysisen ominaisuuden tai yleisen olemuksen takia? Minkään ongelman tai sairauden oire se ei ole. Eikä toki ole pakko mennä tunteidensa perässä toimintaan silloin kun se olisi väärin tai sopimatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Eikö se nyt ole maailman tavallisinta välilä tuntea vetovoimaa vieraisiin ihmisiin esim. jonkun fyysisen ominaisuuden tai yleisen olemuksen takia? Minkään ongelman tai sairauden oire se ei ole. Eikä toki ole pakko mennä tunteidensa perässä toimintaan silloin kun se olisi väärin tai sopimatonta.
Onhan se vähän kummallista. Jo siksikin että se tuntematon itse myös huomaa asian. Täytyyhän sen johtua jostain.
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä kemiaa
Ei ole, kemia on molemminpuolista vetovoimaa. Tuo aloituksessa kuvailtu voi olla aivan hyvin yksipuolista. Jos näen hyvännäköisen karismaattisen ihmisen jossain eikä se ihminen välttämättä edes huomaa minua, ei silloin todellakaan ole mistään kemiasta kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko AP hän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Eikö se nyt ole maailman tavallisinta välilä tuntea vetovoimaa vieraisiin ihmisiin esim. jonkun fyysisen ominaisuuden tai yleisen olemuksen takia? Minkään ongelman tai sairauden oire se ei ole. Eikä toki ole pakko mennä tunteidensa perässä toimintaan silloin kun se olisi väärin tai sopimatonta.
Onhan se vähän kummallista. Jo siksikin että se tuntematon itse myös huomaa asian. Täytyyhän sen johtua jostain.
Niin minkä asian se tuntematon huomaa? Sen että kuolaat hänen peräänsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Eikö se nyt ole maailman tavallisinta välilä tuntea vetovoimaa vieraisiin ihmisiin esim. jonkun fyysisen ominaisuuden tai yleisen olemuksen takia? Minkään ongelman tai sairauden oire se ei ole. Eikä toki ole pakko mennä tunteidensa perässä toimintaan silloin kun se olisi väärin tai sopimatonta.
Onhan se vähän kummallista. Jo siksikin että se tuntematon itse myös huomaa asian. Täytyyhän sen johtua jostain.
Niin minkä asian se tuntematon huomaa? Sen että kuolaat hänen peräänsä?
En olisi huomannut koko ihmistä saatikka kuolannut perään ellei hän olisi ensin herättänyt huomiota. Sanotaanko näin, tapaan 40ihmistä päivässä ja joka viikko ja vuosien ajan, ja on siinä ollut hymyilijää jos toistakin. Mutta tämä vain vetää puoleensa. Kerta katse riitti. Ymmärtäisin jos olisi jokin sidos tai edes tarve löytää esim ihmissuhde. Mutta ei. Vaikka nyt näemme lähes päivittäin kohta emme näe enää ikinä. Toivon että kaikki muukin häviää samantien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osassa ihmisistä nyt on vain on järisyttävästi vetovoimaa ja osassa ei laisinkaan. Kai hyvä ulkomuoto ja karisma aiheuttaa tuota vetovoimaa.
Vierailija kirjoitti:
Pelkäätkö elämää, ap?
Siinä suhteessa kyllä etten halua mitään turhia tunnekuohuja. Elämässäni on nyt paljon haasteita ja olen myös saavuttanut muutamia haaveita. En siksi juuri ymmärrä miksi mieleni on sitten avoin tälläiselle. Henkilö itsessään on niin vieras ettei ole mitään yhteistä, ei mitään. Eikä hän ole komea tai kaunis eikä erotu massasta millään lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kun se jotenkin vaan on niin kutkuttava ajatus, että voisi saada vierasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkäätkö elämää, ap?
Siinä suhteessa kyllä etten halua mitään turhia tunnekuohuja. Elämässäni on nyt paljon haasteita ja olen myös saavuttanut muutamia haaveita. En siksi juuri ymmärrä miksi mieleni on sitten avoin tälläiselle. Henkilö itsessään on niin vieras ettei ole mitään yhteistä, ei mitään. Eikä hän ole komea tai kaunis eikä erotu massasta millään lailla.
Ja silti sinä olet huomannut hänet muiden joukosta? Kai siinä ihmisessä jokin juttu on mikä on kiinnittänyt huomiosi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Eikö se nyt ole maailman tavallisinta välilä tuntea vetovoimaa vieraisiin ihmisiin esim. jonkun fyysisen ominaisuuden tai yleisen olemuksen takia? Minkään ongelman tai sairauden oire se ei ole. Eikä toki ole pakko mennä tunteidensa perässä toimintaan silloin kun se olisi väärin tai sopimatonta.
Onhan se vähän kummallista. Jo siksikin että se tuntematon itse myös huomaa asian. Täytyyhän sen johtua jostain.
Niin minkä asian se tuntematon huomaa? Sen että kuolaat hänen peräänsä?
En olisi huomannut koko ihmistä saatikka kuolannut perään ellei hän olisi ensin herättänyt huomiota. Sanotaanko näin, tapaan 40ihmistä päivässä ja joka viikko ja vuosien ajan, ja on siinä ollut hymyilijää jos toistakin. Mutta tämä vain vetää puoleensa. Kerta katse riitti. Ymmärtäisin jos olisi jokin sidos tai edes tarve löytää esim ihmissuhde. Mutta ei. Vaikka nyt näemme lähes päivittäin kohta emme näe enää ikinä. Toivon että kaikki muukin häviää samantien.
Tuohan on super tavallista ihmiselämää vaan. Ihmisellä on erilaisia viettejä ja vaistoja, jotka toimii tiedostamattomassa mielessä, ja niistä voi tulla tietoisuuteen vetovoiman tunne, kun nämä vietit havaitsee esim. kiinnostavan seksi- tai parisuhdekumppaniehdokkkaan, tai jos joku ihminen vetoaa muuten vaan koska jollain tapaa muistuttaa esim. jotain menneisyyden henkilöä (esim. jotkut tuntevat selittämätöntä vetovoimaa aina jollain tapaa omaa isäänsä muistuttaviin miehiin, mutta tämä voi mennä tosi pitkään tiedostamatta).
Ihmisillä on hyvin yksilöllisiä mieltymyksiä, se on pitkälti tiedostamatonta että mikä vetää puoleensa. Siksi se ei aina ole ilmiselvää vaikkapa ulkonäön puolesta.
Ehkä sitten analysoin liikaa itseäni. Mihinkään tekemisiin en joudu sen ihmisen kanssa joten olen turvassa typeriltä teoilta.
Ja hän ei muistuta isääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkäätkö elämää, ap?
Siinä suhteessa kyllä etten halua mitään turhia tunnekuohuja. Elämässäni on nyt paljon haasteita ja olen myös saavuttanut muutamia haaveita. En siksi juuri ymmärrä miksi mieleni on sitten avoin tälläiselle. Henkilö itsessään on niin vieras ettei ole mitään yhteistä, ei mitään. Eikä hän ole komea tai kaunis eikä erotu massasta millään lailla.
Jos mietit tätä liikaa ja teet asiasta ongelman, niin sulla on sitten 2 ongelmaa yhden sijasta: ne tunteet ei katoa mihinkään, mutta nyt sulla on lisäksi ongelma siitä, että niitä tunteita on vaikket haluaisi. Kannattaa poistaa tuo ylimääräinen ongelma lopettamalla hyvin inhimillisen tavallise ilmiön problematisointi.
Alue: Aihe vapaa
Mulla ois nimi tälle tauville mutten viihti tänne laittaa.