isovanhempien välinpitämättömyys
Mitä voisi tehdä, kun isovanhemmat eivät välitä lapsenlapsistaan?
Kommentit (48)
Jos teillä aikuisilla on kireät/olemattomat välit niin älä vedä lasta siihen väliin.
Mulla sama tilanne,eivät ole nähneet lapsenlapsiaan neljään vuoteen.tänä vuonna en kutsunut lasten synttäreillekään,kun aikaisempina vuosina eivät kutsuihin edes vastanneet.kyse siis lasten isän vanhemmista ja lapset ovat heidän ainoat lapsenlapsensa. En kyllä ymmärrä tuollaista käytöstä mutta oma on menetyksensä,omat vanhempani ovat onneksi todella läheisiä lapsille.
Pitänee ehkä sopeutua ajatukseen, että näin on.
Millaiset välit teillä oli vanhempiinne lapsena ja millaiset nyt?
Te jotka alapeukutitte viestiäni,kertokaahan miksi?
-3
Mitäs siinä on tehtävissä, ei mitään.
Minäkin olen kyllästynyt kutsumaan vanhempiani kylään syystä ja ilman syytä, kun eivät tule niin eivät tule. Minusta on kyllä sangen noloa, että vanhempani asuvat parin kilometrin päässä, mutta ovat tulleet esim 7-v esikoisen synttäreille 2 kertaa! Viimeksi lapsi jo merheellisena ihmettelikin, että miksi eivät tule. No kun tota.. öh.. kun ne.. öh tota.. hmmm. En tiennyt mitä vastata kun mitään syytä ei minun tiedossani ollut. Lapsen postitse lähettämään kutsuun tuli lapsen isän puhelimeen tekstarina vastaus "estynyt".
Kiitos toiselle vastaajalle! Melkein sama tilanne meillä. Kaikkea on yritetty, mutta on varmaan aika luovuttaa.
[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 13:12"]
Te jotka alapeukutitte viestiäni,kertokaahan miksi?
-3
[/quote]
Isä on perheissä varavanhempi...isän vanhemmat varaisovanhempia. Ihan yleisellä tasolla, miksi näin on monissa perheissä, että äidin vanhemmat menee isän vanhempien edelle.
Ei tunteita voi pakottaa eikä varsinkaan toisten tunteita.
Asiat pitää hyväksyä.
Ei rakastettu lapsenlapsi ole parempi, vaan toisilla isovanhemmilla on omia raskaita kokemuksia lapsuudesta tai elämästä, joihin heidän tunteensa kuluvat tai jotka syövät voimia. Voimia ei riitä kiinnostukseen muista, ja välittämiseen, jos esim. jostain syystä pelkää kuolemaa äärimmäisen paljon tai on jotain muita ongelmia.
Itse ajattelen näin. Miten muut?
[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 13:18"]
Kiitos toiselle vastaajalle! Melkein sama tilanne meillä. Kaikkea on yritetty, mutta on varmaan aika luovuttaa.
[/quote]
Mitä olette siis yrittäneet?
Sen ajan ihmisiä, että lapset oli lähinnä välttämätön paha, joita oli vaan oltava. Tai lapset ovat vaan lapsia, ei jotakin joita pitää palvoa.
[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 13:19"][quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 13:12"]
Te jotka alapeukutitte viestiäni,kertokaahan miksi?
-3
[/quote]
Isä on perheissä varavanhempi...isän vanhemmat varaisovanhempia. Ihan yleisellä tasolla, miksi näin on monissa perheissä, että äidin vanhemmat menee isän vanhempien edelle.
[/quote]
Justiinsa. Ei toiset isovanhemmat mene toisten edelle. Mutta miksi pitäisi pitää väkisin yhteyttä isovanhempiin joita EI kiinnosta lapsenlapsensa? Sehän on heidän oma valintansa.
-3
Sama täällä. Omat vanhempani ovat onneksi kiinnostuneita mutta mieheni vanhemmat ei. Ollaan yritetty mutta jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Eniten itse menettävät kun ainoat lapsenlapset eivät tunne edes heitä. Olemme tulleet miehen kanssa siihen tulokseen että olisivat varmasti jättäneet lapset tekemättä ellei se olisi ns. Normaalia. Hoitoon lapsensa pistivät heti kun pystyivät.
Me emme käy enää kylässäkään kuin pari kertaa vuodessa kun ei jakseta katsoa kun mummo tuijottaa vaan telkkaria. Kahvit sentään keittää. Lapsille ei mitään. Soitellaan ja kutsutaan käymään.
[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 13:24"]
[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 13:19"][quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 13:12"]
Te jotka alapeukutitte viestiäni,kertokaahan miksi?
-3
[/quote]
Isä on perheissä varavanhempi...isän vanhemmat varaisovanhempia. Ihan yleisellä tasolla, miksi näin on monissa perheissä, että äidin vanhemmat menee isän vanhempien edelle.
[/quote]
Justiinsa. Ei toiset isovanhemmat mene toisten edelle. Mutta miksi pitäisi pitää väkisin yhteyttä isovanhempiin joita EI kiinnosta lapsenlapsensa? Sehän on heidän oma valintansa.
-3
[/quote]
OT, miksi kaikki aina kirjoittavat, että isovanhemmat tuossa menettää enemmän... Mitä ne muka menettää, jos niitä ei kiinnosta? Ei mitään, päinvastoin.
[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 13:30"]
OT, miksi kaikki aina kirjoittavat, että isovanhemmat tuossa menettää enemmän... Mitä ne muka menettää, jos niitä ei kiinnosta? Ei mitään, päinvastoin.
[/quote]
Niinpä. Vielä puuttuu tuuban länkytys yksinäisestä vanhuudesta.
[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 13:24"]
Sen ajan ihmisiä, että lapset oli lähinnä välttämätön paha, joita oli vaan oltava. Tai lapset ovat vaan lapsia, ei jotakin joita pitää palvoa.
[/quote]
Kun omaa lapsuuttani mietin, niin tämä sanomasi piti paikkansa vanhempieni tavassa "hoitaa" omia lapsiaan. Ja näemmä sama tyyli ja asenne jatkuu omiin lapsenlapsiin saakka.
Voin kyllä lyödä isostakin summasta vetoa, että sitten kun en enää kutsu vanhempiani kylään syystä ja ilman syytä, sitten tullaan puhelinlankoja pitkin. Jo nyt on äidilleni äärettömän tärkeää, ettei anoppini ruokaile meillä jouluaattona tai vapunpäivänä. Äiti itse ei paikalle suvaitse saapua, mutta ei sitä saisi muutkaan tehdä.
6
Vanhemmat eivät välttämättä välitä omista lapsistakaan vaikka heitä olisi. Miksi sitten välittäisi lapsenlapsistakaan. Lapsethan saivat vasta 60-70 luvulla ns."ihmisarvon".
Hei vaan.
Minustakin on kummallista tämä: isovanhemmat siinä menettää.
Ei voi menettää , tai ei voi harmitella menetystä, semmoisesta mitä ei ole halunnutkaan tai mikä ei kiinnosta.
Sama koskee lapsia. Jos ei ole minkäänlaista suhdetta isovanhempiin, ei voi kaivata sitä. Toki sillä tavalla, että "olisi kiva jos olisi mummola", mutta sitä ei kohdenna mihinkään, ei lapsi sano "olisi kiva taas käydä mummin luona" jos ei ole mummoa tai mummolaa missä ollaan aiemmin käyty.
Ja toisaalta. Jos on useampia lapsenlapsia, ja vain yhden perheen, esim. sen pojan perheen tai pojan ex-perheen lapset jätetään oman elämän ulkopuolelle, isovanhemmuutta on niille muille lapsenlapsille.
Meillä on tämä tilanne.
Minun omat vanhemmat ovat kuolleet.
Ei minun lapset heitä kaipaa, kuvat ovat nähneet!! En minä itke viikottain vanhempieni puuttumista joten ei lapsetkaan osaa heitä kaivata.
Miehen puoleiset isovanhemmat harveisvat ýhteydenpitoa ja siirtyvät keskittymään muihin lapsenlapsiinsa, kun meidän nuorempi lapsi syntyi. Vanhempi lapsi oli sitä ennen viettänyt aikaa mummolassa ja kaipasi isovanhempiaan. Isovanhemmat mummon toimesta (se pääjehu tässä kuviossa, vaari tulee passiivisena perässä) lopettivat yhteydenpidon noin 5 vuotta sitten. Nuoremmalla lapselle ei siis ole ollut koskaan mitään kohtakti isovanhempiinsa. Vanhempi alkuun kaipasi, mutta unohti sitten.
Nyt viimeksi kuluneen vuoden aikana ovat tavanneet isovanhempiaan kahdesti kyläilyn merkeissä isänsä kanssa.
Noin 5 vuotta sitten pyysin että tapaisivat lapsenlapsiaan, mutta se ei kiinnostanut heitä. Ei sitten. Eivät isovanhemmat mitään menetä ; tämä on heille tietoinen valinta. Heillä on ennestään muitakin lapsenlapsia ja kontaktit heihin. Eivät he näitä nuorimmaisia siihen enää tarvitse.
Meillä isovanhemmat kyllä menettävät koska kyllä kiinnostusta silloin löytyy kun on jotkut kissanristiäiset ja lapsenlapsia halutaan esitellä muulle suvulle ja esittää mahtavaa mummia. Lapset on ihan pihalla käytöksestä ja se on noloa.
[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 18:37"]Mun äiti on sanonut ihan suoraa, että pojan lapsiin ei kannata kiintyä. Jos tulee ero, vie miniä lapset ja siihen loppuu se isoäitiys, viikonloppuvierailut ja yökyläilyt. Nähty äitini tuttavapiirissä turhan usein. Oma tyttären lapsien kanssa suhde säilyy aikuisuuteen, vaikka tytär eroaisi.
[/quote]
No mulla on ainakin paremmat välit anoppiini kuin äitiini. Äiti on juurikin sitä mahtailevaa tyyppiä, joka kehuu muille sukulaisille meidän " ihanaa ja etevää" tytärtä, mutta harvoin kiinnostaa kuulumiset, eikä halua nähdä. Anoppi sen sijaan on ihana ihminen, joka aidosti välittää lapsestamme, ja jolle on ilo viettää aikaa hänen kanssaan.
Vaikka meille mieheni kanssa joskus ero tulisikin, niin ei todellakaan tulisi mieleen rajoittaa lapsen ja miehen puolen isovanhempien tapaamisia tms.