isovanhempien välinpitämättömyys

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 18:35"][quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 17:09"][quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 13:32"] [quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 13:30"] OT, miksi kaikki aina kirjoittavat, että isovanhemmat tuossa menettää enemmän... Mitä ne muka menettää, jos niitä ei kiinnosta? Ei mitään, päinvastoin. [/quote] Niinpä. Vielä puuttuu tuuban länkytys yksinäisestä vanhuudesta. [/quote] No, yksinäinen vanhuus niille kyllä tulee, kun kaverit alkavat ympäriltä kaatua. Omat appivanhempani esimerkiksi ovat jo heränneet tähän ja jälkipolvet ovat alkaneet kiinnostaa enemmän. Ikävä, että lapsia ei näin lähes aikuisina enää niin valtavasti kiinnosta. Silloin kun olisi kiinnostanut, isovanhemmat olivat kaiken aikaa poissa matkoilla ja harrastuksissa.[/quote]

Olen töissä palvelutalossa eikä täällä todellakaan käy niitä lapsenlapsia katsomassa isovanhempia! Turha väittää, että lasten hoitamisesta saa palkaksi onnelliset vanhuuden suvun keskellä. Melkein päinvastoin: jos on aikanaan elämänsä lapsenlapsille uhrannut, on palkkana pankkikortin tunnareitten varastaminen ja tilin tyhjeneminen sen lapsenlapsenn tarpeisiin.

[/quote] komppaan tätä. Yxkin isoäiti muutti kotipaikkakkunnaltaa tyttären asuinpaikalle. Hoiti tyttären lapsia monta vuotta. Nyt kun tuo isoäiti on hoitokodissa niin siellä EI todellakaan käy tuo tytär aikuisine lapsineen,siellä käy 2 muuta tytärtä jotka asuvat 300 km päässä,myöskään tyttärien veljet eivät ole käyneet vuosiin. Ja tuo isoäiti ei ole loukannut lapsiaan tai lastenlapsia. Surullista mutta totta.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 18:35"][quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 17:09"][quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 13:32"] [quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 13:30"] OT, miksi kaikki aina kirjoittavat, että isovanhemmat tuossa menettää enemmän... Mitä ne muka menettää, jos niitä ei kiinnosta? Ei mitään, päinvastoin. [/quote] Niinpä. Vielä puuttuu tuuban länkytys yksinäisestä vanhuudesta. [/quote] No, yksinäinen vanhuus niille kyllä tulee, kun kaverit alkavat ympäriltä kaatua. Omat appivanhempani esimerkiksi ovat jo heränneet tähän ja jälkipolvet ovat alkaneet kiinnostaa enemmän. Ikävä, että lapsia ei näin lähes aikuisina enää niin valtavasti kiinnosta. Silloin kun olisi kiinnostanut, isovanhemmat olivat kaiken aikaa poissa matkoilla ja harrastuksissa.[/quote]

Olen töissä palvelutalossa eikä täällä todellakaan käy niitä lapsenlapsia katsomassa isovanhempia! Turha väittää, että lasten hoitamisesta saa palkaksi onnelliset vanhuuden suvun keskellä. Melkein päinvastoin: jos on aikanaan elämänsä lapsenlapsille uhrannut, on palkkana pankkikortin tunnareitten varastaminen ja tilin tyhjeneminen sen lapsenlapsenn tarpeisiin.

[/quote] komppaan tätä. Yxkin isoäiti muutti kotipaikkakkunnaltaa tyttären asuinpaikalle. Hoiti tyttären lapsia monta vuotta. Nyt kun tuo isoäiti on hoitokodissa niin siellä EI todellakaan käy tuo tytär aikuisine lapsineen,siellä käy 2 muuta tytärtä jotka asuvat 300 km päässä,myöskään tyttärien veljet eivät ole käyneet vuosiin. Ja tuo isoäiti ei ole loukannut lapsiaan tai lastenlapsia. Surullista mutta totta.

Ja sinähän lähihoitaja et tiedä asioiden todellista laitaa, olet kuullut vain toisen puolen tarinasta. Se, että kertoja on iäkäs ihminen, ei välttämättä tee siitä absoluuttista totuutta. 

Joskus se herttaisin ja suloisin mummo, joka kertoo uhranneensa marttyyrimaisesti koko elämänsä lapsilleen ja lapsenlapsilleen, onkin oikeasti jotain ihan muuta. Olen törmännyt useampaankin esimerkkiin, jotka vaikuttavat niin herttaisilta ja ihanilta, mutta ovat kohdelleet lapsiaan todella törkeästi.

Totuushan on se, että äidin vanhemmat menee aina isän vanhempien edelle isovanhempina. Isän vanhemmat mustamaalataan tavalla tai toisella niin, että lapsetkin alkaa uskoa niissä olevan paljonkin vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Sen ajan ihmisiä, että lapset oli lähinnä välttämätön paha, joita oli vaan oltava. Tai lapset ovat vaan lapsia, ei jotakin joita pitää palvoa.

Jaa että palvoa? Mä ainakaan en palvo ketään, vaan nautin kahden lapsenlapseni seurasta ja on aivan ihanaa, kun he ovat luonamme yökylässä. Tuntevat olonsa varmaan myös turvalliseksi jne, kun kysyvät milloin taas pääsee mummin luo.

Meillä ei suoriteta, vaan ollaan vaan yhdessä ja laitetaan maistuvaa ruokaa, höpötellään ja käydään joskus shoppailemassa, ja ei mitään kallista, että sen takia tulisivat!

On todella hauskaa kuulla heidän juttujaan ja mitä heille oikeasti kuuluu. Isä kun on sanonut sopimuksensa irti ja katsonut, että jotkut muut asiat ovat tärkeämpiä.

Ja isän korvike en ole, vaan isoäiti. Mulla on itsellä niin huikeat kokemukset ja lämpimät muistot omista isovanhemmista, että haluan sellaisia jakaa myös näille lapsille. Ja en tekemällä, vaan pelkästään kokemalla ja elämällä, meidän omia muistoja, ei muiden. Jos olisin varakas, matkustaisin heidän kanssaan ja näyttäisin maailmaa ja kaiken erilaisuutta. Mutta hyvä on näinkin.

Olen vielä suht nuori ja jos en sairastu tai menehdy, oletan toiveikkaana näkeväni vielä heidät aikuisina, ehkäpä vaikka perustamassa omaa perhettä. Jos he minut hylkäisivät, suru olisi todella suuri. Sitten ei auttaisi, kuin kunnioittaa sitä päätöstä.

Lapsen ihmissuhteet luovat vanhemmat.

Jos teillä vanhemmilla on lämpimät ja läheiset suhteet isovanhempiin, muodostuu myös lapsella.

Toimii kaikissa muissakin ihmissuhteissa esim. lapsen kummeihin, sukulaisiin ja ystäviin jne.

Aikuisen tehtävä on luoda läheiseiset ja lämpimät ihmissuhteen, ei lapsen.

Ne suhteet pitäisi luoda jo ennen lapsen syntymää, eikä pitää lasta pelinappulana ja suhteiden luojana.

Ap. miten usein piditte yhteyttä isovanhempiin ja vietitte aikaa ennen lapsen syntymää?

Vai aiheuttiko lapsi ystävyyssuhteen heikkenemisen?

Komppaan edellisiä. Jos suhteet vanhempiin ovat haasteelliset, on vaikea luoda suhdetta lapseenkaan.