Lue keskustelun säännöt.
Tekeekö joku oikeesti lapsille eri ruokaa mitä aikuiset syö?
02.04.2014 |
Mitähän nämä erikoiset ruuat on, joita lapset ei voi syödä ja mitä lapsille silloin tarjotaan?
Kommentit (97)
En minäkään tulista ruokaa lapsille syöttäisi. Muuten kyllä kaikkea. Ihan normaalia ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä pääsääntöisesti syödään samaa ruokaa. Teen kotona vaa kasvis tai kalaruokia (en itse syö muuta lihaa kuin kalaa). Välillä jos vaikka tehdään tacoja, niin lapsille teen maustettua taco-jauhelihaa ja aikuisille on kasvisversio pavuista. Mutta silloinkin se ruoka on tavallaan sama. Kukin sitten valitsee mitä taconsa sisään laittaa lämpimän täytteen lisäksi: salaattia, tomaattia, cheme fraichea, tomaattisalsaa, juustoraastetta, guacamolea jne. Tarjoan paljon vaihtoehtoja lapsillekin, mutta en pakota. Kannustan maistamaan ja toistaiseksi lapset ovatkin kaikkiruokaisia vailla allergioita. Ainoat mitkä ei oikein meidän lapsiin uppoa ovat paljon chiliä sisältävät ruoat ja tofu. Muuten syövät mielellään melkein mitä vaan. Olen ottanut tavaksi ottaa lapset myös mukaan ruuanlaittoon, joka on meillä auttanut uusiin ruokiin tutustumisessa.
Tuolla aikaisemmin kysyttiin, voiko lasta pitää nälässä jos esim. kinkkukiusaus ei kelpaa.
Kyllä voi.
Terveelle lapselle voi kolme päivääkin tarjota samaa ruokaa ihan hyvin kunnes on nälkä ja ruoka kelpaa. Ilmeisesti makaronilaatikkolapset ovat alipainoisia makaronilaatikollakin.
Jos lapsi ei suostu syömään kuin makaronilaatikkoa, kuuluu hän sairaalaan ruokakouluun ja ammattilaisten hoitoon. Äitinä taistelisin viimeiseen saakka avusta.
Ja purkista ei koskaan saa samaa kuin monipuolisesta ruuasta. Tämän takia purkeissa on varoitus "Ei saa käyttää monipuolisen ruokavalion korvikkeena."
[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 22:41"]
Meillä tehdään lapselle aina eri ruoka, syystä että on niin allerginen, ettemme me aikuiset jaksa koko ajan syödä pelkkää perunaa/riisiä ja kanaa.
[/quote] Tää on minusta ainoa suht järkevä perustelu tehdä lapselle eri ruokaa.
Meillä on mennyt kyllä chilit ja valkosipulit 1-vuotiaasta lähtien. Onneton ruokahalu muuttui hyväksi syömiseksi, kun lapset pääsi makuihin kiinni.
Meillä ei koskaan, tuttavaperheessä useinkin. Näiden lapset ei vieläkään (12-vee ja 10-vee) osaa mukisematta syödä kylässä mitä tarjotaan. Itse kun olemme olleet heillä kylässä, aikuisille on saatettu loihtia vaikka mitä herkkuja ja lapsille sitten jotain tavallista mättöä, juuri jotain sellaista mitä turistit syövät Suomi-ravintolassa ulkomailla. Ja perusteena se, ettei lapsille maistu se aikuisten ruoka. No ei kai maistu, kun ei ole koskaan totutettu!
Kyllä meidänkin 13-veellä on jotain ruoka-aineita, joista ei tykkää. Mutta ei me silti aleta säädellä reseptejä sen mukaan, ettei niissä olisi näitä ei-toivottuja aineita. Vaan selitetään, ettei se siinä niin paljon maistu tai että yritä totutella. En itsekään pidä sienistä, mutta yritän silti syödä parhaani mukaan.
Hiihtolomalla oli lapsen kaveri meillä mukana ja kun oltiin ravintolaan menossa, tutkivat ruokalistaa hotellin huoneessa jo etukäteen. Alkuruokia kun miettivät, kaveri kommentoi: "Hyi, ei ainakaan etanoita!" Meidän tyttö sanoi takaisin: "Etanat on hyvii, älä dissaa!" :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Makaronilaatikkolapset syövät siis erilaisia mausteita, lihoja ja pastaa kunhan ne on sörssätty keskenään vuokaan?
Eri maut siis kuitenkin oikeasti maistuvat?
Sori vaan mutta kuulostaa siltä että haluavat vain pompottaa äitiä.
[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 10:07"]
Olisi pitänyt laittaa itselle nimimerkki, mutta olen tuo nro 53 ja edellisellä sivullakin näkemykseni omasta suuyliherkkydestäni, omasta nirsoilustani ja lasteni makutottumuksista kerroin.
En ole kulinaristi. Hyvästä ruuasta tottakai tykkään, mutta en ole mikään ruuanlaittoihminen. Ruoka on minulle vain se, minkä avulla pysytään hengissä.
En voi siis opettaa lapsilleni mitään upeita maku- ja keittiö- ja ruunalaittoelämyksiä, koska en itsekään ole niistä kovin innostunut.
Eihän kaikki perheet harrasta intohimoisesti urheilua, tai kirjallisuutta, tai taiteita. Ei kaikki perheet, ei kaikki ihmiset, ole yltiöinnostuneita keittiöhommista ja ruuanlaitosta.
Katuruokafestareille kävimme ja pienempi, päiväkoti-ikäinen, ihastui vain makeasta letusta, ja tämä allerginen maistoi innolla ja söikin innolla paria makukokeilua. Toisessa oli niin vahva mausteinen ketsupin tapainen, että pienempi alkoi huutamaan, suuta poltti. Olisiko pitänyt sanoa, että älä viitsi valehdella, kaikkea on syötävä ja nyt syöt tämän?? Mikähän haukimakkara se oli, ja maku oli todella vahva, uskon kyllä ettei siitä kovin tykännyt, maistoi vain. Isompi totesi, ettei niin hurjan hyvää, mutta menettelee ja söi, kunnes hänenkin suutaan tämä kummallinen tulinen ketsuppi poltti niin, että lopetti.
Yhtäkaikki, niin lasten kuin minunkin ruokavalio on monipuolinen. En ymmärrä, miksi pitäisi syöd'ä herneitä tai maissia, jos ei pidä niistä, kun tilalle voi laittaa porkkanaa, omenaa ja appelsiiniä tai paprikaa. Miksi syödä lanttua, jos ei pidä. Sen voi korvata jollain toisella juureksella.
Ja jos tuntuu, ettei tarpeeksi kaikkea saa, voi ottaa pillerit avuksi.
Tämäkin lapsi, joka on urheillut ja syönyt pelkkää perunaa ja on nyt osteoporoottinen - kalsiumin ja d-vitamiinin olisi voinut tarjota pilleripurkista.
[/quote]
Huoh, luuletko ettei ole saanut kaikkia lisäravinteita mitä vaan on voinut syödä (nekin voivat olla sopimattomia allergikoille)?
Jos on syntymästään saakka ollut lääkärien hoidossa niin varmaan on kaikki huomioitu. Vaan ei purkkinapit riittäneet. Ravinnosta saa niin paljon enemmän kuin purkista ikinä ja paremmassa muodossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 09:58"][quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 09:26"]
[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 09:02"][quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 08:36"]
Makaroonilaatikkoperhe, onko tutkittu onko lapsilla aistiyliherkkyyksiä? Siis nimenomaan yliherkkä makuaisti. Esim. adhd-lapsilla näitä esiintyy ja voi aistiyliherkkyyksiä olla myös ilman muita sairauksia.
Ainakin itselleni on ihan ammattilaiset sanonut, että jos lapsella on yliherkkä makuaisti niin sillon lapsen täytyy antaa syödä juuri sitä mitä lapsi haluaa. Muuten syömisestä tulee traumoja.
[/quote]
On tutkittu. On katsottu aspergerit ja vaikka mitkä. Viidessä vuodessa ehtii tutkia syövistä lähtien kaikki.
Tarkemmilla tutkimuksilla on saatu tietää, että kahdella sukulaisella on ollut ihan samanlaista lapsena. Toinen alkoi syödä kouluun mennessä normaalisti, sitä ennen näykkäili ruokaa ja oli alipainoinen, toinen alkoi syödä vasta aikuisena. Aikuisena syömään alkanut olisi syönyt pelkkää riisipuuroa, ei mitään muuta.
Ehkä tämä on joku sellainen syömishäiriö, josta tiedetään enemmän vasta vuosien kuluttua. Nyt harvinainen, eikä ymmärrystä löydy. Monet sairaudethan ovat pitkään vain rypäs outoja oireita, mutta yhdisteään lopulta diagnoosiksi.
Olen luottavainen tulevaisuuden suhteen. Molemmat ovat hyviä koulussa, mitään muita ongelmia ei ole.
[/quote]
Laittavatko nämä "nirsot" lapset myös ruokaa? Pilkkovat kasviksia, paistavat munia, leipovat sämpylöitä, tekevät jälkkärirahkaa ja hedelmäsalaattia? Kun itse tekee joka päivä, tuntee raaka-aineet ja näkee myös miten toiset heidän tuotoksistaan nauttivat, niin ruoka ei tunnu enää oudolta sekoitukselta outoja raaka-aineita.
Tuota makaronilaatikkoa muuttaisin pikkuhiljaa niin että siinä olisi koko ajan vähenevä osa sitä makaronia ja jauhelihaa. Sekoittaisin paistettaessa jauhelihan sekaan soijarouhetta, kukkakaalimuruja, laittaisin munamaitoon enemmän munaa, käyttäisin osan kookosmaitoa, raejuustoa, kermaviiliä, luonnonjogurttia, eri muotoisia makaroneja (fusillia, perhosmakaronia yms. erilaista suutuntumaa). Porkkanaraastetta käytätkin jo,kannattaa kokeilla myös selleriä, palsternakkaa, tomaattia ja tomaattimurskaa. Päälle leipämurua, menisikö juustoraaste?Eiköhän se siitä pikkuhiljaa monipuolistu!
[/quote]
Kyllä laittavat ruokaa yhdessä. Kyllä pilkkovat, kyllä tutustuvat eri ruokiin, haistavat, tunnustelevat.
Ja kyllä, vaihtelen makaronilaatikon reseptiä niin äärilaitoihin kuin vain ikinä pystyn. Laitan eri mausteita, käytän erilaisia makaroneja ja eri pastaa, eri jauhelihaa, yritän tunkea väliin kaikenlaista. Se porkkanaraaste menee, mutta esimerkiksi mikään vihreä ei (parsakaali) mene.
On lahjottu, on palkittu. Siis niin äärimmäisyyksiin asti, että jos nämä kaksi olisivat päässeet Tanskaan Legolandiin, jos olisivat syöneet kaksi lihapullaa. Eivät pystyneet.
[/quote]
Liian iso askel, kaksi lihapullaa, vaikka palkinto olikin huikea. Tuosta jäi lapsille epäonnistumisen kokemus vaikka tarkoitus olikin varmasti hyvä. Nyt oli lähinnä kiusaamista ja pettymyksen tuottamista. He kokivat pettäneensä sekä itsensä että perheensä.
Kahteen lihapullaa olisi realistista päästä puolen vuoden, vuoden totuttelulla.
Pieni askel, pieni palkinto. Lapselle tulee tunne että hän onnistui ja uskaltaa yrittää myös seuraavan kerran. Ensin vaikka herneen syöminen, vaikka ruuan sekaan möyssättynä. Tai sen lihapullan nuolaisu tai vain pieni murunen siitä.Kun näitä pieniä askeleita on sovittu määrä, niin sitten iso palkinto.
[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 10:27"]
[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 09:58"][quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 09:26"]
[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 09:02"][quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 08:36"]
Makaroonilaatikkoperhe, onko tutkittu onko lapsilla aistiyliherkkyyksiä? Siis nimenomaan yliherkkä makuaisti. Esim. adhd-lapsilla näitä esiintyy ja voi aistiyliherkkyyksiä olla myös ilman muita sairauksia.
Ainakin itselleni on ihan ammattilaiset sanonut, että jos lapsella on yliherkkä makuaisti niin sillon lapsen täytyy antaa syödä juuri sitä mitä lapsi haluaa. Muuten syömisestä tulee traumoja.
[/quote]
On tutkittu. On katsottu aspergerit ja vaikka mitkä. Viidessä vuodessa ehtii tutkia syövistä lähtien kaikki.
Tarkemmilla tutkimuksilla on saatu tietää, että kahdella sukulaisella on ollut ihan samanlaista lapsena. Toinen alkoi syödä kouluun mennessä normaalisti, sitä ennen näykkäili ruokaa ja oli alipainoinen, toinen alkoi syödä vasta aikuisena. Aikuisena syömään alkanut olisi syönyt pelkkää riisipuuroa, ei mitään muuta.
Ehkä tämä on joku sellainen syömishäiriö, josta tiedetään enemmän vasta vuosien kuluttua. Nyt harvinainen, eikä ymmärrystä löydy. Monet sairaudethan ovat pitkään vain rypäs outoja oireita, mutta yhdisteään lopulta diagnoosiksi.
Olen luottavainen tulevaisuuden suhteen. Molemmat ovat hyviä koulussa, mitään muita ongelmia ei ole.
[/quote]
Laittavatko nämä "nirsot" lapset myös ruokaa? Pilkkovat kasviksia, paistavat munia, leipovat sämpylöitä, tekevät jälkkärirahkaa ja hedelmäsalaattia? Kun itse tekee joka päivä, tuntee raaka-aineet ja näkee myös miten toiset heidän tuotoksistaan nauttivat, niin ruoka ei tunnu enää oudolta sekoitukselta outoja raaka-aineita.
Tuota makaronilaatikkoa muuttaisin pikkuhiljaa niin että siinä olisi koko ajan vähenevä osa sitä makaronia ja jauhelihaa. Sekoittaisin paistettaessa jauhelihan sekaan soijarouhetta, kukkakaalimuruja, laittaisin munamaitoon enemmän munaa, käyttäisin osan kookosmaitoa, raejuustoa, kermaviiliä, luonnonjogurttia, eri muotoisia makaroneja (fusillia, perhosmakaronia yms. erilaista suutuntumaa). Porkkanaraastetta käytätkin jo,kannattaa kokeilla myös selleriä, palsternakkaa, tomaattia ja tomaattimurskaa. Päälle leipämurua, menisikö juustoraaste?Eiköhän se siitä pikkuhiljaa monipuolistu!
[/quote]
Kyllä laittavat ruokaa yhdessä. Kyllä pilkkovat, kyllä tutustuvat eri ruokiin, haistavat, tunnustelevat.
Ja kyllä, vaihtelen makaronilaatikon reseptiä niin äärilaitoihin kuin vain ikinä pystyn. Laitan eri mausteita, käytän erilaisia makaroneja ja eri pastaa, eri jauhelihaa, yritän tunkea väliin kaikenlaista. Se porkkanaraaste menee, mutta esimerkiksi mikään vihreä ei (parsakaali) mene.
On lahjottu, on palkittu. Siis niin äärimmäisyyksiin asti, että jos nämä kaksi olisivat päässeet Tanskaan Legolandiin, jos olisivat syöneet kaksi lihapullaa. Eivät pystyneet.
[/quote]
Liian iso askel, kaksi lihapullaa, vaikka palkinto olikin huikea. Tuosta jäi lapsille epäonnistumisen kokemus vaikka tarkoitus olikin varmasti hyvä. Nyt oli lähinnä kiusaamista ja pettymyksen tuottamista. He kokivat pettäneensä sekä itsensä että perheensä.
Kahteen lihapullaa olisi realistista päästä puolen vuoden, vuoden totuttelulla.
Pieni askel, pieni palkinto. Lapselle tulee tunne että hän onnistui ja uskaltaa yrittää myös seuraavan kerran. Ensin vaikka herneen syöminen, vaikka ruuan sekaan möyssättynä. Tai sen lihapullan nuolaisu tai vain pieni murunen siitä.Kun näitä pieniä askeleita on sovittu määrä, niin sitten iso palkinto.
[/quote]
Kirjoititko tämän ihan vakavissasi?? Aloitetaan varovaisesti lihapullan nuolaisusta? 2 lihapullaa 6-12 kuukauden totuttelulla?
Jos tilanne on noin vakava suosittelen kyllä terveydenhuollon puoleen kääntymistä! Kyse on todella pahasta syömishäiriöstä tai aistiyliherkkyydestä - mitä nyt ikinä halutaankaan hienosti nimetä. Ei ole normaalia ettei ruoka kelpaa. Kaikkea ei tarvitse rakastaa heti mutta kyllä nyt normaali utelias lapsi maistaa useimpia normiruokia (äyriäiset ja sisäelimet yms voi toki olla vaikeampia)
Veikkaan että näille useimmille nirsoille kyllä kelpaa karkit, limut, sipsit, mäkkärit yms mätöt ihan ilman itkua....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 10:37"]
Kirjoititko tämän ihan vakavissasi?? Aloitetaan varovaisesti lihapullan nuolaisusta? 2 lihapullaa 6-12 kuukauden totuttelulla?
Jos tilanne on noin vakava suosittelen kyllä terveydenhuollon puoleen kääntymistä! Kyse on todella pahasta syömishäiriöstä tai aistiyliherkkyydestä - mitä nyt ikinä halutaankaan hienosti nimetä. Ei ole normaalia ettei ruoka kelpaa. --
Veikkaan että näille useimmille nirsoille kyllä kelpaa karkit, limut, sipsit, mäkkärit yms mätöt ihan ilman itkua....
[/quote]
Nyt kannattaisi lukea ja yrittää sisäistää lukemansa. Näistä nirsoista lapsista kirjoittanut kertoo, että asiaa on yritetty ratkaista ammattilaisten avuilla vuosikausia. Ja hän kertoo myöskin, että mätöt eivät kelpaa.
Ruoka on meille ennen kaikkea nautinto. Yritän siirtää tämän ajatuksen lapsilleni ja opettaa heidät syömään monipuolisesti ja terveellisesti.
Välillä tarjotaan lasten mielestä hyvää ruokaa ja välillä aikuisten. Jos on kovin tulista ruokaa, teen lapsille oman version. Samoin allergiat otan huomioon. Itse olen lakto-ovo-vegaani, joten teen usein itselleni eri ruuan jos mies on tehnyt muulle perheelle liharuokaa. Jos teen itse ruokaa, se on aina kasvisruokaa ja sitä syö myös mieskin.
Minusta ei ole niin tärkeää, että lapsi oppii pitämään kaikesta ruuasta. En itsekään syö kaikkea. Tärkeää on maistaa kaikkea ja oppia nauttimaan terveellisestä ruuasta, kunnioittamaan sitä ja syömään monipuolisesti kasviksia ja hedelmiä. Kaikilla lapsilla on joitain inhokkiruokia ja pienenä on ollut välillä hyvinkin rajoittunut makuaisti. Koskaan en ole pakottanut tai ollut asenteelle, että tätä pitää nyt syödä kun muuta ei ole. Maistaa pitää ja sen jälkeen on saanut leipää. Olen ihan reilusti todennut, että kaikesta ei tarvitse tykätä.
Nyt kun ovat koululaisia, osaavat jo itsekin valmistaa mieleistänsä ruokaa ja ymmärtävät erilaisten raaka-aineiden positiiviset vaikutukset. He tietävät miksi avokado on terveellistä ja miksi oliiviöljy on parempaa kuin voi, vaikka sitäkin on joskus kiva käyttää.
Ei lapset pakottamalla opi pitämään ruuasta. Ihan jo lapsen omat mieltymykset vaikuttavat pienestä pitäen. Meillä esimerkiksi tyttö ei ole taaperosta asti välittänyt kovin paljoa lihasta. Parhaiten oppivat syömään monipuolisesti kun perheessä on avoin maistelukulttuuri, ruuasta keskustellaan ja nautitaan ja sitä arvostetaan, ottamalla lapset kauppaan valitsemaan erilaisia raaka-aineita ja ruuan tekemiseen mukaan. Tärkeintä on oma esimerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 08:36"]
[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 08:05"]
[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 00:12"]
Salaatti ei ole lasten ruokaa?? Kerro se meidän eskarille, jonka lemppari 2-vuotiaasta asti on ollut savukalasalaatti.
[/quote]
Niin minunkin 10 vuotiaan pojan, mutta hän ei salaatilla elä. Salaatilla ei voi korvata ateriaa, joita hän syö kolme päivässä+aamu.,ilta-,välipalat. Salaatti on lisuke. Teen usein salaatin mmeille molemmille ja lisäksi ruuan lapselle.
[/quote]
Salaatilla eläminen riippuu ihan salaatista. Lisäke- ja ateriasalaatti on eri asia. Kun salaattiin laittaa riittävästi proteiininlähdettä (kalaa, kanaa, raejuustoa, pähkinöitä yms.) sekä tilkan öljyä, niin varmasti käy ateriasta. Jos hiilihydraatit haluaa mukaan, niin ne hoituu krutongeilla tai leivällä.
[/quote]
Tiedän kyllä, mutta edes ruokainen salaatti ei riitä ruuaksi urheilevalle ja muuten liikkuvalle lapselle. Se ei vain riitä. Se täyttää hyvin. Mutta ei pidä nälkää eikä siitä ei saa tarpeeksi energiaa vaikka laittaisi öljyä. Öljyä lisätään lusikallinen muutenkin joka ruokaan ylimääräisenä. Toiset lapset ilmeisesti kuluttaa enemän kuin toiset. Ruokainen salaatti on meillä välipala.
Oma lapseni on jo iso eli 10v. Pienestä asti hän on saanut samaa ruokaa kuin muukin perhe. Alussa tietenkin ilman suolaa jne. Yleisesti ottaen hän on aina syönyt mitä on ollut tarjolla, tietenkin jostain pitää enemmän.
Nykyään lapseni on aikamoinen ruoan ystävä... inhoaa lasten ruokalistoka ravintoloissa... aikuisten listoilla on kuulemma paremman makuista ruokaa. Hänen käsityksesnä hyvästä ruoasta on muuta kuin nauravat nakit.
Niin ja tämä monipuolinen syöjä on terve ja normaalipainoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 09:26"]
[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 09:02"][quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 08:36"]
Makaroonilaatikkoperhe, onko tutkittu onko lapsilla aistiyliherkkyyksiä? Siis nimenomaan yliherkkä makuaisti. Esim. adhd-lapsilla näitä esiintyy ja voi aistiyliherkkyyksiä olla myös ilman muita sairauksia.
Ainakin itselleni on ihan ammattilaiset sanonut, että jos lapsella on yliherkkä makuaisti niin sillon lapsen täytyy antaa syödä juuri sitä mitä lapsi haluaa. Muuten syömisestä tulee traumoja.
[/quote]
On tutkittu. On katsottu aspergerit ja vaikka mitkä. Viidessä vuodessa ehtii tutkia syövistä lähtien kaikki.
Tarkemmilla tutkimuksilla on saatu tietää, että kahdella sukulaisella on ollut ihan samanlaista lapsena. Toinen alkoi syödä kouluun mennessä normaalisti, sitä ennen näykkäili ruokaa ja oli alipainoinen, toinen alkoi syödä vasta aikuisena. Aikuisena syömään alkanut olisi syönyt pelkkää riisipuuroa, ei mitään muuta.
Ehkä tämä on joku sellainen syömishäiriö, josta tiedetään enemmän vasta vuosien kuluttua. Nyt harvinainen, eikä ymmärrystä löydy. Monet sairaudethan ovat pitkään vain rypäs outoja oireita, mutta yhdisteään lopulta diagnoosiksi.
Olen luottavainen tulevaisuuden suhteen. Molemmat ovat hyviä koulussa, mitään muita ongelmia ei ole.
[/quote]
Laittavatko nämä "nirsot" lapset myös ruokaa? Pilkkovat kasviksia, paistavat munia, leipovat sämpylöitä, tekevät jälkkärirahkaa ja hedelmäsalaattia? Kun itse tekee joka päivä, tuntee raaka-aineet ja näkee myös miten toiset heidän tuotoksistaan nauttivat, niin ruoka ei tunnu enää oudolta sekoitukselta outoja raaka-aineita.
Tuota makaronilaatikkoa muuttaisin pikkuhiljaa niin että siinä olisi koko ajan vähenevä osa sitä makaronia ja jauhelihaa. Sekoittaisin paistettaessa jauhelihan sekaan soijarouhetta, kukkakaalimuruja, laittaisin munamaitoon enemmän munaa, käyttäisin osan kookosmaitoa, raejuustoa, kermaviiliä, luonnonjogurttia, eri muotoisia makaroneja (fusillia, perhosmakaronia yms. erilaista suutuntumaa). Porkkanaraastetta käytätkin jo,kannattaa kokeilla myös selleriä, palsternakkaa, tomaattia ja tomaattimurskaa. Päälle leipämurua, menisikö juustoraaste?Eiköhän se siitä pikkuhiljaa monipuolistu!
[/quote]
Kyllä laittavat ruokaa yhdessä. Kyllä pilkkovat, kyllä tutustuvat eri ruokiin, haistavat, tunnustelevat.
Ja kyllä, vaihtelen makaronilaatikon reseptiä niin äärilaitoihin kuin vain ikinä pystyn. Laitan eri mausteita, käytän erilaisia makaroneja ja eri pastaa, eri jauhelihaa, yritän tunkea väliin kaikenlaista. Se porkkanaraaste menee, mutta esimerkiksi mikään vihreä ei (parsakaali) mene.
On lahjottu, on palkittu. Siis niin äärimmäisyyksiin asti, että jos nämä kaksi olisivat päässeet Tanskaan Legolandiin, jos olisivat syöneet kaksi lihapullaa. Eivät pystyneet.
Olisi pitänyt laittaa itselle nimimerkki, mutta olen tuo nro 53 ja edellisellä sivullakin näkemykseni omasta suuyliherkkydestäni, omasta nirsoilustani ja lasteni makutottumuksista kerroin.
En ole kulinaristi. Hyvästä ruuasta tottakai tykkään, mutta en ole mikään ruuanlaittoihminen. Ruoka on minulle vain se, minkä avulla pysytään hengissä.
En voi siis opettaa lapsilleni mitään upeita maku- ja keittiö- ja ruunalaittoelämyksiä, koska en itsekään ole niistä kovin innostunut.
Eihän kaikki perheet harrasta intohimoisesti urheilua, tai kirjallisuutta, tai taiteita. Ei kaikki perheet, ei kaikki ihmiset, ole yltiöinnostuneita keittiöhommista ja ruuanlaitosta.
Katuruokafestareille kävimme ja pienempi, päiväkoti-ikäinen, ihastui vain makeasta letusta, ja tämä allerginen maistoi innolla ja söikin innolla paria makukokeilua. Toisessa oli niin vahva mausteinen ketsupin tapainen, että pienempi alkoi huutamaan, suuta poltti. Olisiko pitänyt sanoa, että älä viitsi valehdella, kaikkea on syötävä ja nyt syöt tämän?? Mikähän haukimakkara se oli, ja maku oli todella vahva, uskon kyllä ettei siitä kovin tykännyt, maistoi vain. Isompi totesi, ettei niin hurjan hyvää, mutta menettelee ja söi, kunnes hänenkin suutaan tämä kummallinen tulinen ketsuppi poltti niin, että lopetti.
Yhtäkaikki, niin lasten kuin minunkin ruokavalio on monipuolinen. En ymmärrä, miksi pitäisi syöd'ä herneitä tai maissia, jos ei pidä niistä, kun tilalle voi laittaa porkkanaa, omenaa ja appelsiiniä tai paprikaa. Miksi syödä lanttua, jos ei pidä. Sen voi korvata jollain toisella juureksella.
Ja jos tuntuu, ettei tarpeeksi kaikkea saa, voi ottaa pillerit avuksi.
Tämäkin lapsi, joka on urheillut ja syönyt pelkkää perunaa ja on nyt osteoporoottinen - kalsiumin ja d-vitamiinin olisi voinut tarjota pilleripurkista.
Nostanpa tätä ketjua, kun kävimme nyt syömisongelmaisen kanssa psykologilla, toiminta- sekä ravitsemusterapeutilla. Päällimmäinen ohje, mikä joka taholta tuli, oli "tarjotkaa lapselle sitä ruokaa, mitä hän syö. Kaikki muu on toissijaista".
Aina ku teen thaimaalaista niin silloin samoista aineksista teen lapselle miedon version, ja itselle sellasen thai-asteikolla 1-10 noin 10. Rakastan tulista ruokaa , silloin ku nenä vuotaa, korvista nousee höyry ja silti on taisteltavaa, koska rakastan chiliä !:)