Lue keskustelun säännöt.
Mitäs nyt? :(
02.04.2014 |
Hei, kirjoitan tänne jotta voisin purkaa oloani.. Tilanteemme on se, että itse olen 25-vuotias ja mies on kolme vuotta vanhempi. Lapsia on yksi 1,5v. Alan olemaan jo epätoivoinen enkä tiedä enää mitä tehdä. Anteeksi pitkä teksti, mutta olisi ihana jos joku jaksaisi lukea ja olisi ihana tietää onko kellään samaa kokemusta..
Tämä on ensimmäinen vakava suhteeni. Olemme olleet yhdessä 6v, eli olen ollut aika nuori ja naivi ja niin kokematon kun olemme tavanneet.. Emme tunteneet entuudestaan, kunnes samassa illanvietto paikassa törmättiin ja mies sai puhelinnumeroni jostain ja alkoi myöhemmin laittamaan viestiä. Suostuin lähtemään kahville ja siitä se sitten lähti. Ensimmäinen puoli vuotta oli ihanaa, hän kohteli minua hyvin ja osteli lahjoja ja kiitti aina miten ihana olen ollut kun häntä olen jaksanut. Myös myötätuntoani sai kertomalla traumaattisesta lapsuudestaan ja miten hullu ja kamala hänen entisensä oli. Mutta muuten ei ole koskaan suostunut kertomaan elämästään ennen minua mitään (mikä liittyy parisuhteisiin). Myös minä kerroin hänelle muista suhteistani ja elämästäni. Yht'äkkiä mies alkoikin juomaan urakalla, sekä joka kerta haastamaan riitaa ja syyttämään minua entisestä elämästäni (miten kertomani asiat vaikuttivat hänen itsetuntoonsa) ja joka kerta sain itkien anella anteeksi. Tuota kesti vuoden verran, kunnes sanoin että seuraavalla kerralla jätän hänet jos ei ole valmis jatkamaan eteenpäin ja myös vähentämään alkon käyttöä.. Myös hiljattain huomasin, ettei minulla ole enää ystäviä. Kaikki aikani vietin miehen kanssa ja hän ei tykännyt kenestäkään minulle tärkeistä ihmisistä, eikä pidä vieläkään..
Silloinkuin meillä meni alussa vielä hyvin, monesti hän sanoi outoja juttuja. Mutta minä en vaaleanpunaisten lasien takaa niitä tulkinnut kuin vitsiksi. Hän kertoi aina miten sai haukuttua naisia pystyyn ja minäkin olen kuulemma hänen omaisuutensa joka kuuluu vain hänelle.
Kauan menikin hyvin, kunnes muutettiin saman katon alle ja huomasin olevani raskaana. Sitten alkon käyttö taas lisääntyi. Pian huomasin,että itse käyn töissä ja hoidan illat kotia yksin. . Peläten viikonloppuja kun mies taas ottaa. Joka sunnuntai sama homma, mies katuvana kertoo miten idiootti hän on ja hänen tulisi ryhdistäytyä ja pyytää anteeksi. Sitten sain tarpeekseni (taas kerran) ja ilmoitin, että on varmaan parempi erota. Sillä en halua lapselle juoppoa isää.
Mies taas ryhdistäytyi.. Lapsi syntyi, mutta pian aloin huomata ettei mies kestänyt lapsen itkua ollenkaan. Hänellä palaa hermot heti ja rähjää jne.
Nyt välimme alkaa olemaan tulehtuneet. Itse olen väsynyt kun hoidan kaikki yöt yksin heräilevän lapsen kanssa myös viikonloppuisin. Ja tilanteemme on se, että itse olen aloittamassa uudet opinnot ja mies kanssa opiskelee, koska sai aikanaan potkut töistään. Mies maksaa vuokran, minä sitten kaikki muut laskut, lapsen asiat ja perheen ruuat. Silti hoidan kodin yksin, mies käy kaupassa ja joskus tekee ruuan. Jos pyydän häntä tiskaamaan joskus niin sitten hän ei voi kuulemma käydä kaupassa. Hän on sitä mieltä, että elättää perheen.
Minusta myös tuntuu, että henkinenväkivalta on lisääntynyt.. Mies saa harrastaa ja sopia omia menoja mielensä mukaan. Minun tulisi kysyä häneltä lupa jos haluan johonkin. Hän ei kiellä minua menemästä, mutta aina alkaa mökötys ja outo käytös.
Hän on minusta pelottava, koska raivostuu herkästi. Hänelle ei voi edes rauhallisesti sanoa jotain negatiivista hänen käytöksestään, alkaa heti huutaminen ja raivoaminen. Joka kerta kun koitamme jutella, se päättyy siihen kuinka itsekäs minä olen ja joka kerta hän muistaa kertoa kuinka syyllistän aina muita ja olen itse niin täydellinen. Kaikesta mitä hän tekee, syyttää minua ja minä olen hullu ja sairas joka on hoidon tarpeessa... Lapsellekkin välillä sanoo että eikö äiti olekkin hullu. Kun sanon,että tuollainen ei tunnu mukavalta olen vaan huumorintajuton hapanaama. Mutta hänelle ei saa sanoa mitään, muuten alkaa raivoaminen.
Tuntuu kuin eläisin vankilassa, olen surullinen ja ahdistunut. Mies haluaa seksiä joka päivä, mutta noiden raivoamisten takia minua ei huvita enää ollenkaan.. Ja voikun hän on niin puutteessa ja elämänsä on huonoa.
Välillä on päiviä kun menee hyvin, kunhan itse en mökötä mistään, enkä kerro mikä ei ole mielestäni mukavaa. Tuntuu, että kotona saa olla varpaillaan. Mutta minulla on kokoajan kamala syyllisyyden tunto, että mieheni on kokenut elämässään kovia ja aiheutan hänelle vaan lisää pahaa oloa.. Myös välillä tuntuu että olen hänen äitinsä, kun hän kaipaa hoivaa (ja minä jotenkin säälin häntä) tai olettaa että voi käskyttää minua miten tahtoo. Mutta kun häneltä pyydän vaikka apua pari kertaa päivässä niin häntä jo juoksutetaan..
En ymmärrä mikä tässä mättää, kaikki on niin vaikeaa. Olen myös itse koittanut miettiä mikä omassa käytöksessä voisi tuohon johtaa? Väsymyksestä tuleva kiukkuisuus? Välillä kun minua kiukuttaa olen koittanut vaan olla normaalisti, mutta silti välillä kaikki on samanlaista..
Kommentit (12)
Miehes on henkisesti sairas ja sä sokeutunut kaikelle. Hae apua heti! Soita terveyskeskukseen ja pyydä lähete avopsykiatriselle. Sun on saatava tukea! Voimia avun hakemiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt hetkeäkään käytä sen miettimiseen mikä omassa käytöksessäsi tuon aiheuttaisi, kun vika selkeästi on miehessä. Hän on se joka pitää saada hoitoon. Jos ei hän siihen suostu, lapsesi tulevaisuudelle on parempaa olla yksihuoltajaäidin lapsi kuin jäädä katsomaan tuollaista sairasta tilannetta.
Juu, ehdottomasti haet itselles keskusteluapua! Ei oo normaali terve parisuhde.
Eikös tuo nyt täytä aikalailla narsistin määritelmän?
Miehesi on narsisti. Kannattaisi erota. Sinussa ei ole vikaa. Ei toista voi loputtomasti ymmärtää, eikä edes tarvitsisikaan.
Katso tuolta: http://narsistienuhrientuki.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hmm... Joko miehelläs on oikeasti jotain tosi kauheaa taustalla, tai sitten ei. Se, ettei kerro, on vallankäyttöä. Pitää sinua otteessaan ja syyllisyydessä, kun joudut vain arvailemaan, mitä hän on saanut kokea. Mutta sillä ei ole väliä, sinun tehtäväsi ei ole ottaa vastuuta toisen menneisyyden traumoista, ellei hän itse hae niihin apua. anna miehellesi ehto, että jos ei hae apua, lähdette lapsen kanssa lätkimään. älä nuori ihminen tuhlaa elämääsi tuollaiseen, kuulostaa ahdistavalta ja kamalalta. en tiedä, jotenkin vain mulle tuli vaikutelma, että miehes on vaan narsistinen, läheisriippuvainen sekopää, ilman mitään sen ihmeempiä traumoja...... joka tapauksessa, tsemppiä!
Kiitos vastauksistanne! En ole uskaltanut tulla katsomaan, koska pelkään että mies löytää tämän ketjun...
Alan itsekkin olemaan kurkkua myöten tätä täynnä.. En usko, että mies on ns. täysi narsisti, mutta ainakin itsekäs ja kyvytön ajattelmaan muita. Tuntuu vain siltä, että olen niin väsynyt ja entiedä miten asioitani hoitaisin. Ennen suhdettamme olin reipas ja sosiaalinen. Nyt pelkään sosiaalisia tilanteita ja olen arka ja kömpelö.
En ole kertonut ongelmistamme kellekkään. Ainoastaan minulle tärkeä ystäväni tietää. Yritin yksi päivä jutella äitini kanssa, mutta hän oli sitä mieltä etten voi erota koska meillä on lapsi. Hän vain hokee, että elämä ei ole aina niin kivaa ja parisuhteessa on kaikilla ongelmia. Pitäisi vaan puhua ja puhua. Mutta kun ei tässä puheet auta. Mitä enemmän puhumme, minulle tulee syyllisempi olo. Joskus mies jaksaa kuunnella kun yritän edes selittää, mutta vetää jossain vaiheessa sen kortin "etkö oikeasti itse huomaa, miten syytät ja mollaat aina muita ihmisiä. Sinun tulisi katsoa peilin ja mennä itseesi, mutta sinä et pysty siihen koska olet itse niin täydellinen". Sanoo mies, joka itse haukkuu ihmisiä rumilla nimillä ja näkee kaikissa vain vikaa.
Eniten ärsyttää, miksi olen ollut niin tyhmä! Miksen ymmärtänyt jo raskausaikana lähteä viimeistään? Välillä mittani menee, silloin ajattelen että nyt riitti. Sitten loppu päivä menee ihan kivasti ja tulee taas se ajatus että jos minä vain ylireagoin.
Riitoja saamme aikaiseksi ihan hölmöistä pienistäkin asioista. Tässä esimerkki; miehellä oli kouluun meno vasta joskus puolilta päivin. Heräsin tuhannen väsyneenä lapsen kanssa aamulla ja menin miehen herättämään, pyysin että katsoisi jonkun aikaa että saisin vähän edes nukkua. Että mies kyllä kerkeisi vielä torkut ottaa ennen kouluunsa menoa. Aina tulee noita ihme ehtoja että kuinka kauan hänen pitää katsoa ja vähän aikaa voi.
No mies katsoi lasta reilu 30min ja myöhemmin vähän ennen kouluun lähtöä alkoi vihjailla, että voisimme harrastaa seksiä. Sanoin miehelle, että en oikeasti tajua, miten hän ei voi lasta katsoa ja hoitaa kuin aina rajallisesti, mutta seksiä voi harrastaa milloin vain. Mies alkoi huutamaan ja raivoamaan, että kuka sitä lasta äskenkin katsoi ja taas minä olen ikävä ja kamala kun mollaan häntä.
Kummatkin tiedostetaan, että suhde ei voi hyvin. Mutta jos edes jotenkin saadaan keskustelu aloitettua, mies kertoo aina ensimmäisenä kuinka seksi elämä on kuollut ja sitä pitäisi olla.. sekö onkin se tärkein asia? Hän myös nukkuu sohvalla, ettei tarvitse herätä osallistua yöheräämisiin. Perusteli, että jos lapselle pitää hakea maitoa tai vettä yöllä hän ei jaksa kouluun mennä. Silti valvoo myöhään, katselee elokuvia ja nukkuu aina pommiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies pitää sua itsestäänselvyytenä, ei arvosta ihmisenä ollenkaan.
Paras olisi viettää nyt kunnolla aikaa erikseen, ehkä mies huomaa
mitä menettää jos olet poissa lapsen kanssa, ehkä ei.
Arvaan, ettei mies suostu perheterapiaan?
Olet, ap, todella fiksun tuntuinen ja osaat hyvin analysoida asioita. Ota se ensimmäinen askel pois tuosta suhteesta. Elämäsi tulee olemaan paljon parempaa ilman tuollaista miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa hyvä ihminen ennenk on liian myöhäistä. Ei se tosta muutu mihinkään. Sä et ole vastuussa hänen ongelmistaan. Sulla on lapsi, lapsi kärsii raivohullusra vanhemmasta vielä pitkälke aikuisikään joten jos et itsesi takia niin tee edes lapsellesi palvelus ja eroa. Aloita puhtaalta pöydältä. Hae vaiks kunnalta vuokra-asuntoa ja kriisiapua yms. Lapsen etu ja sinun mielenterveyshän tuossa vaarantuu.
Miehesi haluaa manipuloida sinua. Hänen sosiaalisissa taidoissaan olisi parantamisen varaa.
Ikävää kuitata pitkä kirjoituksesi yhdellä sanalla, eroa!