Lue keskustelun säännöt.
Teinillä niin paha ahdistus ja esiintymiskammo ettei kykene edes tavallisille tunneille. Muilla kokemuksia vastaavasta?
26.11.2020 |
Lintsaa kaikki esitelmätunnit ja sen lisäksi muutkin tunnit, joissa voi joutua tekemään jotakin konkreettista. Kavereita on, koskaan ei ole kiusattu mutta ihan järjetön sosiaalinen ahdistus. Mikään ei auta. Sen lisäksi vaikuttaa masentuneelta. Ei ole mitään tulevaisuuden suunnitelmia, eikä pysty kuvittelemaan itseään mihinkään työhön. Ratkaisuna näkee että "ainahan voin tappaa itteni". Psykologille tai terapiaan ei suostu lähtemään.
Kommentit (70)
Tutulla oli sama, sai bentsoja. Ottaa napin esityspäivän aamuna, niin ei tykytä ja iske pelko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutulla oli sama, sai bentsoja. Ottaa napin esityspäivän aamuna, niin ei tykytä ja iske pelko.
En kyllä haluaisi lääkitystä 15 vuotiaalle. Eikös "bentsoihin" jää todella helposti koukkuun?
Jos mahdollista niin hyvä olisi jos jompi kumpi vanhemmista pääsisi kyyttimään teinin kouluun aamuisin ja mahdollisesti hakemaan. Koulussa luokan edessä esiintyminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Kenenkään ei ole pakko esiintyä luokan edessä. Opettajalle saa tehdä esitelmän myös siten että esittää vain hänelle se. Tai tekee jonkun korvaavan tehtävän. Vapaa-aikana kannattaa tehdä nuoren kanssa kaikkea kivoja juttuja mistä hän saa onnistumisen elämyksiä ja positiivisia elämyksiä. Kannustamista ja kehumista, niistä itsetunto kehittyy.
Kyllä tuossa nyt vaan on lääkärille pakotettava (teini ei päätä tällaista asiaa, jos kerran muuten lintsaa tunneilta).
On joutunut netin ja snäpin ja apin kaautta kiusatuksi ja nolatuksi mitä luultavimmin, kysele nyt siitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on kyllä sen mittaluokan ongelma, ettei nuorelta enää kysytä. Hänet viedään terapiaan ja totuttelemaan kammostaan pois. Häneltä jää käytännössä toinen aste käymättä, jos kammo on noin vahva.
Itseasiassa ihmettelen, että olette antaneet tilanteen mennä noin pahaksi? Teidän nuori on syrjäytymässä ja sairastumassa pahasti mieleltään ja huoltajat vain päivittelevät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa hakea apua vaikka koulun kautta, ettei tulevaisuudesta tule mörköä, jonka takia opinnot ja työpaikat jää hakematta ja saamatta. Syrjäytymisvaara on olemassa. Ei ole nuoren vika, hän tarvitsee tukea.
Oli samaa nuorena + paniikkihäiriö. Rauhoittavien lääkkeiden (bentsot) avulla hoitui koulut ja opiskelut. Jossain 25-vuotiaana alkoi helpottaa ja 30 v eteenpäin en ole enää tarvinnut lääkkeitä. Mutta tosiaan ne lääkkeet pelasti mun elämän. Terapia jota vähän aikaa sain, tuntui ihan turhalta lässytykseltä, ei siitä ajattelevan mielen tason käsittelystä ollut mitään apua ongelmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä sen mittaluokan ongelma, ettei nuorelta enää kysytä. Hänet viedään terapiaan ja totuttelemaan kammostaan pois. Häneltä jää käytännössä toinen aste käymättä, jos kammo on noin vahva.
Itseasiassa ihmettelen, että olette antaneet tilanteen mennä noin pahaksi? Teidän nuori on syrjäytymässä ja sairastumassa pahasti mieleltään ja huoltajat vain päivittelevät!
Kyllä tässä on muutakin tehty kuin vain päivitelty. Psykologille ei voi pakottaa. Kaikilla on itsemääräämisoikeus. Joutuisimme fyysisesti kantamaan hänet jos haluaisimme viedä jonnekin. Ei kehenkään voi käydä kiinni ja väkisin kuskata. Se on nyt selvityksessä saisimmeko kotiin jonkun ja suostuuko teini ottamaan hänet vastaan jos saamme.
Jos tilanne on tarpeeksi paha ja tässä tapauksessa se kuulostaa siltä niin ehdottomasti bentsot käyttöön, ei niitä ole tarvetta pelätä ja muutenkin ne ovat tuossa tilanteessa se "pienempi paha" jos saa koulut käytyä niiden avulla kuin että ei saisi ja syrjäytyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko esitelmiä harjoitella kotona. Siihen on paljon kikkoja on siihen. Propral verenpainelääke ennen varsinaista esiintymistä poistaa sydämen hakkaamista yms jännitysoireita. Tyttö tarvii vain opastusta. Bentsoja en nuorelle antaisi.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä sen mittaluokan ongelma, ettei nuorelta enää kysytä. Hänet viedään terapiaan ja totuttelemaan kammostaan pois. Häneltä jää käytännössä toinen aste käymättä, jos kammo on noin vahva.
Itseasiassa ihmettelen, että olette antaneet tilanteen mennä noin pahaksi? Teidän nuori on syrjäytymässä ja sairastumassa pahasti mieleltään ja huoltajat vain päivittelevät!
Olet oikeassa. Tilanne on jo paha, merkkejä on täytynyt olla ilmassa ja lapsi on ehkä puhunut mutta häntä ei ole missään kuultu. Noin nuori saa huonosti lääkitystä, itsellä auttoi aikuisena vain beetasalpaaja. Masennuslääkkeet ja bentsodiatsepiinit ei hyödyttäneet mitään pelkoon ja jännittämiseen. Onko hänellä ulkonäkökomplekseja tai muita suuria huonommuudentunteita? Onko hänen elämässään ollut ihmisiä jotka väheksyneet, arvostelleet jatkuvasti? Terapiaan ja koko perhe korjaamaan tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla se vain paheni, n.30vuotiaana jäin työkyvyttömyyseläkkeelle, eläke tosi pieni kun en montaa vuotta pystynyt töissä käymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutulla oli sama, sai bentsoja. Ottaa napin esityspäivän aamuna, niin ei tykytä ja iske pelko.
En kyllä haluaisi lääkitystä 15 vuotiaalle. Eikös "bentsoihin" jää todella helposti koukkuun?
Mä söin niitä lähes 10 vuotta päivittäin. Ilman niitä en olisi pystynyt käymään kouluja ja lopulta valmistumaan yliopistostakin. Mitään haittoja en huomannut.
Mitä se "koukku" edes tarkoittaa? Huumeiden suhteen yleensä sillä tarkoitetaan sitä, että on ikävää joutua pakonomaisesti käyttämään vieroitusoireiden tms pelossa siksi, että se huume haittaa normaalia elämää ja heikentää fyysistä ja psyykkistä terveyttä. Tarpeellisen lääkkeen tapauksessa taas elämä paranee ja riskit on paljon hyötyjä pienempiä. Mitä siitä sitten, jos lääkettä pitää ottaakin joka päivä, ei se sen kummampaa ole kuin ottaa vaikka kilpirauhasen vajaatoimintaan joka päivä tyroksiinitabletti. Ei sitäkään pelottavana koukkuna pidetä, vaikka lääke on pakko saada joka päivä.
Ainoa "koukku" on se, että toki kun sen lääkkeen lopettaa, jonkinlaisia oloja tulee. Mutta kun lopettaa asteittain annosta vähentämällä, oli ainakin mulla ihan helppo prosessi. Kun en tarvinnut enää lääkettä, lopetin. Siirtymäaikana saatoin ottaa silloin tällöin lääkkeen, jos olo oli oikein paha, mutta yhä harvemmin, kunnes en lopulta tarvinnut ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä sen mittaluokan ongelma, ettei nuorelta enää kysytä. Hänet viedään terapiaan ja totuttelemaan kammostaan pois. Häneltä jää käytännössä toinen aste käymättä, jos kammo on noin vahva.
Itseasiassa ihmettelen, että olette antaneet tilanteen mennä noin pahaksi? Teidän nuori on syrjäytymässä ja sairastumassa pahasti mieleltään ja huoltajat vain päivittelevät!
Olet oikeassa. Tilanne on jo paha, merkkejä on täytynyt olla ilmassa ja lapsi on ehkä puhunut mutta häntä ei ole missään kuultu. Noin nuori saa huonosti lääkitystä, itsellä auttoi aikuisena vain beetasalpaaja. Masennuslääkkeet ja bentsodiatsepiinit ei hyödyttäneet mitään pelkoon ja jännittämiseen. Onko hänellä ulkonäkökomplekseja tai muita suuria huonommuudentunteita? Onko hänen elämässään ollut ihmisiä jotka väheksyneet, arvostelleet jatkuvasti? Terapiaan ja koko perhe korjaamaan tilannetta.
Beetasalpaaja auttaa mutta bentso ei? Eka kerta ikinä kun kuulen kenenkään sanovan noin.
Yleensä se menee niin että beetasalpaaja auttaa vain ihan lieviin tapauksiin ja bentso poistaa jännityksen kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutulla oli sama, sai bentsoja. Ottaa napin esityspäivän aamuna, niin ei tykytä ja iske pelko.
En kyllä haluaisi lääkitystä 15 vuotiaalle. Eikös "bentsoihin" jää todella helposti koukkuun?
Mä söin niitä lähes 10 vuotta päivittäin. Ilman niitä en olisi pystynyt käymään kouluja ja lopulta valmistumaan yliopistostakin. Mitään haittoja en huomannut.
Mitä se "koukku" edes tarkoittaa? Huumeiden suhteen yleensä sillä tarkoitetaan sitä, että on ikävää joutua pakonomaisesti käyttämään vieroitusoireiden tms pelossa siksi, että se huume haittaa normaalia elämää ja heikentää fyysistä ja psyykkistä terveyttä. Tarpeellisen lääkkeen tapauksessa taas elämä paranee ja riskit on paljon hyötyjä pienempiä. Mitä siitä sitten, jos lääkettä pitää ottaakin joka päivä, ei se sen kummampaa ole kuin ottaa vaikka kilpirauhasen vajaatoimintaan joka päivä tyroksiinitabletti. Ei sitäkään pelottavana koukkuna pidetä, vaikka lääke on pakko saada joka päivä.
Ainoa "koukku" on se, että toki kun sen lääkkeen lopettaa, jonkinlaisia oloja tulee. Mutta kun lopettaa asteittain annosta vähentämällä, oli ainakin mulla ihan helppo prosessi. Kun en tarvinnut enää lääkettä, lopetin. Siirtymäaikana saatoin ottaa silloin tällöin lääkkeen, jos olo oli oikein paha, mutta yhä harvemmin, kunnes en lopulta tarvinnut ollenkaan.
Hyvä viesti. Kuten sinunkin tapauksesta huomaa niin hyödyt on haittoja suuremmat.
Bentsot ovat ihmeellisen demonisoitu lääkeryhmä. Ei sinusta tule huumenarkkaria jos käytät ennen jännittäviä tilanteita reseptilääkkeitä. Se on vain ihan pienenpieni osa käyttäjistä joilla käyttö menee liialliseksi.
Ja nuo jotka on muka pakottamassa lääkärille tai psykologille tuon ikäistä - ei onnistu. Vaikka esim. koulun käymättömyyden takia hänestä tehtäisiin lasu, sittenkin ellei ole pakkohoidossa, niin tuonikäinen jo ihan itse saa päättää mitä hoitoa ottaa vastaan.
Kyllä kannattaisi pakkojen sijaan siis olla nuoren PUOLELLA. Parasta olisi luopua lääkevastaisuudeta nyt heti alkuun, koska hoito joka auttaa ihan heti voisi häntä motivoidakin.
Onko hän ollut lapsena kotona hoidossa, vähän kavereita, eristäytynyttä elämää. Onko hänen kanssa käyty harrastuksissa ja muuten ihmisten ilmoilla vai pidetty syrjässä. Koko eletty elämä vaikuttaa ja se miten paljon sopeutettu kodin ulkopuoliseen elämään. Nyt viimeistään pitää tutustuttaa maailmaan.
Muutaman vuoden päästä pitää pärjätä yksin niin kuin muutkin ikätoverit. Omat perheenjäsenet on paras turva kun lähdetään kodin ulkopuolelle.
Onko kellään kokemusta joko omalta kohdalta tai lapsensa osalta tällaisesta?