Narsisti äidin tuntomerkit?

yks narsistiksi epäilemäni äiti, otti lapset kotikouluun,molemmat lapset jäi luokalleen,samal naisel, myös aina uus mies kierroksessa ja muuttaa asuntoa muutaman kuukauden välein. lapset oireilee koulukiusaamalla.somessa esittää maailman kivointa ihmistä. 

käy sääliksi lapset. ei kyllä noin sekavas elämässä ole mitään turvaa lapselle. tää äiti on riitaisin ja pelottavin ihminen mitä koskaan nähnyt.

Äitini kutsuu aina jouluisin veljeni perheineen jouluaterialle. Meitä ei. Lisäksi äitini kutsuu jouluisin veljeni entisen vaimon ja tämän  uuden miehen jouluaterialle.  Kysyin kerran, että mikä siinä on, ettei hän meitä voi kutsua edes joulukahville vaikka kutsuu jopa poikansa ex-puolison uuden miehensä kanssa jouluaterialle. Äiti vastasi: Enpä ole tullut ajatelleeksi, että sinua haittaisi, ketä kutsun jouluaterialle.

Lisätieto. Meillä on veljeni kanssa saman verran ja suunnilleen samanikäisiä lapsia, ettei ole siitä kiinni, että pitäisi toisen suurperhe kutsua jouluaterialle.

Lisäksi olen kutsunut äitini meille jouluna, että lapset voisivat nähdä mummonsa. En kutsu enää.

Jos näihin mammoihin olisi uskominen , olisi kaikki ihmiset maanpäällä "narskuja " . 

Kaikkensa tekee, vaan lapsensa eivät vaan menesty.

Sen sijaan kiusaamansa naisen lapset käyvät huippulukiot ja menestyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistin äitini narsistisuuden vasta kun olin jo yli kolmenkymmenen.

Toisaalta valtava helpotus, toisaalta itseään epäilee aina, koska siihen on lapsesta asti tottunut.

Tunnistaminen lähti liikkeelle siitä ouvalluksesta että koko lapsuuden ja nuoruuden, aikuisenakin vielä olen joutunut tekemään töitä, jotta äiti olisi tyytyväinen. Jos ei ollut seurauksena hirveä itku ja syyllistäminen. Äidin tunteet ja haluamiset olivat aina ensimmäisenä, muilla ei väliä. Edes pienen lapsen tarpeet eivät ohita äidin tarpeita.

Tämän tajuaminen oli kova paikka ja kova työ on aikuisena itsetuntoaan kasvattaa ja korjata.

Välimatka ja äidin pitäminen loitolla auttaa. On oltava tarkkana aikuisena ettei narsisti pääse ihon alle.

Itse tunnistin siinä vaiheessa, kun äiti syytti isää narsistiksi. Kävin netissä lukaisemassa aiheesta ja jostain kumman syystä narsistin kuivailusta tuli mieleen äiti ei isä.

Äiti pyöritti koko perhettä sopivasti uhriutuen js manipuloiden tahtoaan läpi. Olen tullut täysin immuuniksi hänen itkukohtauksilleen... tyyliin aha oliko vielä jotain?

Usea narsisti uhriutuu.

Kuin lapsi, joka ei osaa olla aikuinen ja ottaa aikuisen vastuuta. Aikuisen lapsen rajallisuutta ja erillisyyttä hän ei tunnista, vaan narsistilla on oikeus jopa puuttua siihen mihin aikuinen lapsi rahansa käyttää. Lapsi ei tokikaan saa vastaan sanoa, koska äitihän on aina mielestään oikeassa.

Narsisti on myös riippuvainen muista, jos yhteyttä ei pidä alkaa marttyyrimarina, syyllistäminen ja uhriutuminen.

Vierailija kirjoitti:

Äitini kutsuu aina jouluisin veljeni perheineen jouluaterialle. Meitä ei. Lisäksi äitini kutsuu jouluisin veljeni entisen vaimon ja tämän  uuden miehen jouluaterialle.  Kysyin kerran, että mikä siinä on, ettei hän meitä voi kutsua edes joulukahville vaikka kutsuu jopa poikansa ex-puolison uuden miehensä kanssa jouluaterialle. Äiti vastasi: Enpä ole tullut ajatelleeksi, että sinua haittaisi, ketä kutsun jouluaterialle.

Lisätieto. Meillä on veljeni kanssa saman verran ja suunnilleen samanikäisiä lapsia, ettei ole siitä kiinni, että pitäisi toisen suurperhe kutsua jouluaterialle.

Lisäksi olen kutsunut äitini meille jouluna, että lapset voisivat nähdä mummonsa. En kutsu enää.

Reilu mummo. Ei siis todellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on olemassa vain jos hän tuottaa lisäarvoa eli esimerkiksi positiivista huomiota äidille. Muuten äidinvaistot ja rakkaus loistaa poissaolollaan. Tarkemmin katsottuna kaikki on jostain kumman syystä aina muiden syytä. Tai feikataan katumusta sädekehän toivossa.

On tietysti rakennettu huolella tehokas positiivisuus ja välittämisnaamio.

Erittäin hyvin sanottu. Sain usein kuulla miten olen maailman tärkein ja rakkain, että tekisi mitä vain vuokseni. Samalla jos en tehnyt jotain juuri niinkuin hän haluisi, sain huutoa, raivoa ja mykkäkoulua, ja koen että katseessa näkyi usein ihan suoranaista vihaa. Olin vain niin vaikea ihminen jo lapsena.

Sukulaisille kehutaan, miten lahjakas, kiltti, ja rauhallinen olen ja miten hyvin pärjään. Kotona haukutaan samoista asioista ja kerrotaan, etten ikinä tule pärjäämään elämässä.

Olin pitkälle aikuisuuteen siinä luulossa että olen pohjattoman vaikea ihminen, jota kukaan ei jaksa, vaikka muut kuvailivat minua aina lähinnä kiltiksi ja mukavaksi. Mutta jos kerran oma, minua eniten maailmassa rakastava äitikin oli sitä mieltä, että en ikinä tule pärjäämään, kun olen niin vaativa, hankala, riidanhaluinen ja mahdoton, niin miten kukaan muukaan sitten?

Yksi leimaava asia on loputon marttyyrius. Luulen että tämä on yleisempää narsisti-äideillä kuin -isillä. Sen takia ehkä äidin narsismia ei niin helposti tajua, kun se ei usein ole sitä samanlaista suoraan uhmakasta ja suurieleistä kuin miehillä/isillä.

Marttyyri-narsisti heittäytyy vähän joka asiassa ihan totaalisesti uhriksi. "Minä aina teen kaikkeni teidän eteen ja tämä on kiitos" ja "Minä olen uhrannut teille koko elämäni", "Kuinka voitte tehdä tämän minulle", "Minä aina teen" jne. Hän on kateellinen omille lapsilleen ja oikeastaan kaikille muillekin. Puhuu muista jatkuvasti pahaa selän takana, arvostelee kaikkien ulkonäöt, puolisot, työt ja hauskaa kyllä; näkee narsisteja joka puolella. Omasta mielestään on ainoa vaatimaton ja tunnollinen ihminen koko maailmassa, kun muut ovat ylpeitä ja "olevinaan".

Ei kehu itseään suoraan, mutta kalastelee jatkuvasti kehuja sellaisilla "Voi että kun näytän niin rumalta tässä uudessa mekossa, enkö näytäkin?" tai "Olen tänään jo siivonnut koko talon ja tehnyt pihatyöt ja nuo naapurit vasta heräilevät, kyllä on niin laskoja ihmisiä, en ikinä pystyisi vaan makaamaan puolta päivää, kun on niin paljon näitä töitä tehtävänä. Ja minuahan kukaan ei edes auta vaikka minulla on tämä selkäkin ollut kipeänä! Mitähän pahaa olen tehnyt että olen ansainnut näin laiskat ja itsekkäät lapset!"

Äitini arvosteli ulkonäköäni todella paljon. Lempivärini eivät kuulemma sopineet minulle, hän saattoi ostaa samanlaisia vaatteita kuin minä.

Hajuvesi jota unelmoin teininä ja toivoin lahjaksi -> äitini osti sen itselleen.

16-18 vuotiaana hän uhkaili aina , että saan muuttaa pois kotoa. No minähän muutin heti kun olin 18. Tämän jälkeen äitini oli surullinen ja hänestä tuli marttyyri.

Oli kateellinen minulle, omalle lapselleen.

En muista, että äiti olisi koskaan halannut minua.

Meistä kolmesta lapsesta yksi on selvä suosikki, pikkusiskoni. Hän asuu jo pois kotoa, mutta äiti aina kertoo mitä hän on hänelle ostanut . Viimeksi mm. Kaupasta 200 eurolla erilaisia sisustusasioita.

Lisäksi puhuu pahaa veljestäni ja siskostani, joten tuntuu, että tahtoo välillämme jotakin kismaa.

Kärsin koulukiusaamista, eikä äiti ottanut kouluun yhteyttä. Kerroin mitä kaikkea minulle on huudeltu ja kuinka kiusattu. Muistan ikuisesti äitini ilmeen. Hän hymähti ja katseli muualle.

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini on narsisti ja muutenkin henkisesti sairas! Lapsena piti olla huomaamaton. Eikä omia mielipiteitä saanut olla, jos joskus sanoi vastaan alkoi uhkailu ja väkivalta. Pahinta mitä tapahtui oli kun antoi useamman miehen käyttää seksuaalisesti hyväksi ja osallistui myös itse tähän. Toinen todella paha muisto on kun syötti unilääkkeitä ja vei kylpyammeeseen hukuuttaakseen minut! Tuli kumminkin katumapäälle eikä houkuttanut! Nykyään olen 44 vuotias mies ja elämä sujuu melko hyvin. Äitini kanssa en ole ollut enään 10 vuoteen tekemisissä!

Oletko soittanut rikosuhripäivystykseen, nuo tyypit äitisi mukaan lukien pitää tuoda poliisille tietoon. Menisivät edes johonkin rekisteriin vaikka teot olisivat lain mukaan vanhentuneet.

On yhteydessä opettajiin, joille ilmoittaa, etteivät nämä 'osaa opettaa'. Opettajien vika jos lapsi ei pääse huippuyliopistoon.

Kysyisin teiltä,että minkälainen äiti käy varastamassa sun lapsuusajan kaikki kuvat, jakelee niitä muka saatunaan multa,vissiin. Ym. Kokoajan.Se pääsee jostain kumman syystä aina meille. 

Oma mies ei pistä rikkaa ristiin, kun pitää että kaikki oli vain paskaa. 

Multa hävis kaikki vaatteet,Arabiat seiniltä,muumi astiat(monta tonnia),ymym.,niin ei se mitään. 

mikä ukkooni vaivaa, ei usko ns.vaikka kaapit ammottaa tyhjyyttään. 

pojalta ei kysy mun 3kpl elektroniikkapelejä, dvd:t ymym.

Mikä tässä on,kertokaa. Pojan kanssa usein tekemisissä,mutta toi kysymys muka unohtuu. Lässykkä lapsilleen kait,kun ei 1.asiaa saa sanottuu...

Elektroniikka

Kohtelee lapsia eriarvoisesti. 

Kyykyttää puolisoaan ja lapsiaan. Keksii omituisia sääntöjä joiden rikkomisesta rangaistaan esim ylenkatsoo ja vähättelee. Rangaistus aina kohtuuton.

Kaikissa muissa on vika hänessä ei koskaan.

Ei osaa keskustella vaan haluaa päättää kaikesta. Ei välitä muiden (lasten ja puolison) mielipiteistä vaan jyrää ne. Pitää mykkäkoulua.

Raivoaa ilman syytä. Ei pyydä anteeksi koskaan.

Käyttää rahansa itseensä. Esim äitini osti itselleen kalliita vaatteita esim minkkiturkin mutta tyttärilleen ei vaatteita juuri lainkaan. Kuljettiin vanhoissa rääsyissä.

selittää asiat aina että itse on toiminut oikein. Valehtelee surutta - puolisolle ja lapsille. Esim minulla on ollut lapsena muka syöpä ja myös hänellä itsellään. Ei syöpää mutta pelkäsin lapsena kun kuulin puhuttavan minun syövästäni (halusi vain huomiota ja sääliä itselleen kun lapsella syöpä).

Kysyisin teiltä,että minkälainen äiti käy varastamassa sun lapsuusajan kaikki kuvat, jakelee niitä muka saatunaan multa,vissiin. Ym. Kokoajan.Se pääsee jostain kumman syystä aina meille. 

Oma mies ei pistä rikkaa ristiin, kun pitää että kaikki oli vain paskaa. 

Multa hävis kaikki vaatteet,Arabiat seiniltä,muumi astiat(monta tonnia),ymym.,niin ei se mitään. 

mikä ukkooni vaivaa, ei usko ns.vaikka kaapit ammottaa tyhjyyttään. 

pojalta ei kysy mun 3kpl elektroniikkapelejä, dvd:t ymym.

Mikä tässä on,kertokaa. Pojan kanssa usein tekemisissä,mutta toi kysymys muka unohtuu. Lässykkä lapsilleen kait,kun ei 1.asiaa saa sanottuu...

Elektroniikka

Vierailija wrote:

Kysyisin teiltä,että minkälainen äiti käy varastamassa sun lapsuusajan kaikki kuvat, jakelee niitä muka saatunaan multa,vissiin. Ym. Kokoajan.Se pääsee jostain kumman syystä aina meille. 

Oma mies ei pistä rikkaa ristiin, kun pitää että kaikki oli vain paskaa. 

Multa hävis kaikki vaatteet,Arabiat seiniltä,muumi astiat(monta tonnia),ymym.,niin ei se mitään. 

mikä ukkooni vaivaa, ei usko ns.vaikka kaapit ammottaa tyhjyyttään. 

pojalta ei kysy mun 3kpl elektroniikkapelejä, dvd:t ymym.

Mikä tässä on,kertokaa. Pojan kanssa usein tekemisissä,mutta toi kysymys muka unohtuu. Lässykkä lapsilleen kait,kun ei 1.asiaa saa sanottuu...

Elektroniikka

Vaihda lukot ja hommaa valvontakamera

Vierailija wrote:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistin äitini narsistisuuden vasta kun olin jo yli kolmenkymmenen.

Toisaalta valtava helpotus, toisaalta itseään epäilee aina, koska siihen on lapsesta asti tottunut.

Tunnistaminen lähti liikkeelle siitä ouvalluksesta että koko lapsuuden ja nuoruuden, aikuisenakin vielä olen joutunut tekemään töitä, jotta äiti olisi tyytyväinen. Jos ei ollut seurauksena hirveä itku ja syyllistäminen. Äidin tunteet ja haluamiset olivat aina ensimmäisenä, muilla ei väliä. Edes pienen lapsen tarpeet eivät ohita äidin tarpeita.

Tämän tajuaminen oli kova paikka ja kova työ on aikuisena itsetuntoaan kasvattaa ja korjata.

Välimatka ja äidin pitäminen loitolla auttaa. On oltava tarkkana aikuisena ettei narsisti pääse ihon alle.

Itse tunnistin siinä vaiheessa, kun äiti syytti isää narsistiksi. Kävin netissä lukaisemassa aiheesta ja jostain kumman syystä narsistin kuivailust

niin, ja nyt sä syyllistät äitiä narsismista…? Luitko kunnolla ne artikkelit? Entä jos jouluksi pyytäisi peilin?

Oman äitini kohdalla (en tiedä diagnoosista): juonittelu selän takana, asioihin puuttuminen ja junailu selän takana (esim.yrittää estää kuvitellut yhteyden muihin, esim.vastakkaisen sukupuolen edustajiin ja yrittää pakkonaittaa oman päähänpinttymänsä mukaan itse valitsemalleen). Tosi vakavien juorujen levittäminen työnantajille, vuokranantajille yms

Lapsen saamien lahjojen tuhoaminen. Päiväkirjojen lukeminen. Tätä voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.

Jatkui melkein neljäkymppiseksi. Monesti pisti veljeni asioille vaikkapa kyttäämään keskusteluitani nettifoorumeilla.