Narsisti äidin tuntomerkit?

Vierailija kirjoitti:

Kahden lasten kanssa ei näytä heitä kohtaan mitään positiivisia tunteita, asiat sanotaan parhaimmillaan neutraalisti ja yleensä kylmästi tai aggressiivisesti. Pienen lapsen kaikki hellyydenosoitukset torjutaan. Kun muita ihmisiä on paikalla, äiti muuttuu eri ihmiseksi ja voi olla hyvinkin hurmaava. Huomionhakuinen, lapset voivat olla pieninä ja söpöinä "asuste".

Fyysistä ja rankkaa henkistä väkivaltaa, eristämistä perheessä, heitteille jättöä, vaatimuksia ja odotuksia yli ikätason. Lasta ei nähdä arvokkaana tai tämän omia toiveita kunnioiteta millään tavalla. Jollain tasolla suhde saattaa muuttua lapsen muuttaessa kotoa ja aikuistuessa, jolloin äiti ehkä näkee lapsen yksilönä.

Yksi aika selkeä merkki oli myös se, että alle 10 v. vaatetettiin yleensä kauniisti. Kun murrosikä alkoi, äiti alkoi ostaa liian isoja vaatteita poikien puolelta. Kun takapuoli ja lantio eivät enää mahtuneet lastenvaatteisiin, sai hirveää raivoa ja syyllistämistä osakseen. Kun olin sitten 11 v, äiti antoi pienen vaaterahan ja jouduimme itse tekemään kaikki vaateostoksemme (ostokset olivat yleensä aina vääriä, mutta mitään ohjeita ei annettu)

Oma äitini on narsisti ja muutenkin henkisesti sairas! Lapsena piti olla huomaamaton. Eikä omia mielipiteitä saanut olla, jos joskus sanoi vastaan alkoi uhkailu ja väkivalta. Pahinta mitä tapahtui oli kun antoi useamman miehen käyttää seksuaalisesti hyväksi ja osallistui myös itse tähän. Toinen todella paha muisto on kun syötti unilääkkeitä ja vei kylpyammeeseen hukuuttaakseen minut! Tuli kumminkin katumapäälle eikä houkuttanut! Nykyään olen 44 vuotias mies ja elämä sujuu melko hyvin. Äitini kanssa en ole ollut enään 10 vuoteen tekemisissä!

Ylipäätään kaikki mitä teit oli väärin. Äiti odotti apua monessa asiassa, ja vaikka kaikkesi yritit niin koskaan et tehnyt riittävän hyvin.

Ruokaostokset olivat väärää merkkiä, annoit kuvitellusti liian vähän pennejä vaihtorahoissa ( kaupassa käytiin ilman äitiä jo lukutaidottomina 6 v.) , pilkoit vihannekset vääränmuotoisiksi, siivosit väärällä tavalla jne.

Ruokaa äiti ei olisi aina jaksanut laittaa, mutta kukaan muu ei ollut riittävän kykenevä sitä tekemään. Sääteli lasten syömisiä ja kun talouteen tuli toinen aikuinen, kiisti niin koskaan tehneensä. Saattoi edelleen pitää tiettyä ruoka aikaa, jolloin piti ehdottomasti olla kotona, mutta käytännössä laittaa ruokaa vasta myöhään illalla. Aamu-, ilta- tai välipaloja ei tehnyt viisivuotta? täyttäneille. Sisareni oli alipainoinen ja aneeminen.

Mitään ei opetettu kunnolla, tyyli oli aina hyvin aggressiivinen ja jos et kerrasta oppinut olit niin vammainen, että opettaminen oli hyödytöntä.

Kavereita ei saanut käydä kun äiti oli kotona. Ilmeesi tai hengityksesi saattoi olla myös vääränlaista, jolloin sinua saatettiin jopa lyödä. Fyysinen väkivalta lähes lakkasi kun kasvoimme riittävän isoiksi puolustautumaan fyysisesti.

Tyttäreni ei ollut saanut käyttää pyörätuolia narsistiäitinsä luona, koska asunto olisi voinut kärsiä. Hän siis joutui pomppimaan yhdellä jalalla niin kauan että parani.

Narsistiäiti ei pysty käsittämään sitä, että lapsi on hänestä erillinen olento. Lapsella ei saa olla omia mielipiteitä, toiveita, tarpeita, eikä oikeuksia. Narsistiäidin mielestä ihmisoikeudet eivät ulotu hänen lapseensa. Jos lapsi vaatii normaalia kohtelua, tai esittää omia näkemyksiään tai mielipiteitään, on kosto julma.

Empatianpuute. Jos kerrot hänelle jostakin itsellesi sattuneesta ikävästä asiasta, tai sairaudesta, et saa myötätuntoa. Yleensä vielä tähän liittyy se, että hän käyttää seuraavalla kerralla tätä ikävää asiaa, tai tapahtumaaa lyömäaseenaan.

Jos olet onnistunut jossain, koko asia sivuutetaan. Se ei mahdu hänen maailmankuvaansa, tai tarkemmin ottaen hänen kuvaansa sinusta. Ethän ole hänen mielestään edes ihminen, etkä siten voi olla hyvä yhtään missään. 

Narsistiäiti nauttii kiusaamisesta. Hän kiusaa moninaisin tavoin. Hänestä on hauska aiheuttaa riitoja ja väärinkäsityksiä muiden välille.

Narsistiäiti valehtelee paljon. Ne voivat olla välillä isojakin, mutta ennen kaikkea hän päästää suustaan paljon pieniä valheita. Hän valehtelee asioista, joista ei ole mitään järkeä valehdella. Et voi koskaan luottaa yhtään mihinkään, mitä hän sanoo.

Vierailija kirjoitti:

Narsistiäiti ei pysty käsittämään sitä, että lapsi on hänestä erillinen olento. Lapsella ei saa olla omia mielipiteitä, toiveita, tarpeita, eikä oikeuksia. Narsistiäidin mielestä ihmisoikeudet eivät ulotu hänen lapseensa. Jos lapsi vaatii normaalia kohtelua, tai esittää omia näkemyksiään tai mielipiteitään, on kosto julma.

Empatianpuute. Jos kerrot hänelle jostakin itsellesi sattuneesta ikävästä asiasta, tai sairaudesta, et saa myötätuntoa. Yleensä vielä tähän liittyy se, että hän käyttää seuraavalla kerralla tätä ikävää asiaa, tai tapahtumaaa lyömäaseenaan.

Jos olet onnistunut jossain, koko asia sivuutetaan. Se ei mahdu hänen maailmankuvaansa, tai tarkemmin ottaen hänen kuvaansa sinusta. Ethän ole hänen mielestään edes ihminen, etkä siten voi olla hyvä yhtään missään. 

Narsistiäiti nauttii kiusaamisesta. Hän kiusaa moninaisin tavoin. Hänestä on hauska aiheuttaa riitoja ja väärinkäsityksiä muiden välille.

Narsistiäiti valehtelee paljon. Ne voivat olla välillä isojakin, mutta ennen kaikkea hän päästää suustaan paljon pieniä valheita. Hän valehtelee asioista, joista ei ole mitään järkeä valehdella. Et voi koskaan luottaa yhtään mihinkään, mitä hän sanoo.

Oma narsisti äiti ei valehdellut mitenkään usein. Monia asioita "ei muistanut tai ollut tiennyt".

Yritän kestää sen, jos en saisikaan lapsenlapsia, mutta narsismista puhuttaessa tuli mieleeni, että kyllä tahtoisin saada lasteni kautta jälkikasvua oli se narsistinen toive tai ei.

Monikaan asia, joita lapseni voivat olettaa minun vaativan, ei lopultakaan ole tärkeä minulle, vaan ajattelen, että on tärkeää heidän tulevaisuudelleen. Esim koulumenestys. Kun kerta kykyä ja älyä riittää, niin miksi tyytyä alisuoriutumiseen?

Rakastan lapsiani sellaisenaan kaikesta huolimatta. Olen tehnyt paljon töitä ja tulen jatkossakin tekemään paljon heidän tulevaisuutensa eteen. Tulevaisuuden maailma ei välttämättä ole helppo, mutta silloinkin on  yritettävä. En tahdo silottaa heidän tietään liikaa, vaan pikemminkin, että he jaksaisivat jatkaa yrittämistä vastoinkäymistä huolimatta, eivätkä antaisi periksi. Eivät edes minulle, mutta myös ymmärtäisivät, että minunkin tekemisillä on ollut heille merkitystä ja jos voisivat niin sovittaisivat omia toiveitaan minunkin toiveisiini. Heillä on oma elämä, mutta myös historia, josta se nousee.

Pienenä ei saanut näyttää mitään tunteita. Samoin hän ei näyttänyt mitään tunteitaan, ei empatiaa, ei rakkautta eikä yhtään mitään. Hyvä lapsi oli huomaamaton. Ei hoitanut nuorempia lapsiaan vaan laittoi vanhimman heitä hoitamaan. Haukkui 13 vuotiaan tyttärensä huoraksi. Veti vanhaa koiraansa ulkona kovalla vauhdilla niin että ulkopuoliset ihmiset siihen puuttuivat. Yhtään kyyneltä ei valunut, kun koira lopetettiin. Ei ole ikinä auttanut ketään. Nyt vanhana jokaisen sukulaisen ja tuttavan olisi juostava hänen oikkujensa mukaan samalla hetkellä, kun saa jotain mieleensä. Lopputulos: en välitä hänestä pätkääkään ja toivon, että pääsisin hänestä kokonaan/lopullisesti eroon.

Sama homma täällä

Jos narsistille olisi tuntomerkit kaikki sen kiertäis.

Se on vaan itse opittava.

Äidin: aikuisten LASTEN narsistiset tuntomerkit. Miksi asiasta ei puhuta,nosteta kissa asiasta pöydälle?

Narsistit käyvät läpi 3 vaihetta: rakkauden pommituksen vaihe, devalvaatiovaihe ja sitten julma hylkäysvaihe. He eivät käsittele ihmisten tunteita kuten muut ihmiset. He käyttävät, pahoinpitelevät ja sitten heittävät ulos naisia, kun se heille sopii. Ne ovat julmia loisia.

Yksi juttu mitä oon ihmetellyt on että äitini osoittaa kissalleni hellyyttä, jota minä en koskaan häneltä ole saanut. Onko tarkoituksena mun naaman edessä osoittaa että hän siihen kykenee, mutta mä olen niin arvoton etten ole koskaan sellaista ansainnut

Lapsena tein kaiken väärin. Sain jatkuvasti kuulla arvostelua ulkonäöstäni, puhetyylistäni ja kehonkieltäni syytettiin vääränlaiseksi. Tästä seurasi jatkuva varuillaanolo ja sen myötä sosiaalisten tilanteiden pelko. Tästäkin äiti sai syyn hävetä minua ujoudestani ja teki sen erittäin selväksi. Kaikenlaisesta tunteiden näyttämisestä seurasi vähintään huutoa, usein myös luunappeja tai tukkapöllyä. Tämä ei koskenut ainoastaan negatiivisia tunteita, vaan esim. nauramisesta saattoi tulla rangaistus jos äiti sattui olemaan huonolla tuulella.

Aikuisena sitten ura- ja elämänvalintani, vapaa-ajanviettoni, asuntoni sisustus yms. on haukuttu pystyyn monta kertaa. Edelleen kolmekymppisenä saan kuulla tuottaneeni hänelle jatkuvia pettymyksiä, kun en ole elänyt hänen toiveiden mukaan, vaikka "aina hän on tehnyt kaiken eteeni".

Mutta! Tästä kaikesta huolimatta muiden ihmisten seurassa lapsuudessani hän mainosti minun olevan huomattavasti keskivertoa älykkäämpi lapsi, mainosti koulumenestystäni ja kertoi kaikille että minusta tulee lääkäri, kirurgi, lakimies tai vastaava. Samoin kun sain ihan merkittävän työn, tätä mainostettiin kaikille, puolituntemattomat naapurit mukaanlukien.

Kuten tässäkin ketjussa on sanottu, narsistiäidille lapsi on jonkinlainen oman itsensä jatke, mahdollisesti keino elää omat saavuttamattomat haaveet. Kun lapsi todennäköisesti ei ole juuri sellainen kun hän haluaa, lapsi saa kärsiä siitä. Toisaalta kaikki saavutukset tuodaan absurdilla tavalla esille, jotta niistä saadaan kunnia itselle. 

Omalla kohdalla välit meni lopullisesti poikki, kun hän alkoi painostaa minua mieheni jättämiseen, koska hän on duunariammatissa.

Vierailija kirjoitti:

Toksinen positiivisuus- naamioi oman kyvyttömyytensä tuntea empatiaa "positiiviseksi asenteeksi" jolla ohitetaan muut sekä ikävät tosiasiat.

Jep, "pitää ottaa ne tilanteen valoisat puolet!" Vaikka sellaisia ei edes olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistiäiti ei pysty käsittämään sitä, että lapsi on hänestä erillinen olento. Lapsella ei saa olla omia mielipiteitä, toiveita, tarpeita, eikä oikeuksia. Narsistiäidin mielestä ihmisoikeudet eivät ulotu hänen lapseensa. Jos lapsi vaatii normaalia kohtelua, tai esittää omia näkemyksiään tai mielipiteitään, on kosto julma.

Empatianpuute. Jos kerrot hänelle jostakin itsellesi sattuneesta ikävästä asiasta, tai sairaudesta, et saa myötätuntoa. Yleensä vielä tähän liittyy se, että hän käyttää seuraavalla kerralla tätä ikävää asiaa, tai tapahtumaaa lyömäaseenaan.

Jos olet onnistunut jossain, koko asia sivuutetaan. Se ei mahdu hänen maailmankuvaansa, tai tarkemmin ottaen hänen kuvaansa sinusta. Ethän ole hänen mielestään edes ihminen, etkä siten voi olla hyvä yhtään missään. 

Narsistiäiti nauttii kiusaamisesta. Hän kiusaa moninaisin tavoin. Hänestä on hauska aiheuttaa riitoja ja väärinkäsityksiä muiden välille.

Narsistiäiti valehtelee paljon. Ne voivat olla välillä isojakin, mutta ennen kaikkea hän päästää suustaan paljon pieniä valheita. Hän valehtelee asioista, joista ei ole mitään järkeä valehdella. Et voi koskaan luottaa yhtään mihinkään, mitä hän sanoo.

Oma narsisti äiti ei valehdellut mitenkään usein. Monia asioita "ei muistanut tai ollut tiennyt".

Hän valehteli, ettei muista tai tiedä. Sanoiko myös: "Enpä tullut ajatelleeksi, että se loukkaisi...."

Hyvä puoli että molemmat vanhemmat ovat narsisteja on itsellä lapsesta saakka ollut usko Jumalaan. Joku toki voi tulkita sen lapsen toiveajatteluksi, että joku välittäisi, mutta siitäkin huolimatta.

Minun äitini on aina erittäin vahingoniloinen muiden ihmisten harmeista. Ikinä lohtua ei saa. Jos minulle sattuu jotakin ikävää, vika löytyy aina minusta, oli tilanne mikä tahansa. Kuulemma äitini esimerkiksi pyörittelee silmiään jos kerron puhelimessa omista murheistani. 💁‍♀️

Äitini myös haukkuu minua sisaruksilleni selkäni takana eikä usko, että osaan tehdä mitään. Hänen lempilauseensa lieneekin sortttia ”Ei se Laura osaa tehdä sitä kuitenkaan”. Hän (onneksi) vastavuoroisesti haukkuu sisaruksiani sitten minulle. Äitini on myös jaksaa aina mainita meille muille lapsille, että kuka hänen lempilapsensa on. Tajusin harmillisen myöhään parinkympin puolivälissä, että tämähän ei ole ihan normaalia.

Hän ottaa kaiken henkilökohtaisesti ja suoraan itseensä. Muista ihmisistä hän voi heittää vaikka kuinka pahaa läppää, mutta itse loukkaantuu verisesti jos joku vitsailee hänestä harmittomasti.

Muille hän esitti väsymätöntä superäitiä, meille lapsille taas tuota ei ole jaksanut esittää. Kaikki ns. ”normaalit” vanhemmuuteen liittyvät jutut hän on aina vetänyt marttyyrimeiningillä.

Hän myös on aina vähätellyt saavutuksiani, varmaankin siksi, että valintani poikkeavat hyvinkin paljon hänen omistaan. Hän jaksaa kyllä aina kehua muiden lapsia lapsilleen, tätä hän on tehnyt aina. 🤦‍♀️

Up

Väittää puolisonsa olevan narsisti. Tosin narsistin kuvailu sopii häneen itseensä.