Tutkimus: Tytöille parempi koulutodistus samoilla tiedoilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä on syrjintä.

Vängätään vastaan selvästä uhhaiheesta josta on lukuisia tutkimuksia tehty. Kaikki osoittaa siihen, että tyttöjä suositaan jossain määrin. Se, että siitä huolimatta väen vängällä väittää, ettei näin ole on ihan yksiselitteisesti syrjintää. Totuus ei valehtele.

Paitsi että tässä ei ole esitetty mitään tieteellisesti todistettua totuutta. Kaikki ,joilla on poikalapsi tietää, miten paljon vaikeampaa on motivoida poika suoriutumaan koulusta hyvin kuin tyttö. Poikien kulttuuri ei arvosta koulumenestystä ja suoriutumusta. Sukupuolelle tyypillistä on myös mennä yli sieltä mistä aita on matalin. Pojat vaatii jatkuvaa seurantaa ja perseellepotkimista , jotta saavuttaisi lähellekään saman kuin itseohjautuva ja motivoitunut sisarensa. Pojat jäävät helposti dopamiinikoukkuun, jossa aivot saavat nopean tyydytyksen kaikesta tyhjänpäiväisrstä pelaamisesta ja mopon rassauksesta. Tällöin motivointi hyödylliseen, mutta ponnisteluja vaativaan pitkäjänteiseen toimintaan on vaikeaa.

Säälin poikaasi sillä kirjoituksestasi oikein huokuu avoin halveksunta toista sukupuolta kohtaan. On hyvin kuvaavaa, että ajattelet poikien mielenkiinnon kohteiden olevan vain "tyhjänpäiväistä rassaamista" :(

Etkö osaa lukea? Tuossahan lukee ihan selvästi "tyhjänpäiväisestä pelaamisesta" ja "mopon rassauksesta". Miksi hypit sanojen yli?

eri

Olen pahoillani. Korjauksesi jälkeen teksti tosiaan muuttui aivan selvästi halveksuvasta kunnioittavaksi :D

Sinä muutin sanoja ylihyppäämällä merkityksen ihan toiseksi. "Mopon rassaus" on ihan normaali puhekielen ilmaisu mopon huoltamisesta, kuten hyvin tiedät.

Voisitko myös ystävällisesti kertoa, mikä tekee pelaamisesta automaattisesti "tyhjänpäivästä"? Se, että sinä et arvosta sitä, vai onko olemassa joku ihan oikea syy, miksi tämä ajanvietto on lähtökohtaisesti huonompi kuin joku toinen ajanvietto?

Ohis tämäkin. Minun poikani soittavat klassista musiikkia, ja kyllä se vaikuttaa tutkimusten perusteella edistävän aivotoimintaa ja enteilevän tulevaisuuden menestystä huomattavasti paremmin kuin pelaamisharrastus.

Siis minulle on täysin OK, jos jonkun mielestä pelien hakkaaminen on hieno ja tavoiteltava harrastus. Mutta silloin pitää hyväksyä se, että toisilla ihmisillä on toisenlaisia odotuksia harrastuksilta.

Miksi näiden pitäisi sulkea toisiaan pois?? Ja kenen odotuksista nyt on kyse? Sinun vai lapsesi?

T. Soittajan, pelaajan JA urheilijan äiti

Ps. Toivottavasti et pakota niitä lapsiasi soittamaan vain oman ambition takia.

Samaa voi kysyä sinultakin. Täällä pädet sillä, miten lapsesi soittaa ja pelaa ja urheilee. Jos haluaisin lähteä samalle ad hominem -linjalle kuin sinä, kysyisin että äidin ambitionko takia lapsen pitää säntäillä joka puolelle.

Et näköjään ymmärrä yhtään. Tarkoitus ei ollut päteä, vaan alleviivata vain sitä pointtia jonka sanoin, että yksi asia ei ole mitenkään muista pois. Mikään noista asioista ei ole minua varten. Lapset saavat tehdä niitä asioita, jotka heitä kiinnostaa. Toki kannustaa voi kokeilemaan ja näin teemmekin, mutta kyse on nimenomaan lapsen omasta kiinnostuksesta.

Hieman hupsuja välillä nuo stereotypiat pelaavista pojista.

Ps. Meillä pelaa tytötkin (se on nykyaikana yleistä - en tiedä yhtään tyttöä, joka ei pelaisi) ja me vanhemmat. Kokeile sinäkin, se on hauskaa! ;)

Minä tiedän yhden tytön, joka ei pelaa, ei ole koskaan pelannutkaan mitään tietokone tai konsolipelejä. Omani. Harrastuksiin kuului yläasteaikana jääkiekko, ratsastus, laskettelu ja soittaminen( piano, harmonikka, kitara ja huilu), sekä baletti ja telinevoimistelu. Lukioaikana joutui harrastuksia karsimaan. Nykyisin opiskelee DIksi. Pelihimoinen veli opiskelee ict-asentajaksi. Kumman harrastukset antoi paremmat eväät elämään?

Hyvä pointti. Epäilen, että nämä samat ihmiset, joiden mielestä on väärin, että pojat eivät saa koulussa automaattisesti yhtä hyviä numeroita kuin tytöt, ovat myös sitä mieltä että on väärin, että telinevoimistelu ja pianonsoitto kehittävät pitkäjänteisyyttä ja pelaaminen taas ei.

Jotenkin pitäisi saada aikaan sellainen yhteiskunta, joka ei palkitsisi ketään työnteosta tai osaamisesta. Silloin olisi tasa-arvo ylimmillään.

Mielenkiintoista että dissaat ict-asentajaksi opiskelevaa.

Hänellä riittäisi älyllistä potentiaalia sisarensa tapaan parempaankin. Turhauttaa omien mahdollisuuksien käyttämättä jättäminen. Toivottavasti taloudelliset realiteetit saa ajan myötä hänellekin järkeä valintoihin.

Asentajat tekevät oikeita töitä, joihin vaaditaan myös jonkin verran fyysistä kuntoa ja osaamista. Insinöörien hommat on pilipalihommia, eikä niitä edes ole läheskään kaikille valmistuville.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä on syrjintä.

Vängätään vastaan selvästä uhhaiheesta josta on lukuisia tutkimuksia tehty. Kaikki osoittaa siihen, että tyttöjä suositaan jossain määrin. Se, että siitä huolimatta väen vängällä väittää, ettei näin ole on ihan yksiselitteisesti syrjintää. Totuus ei valehtele.

Paitsi että tässä ei ole esitetty mitään tieteellisesti todistettua totuutta. Kaikki ,joilla on poikalapsi tietää, miten paljon vaikeampaa on motivoida poika suoriutumaan koulusta hyvin kuin tyttö. Poikien kulttuuri ei arvosta koulumenestystä ja suoriutumusta. Sukupuolelle tyypillistä on myös mennä yli sieltä mistä aita on matalin. Pojat vaatii jatkuvaa seurantaa ja perseellepotkimista , jotta saavuttaisi lähellekään saman kuin itseohjautuva ja motivoitunut sisarensa. Pojat jäävät helposti dopamiinikoukkuun, jossa aivot saavat nopean tyydytyksen kaikesta tyhjänpäiväisrstä pelaamisesta ja mopon rassauksesta. Tällöin motivointi hyödylliseen, mutta ponnisteluja vaativaan pitkäjänteiseen toimintaan on vaikeaa.

Säälin poikaasi sillä kirjoituksestasi oikein huokuu avoin halveksunta toista sukupuolta kohtaan. On hyvin kuvaavaa, että ajattelet poikien mielenkiinnon kohteiden olevan vain "tyhjänpäiväistä rassaamista" :(

Etkö osaa lukea? Tuossahan lukee ihan selvästi "tyhjänpäiväisestä pelaamisesta" ja "mopon rassauksesta". Miksi hypit sanojen yli?

eri

Olen pahoillani. Korjauksesi jälkeen teksti tosiaan muuttui aivan selvästi halveksuvasta kunnioittavaksi :D

Sinä muutin sanoja ylihyppäämällä merkityksen ihan toiseksi. "Mopon rassaus" on ihan normaali puhekielen ilmaisu mopon huoltamisesta, kuten hyvin tiedät.

Voisitko myös ystävällisesti kertoa, mikä tekee pelaamisesta automaattisesti "tyhjänpäivästä"? Se, että sinä et arvosta sitä, vai onko olemassa joku ihan oikea syy, miksi tämä ajanvietto on lähtökohtaisesti huonompi kuin joku toinen ajanvietto?

Ohis tämäkin. Minun poikani soittavat klassista musiikkia, ja kyllä se vaikuttaa tutkimusten perusteella edistävän aivotoimintaa ja enteilevän tulevaisuuden menestystä huomattavasti paremmin kuin pelaamisharrastus.

Siis minulle on täysin OK, jos jonkun mielestä pelien hakkaaminen on hieno ja tavoiteltava harrastus. Mutta silloin pitää hyväksyä se, että toisilla ihmisillä on toisenlaisia odotuksia harrastuksilta.

Miksi näiden pitäisi sulkea toisiaan pois?? Ja kenen odotuksista nyt on kyse? Sinun vai lapsesi?

T. Soittajan, pelaajan JA urheilijan äiti

Ps. Toivottavasti et pakota niitä lapsiasi soittamaan vain oman ambition takia.

Samaa voi kysyä sinultakin. Täällä pädet sillä, miten lapsesi soittaa ja pelaa ja urheilee. Jos haluaisin lähteä samalle ad hominem -linjalle kuin sinä, kysyisin että äidin ambitionko takia lapsen pitää säntäillä joka puolelle.

Et näköjään ymmärrä yhtään. Tarkoitus ei ollut päteä, vaan alleviivata vain sitä pointtia jonka sanoin, että yksi asia ei ole mitenkään muista pois. Mikään noista asioista ei ole minua varten. Lapset saavat tehdä niitä asioita, jotka heitä kiinnostaa. Toki kannustaa voi kokeilemaan ja näin teemmekin, mutta kyse on nimenomaan lapsen omasta kiinnostuksesta.

Hieman hupsuja välillä nuo stereotypiat pelaavista pojista.

Ps. Meillä pelaa tytötkin (se on nykyaikana yleistä - en tiedä yhtään tyttöä, joka ei pelaisi) ja me vanhemmat. Kokeile sinäkin, se on hauskaa! ;)

Minä tiedän yhden tytön, joka ei pelaa, ei ole koskaan pelannutkaan mitään tietokone tai konsolipelejä. Omani. Harrastuksiin kuului yläasteaikana jääkiekko, ratsastus, laskettelu ja soittaminen( piano, harmonikka, kitara ja huilu), sekä baletti ja telinevoimistelu. Lukioaikana joutui harrastuksia karsimaan. Nykyisin opiskelee DIksi. Pelihimoinen veli opiskelee ict-asentajaksi. Kumman harrastukset antoi paremmat eväät elämään?

Mitä veikkaat kumpi  on onnellisempi elämässään ja valinnoissaan?

Ohis. Tyttöä veikkaisin. Pelihimo tai muukaan riippuvuus harvoin tekee onnelliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä on syrjintä.

Vängätään vastaan selvästä uhhaiheesta josta on lukuisia tutkimuksia tehty. Kaikki osoittaa siihen, että tyttöjä suositaan jossain määrin. Se, että siitä huolimatta väen vängällä väittää, ettei näin ole on ihan yksiselitteisesti syrjintää. Totuus ei valehtele.

Paitsi että tässä ei ole esitetty mitään tieteellisesti todistettua totuutta. Kaikki ,joilla on poikalapsi tietää, miten paljon vaikeampaa on motivoida poika suoriutumaan koulusta hyvin kuin tyttö. Poikien kulttuuri ei arvosta koulumenestystä ja suoriutumusta. Sukupuolelle tyypillistä on myös mennä yli sieltä mistä aita on matalin. Pojat vaatii jatkuvaa seurantaa ja perseellepotkimista , jotta saavuttaisi lähellekään saman kuin itseohjautuva ja motivoitunut sisarensa. Pojat jäävät helposti dopamiinikoukkuun, jossa aivot saavat nopean tyydytyksen kaikesta tyhjänpäiväisrstä pelaamisesta ja mopon rassauksesta. Tällöin motivointi hyödylliseen, mutta ponnisteluja vaativaan pitkäjänteiseen toimintaan on vaikeaa.

Säälin poikaasi sillä kirjoituksestasi oikein huokuu avoin halveksunta toista sukupuolta kohtaan. On hyvin kuvaavaa, että ajattelet poikien mielenkiinnon kohteiden olevan vain "tyhjänpäiväistä rassaamista" :(

Etkö osaa lukea? Tuossahan lukee ihan selvästi "tyhjänpäiväisestä pelaamisesta" ja "mopon rassauksesta". Miksi hypit sanojen yli?

eri

Olen pahoillani. Korjauksesi jälkeen teksti tosiaan muuttui aivan selvästi halveksuvasta kunnioittavaksi :D

Sinä muutin sanoja ylihyppäämällä merkityksen ihan toiseksi. "Mopon rassaus" on ihan normaali puhekielen ilmaisu mopon huoltamisesta, kuten hyvin tiedät.

Voisitko myös ystävällisesti kertoa, mikä tekee pelaamisesta automaattisesti "tyhjänpäivästä"? Se, että sinä et arvosta sitä, vai onko olemassa joku ihan oikea syy, miksi tämä ajanvietto on lähtökohtaisesti huonompi kuin joku toinen ajanvietto?

Ohis tämäkin. Minun poikani soittavat klassista musiikkia, ja kyllä se vaikuttaa tutkimusten perusteella edistävän aivotoimintaa ja enteilevän tulevaisuuden menestystä huomattavasti paremmin kuin pelaamisharrastus.

Siis minulle on täysin OK, jos jonkun mielestä pelien hakkaaminen on hieno ja tavoiteltava harrastus. Mutta silloin pitää hyväksyä se, että toisilla ihmisillä on toisenlaisia odotuksia harrastuksilta.

Miksi näiden pitäisi sulkea toisiaan pois?? Ja kenen odotuksista nyt on kyse? Sinun vai lapsesi?

T. Soittajan, pelaajan JA urheilijan äiti

Ps. Toivottavasti et pakota niitä lapsiasi soittamaan vain oman ambition takia.

Samaa voi kysyä sinultakin. Täällä pädet sillä, miten lapsesi soittaa ja pelaa ja urheilee. Jos haluaisin lähteä samalle ad hominem -linjalle kuin sinä, kysyisin että äidin ambitionko takia lapsen pitää säntäillä joka puolelle.

Et näköjään ymmärrä yhtään. Tarkoitus ei ollut päteä, vaan alleviivata vain sitä pointtia jonka sanoin, että yksi asia ei ole mitenkään muista pois. Mikään noista asioista ei ole minua varten. Lapset saavat tehdä niitä asioita, jotka heitä kiinnostaa. Toki kannustaa voi kokeilemaan ja näin teemmekin, mutta kyse on nimenomaan lapsen omasta kiinnostuksesta.

Hieman hupsuja välillä nuo stereotypiat pelaavista pojista.

Ps. Meillä pelaa tytötkin (se on nykyaikana yleistä - en tiedä yhtään tyttöä, joka ei pelaisi) ja me vanhemmat. Kokeile sinäkin, se on hauskaa! ;)

Minä tiedän yhden tytön, joka ei pelaa, ei ole koskaan pelannutkaan mitään tietokone tai konsolipelejä. Omani. Harrastuksiin kuului yläasteaikana jääkiekko, ratsastus, laskettelu ja soittaminen( piano, harmonikka, kitara ja huilu), sekä baletti ja telinevoimistelu. Lukioaikana joutui harrastuksia karsimaan. Nykyisin opiskelee DIksi. Pelihimoinen veli opiskelee ict-asentajaksi. Kumman harrastukset antoi paremmat eväät elämään?

Hyvä pointti. Epäilen, että nämä samat ihmiset, joiden mielestä on väärin, että pojat eivät saa koulussa automaattisesti yhtä hyviä numeroita kuin tytöt, ovat myös sitä mieltä että on väärin, että telinevoimistelu ja pianonsoitto kehittävät pitkäjänteisyyttä ja pelaaminen taas ei.

Jotenkin pitäisi saada aikaan sellainen yhteiskunta, joka ei palkitsisi ketään työnteosta tai osaamisesta. Silloin olisi tasa-arvo ylimmillään.

Mielenkiintoista että dissaat ict-asentajaksi opiskelevaa.

Hänellä riittäisi älyllistä potentiaalia sisarensa tapaan parempaankin. Turhauttaa omien mahdollisuuksien käyttämättä jättäminen. Toivottavasti taloudelliset realiteetit saa ajan myötä hänellekin järkeä valintoihin.

Asentajat tekevät oikeita töitä, joihin vaaditaan myös jonkin verran fyysistä kuntoa ja osaamista. Insinöörien hommat on pilipalihommia, eikä niitä edes ole läheskään kaikille valmistuville.

Hirveän vähän olisi maailmassa asentamista ilman insinöörejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi hyvin käyttäytyvää poikaa. Oman kokemuksen perusteella heillä on ollut sukupuolesta hyötyä arvosanojen osalta. Tytöiltä odotetaan hyvää käytöstä ihan lähtökohtaisesti, pojat saavat samasta käytöksestä plussaa. Ja joo, ei tarvitse tulla sanomaan, että yksittäistapauksilla ei ole mitään merkitystä.

Jos miehiä kiinnostaa poikien koulumenestys, niin isien pitää panostaa poikiensa koulunkäyntiin. Pojat kuuntelevat isäänsä ja ottavat heistä mallia, joten jos isä suhtautuu koulunkäyntiin negatiivisesti, pojat oppivat saman asenteen.

Tiedätkö kuinka monta yh-äitiä meillä on Suomessa? Yh-äidit ovat MYRKKYÄ pojille.

Ei niitä yksinhuoltajia synny niin että joku nainen päättää yksi päivä että hmm, minäpäs olen kyllästynyt tuohon kunnolliseen aviomieheeni, taidanpas napata lapset ja lähteä karkuun. Usein taustalla on sitä että mies pettää, juo, on muuten aggressiivinen tai keskustelukyvytön, elämänhallinta ulapalla... vaikka se ei näkyisikään muulle kuin lähipiirille.

Oikeasti, miten kehtaat puhua vaikean päätöksen tehneistä naisista noin. Yksinhuoltajuus on rankkaa. Miksi ne miehet ei sitten ota niitä omia poikalapsiaan hoidettavaksi eron tullessa? Ai niin... niitä ei joko kiinnosta tai ne miehet joista naiset eroaa on sellaisia, että näille ei pitäisikään antaa lapsia hoitoon. Ei edes omia.

Vierailija kirjoitti:

Koulumenestys ennustaa yllättävän vähän tulevaisuuden menestystä ja esimerkiksi uravalintoja. Yksi selittävä tekijä on, että osaa ns. kympin tytöistä on koulussa palkittu liikaa kouluun sopivasta käytöksestä osaamisen kustannuksella.

Siinäpä se.

En tiedä, minkä verran koulumenestyksen pitäisi sinun mielestäsi selittää tulevaisuuden menestystä. Mutta kyllähän se on päivänselvää, että lääkärit, juristit ja tutkijat ovat olleet kympin tyttöjä ja poikia ainakin omien erikoisalojensa suhteen.

Perustuuko tutkimus arvosanoihin, joihin aktiivisuus tunneilla vaikuttaa? Meillä oli ihan normaalia, että tytöt viittasivat ja pojat lintsasivat. Jos kumpikin sai kokeesta 8 1/2, niin tytöllä se pyöristyi ysiin ja pojalla kasiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä on syrjintä.

Vängätään vastaan selvästä uhhaiheesta josta on lukuisia tutkimuksia tehty. Kaikki osoittaa siihen, että tyttöjä suositaan jossain määrin. Se, että siitä huolimatta väen vängällä väittää, ettei näin ole on ihan yksiselitteisesti syrjintää. Totuus ei valehtele.

Paitsi että tässä ei ole esitetty mitään tieteellisesti todistettua totuutta. Kaikki ,joilla on poikalapsi tietää, miten paljon vaikeampaa on motivoida poika suoriutumaan koulusta hyvin kuin tyttö. Poikien kulttuuri ei arvosta koulumenestystä ja suoriutumusta. Sukupuolelle tyypillistä on myös mennä yli sieltä mistä aita on matalin. Pojat vaatii jatkuvaa seurantaa ja perseellepotkimista , jotta saavuttaisi lähellekään saman kuin itseohjautuva ja motivoitunut sisarensa. Pojat jäävät helposti dopamiinikoukkuun, jossa aivot saavat nopean tyydytyksen kaikesta tyhjänpäiväisrstä pelaamisesta ja mopon rassauksesta. Tällöin motivointi hyödylliseen, mutta ponnisteluja vaativaan pitkäjänteiseen toimintaan on vaikeaa.

Säälin poikaasi sillä kirjoituksestasi oikein huokuu avoin halveksunta toista sukupuolta kohtaan. On hyvin kuvaavaa, että ajattelet poikien mielenkiinnon kohteiden olevan vain "tyhjänpäiväistä rassaamista" :(

Etkö osaa lukea? Tuossahan lukee ihan selvästi "tyhjänpäiväisestä pelaamisesta" ja "mopon rassauksesta". Miksi hypit sanojen yli?

eri

Olen pahoillani. Korjauksesi jälkeen teksti tosiaan muuttui aivan selvästi halveksuvasta kunnioittavaksi :D

Sinä muutin sanoja ylihyppäämällä merkityksen ihan toiseksi. "Mopon rassaus" on ihan normaali puhekielen ilmaisu mopon huoltamisesta, kuten hyvin tiedät.

Voisitko myös ystävällisesti kertoa, mikä tekee pelaamisesta automaattisesti "tyhjänpäivästä"? Se, että sinä et arvosta sitä, vai onko olemassa joku ihan oikea syy, miksi tämä ajanvietto on lähtökohtaisesti huonompi kuin joku toinen ajanvietto?

Pelatessa erittyy dopamiinis, joka aiheuttaa mielihyvää ja koukuttaa pelaamiseen. Monilla nuorilla ,varsinkin pojilla, tämä riippuvuus vaikeuttaa normaalia elämää kun sen koetaan häiritsevän pelaamista. Tällöin koulussa ja arjessa muut tavoitteet jää helpisti syrjään. Pikkuhiljaa dopamiinikoukussa olevien aivot rappeutuvat. Varmaan osaat itsekin googlettaa.

Kai sille pelaamiselle on jokin raja pistettävä, niinkuin lapsen muullekin touhulle. Rajoja ja rakkautta.

En silti halveksisi pelaamista ja pelaajia, kuten rivien välitä voi lukea. Ja asetellaan joitakin harrastuksia toisen edelle.

Pelaamistahan suositellaan ikäihmisillekin.

Mutta sehän on vain yksi harrastus. Pojilla on paljon muitakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todistusnumeroon vaikuttaa koenumeroiden lisäksi käytös, tuntiaktivisuus, muiden huomioiminen.

Kaikki pojat eivät jälkimmäisissä loista.

aivan, eli tiedoilla ei oikeastaan tee juuri mitään.

Millä motivoit pojan joka tylsistyy tasapäistetyssä ryhmässä jossa tytöt om mielinkielin?

Haloo, kyllä ne tytötkin tylsistyy. Olen itse taistellut motivaatio-ongelmien kanssa koko ikäni. Mutta siihen ei auta se että heittäytyy selälleen ja alkaa valittaa. Jotkut asiat on vain pakko tehdä, ihan sama miten vähän sitä motivaatiota löytyy ja miten tylsää se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi hyvin käyttäytyvää poikaa. Oman kokemuksen perusteella heillä on ollut sukupuolesta hyötyä arvosanojen osalta. Tytöiltä odotetaan hyvää käytöstä ihan lähtökohtaisesti, pojat saavat samasta käytöksestä plussaa. Ja joo, ei tarvitse tulla sanomaan, että yksittäistapauksilla ei ole mitään merkitystä.

Jos miehiä kiinnostaa poikien koulumenestys, niin isien pitää panostaa poikiensa koulunkäyntiin. Pojat kuuntelevat isäänsä ja ottavat heistä mallia, joten jos isä suhtautuu koulunkäyntiin negatiivisesti, pojat oppivat saman asenteen.

Ok, kiva kokemus, mut eihän tämä kuitenkaan liity nyt puheena olevaan aiheeseen: samoilla tiedoilla eri numerot sukupuolen perusteella.

Osaatko sanoa siihen jotain?

Tuntiaktiivisuus, läksyjen tekeminen, kokeissa pärjääminen, opetuksen seuraaminen ja käyttäytyminen tunneilla. Omilla pojilla arvosanat oli 9-10 eli ei moittimista. Pelkästään tuntiaktiivisuus vaikuttaa numeron verran ylös tai alas kokeiden arvosanoihin verrattuna. Mielestäni siitä pitää alentaa arvosanaa, jos oppilas häslää tunneilla niin, että opettajan aika menee hänen paimentamiseensa eikä hän ehdi opettaa vaikka oppilas tietäisikin aiheesta kaiken.

Ei helvetti teitä naisia. Perseilijä luokasta ulos ja turpaan niin ei mene helvetti aikaa. Miten sinne saisi kunnon kuria takaisin ja mielellään miesopettajia?

Vierailija kirjoitti:

Perustuuko tutkimus arvosanoihin, joihin aktiivisuus tunneilla vaikuttaa? Meillä oli ihan normaalia, että tytöt viittasivat ja pojat lintsasivat. Jos kumpikin sai kokeesta 8 1/2, niin tytöllä se pyöristyi ysiin ja pojalla kasiin.

Juuri sitä täällä urputetaan, että miten väärin on että aktiivisuudesta ja positiivisesta asenteesta palkitaan koulussa(kin). Herra nerojen pitäisi saada aplodeja siitä että käyttäytyvät huonosti. Yksi vanhempi tässä ketjussa oikein kerskaili lapsellaan, joka teki n*tsitervehdyksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi hyvin käyttäytyvää poikaa. Oman kokemuksen perusteella heillä on ollut sukupuolesta hyötyä arvosanojen osalta. Tytöiltä odotetaan hyvää käytöstä ihan lähtökohtaisesti, pojat saavat samasta käytöksestä plussaa. Ja joo, ei tarvitse tulla sanomaan, että yksittäistapauksilla ei ole mitään merkitystä.

Jos miehiä kiinnostaa poikien koulumenestys, niin isien pitää panostaa poikiensa koulunkäyntiin. Pojat kuuntelevat isäänsä ja ottavat heistä mallia, joten jos isä suhtautuu koulunkäyntiin negatiivisesti, pojat oppivat saman asenteen.

Tiedätkö kuinka monta yh-äitiä meillä on Suomessa? Yh-äidit ovat MYRKKYÄ pojille.

Ei niitä yksinhuoltajia synny niin että joku nainen päättää yksi päivä että hmm, minäpäs olen kyllästynyt tuohon kunnolliseen aviomieheeni, taidanpas napata lapset ja lähteä karkuun. Usein taustalla on sitä että mies pettää, juo, on muuten aggressiivinen tai keskustelukyvytön, elämänhallinta ulapalla... vaikka se ei näkyisikään muulle kuin lähipiirille.

Oikeasti, miten kehtaat puhua vaikean päätöksen tehneistä naisista noin. Yksinhuoltajuus on rankkaa. Miksi ne miehet ei sitten ota niitä omia poikalapsiaan hoidettavaksi eron tullessa? Ai niin... niitä ei joko kiinnosta tai ne miehet joista naiset eroaa on sellaisia, että näille ei pitäisikään antaa lapsia hoitoon. Ei edes omia.

Anteeksi kun olin ilkeä. Kyllä minä oikeasti sisimmissäni arvostan todella paljonkin niitä äitejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä on syrjintä.

Vängätään vastaan selvästä uhhaiheesta josta on lukuisia tutkimuksia tehty. Kaikki osoittaa siihen, että tyttöjä suositaan jossain määrin. Se, että siitä huolimatta väen vängällä väittää, ettei näin ole on ihan yksiselitteisesti syrjintää. Totuus ei valehtele.

Paitsi että tässä ei ole esitetty mitään tieteellisesti todistettua totuutta. Kaikki ,joilla on poikalapsi tietää, miten paljon vaikeampaa on motivoida poika suoriutumaan koulusta hyvin kuin tyttö. Poikien kulttuuri ei arvosta koulumenestystä ja suoriutumusta. Sukupuolelle tyypillistä on myös mennä yli sieltä mistä aita on matalin. Pojat vaatii jatkuvaa seurantaa ja perseellepotkimista , jotta saavuttaisi lähellekään saman kuin itseohjautuva ja motivoitunut sisarensa. Pojat jäävät helposti dopamiinikoukkuun, jossa aivot saavat nopean tyydytyksen kaikesta tyhjänpäiväisrstä pelaamisesta ja mopon rassauksesta. Tällöin motivointi hyödylliseen, mutta ponnisteluja vaativaan pitkäjänteiseen toimintaan on vaikeaa.

Säälin poikaasi sillä kirjoituksestasi oikein huokuu avoin halveksunta toista sukupuolta kohtaan. On hyvin kuvaavaa, että ajattelet poikien mielenkiinnon kohteiden olevan vain "tyhjänpäiväistä rassaamista" :(

Etkö osaa lukea? Tuossahan lukee ihan selvästi "tyhjänpäiväisestä pelaamisesta" ja "mopon rassauksesta". Miksi hypit sanojen yli?

eri

Olen pahoillani. Korjauksesi jälkeen teksti tosiaan muuttui aivan selvästi halveksuvasta kunnioittavaksi :D

Sinä muutin sanoja ylihyppäämällä merkityksen ihan toiseksi. "Mopon rassaus" on ihan normaali puhekielen ilmaisu mopon huoltamisesta, kuten hyvin tiedät.

Voisitko myös ystävällisesti kertoa, mikä tekee pelaamisesta automaattisesti "tyhjänpäivästä"? Se, että sinä et arvosta sitä, vai onko olemassa joku ihan oikea syy, miksi tämä ajanvietto on lähtökohtaisesti huonompi kuin joku toinen ajanvietto?

Ohis tämäkin. Minun poikani soittavat klassista musiikkia, ja kyllä se vaikuttaa tutkimusten perusteella edistävän aivotoimintaa ja enteilevän tulevaisuuden menestystä huomattavasti paremmin kuin pelaamisharrastus.

Siis minulle on täysin OK, jos jonkun mielestä pelien hakkaaminen on hieno ja tavoiteltava harrastus. Mutta silloin pitää hyväksyä se, että toisilla ihmisillä on toisenlaisia odotuksia harrastuksilta.

Miksi näiden pitäisi sulkea toisiaan pois?? Ja kenen odotuksista nyt on kyse? Sinun vai lapsesi?

T. Soittajan, pelaajan JA urheilijan äiti

Ps. Toivottavasti et pakota niitä lapsiasi soittamaan vain oman ambition takia.

Samaa voi kysyä sinultakin. Täällä pädet sillä, miten lapsesi soittaa ja pelaa ja urheilee. Jos haluaisin lähteä samalle ad hominem -linjalle kuin sinä, kysyisin että äidin ambitionko takia lapsen pitää säntäillä joka puolelle.

Et näköjään ymmärrä yhtään. Tarkoitus ei ollut päteä, vaan alleviivata vain sitä pointtia jonka sanoin, että yksi asia ei ole mitenkään muista pois. Mikään noista asioista ei ole minua varten. Lapset saavat tehdä niitä asioita, jotka heitä kiinnostaa. Toki kannustaa voi kokeilemaan ja näin teemmekin, mutta kyse on nimenomaan lapsen omasta kiinnostuksesta.

Hieman hupsuja välillä nuo stereotypiat pelaavista pojista.

Ps. Meillä pelaa tytötkin (se on nykyaikana yleistä - en tiedä yhtään tyttöä, joka ei pelaisi) ja me vanhemmat. Kokeile sinäkin, se on hauskaa! ;)

Minä tiedän yhden tytön, joka ei pelaa, ei ole koskaan pelannutkaan mitään tietokone tai konsolipelejä. Omani. Harrastuksiin kuului yläasteaikana jääkiekko, ratsastus, laskettelu ja soittaminen( piano, harmonikka, kitara ja huilu), sekä baletti ja telinevoimistelu. Lukioaikana joutui harrastuksia karsimaan. Nykyisin opiskelee DIksi. Pelihimoinen veli opiskelee ict-asentajaksi. Kumman harrastukset antoi paremmat eväät elämään?

Hyvä pointti. Epäilen, että nämä samat ihmiset, joiden mielestä on väärin, että pojat eivät saa koulussa automaattisesti yhtä hyviä numeroita kuin tytöt, ovat myös sitä mieltä että on väärin, että telinevoimistelu ja pianonsoitto kehittävät pitkäjänteisyyttä ja pelaaminen taas ei.

Jotenkin pitäisi saada aikaan sellainen yhteiskunta, joka ei palkitsisi ketään työnteosta tai osaamisesta. Silloin olisi tasa-arvo ylimmillään.

Mielenkiintoista että dissaat ict-asentajaksi opiskelevaa.

Hänellä riittäisi älyllistä potentiaalia sisarensa tapaan parempaankin. Turhauttaa omien mahdollisuuksien käyttämättä jättäminen. Toivottavasti taloudelliset realiteetit saa ajan myötä hänellekin järkeä valintoihin.

Eli sinun ajattelema ja hyväksymä elämänmalli on se ainoa oikea.

Yleensä kun lapsi pakotetaan johonkin muotiin ei siitä hyvää seuraa. Sinulla on viisas ja oikeavaistoinen poika, joka toteuttaa omaa elämäänsä omilla ehdoillaan. Hän on oman onnensa seppä, et sinä.Tietenkin hän voi myös jatkaa lukujaan myöhemmin, jos kiinostus herää. Tuo on varsin tavallista. Ja sitäpaitsi myös näkökulmia avartavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi hyvin käyttäytyvää poikaa. Oman kokemuksen perusteella heillä on ollut sukupuolesta hyötyä arvosanojen osalta. Tytöiltä odotetaan hyvää käytöstä ihan lähtökohtaisesti, pojat saavat samasta käytöksestä plussaa. Ja joo, ei tarvitse tulla sanomaan, että yksittäistapauksilla ei ole mitään merkitystä.

Jos miehiä kiinnostaa poikien koulumenestys, niin isien pitää panostaa poikiensa koulunkäyntiin. Pojat kuuntelevat isäänsä ja ottavat heistä mallia, joten jos isä suhtautuu koulunkäyntiin negatiivisesti, pojat oppivat saman asenteen.

Ok, kiva kokemus, mut eihän tämä kuitenkaan liity nyt puheena olevaan aiheeseen: samoilla tiedoilla eri numerot sukupuolen perusteella.

Osaatko sanoa siihen jotain?

Tuntiaktiivisuus, läksyjen tekeminen, kokeissa pärjääminen, opetuksen seuraaminen ja käyttäytyminen tunneilla. Omilla pojilla arvosanat oli 9-10 eli ei moittimista. Pelkästään tuntiaktiivisuus vaikuttaa numeron verran ylös tai alas kokeiden arvosanoihin verrattuna. Mielestäni siitä pitää alentaa arvosanaa, jos oppilas häslää tunneilla niin, että opettajan aika menee hänen paimentamiseensa eikä hän ehdi opettaa vaikka oppilas tietäisikin aiheesta kaiken.

Ei helvetti teitä naisia. Perseilijä luokasta ulos ja turpaan niin ei mene helvetti aikaa. Miten sinne saisi kunnon kuria takaisin ja mielellään miesopettajia?

Ahahahaha :D ja vanhemmat tykkää kun heidän pikku kultansa heitetään fyysisesti luokasta ulos. Kun niihin lapsiin ei saa koskea nykyään jos haluaa säilyttää työpaikkansa. Tiedän tapauksen missä opettaja nimenomaan kantoi riehuvan oppilaan ulos luokasta, seuraavana päivänä vanhemmat tuli raivoamaan opettajalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä on syrjintä.

Vängätään vastaan selvästä uhhaiheesta josta on lukuisia tutkimuksia tehty. Kaikki osoittaa siihen, että tyttöjä suositaan jossain määrin. Se, että siitä huolimatta väen vängällä väittää, ettei näin ole on ihan yksiselitteisesti syrjintää. Totuus ei valehtele.

Paitsi että tässä ei ole esitetty mitään tieteellisesti todistettua totuutta. Kaikki ,joilla on poikalapsi tietää, miten paljon vaikeampaa on motivoida poika suoriutumaan koulusta hyvin kuin tyttö. Poikien kulttuuri ei arvosta koulumenestystä ja suoriutumusta. Sukupuolelle tyypillistä on myös mennä yli sieltä mistä aita on matalin. Pojat vaatii jatkuvaa seurantaa ja perseellepotkimista , jotta saavuttaisi lähellekään saman kuin itseohjautuva ja motivoitunut sisarensa. Pojat jäävät helposti dopamiinikoukkuun, jossa aivot saavat nopean tyydytyksen kaikesta tyhjänpäiväisrstä pelaamisesta ja mopon rassauksesta. Tällöin motivointi hyödylliseen, mutta ponnisteluja vaativaan pitkäjänteiseen toimintaan on vaikeaa.

Säälin poikaasi sillä kirjoituksestasi oikein huokuu avoin halveksunta toista sukupuolta kohtaan. On hyvin kuvaavaa, että ajattelet poikien mielenkiinnon kohteiden olevan vain "tyhjänpäiväistä rassaamista" :(

Etkö osaa lukea? Tuossahan lukee ihan selvästi "tyhjänpäiväisestä pelaamisesta" ja "mopon rassauksesta". Miksi hypit sanojen yli?

eri

Olen pahoillani. Korjauksesi jälkeen teksti tosiaan muuttui aivan selvästi halveksuvasta kunnioittavaksi :D

Sinä muutin sanoja ylihyppäämällä merkityksen ihan toiseksi. "Mopon rassaus" on ihan normaali puhekielen ilmaisu mopon huoltamisesta, kuten hyvin tiedät.

Voisitko myös ystävällisesti kertoa, mikä tekee pelaamisesta automaattisesti "tyhjänpäivästä"? Se, että sinä et arvosta sitä, vai onko olemassa joku ihan oikea syy, miksi tämä ajanvietto on lähtökohtaisesti huonompi kuin joku toinen ajanvietto?

Ohis tämäkin. Minun poikani soittavat klassista musiikkia, ja kyllä se vaikuttaa tutkimusten perusteella edistävän aivotoimintaa ja enteilevän tulevaisuuden menestystä huomattavasti paremmin kuin pelaamisharrastus.

Siis minulle on täysin OK, jos jonkun mielestä pelien hakkaaminen on hieno ja tavoiteltava harrastus. Mutta silloin pitää hyväksyä se, että toisilla ihmisillä on toisenlaisia odotuksia harrastuksilta.

Miksi näiden pitäisi sulkea toisiaan pois?? Ja kenen odotuksista nyt on kyse? Sinun vai lapsesi?

T. Soittajan, pelaajan JA urheilijan äiti

Ps. Toivottavasti et pakota niitä lapsiasi soittamaan vain oman ambition takia.

Samaa voi kysyä sinultakin. Täällä pädet sillä, miten lapsesi soittaa ja pelaa ja urheilee. Jos haluaisin lähteä samalle ad hominem -linjalle kuin sinä, kysyisin että äidin ambitionko takia lapsen pitää säntäillä joka puolelle.

Et näköjään ymmärrä yhtään. Tarkoitus ei ollut päteä, vaan alleviivata vain sitä pointtia jonka sanoin, että yksi asia ei ole mitenkään muista pois. Mikään noista asioista ei ole minua varten. Lapset saavat tehdä niitä asioita, jotka heitä kiinnostaa. Toki kannustaa voi kokeilemaan ja näin teemmekin, mutta kyse on nimenomaan lapsen omasta kiinnostuksesta.

Hieman hupsuja välillä nuo stereotypiat pelaavista pojista.

Ps. Meillä pelaa tytötkin (se on nykyaikana yleistä - en tiedä yhtään tyttöä, joka ei pelaisi) ja me vanhemmat. Kokeile sinäkin, se on hauskaa! ;)

Minä tiedän yhden tytön, joka ei pelaa, ei ole koskaan pelannutkaan mitään tietokone tai konsolipelejä. Omani. Harrastuksiin kuului yläasteaikana jääkiekko, ratsastus, laskettelu ja soittaminen( piano, harmonikka, kitara ja huilu), sekä baletti ja telinevoimistelu. Lukioaikana joutui harrastuksia karsimaan. Nykyisin opiskelee DIksi. Pelihimoinen veli opiskelee ict-asentajaksi. Kumman harrastukset antoi paremmat eväät elämään?

Hyvä pointti. Epäilen, että nämä samat ihmiset, joiden mielestä on väärin, että pojat eivät saa koulussa automaattisesti yhtä hyviä numeroita kuin tytöt, ovat myös sitä mieltä että on väärin, että telinevoimistelu ja pianonsoitto kehittävät pitkäjänteisyyttä ja pelaaminen taas ei.

Jotenkin pitäisi saada aikaan sellainen yhteiskunta, joka ei palkitsisi ketään työnteosta tai osaamisesta. Silloin olisi tasa-arvo ylimmillään.

Mielenkiintoista että dissaat ict-asentajaksi opiskelevaa.

En dissaa yhtäkään ammattiin opiskelevaa nuorta. Dissaan niitä keskustelijoita, joiden mielestä systeemiä pitää muuttaa siten, että pojat saavat yhtä hyviä numeroita kuin tytöt, vaikkeivät ole valmiita tekemään samaa määrää töitä.

Eikös pikemminkin ole niin, että moni ihmettelee miksi pojatsystemaattisesti menestyvät huonommin/huonosti. Ja samalla penäävät toimenpiteitä suunnan muuttamiseksi. Kukaan ei halua, että arviointeja muutettaisiin, vaan opetusmetodeille tehtäisiin jotain, että pojatkin pärjäisivät. Se olisi kansakunnankin etu, että piilevät kyvyt saatettaisiin käyttöön.

Ei nyt riitä, että sanotaan "Mitäs laiskottelevat ja ovat tyhmiä!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ollut taaskaan Suomea koskeva tutkimus. Valita siis Ruotsin keskustelupalstoilla.

https://www.suomenmaa.fi/uutiset/tutkimus-tyttojen-kouluarvosanat-huoma…

Aiheesta on tehty myös uudempi Suomalainen tutkimus. Kts linkki.

Siinä sanotaan, että tytöillä on parempia arvosanoja. Ei sanota, että se olisi helpompaa tytöille.

Ei pidä paikkaansa. Tyttöjen osaamista vähätellään. Poikien pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi hyvin käyttäytyvää poikaa. Oman kokemuksen perusteella heillä on ollut sukupuolesta hyötyä arvosanojen osalta. Tytöiltä odotetaan hyvää käytöstä ihan lähtökohtaisesti, pojat saavat samasta käytöksestä plussaa. Ja joo, ei tarvitse tulla sanomaan, että yksittäistapauksilla ei ole mitään merkitystä.

Jos miehiä kiinnostaa poikien koulumenestys, niin isien pitää panostaa poikiensa koulunkäyntiin. Pojat kuuntelevat isäänsä ja ottavat heistä mallia, joten jos isä suhtautuu koulunkäyntiin negatiivisesti, pojat oppivat saman asenteen.

Kyllä tuo varmastikin pitää paikkansa. Pojat saavat ylimääräistä plussaa kun osaavat käyttäytyä ja tytöt saavat ylimääräistä plussaa kun tietävät jotain.

Tytöt tietävät paljonkin. Silti heidän osaamistaan aina vähätellään.

Tytöt usein osallistuvat keskusteluun tunnilla, pojat voivat saada kokeista hyvät arvosanat mutta ovat tunnilla passiivisia. Arvosanoja ei anneta ainoastaan koemenestyksen perusteella vaan tuntiosaaminen on tärkeässä osassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä on syrjintä.

Vängätään vastaan selvästä uhhaiheesta josta on lukuisia tutkimuksia tehty. Kaikki osoittaa siihen, että tyttöjä suositaan jossain määrin. Se, että siitä huolimatta väen vängällä väittää, ettei näin ole on ihan yksiselitteisesti syrjintää. Totuus ei valehtele.

Paitsi että tässä ei ole esitetty mitään tieteellisesti todistettua totuutta. Kaikki ,joilla on poikalapsi tietää, miten paljon vaikeampaa on motivoida poika suoriutumaan koulusta hyvin kuin tyttö. Poikien kulttuuri ei arvosta koulumenestystä ja suoriutumusta. Sukupuolelle tyypillistä on myös mennä yli sieltä mistä aita on matalin. Pojat vaatii jatkuvaa seurantaa ja perseellepotkimista , jotta saavuttaisi lähellekään saman kuin itseohjautuva ja motivoitunut sisarensa. Pojat jäävät helposti dopamiinikoukkuun, jossa aivot saavat nopean tyydytyksen kaikesta tyhjänpäiväisrstä pelaamisesta ja mopon rassauksesta. Tällöin motivointi hyödylliseen, mutta ponnisteluja vaativaan pitkäjänteiseen toimintaan on vaikeaa.

Säälin poikaasi sillä kirjoituksestasi oikein huokuu avoin halveksunta toista sukupuolta kohtaan. On hyvin kuvaavaa, että ajattelet poikien mielenkiinnon kohteiden olevan vain "tyhjänpäiväistä rassaamista" :(

Etkö osaa lukea? Tuossahan lukee ihan selvästi "tyhjänpäiväisestä pelaamisesta" ja "mopon rassauksesta". Miksi hypit sanojen yli?

eri

Olen pahoillani. Korjauksesi jälkeen teksti tosiaan muuttui aivan selvästi halveksuvasta kunnioittavaksi :D

Sinä muutin sanoja ylihyppäämällä merkityksen ihan toiseksi. "Mopon rassaus" on ihan normaali puhekielen ilmaisu mopon huoltamisesta, kuten hyvin tiedät.

Voisitko myös ystävällisesti kertoa, mikä tekee pelaamisesta automaattisesti "tyhjänpäivästä"? Se, että sinä et arvosta sitä, vai onko olemassa joku ihan oikea syy, miksi tämä ajanvietto on lähtökohtaisesti huonompi kuin joku toinen ajanvietto?

Ohis tämäkin. Minun poikani soittavat klassista musiikkia, ja kyllä se vaikuttaa tutkimusten perusteella edistävän aivotoimintaa ja enteilevän tulevaisuuden menestystä huomattavasti paremmin kuin pelaamisharrastus.

Siis minulle on täysin OK, jos jonkun mielestä pelien hakkaaminen on hieno ja tavoiteltava harrastus. Mutta silloin pitää hyväksyä se, että toisilla ihmisillä on toisenlaisia odotuksia harrastuksilta.

Miksi näiden pitäisi sulkea toisiaan pois?? Ja kenen odotuksista nyt on kyse? Sinun vai lapsesi?

T. Soittajan, pelaajan JA urheilijan äiti

Ps. Toivottavasti et pakota niitä lapsiasi soittamaan vain oman ambition takia.

Samaa voi kysyä sinultakin. Täällä pädet sillä, miten lapsesi soittaa ja pelaa ja urheilee. Jos haluaisin lähteä samalle ad hominem -linjalle kuin sinä, kysyisin että äidin ambitionko takia lapsen pitää säntäillä joka puolelle.

Et näköjään ymmärrä yhtään. Tarkoitus ei ollut päteä, vaan alleviivata vain sitä pointtia jonka sanoin, että yksi asia ei ole mitenkään muista pois. Mikään noista asioista ei ole minua varten. Lapset saavat tehdä niitä asioita, jotka heitä kiinnostaa. Toki kannustaa voi kokeilemaan ja näin teemmekin, mutta kyse on nimenomaan lapsen omasta kiinnostuksesta.

Hieman hupsuja välillä nuo stereotypiat pelaavista pojista.

Ps. Meillä pelaa tytötkin (se on nykyaikana yleistä - en tiedä yhtään tyttöä, joka ei pelaisi) ja me vanhemmat. Kokeile sinäkin, se on hauskaa! ;)

Minä tiedän yhden tytön, joka ei pelaa, ei ole koskaan pelannutkaan mitään tietokone tai konsolipelejä. Omani. Harrastuksiin kuului yläasteaikana jääkiekko, ratsastus, laskettelu ja soittaminen( piano, harmonikka, kitara ja huilu), sekä baletti ja telinevoimistelu. Lukioaikana joutui harrastuksia karsimaan. Nykyisin opiskelee DIksi. Pelihimoinen veli opiskelee ict-asentajaksi. Kumman harrastukset antoi paremmat eväät elämään?

Hyvä pointti. Epäilen, että nämä samat ihmiset, joiden mielestä on väärin, että pojat eivät saa koulussa automaattisesti yhtä hyviä numeroita kuin tytöt, ovat myös sitä mieltä että on väärin, että telinevoimistelu ja pianonsoitto kehittävät pitkäjänteisyyttä ja pelaaminen taas ei.

Jotenkin pitäisi saada aikaan sellainen yhteiskunta, joka ei palkitsisi ketään työnteosta tai osaamisesta. Silloin olisi tasa-arvo ylimmillään.

Mielenkiintoista että dissaat ict-asentajaksi opiskelevaa.

En dissaa yhtäkään ammattiin opiskelevaa nuorta. Dissaan niitä keskustelijoita, joiden mielestä systeemiä pitää muuttaa siten, että pojat saavat yhtä hyviä numeroita kuin tytöt, vaikkeivät ole valmiita tekemään samaa määrää töitä.

Eikös pikemminkin ole niin, että moni ihmettelee miksi pojatsystemaattisesti menestyvät huonommin/huonosti. Ja samalla penäävät toimenpiteitä suunnan muuttamiseksi. Kukaan ei halua, että arviointeja muutettaisiin, vaan opetusmetodeille tehtäisiin jotain, että pojatkin pärjäisivät. Se olisi kansakunnankin etu, että piilevät kyvyt saatettaisiin käyttöön.

Ei nyt riitä, että sanotaan "Mitäs laiskottelevat ja ovat tyhmiä!"

Mutta mitä ne opetusmetodit olisivat? Nykypäivänä opetus on paljon joustavampaa kuin 10-20v sitten. Jos niitä piileviä kykyjä pitää maanitella ulos kaikilla mahdollisilla tempuilla ja joustoilla, kyseessä ei valitettavasti taida vaan olla kovin fiksu oppilas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä on syrjintä.

Vängätään vastaan selvästä uhhaiheesta josta on lukuisia tutkimuksia tehty. Kaikki osoittaa siihen, että tyttöjä suositaan jossain määrin. Se, että siitä huolimatta väen vängällä väittää, ettei näin ole on ihan yksiselitteisesti syrjintää. Totuus ei valehtele.

Paitsi että tässä ei ole esitetty mitään tieteellisesti todistettua totuutta. Kaikki ,joilla on poikalapsi tietää, miten paljon vaikeampaa on motivoida poika suoriutumaan koulusta hyvin kuin tyttö. Poikien kulttuuri ei arvosta koulumenestystä ja suoriutumusta. Sukupuolelle tyypillistä on myös mennä yli sieltä mistä aita on matalin. Pojat vaatii jatkuvaa seurantaa ja perseellepotkimista , jotta saavuttaisi lähellekään saman kuin itseohjautuva ja motivoitunut sisarensa. Pojat jäävät helposti dopamiinikoukkuun, jossa aivot saavat nopean tyydytyksen kaikesta tyhjänpäiväisrstä pelaamisesta ja mopon rassauksesta. Tällöin motivointi hyödylliseen, mutta ponnisteluja vaativaan pitkäjänteiseen toimintaan on vaikeaa.

Säälin poikaasi sillä kirjoituksestasi oikein huokuu avoin halveksunta toista sukupuolta kohtaan. On hyvin kuvaavaa, että ajattelet poikien mielenkiinnon kohteiden olevan vain "tyhjänpäiväistä rassaamista" :(

Etkö osaa lukea? Tuossahan lukee ihan selvästi "tyhjänpäiväisestä pelaamisesta" ja "mopon rassauksesta". Miksi hypit sanojen yli?

eri

Olen pahoillani. Korjauksesi jälkeen teksti tosiaan muuttui aivan selvästi halveksuvasta kunnioittavaksi :D

Sinä muutin sanoja ylihyppäämällä merkityksen ihan toiseksi. "Mopon rassaus" on ihan normaali puhekielen ilmaisu mopon huoltamisesta, kuten hyvin tiedät.

Voisitko myös ystävällisesti kertoa, mikä tekee pelaamisesta automaattisesti "tyhjänpäivästä"? Se, että sinä et arvosta sitä, vai onko olemassa joku ihan oikea syy, miksi tämä ajanvietto on lähtökohtaisesti huonompi kuin joku toinen ajanvietto?

Ohis tämäkin. Minun poikani soittavat klassista musiikkia, ja kyllä se vaikuttaa tutkimusten perusteella edistävän aivotoimintaa ja enteilevän tulevaisuuden menestystä huomattavasti paremmin kuin pelaamisharrastus.

Siis minulle on täysin OK, jos jonkun mielestä pelien hakkaaminen on hieno ja tavoiteltava harrastus. Mutta silloin pitää hyväksyä se, että toisilla ihmisillä on toisenlaisia odotuksia harrastuksilta.

Miksi näiden pitäisi sulkea toisiaan pois?? Ja kenen odotuksista nyt on kyse? Sinun vai lapsesi?

T. Soittajan, pelaajan JA urheilijan äiti

Ps. Toivottavasti et pakota niitä lapsiasi soittamaan vain oman ambition takia.

Samaa voi kysyä sinultakin. Täällä pädet sillä, miten lapsesi soittaa ja pelaa ja urheilee. Jos haluaisin lähteä samalle ad hominem -linjalle kuin sinä, kysyisin että äidin ambitionko takia lapsen pitää säntäillä joka puolelle.

Et näköjään ymmärrä yhtään. Tarkoitus ei ollut päteä, vaan alleviivata vain sitä pointtia jonka sanoin, että yksi asia ei ole mitenkään muista pois. Mikään noista asioista ei ole minua varten. Lapset saavat tehdä niitä asioita, jotka heitä kiinnostaa. Toki kannustaa voi kokeilemaan ja näin teemmekin, mutta kyse on nimenomaan lapsen omasta kiinnostuksesta.

Hieman hupsuja välillä nuo stereotypiat pelaavista pojista.

Ps. Meillä pelaa tytötkin (se on nykyaikana yleistä - en tiedä yhtään tyttöä, joka ei pelaisi) ja me vanhemmat. Kokeile sinäkin, se on hauskaa! ;)

Minä tiedän yhden tytön, joka ei pelaa, ei ole koskaan pelannutkaan mitään tietokone tai konsolipelejä. Omani. Harrastuksiin kuului yläasteaikana jääkiekko, ratsastus, laskettelu ja soittaminen( piano, harmonikka, kitara ja huilu), sekä baletti ja telinevoimistelu. Lukioaikana joutui harrastuksia karsimaan. Nykyisin opiskelee DIksi. Pelihimoinen veli opiskelee ict-asentajaksi. Kumman harrastukset antoi paremmat eväät elämään?

Hyvä pointti. Epäilen, että nämä samat ihmiset, joiden mielestä on väärin, että pojat eivät saa koulussa automaattisesti yhtä hyviä numeroita kuin tytöt, ovat myös sitä mieltä että on väärin, että telinevoimistelu ja pianonsoitto kehittävät pitkäjänteisyyttä ja pelaaminen taas ei.

Jotenkin pitäisi saada aikaan sellainen yhteiskunta, joka ei palkitsisi ketään työnteosta tai osaamisesta. Silloin olisi tasa-arvo ylimmillään.

Mielenkiintoista että dissaat ict-asentajaksi opiskelevaa.

En dissaa yhtäkään ammattiin opiskelevaa nuorta. Dissaan niitä keskustelijoita, joiden mielestä systeemiä pitää muuttaa siten, että pojat saavat yhtä hyviä numeroita kuin tytöt, vaikkeivät ole valmiita tekemään samaa määrää töitä.

Eikös pikemminkin ole niin, että moni ihmettelee miksi pojatsystemaattisesti menestyvät huonommin/huonosti. Ja samalla penäävät toimenpiteitä suunnan muuttamiseksi. Kukaan ei halua, että arviointeja muutettaisiin, vaan opetusmetodeille tehtäisiin jotain, että pojatkin pärjäisivät. Se olisi kansakunnankin etu, että piilevät kyvyt saatettaisiin käyttöön.

Ei nyt riitä, että sanotaan "Mitäs laiskottelevat ja ovat tyhmiä!"

Mutta mitä ne opetusmetodit olisivat? Nykypäivänä opetus on paljon joustavampaa kuin 10-20v sitten. Jos niitä piileviä kykyjä pitää maanitella ulos kaikilla mahdollisilla tempuilla ja joustoilla, kyseessä ei valitettavasti taida vaan olla kovin fiksu oppilas.

Siinä riittää opetusalan ihmisillä miettimistä, kun ovat poikien oppimistason tuollaiseksi saattaneet. Heillä se on vastuu, ei meillä pulliaisilla. 

Ei taida nyt maanittelut auttaa. On tehtävä rakenteellisia muutoksia.

Koittaisivat edes malliksi poikaluokkia, tai poikakouluja, kuten ennen oli. Tai kehitelkööt itse uusia systeemejä.