Kuinka kauan jaksaisit miehen haluttomutta?
Entä miten yrittäisit parantaa tilannetta? Kyvyttömyys ei ole ongelma, vaan halujen puute.
Kommentit (80)
Jotenkin tämä ketju on saanut ongelman tuntumaan entistä pahemmalta , etenkin kun mies ei tosiaan varmaan edes tajua, millä kaikilla tasoilla tilanne mua haittaa. Mutta niinhän se on, ettei elämässä aina saa mitä haluaa.
Ap
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 22:31"]
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 22:26"][quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 22:13"]
Mä sanoin jo suhteen alussa, että estyneisyys ja haluttomuus ovat ongelmiani, niin sain oikeanlaisen miehen: sellaisen joka ei lähtenyt karkuun. Seksuaalinen vetovoima ei minulla edes suhteen alussa ollut suuri :( Kuinka se olisi voinutkaan olla, kun yksikään mies ei kiinnostanut seksuaalisessa mielessä? Ärsyttää, kun aina jankutetaan sitä halua, halua, halua. Se on normaalia. Haluamattomuus on epänormaalia. Ei se kaikilla ole niin! On myös haluttomia ihmisiä. Mistä heille rakkautta?
[/quote]
Mihin aseksuaalit tarttevat kumppania? Voihan sitä ystävä olla muutenkin.
[/quote]
Kyllä aseksuaalikin voi olla parisuhteessa. Jos on sellaisessa seksiä haluavan kanssa, reiluinta olisi kuitenkin antaa toiselle lupa toteuttaa seksuaalisuuttaan suhteen ulkopuolella.
[/quote]
Mutta mikä idea siinä on olla suhteessa jos ei halua kuitenkaan toista seksuaalisesti? Voihan miehen kanssa olla vain ystävä.
On täällä kyllä käsittämättömän paljon naisia, jotka tyytyvät seksittömään suhteeseen. Ja eihän siinä silloin ongelmaa olekkaan, jos ei itseäkään haluta, mutta jos haluttaa, niin kyllä silloin asialle pitää tehdä jotain.
Ap:n tilanne tosiaan saattaa johtua raskaudesta, mutta eipä tuo lupaavalta vaikuta, koska harvoinpa se pikkulapsiarkikaan on sitä kaikken otollisinta aikaa paneskelulle. Sinuna keskustelisin tilanteesta miehen kanssa vielä enemmän. Ja miksi ihmeessä et voisi hankkia jotain seksileluja? Niitähän on nykyään todella monilla naisilla jo ilman, että on mitään ongelmia seksin saannin kanssa.
Minulta ei oikein riitä ymmärrystä naisille jotka jäävät suhteeseen, jossa on joku asia pahasti pielessä. Kyllähän tuollainen alkaa ajan myötä hiertämään aina enemmän ja enemmän. Lopuksi sitä on sitten vanhana pettynyt, onneton ja katkera. Hyvin usein käy niin, että kun on ensin seksi loppunut, niin pikkuhiljaa loppuu myös kaikki muutkin hellyydenosoitukset ja läheisyys.
Hyvään suhteeseen kuuluu toki monia asioita, mutta jos joku niistä tärkeistä asioista puuttuu, niin on suhde silloin aika vajavainen ja helposti se puuttuva palanen alkaa vaikuttamaan moniin muihinkin asioihin.
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 15:23"]
Olen sietänyt miehen haluttomuutta/vähähaluisuutta nelisen vuotta. Sen lisäksi, että seksiä on vain kerran tai kaksi kuukaudessa mies ei ole muutenkaan kovin kiinnostunut seurastani. Ero tästä varmaan tulee, jos miehen asenne ei muutu yhtään. Ehkä seksin vähäisyys on silti pienempi ongelma kuin miehen ilkeä tapa puhua minulle, välinpitämättömyys, empatian puute, valehtelu, henkilökohtaiset salaisuudet. Minulle ei esimerkiksi kuulu missä hän on, kenen kanssa, mitä tekemässä, milloin tulee kotiin. Hänen kanssa ei voi keskustella, koska hän kieltäytyy puhumasta kokonaan. Kohtelee minua kuin ilmaa. Kun hän menee nukkumaan, hän sulkee kaikki valot välittämättä lainkaan siitä olenko minä ja lapsi vielä hereillä. Hän ei tervehdi minua välttämättä aamulla herättyään, tervehtii vain lasta ylikorostetun rakastavasti. Jotenkin hän nauttii sairaalla tavalla siitä, että korostaa rakkauttaan lapseemme ja välinpitämättömyyttään minua kohtaan. Ei ikinä tunne myötätuntoa, nauraa, pilkkaa, suuttuu, muistuttaa heikkouksistani, korostaa omaa erinomaisuuttaan... Seksin puute ei ole ainoa ongelma, mutta aika iso ongelma kuitenkin. Noita miehen henkisiä vikoja katsoessani mietin, että miksi edes olen nöyryyttänyt itseäni vonkaamalla, kun mies pilkkaa siitäkin ja nauraa harvojen seksikertojen jälkeen, miten hän teki miehen työn ja nyt minä olen iloinen kun olen saanut taas kyrpää jopa kaksi kertaa tässä kuussa... Erohakemus on jo postitettu. En jaksa tuota henkistä pahoinpitelyä. Joskus olen hakannut miestäni suunsoittamisen takia. Siitäkö se innostuu lisää, esittää niin uhria. Ikinä hän ei ole pyytänyt mitään anteeksi.
[/quote]
Ja miks oot ollut noin vitun tyhmä? Tai ootko läski, kun et oo uskaltanut etsiä uutta miestä aikaisemmin?
Milloin naisista on muuttunut tällaisia munankipeitä ruikuttajia, jotka vaan valittaa kun ei pääse paneen? Ja sitten vielä kehdataan itkeä sitä, että maailma on liian seksuaalinen kun lehdet on täynnä puolialastomia naisia. Ja siitä että miehet ajattelevat vain seksiä.
[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 00:20"]Milloin naisista on muuttunut tällaisia munankipeitä ruikuttajia, jotka vaan valittaa kun ei pääse paneen? Ja sitten vielä kehdataan itkeä sitä, että maailma on liian seksuaalinen kun lehdet on täynnä puolialastomia naisia. Ja siitä että miehet ajattelevat vain seksiä.
[/quote]
Ehkäpä kuule ne on eri naiset, jotka näistä eri asioista valittaa? Naiset ovat erilaisia. Ja ovat aina olleet, nykyään vain naisen puute ja miehen haluttomuus eivät ole kuoliaaksi vaiettuja tabuja.
Aion kyllä hankkia välineitä joka tapauksessa kuten miehellekin sanoin , ei se niiden hankkimista ole kieltänyt. Ja tietää kyllä pornonkatsomisestanikin, eikä hetken sulateltuaan ollut moksiskaan, huolehti vain, että jos saan viruksia koneeseen...
Nykytilanteeseen saattaa vaikuttaa myös se , että olin suhteen alkuvuodet aika passiivinen seksissä, johtuen kokemattomuudesta, estyneisyydestä, e-pillerien aiheuttamista oireista ja sitten siitäkin, että mies oli silloin
aina aloitteellinen, niin ehkä totuin siihen
liikaa. On tässä monta seikkaa, jotka vaikuttavat... Toivon vain, että tilanne korjaantuu, mutta se todellakin edellyttää miehen halukkuuden palaamista, eikä sitä voi pakottaa, kuten todettua.
Ap
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 15:03"]Suostuisiko mies lääkäriin?
[/quote]
No miten lääkäri auttaisi , kun kyse ei ole impotenssista, vaan miestä ei vain huvita harrastaa seksiä? Ja saa raskaudestani tekosyyn kieltäytyä aviovelvollisuudestaan.
Ap
Hautaan saakka. Läheisyys ja arjen pienet teot yms. on seksiä tärkeämpää.
Joo hautaan saakka minäkin. En edes tykkää seksistä.
Olen sietänyt miehen haluttomuutta/vähähaluisuutta nelisen vuotta. Sen lisäksi, että seksiä on vain kerran tai kaksi kuukaudessa mies ei ole muutenkaan kovin kiinnostunut seurastani. Ero tästä varmaan tulee, jos miehen asenne ei muutu yhtään. Ehkä seksin vähäisyys on silti pienempi ongelma kuin miehen ilkeä tapa puhua minulle, välinpitämättömyys, empatian puute, valehtelu, henkilökohtaiset salaisuudet. Minulle ei esimerkiksi kuulu missä hän on, kenen kanssa, mitä tekemässä, milloin tulee kotiin. Hänen kanssa ei voi keskustella, koska hän kieltäytyy puhumasta kokonaan. Kohtelee minua kuin ilmaa. Kun hän menee nukkumaan, hän sulkee kaikki valot välittämättä lainkaan siitä olenko minä ja lapsi vielä hereillä. Hän ei tervehdi minua välttämättä aamulla herättyään, tervehtii vain lasta ylikorostetun rakastavasti. Jotenkin hän nauttii sairaalla tavalla siitä, että korostaa rakkauttaan lapseemme ja välinpitämättömyyttään minua kohtaan. Ei ikinä tunne myötätuntoa, nauraa, pilkkaa, suuttuu, muistuttaa heikkouksistani, korostaa omaa erinomaisuuttaan... Seksin puute ei ole ainoa ongelma, mutta aika iso ongelma kuitenkin. Noita miehen henkisiä vikoja katsoessani mietin, että miksi edes olen nöyryyttänyt itseäni vonkaamalla, kun mies pilkkaa siitäkin ja nauraa harvojen seksikertojen jälkeen, miten hän teki miehen työn ja nyt minä olen iloinen kun olen saanut taas kyrpää jopa kaksi kertaa tässä kuussa... Erohakemus on jo postitettu. En jaksa tuota henkistä pahoinpitelyä. Joskus olen hakannut miestäni suunsoittamisen takia. Siitäkö se innostuu lisää, esittää niin uhria. Ikinä hän ei ole pyytänyt mitään anteeksi.
Varmaan ainakin 5 vuotta. Sen verran mies kesti mun. En miettisi, miksi on haluton, ei se minunkaan haluttomuuteni miettimällä parantunut. Korkeintaan tsekkauttaisin hormoniarvot.
Koittaisin hankkia ruokana tai lisäravinteena jotain omia seksihaluja lamaavaa, siten asia olisi taas ihan ok.
4 vuotta jaksoin, sitten katkesi kamelin selkä, vaikka suhteessa oli muuten kaikki ok. Ero tuli minun aloitteestani, toivoin että olisi ollut muita vaihtoehtoja mutta ne kortit oli jo katsottu. Eli jonkin aikaa mutta ei loputtomiin.
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 15:06"]
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 15:03"]Suostuisiko mies lääkäriin?
[/quote]
No miten lääkäri auttaisi , kun kyse ei ole impotenssista, vaan miestä ei vain huvita harrastaa seksiä? Ja saa raskaudestani tekosyyn kieltäytyä aviovelvollisuudestaan.
Ap
[/quote]
Voi olla esim. häikkää testosteronitasoissa, piilevää masennusta tms. Lääkäriin!
6, inhottavaa, onneksi olet pääsemässä tilanteesta pois. Meillä on 12 vuoden aikana ollut monenlaisia vaiheita, mutta juuri nyt suurin ongelma on vain miehen haluttomuus. Muuta läheisyyttä jopa on paljonkin, mutta en nyt voi tehdä seksialoitetta, kun mies ei halua. Toivottavasti tilanne paranee kunhan olen synnytyksestä toipunut. Olisi kammottava ajatus joutua loppuelämänsä olemaan pornon ja välineiden varassa.
Ap
Ei ole olemassa aviovelvollisuutta. Molempien on haluttava, jotta seksiä voi harrastaa.
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 15:35"]Ei ole olemassa aviovelvollisuutta. Molempien on haluttava, jotta seksiä voi harrastaa.
[/quote]
Mutta kyllä tilanne on epäreilu! Haluttomuuden syy lienee psyykkinen. Ja ehkä raskausmahani on oikeasti miehelle massiivinen turn off :(
Ap
Riippuu tosi paljon olosuhteista, onko seksiä kuitenkin joskus vai ei ollenkaan, ja mikä on miehen asenne. En kuitenkaan kärvistelisi kauaa. Jos mies edelleen rakastaisi, en eroaisi mutta hankkisin seksini muualta.
3½v ilaman seksiä ja kurjalta tuntuu.
Meillä mies sairasti erään trooppisen taudin ja kyvyt heikkeni huomattavasti. Ei suostu meneen lääkärille, eikä taas toisaalta tyydyttään mua mitenkään muutenkaan.
Miettinyt jo salarakasta. Tosin siinä mielessä, et en kertois miehelle vaikka lupa onkin mennä jos huvittaa.
herra Runqvist, joka täällä aiemmin kirjoitit, tuot mieleeni ex-mieheni jolta kylmeni halut minua kohtaan suunilleen puolessa vuodessa. Sen jälkeen tulikin jo lapsia että siinähän sit kökittiin. Mulla meinas räjähtää pää, koska mies oli niin tyly, kylmä, toteava. Että hänpä ei nyt vaan enää koe mua kiinnostavana. Että se on ihan biologista miehelle. Voi vittu, miten aikuista, pisti vihaks! Kyllähän mä ymmärrän, että tyhjästä on paha nyhjästä. Erohan siinä tuli ja kaikille paras näin. Mutta on se kuulkaa tylyä touhua ettei mies edes viitti lainkaan tulla vastaan tai ole valmis pohtimaan parannusta tilanteelle, vaan homma on ilmoitusluonteinen ja sille ei mahda mitään. Siinähän on runkkari, vaihtaa naista puolen vuoden välein edelleen, koko ikänsä tehnyt niin. Hän potee henkistä yksinäisyyttä ja siihen minä annan vastauksen - aina kun minulle sopii voidaan istua iltaa, käydä syömässä, mitä vaan.
Mutta onpa elämä tuon tajuamisen jälkeen muuttunut silmissäni kylmäksi, ankaraksi ja lohduttomaksi paikaksi ja perusluotto ihmisyyteen ja hyvyyteen kolhiutunut. Ystävyys, rakkaus, elämänkumppanius ei mene yksiin seksuaalisen halun kanssa.