lukion pitkä matikka saa itkemään
Oon saanut kahesta ekasta kurssista 7, ja nyt kolmas meni luultavasti niin penkin alle ku vaan voi.... Luen matikkaa hirveästi ja mulla (ja mun isällä) on siitä todella kovat odotukset. Osaan kotona aina edellisenä iltana ne asiat ihan ok, mut jotenki aina kokeessa onnistun mokaamaan kaiken. Mua raivostuttaa ja ahistaa ku en pärjää matikassa (en halua vaihtaa lyhyeen) ja mun koko seuraava kuukausi on yhtä vitutusta sen kokeen takia. Oon muutaman kerran jopa itkeny ton matikan seiskan takia ja nytki tekis mieli repiä hiukset päästä.
Miten opin kestämään pettymyksiä ja miten saan koottua itteni koetilanteisiin niin, etten hermostuksissani pilaa koko koetta??
Kommentit (28)
18 jatkaa. Ei kannata pelätä mennnä teknilliseen yliopistoon, vaikka lukion matikka vähän hakusessa onkin. Siellä kerrataan joillain erillisillä kursseilla oleellisimmat aisat.
18 jatkaa. Ei kannata pelätä mennnä teknilliseen yliopistoon, vaikka lukion matikka vähän hakusessa onkin. Siellä kerrataan joillain erillisillä kursseilla oleellisimmat aisat.
18 jatkaa. Ei kannata pelätä mennnä teknilliseen yliopistoon, vaikka lukion matikka vähän hakusessa onkin. Siellä kerrataan joillain erillisillä kursseilla oleellisimmat aisat.
Matematiikan opiskelussa tärkeintä on, että omaa voimakkaan innostuksen siihen itse matematiikkaan. Älä siis opiskele arvosanojen vaan itse matematiikan vuoksi. Matematiikan opiskelu on hyvin lähellä vieraan kielen opiskelua. Pitää vaan toistaa samaa asiaa niin kauan, että ymmärrys kertakaikkiaan tulee jo selkärangasta.
Kun käsittelet jotain matemaattista härpäkettä, niin erityisesti koita miettiä sitä, miten se käyttäytyy eri tilanteissa. Jos yksinkertaistat tilannetta? Miten se olisi yleistettävissä? Ymmärrys yksinkertaistetussa tilanteessa usein antaa ymmärryksen yleisemmässä tilanteessa melkein ilmaiseksi.
Minä sain aikanaan pitkästä matematiikasta tasaisesti seiskoja - muistaakseni yhden kutosen (integraalilaskennasta) ja yhden ysin (geometriasta), mutta muuten siis pitkän rivin seiskoja. Kirjoitin onnenkantamoisella magnan ja vannoin, etten enää ikinä syljekään matematiikan suuntaan. Nykyään opetan (pitkää :D) matematiikkaa lukiossa. Ja siis pätevyys löytyy, eli yliopistossa numeroita pyörittelin vuoden jos toisenkin. Niin se nuoren mieli muuttuu. ;)
Ap, älä stressaa. Asetatko sinä suuret odotukset arvosanoille vai isäsi? Juttele opettajalle - tai vaikka terkkarille tai kuraattorille - noista kokeessa jännittämisistä, niihin varmasti löytyy joku ratkaisu tai ainakin vinkkejä. Tsemppiä!
Vaihda lyhyelle matikalle ja pelasta, mitä pelastettavissa on eli mielenterveytesi. Kaikki eivät vaan ole matemaattisesti suuntautuneita tai lahjakkaita. Ja ajattele tulevaisuudensuunnitelmat uusiksi. Ota selvää, onko haaveilemallasi alalla pitkä matikka ylipäänsä pakolline vai suositeltava. Olet vasta lukion ensimmäisellä eli suunnitelmasikin muuttuvat joka tapauksessa.
Ja isällesi haluaisin sanoa: älä vaadi lapseltasi liikaa. Eikö terve hyväntuutilnen elämästä nauttiva nuori ole monta kertaa parempi kuin pinna kireänä itkua turskiva. Älä elä omia haaveitasi lapsesi kautta, anna hänen toteuttaa omat haaveensa.
Lopeta murehtiminen. Ei se ole niin vakavaa.
Mitäs jos kävisit juttelemassa kuraattorin/koulupsykologin kanssa? Niillä voisi olla hyviä vinkkejä esim. rentoutus- ja mielikuvaharjoitteisiin, joilla saisit tuon "tenttikammon" pois. Se on yleinen vaiva, et ole ainoa. Tsemppiä!
Seiskahan on ihan hyvä arvosana pitkästä matikasta. Turhaan murehdit, jos saat pidettyä tuon tason yllä.
t. matikanope
Seiska on pitkästä ihan ok numero jos sen eteen tehty työmäärä ei haittaa muuta koulunkäyntiä tai tunnu muuten ylitsepääsemättömän suurelta. Usein ensimmäiset pitkän kurssit menee vielä sitä luku- ja laskutekniikkaa hakiessa. Itse sain numerot pakollisista kursseista 8, 8, 7, 9, 10, 9, 10, 9, 9 ja 10 (kirjoitin M:n). Juurikin tuon kolmoskurssin kohdalla tapahtui herätys ja homma kääntyi nousujohteiseksi. Ei paniikkia ja sieltä pitkästä voi vaihtaa vielä myöhemminkin lyhyeen, mikä ei ole ollenkaan mikään häpeä eikä välttämättä edes sulje jatko-opintoja pois, ellet nyt ihan puhdasta matematiikkaa halua lukemaan (yliopistomatematiikka eroaa hirveästi lukion "matematiikasta", mutta lyhyessä ei käydä kaikkia asioita mitä yliopistossa pitäisi osata suoraan).
Niin ja mitään ei kannata opiskella kenenkään mieliksi, vaan omaksi hyödyksi ja iloksi.
Mullakin oli seiskoja kursseista mut kirjoitin ihan helposti eximian. Asiat ehtii siinä lukion aikana kypsyä päässä ja prelien aikaan ne tajuaa ihan toisella tavalla. Mutta pidä myös mielessä, että ei sun ole mikään pakko olla hyvä matikassa, muut kouluaineet on aivan yhtä arvostettavia. Meillä kotona ei arvostettu kuin luonnontieteitä ja jälkikäteen olen tajunnut, miten perseestä sellainen on ja vaikutti väärällä tavalla ammatinvalintaani.
Varsinainen ongelmasi ei siis ole matematiikka vaan ... niin, mikä?
Ehkä sinun tavoitteesi ovat liian kunnianhimoiset ja pyrit täydellisyyteen. Siksi et salli itsellesi "vain seiskaa".
Minä hankin yksityisopetusta kun tunnilla en vaan kerta kaikkiaan oppinut mitään.
Ja näillä yksityistunneilla vasta opin.
Oli hyvä sijoitus.
Niin kuin tuolla joku sanoikin, niin ne asiat saattaa oppia paremmin vasta kirjoitusten lähestyessä. Itsekin opin monia asioita syvällisemmin vasta kun kertasin pitkää matikkaa kirjoituksiin, vaikka numerot olikin aina ylleet ysiä.
Mutta jos haluat parantaa koenumeroitasi, niin voit kysyä opettajaltasi apua. Ja kannattaa yrittää hankkia jonkinlaista rutiinia laskuihin. Siihen voisi auttaa jos tekee erilaisia tehtäviä. Ymmärrätkö varmasti, mitä lasket? Kannattaa lukea sitä matikankirjaa, niissä varmaan selitetään hyvin miksi mitäkin tehdään.
Kun olet kokeessa, mieti tarkkaan mitä siinä kysytään ja tarkista tehtäväsi lopuksi virheiden varalta. Älä hätäile ja kiirehdi.
Ja muuten, suoritan juuri ohjelmoinnin peruskurssia yliopistossa ja ohjelmointi on minulle ihan uusi asia. On niin vaikea tehdä niitä tehtäviä että kyllä on jo pari kertaa itkettänyt ihan vain kiukusta :D Eipä ole ennen vielä opiskelut itkettäneet...
Onko opsikelutekniikkasi kunnossa? Matematiikkaa ei "lueta" ulkoa, niin kuin reaaliaineta ja kieliä, vaan opitaan laskemalla harjoitustehtäviä. Eli lakkaa "lukemasta" ja laske sen sijaan kirjan tehtäviä. Läksyksi annetuista on hyvä aloittaa.
Toinen asia on se, miksi opiskelet matematiikkaa. Jos haluat alalle, jossa se on vain pääsyvaatimuksena byrokraattisista syistä (esim. lääketiede), lukion matematiikan vääntäminen pakkopullana voi olla mielekästä, mutta jos haluat alalle, jossa matematiikkaa tarvitaan (tekniikka, luonnontieteet varsinkin tutkimus- ja tuotekehitystehtävissä), kannattanee alkaa miettimään suunnitelma B:tä, jos tuossa vaiheessa tökkii. On mahdollista, että opiskelutekniikkaa kehittämällä saat jutun juonesta kiinni, mutta yleensä niille, joille matematiikasta tulee työ, se on lukiossa hyvin helppo aine.
Ehkä tarviit vaan enemmän rutiinia? Itse laskin koko kouluajan matematiikasta lähestulkoon kirjan kaikki tehtävät ja ylimääräiset päälle. Paitsi lukion kolmannella olin jotenkin rappiolla ja laskin vain kokeessa, lopulta numerokin taisi tippua ysiin. Luin/opettelin/laskin ne kolmannen luokan jutut hiihtolomalla ja kirjoitin ällän.
Kaikkein tärkein juttu mitä lukion matematiikan opettaja opetti: Vain laskemalla oppii laskemaan.
Se ei oikein riitä, että osaa ne asiat ok iltaa ennen koetta. Ne pitää mieluummin osata viikkoa ennen ja hyvin sittenkin. Tuossa vaiheessa ehtii vielä kysyä opettajalta/kavereilta jotain juttua, joka on jäänyt epäselväksi. Mulle soitteli vikoina iltoina aina yksi tyyppi ja pyysi selittämään jotain laskua, mitä ei tajunnut. Myöhäistä se on siinä vaiheessa.
Ja seiska ei tod ole mikään ok numero niin kuin täällä väitetään! Seiskan nyt saa jos vähänkin kuuntelee tunneilla mitä tapahtuu ja jaksaa kokeessa yrittää laskea niitä tehtäviä. Jos on kovasti yrittänyt tehdä töitä, niin saatuaan seiskan kuuluukin itkeä ja yrittää selvittää, mikä helvetti meni pieleen ja miksen mä opi!
#11
Oikeasti, seiska pitkästä matikasta on hyvä numero eikä tämä ole mitään vittuilua. Pitkä matikka on oikeesti tosi vaikea. Veljeni on aina ollut lahjakas matemaattisesti ja hänkin sai välillä jopa nelosia kokeista. Kuitenkin elämässään oikein hyvin pärjännyt, työskentelee tälläkin hetkellä pankinjohtajana.
Itse suoritin lyhyen matikan ja se olikin melko helppo. Kirjoitin siitä laudaturin. Siitä voisi päätellä, että olen hyvä matikassa, mutta enpä tiedä - pitkästä matikasta en tajunnut juuri mitään, kun katselin niitä veljen kurssikirjoja.
Olen ylpeä itsestäsi. Seiska pitkästä matikasta ei missään nimessä ole mitenkään hävettävä suoritus!!
Oikeasti, seiska pitkästä matikasta on hyvä numero eikä tämä ole mitään vittuilua. Pitkä matikka on oikeesti tosi vaikea. Veljeni on aina ollut lahjakas matemaattisesti ja hänkin sai välillä jopa nelosia kokeista. Kuitenkin elämässään oikein hyvin pärjännyt, työskentelee tälläkin hetkellä pankinjohtajana.
Itse suoritin lyhyen matikan ja se olikin melko helppo. Kirjoitin siitä laudaturin. Siitä voisi päätellä, että olen hyvä matikassa, mutta enpä tiedä - pitkästä matikasta en tajunnut juuri mitään, kun katselin niitä veljen kurssikirjoja.
Olen ylpeä itsestäsi. Seiska pitkästä matikasta ei missään nimessä ole mitenkään hävettävä suoritus!!
Mulla oli matikasta enne lukiota melkein aina 10. Lukion ekala se tippui seiskaan ja tokan alussa tuli kuutosia, kunnes sitten aloin ottaa maksullisia tunteja yksityisopelta. Sain nostettua ylioppilastodistukseen ysiksi.
Mielestäni lukion ekan asiat ovat kummallista ja sekavaa ja vaikeaa. Tokalla on helpompaa, kun derivionti ja integraali ovat selkeitä. Tosin en tiedä, mtnnäänkö enää tässä järjestyksesä, kun koulunkäynnistäni on jo aikaa.
DI olen ja hyvät matikan arvosanat sieltä teknillisestäkin. Maksimi on siellä 5 ja sain nelosta ja kolmosta ja yhden ykkösen.