Miten pois pohjattomasta yksinäisyydestä?

Minäkin olen yksinäinen. Tuntuu, että olen etääntynyt kaikista kavereista ja heillä elämä jatkuu ilman minua.

Ajattelin etsiä jostain jonkun yhteisöllisen järjestön tms harrastuksen, missä tutustun uusiin ihmisiin.

Lemmikki? Nettikaveri?

Mulla ei ole auttanut mikään. Parisuhdetta ja ystäviä olen koettanut etsiä, mutta tuloksetta. Olen kai vaan outo ja epämiellyttävä ihminen enkä voi pakottaa ketään tykkäämään itsestäni. Koira auttaa kyllä jonkun verran, mutta eihän sen kanssa voi keskustella.

Oletko kokeillu kirjekaveria tai postcrossausta?

Lemmikkien kautta voi myös löytyä harrastusryhmiä tai toimintaa. Facebookissa paljon eri ryhmiä, voi liittyä myös jos harkitsee jotain tiettyä lemmikkiä.

Toivoisin että ihmiset voisivat asua yhteisöllisemmin. Niin että olisi vaikka kerrostaloja joissa on oman asunnon lisäksi yhteinen keittiö ja olotila ja kuntosali. Voisi hengailla yhdessä kun tuntuu että kaipaa seuraa, ja lemmikeilläkin voisi olla kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Lemmikkien kautta voi myös löytyä harrastusryhmiä tai toimintaa. Facebookissa paljon eri ryhmiä, voi liittyä myös jos harkitsee jotain tiettyä lemmikkiä.

Ihan yhtä hyljetyksi olen tullut koirapiireissä ja harrastuksissa. Seuraan ihmeissäni kun kaikki muut siellä juttelee iloisena ja tutustuu heti toisiinsa ja itseäni aina vaan vältetään enkä keksi missä on vika  t. numero 3

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin että ihmiset voisivat asua yhteisöllisemmin. Niin että olisi vaikka kerrostaloja joissa on oman asunnon lisäksi yhteinen keittiö ja olotila ja kuntosali. Voisi hengailla yhdessä kun tuntuu että kaipaa seuraa, ja lemmikeilläkin voisi olla kavereita.

hyi kamala

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokeillu kirjekaveria tai postcrossausta?

Jälkimmäistä olen ja sieltä tuli vain kuspäitä vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole auttanut mikään. Parisuhdetta ja ystäviä olen koettanut etsiä, mutta tuloksetta. Olen kai vaan outo ja epämiellyttävä ihminen enkä voi pakottaa ketään tykkäämään itsestäni. Koira auttaa kyllä jonkun verran, mutta eihän sen kanssa voi keskustella.

Et ole outo <3 ja itsellä sama tilanne. Ap

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin että ihmiset voisivat asua yhteisöllisemmin. Niin että olisi vaikka kerrostaloja joissa on oman asunnon lisäksi yhteinen keittiö ja olotila ja kuntosali. Voisi hengailla yhdessä kun tuntuu että kaipaa seuraa, ja lemmikeilläkin voisi olla kavereita.

Onhan noita. Esim. Setlementtiasunnoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole auttanut mikään. Parisuhdetta ja ystäviä olen koettanut etsiä, mutta tuloksetta. Olen kai vaan outo ja epämiellyttävä ihminen enkä voi pakottaa ketään tykkäämään itsestäni. Koira auttaa kyllä jonkun verran, mutta eihän sen kanssa voi keskustella.

Et ole outo <3 ja itsellä sama tilanne. Ap

Epäilen itselläni jotain diagnosoimatonta lievää autismia koska en vaan kykene luomaan yhteyttä toisiin ihmisiin luontevasti.

Oudot ihmiset on aliarvostettuja <3 Erilaisuus on sekä taakka että voimavara.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokeillu kirjekaveria tai postcrossausta?

Jälkimmäistä olen ja sieltä tuli vain kuspäitä vastaan.

Tämä vastaus voi selittää osaltaan miksi olet yksin....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole auttanut mikään. Parisuhdetta ja ystäviä olen koettanut etsiä, mutta tuloksetta. Olen kai vaan outo ja epämiellyttävä ihminen enkä voi pakottaa ketään tykkäämään itsestäni. Koira auttaa kyllä jonkun verran, mutta eihän sen kanssa voi keskustella.

Et ole outo <3 ja itsellä sama tilanne. Ap

Epäilen itselläni jotain diagnosoimatonta lievää autismia koska en vaan kykene luomaan yhteyttä toisiin ihmisiin luontevasti.

Näin ystävällisesti huomautan sivusta. Ap sanoi sinulle kauniisti ja vastauksesi sivuutti tämän täysin häntä huomioimatta.

Voisiko tässä olla jotain mitä pohtia?

Tämä on tuttua asia minullekin. Olin jo nuorempana yksinäinen ja kiusattiin. Nyt sitten aikuisena en ole vieläkään saanut kavereita elämääni. Tähän syynä sekin, että en osaa enää tutustua muihin ja luottaa. Sellainen rohkeus puuttuu ja samalla olen tottunut olemaan liikaa yksin. Aiemmin en ehkä niin paljon miettinyt asiaa, mutta nyt se on usein mielessä. Olen nyt asunut myös aika pienellä paikkakunnalla ja sekään ei varmaan paranna tilannetta ja täällä ei oikein ole helppoa tutustua muihin. Kaikilla jo omat piirinsä ja monet tuntevat lapsuudesta asti. En tiedä sitten auttaisiko isompi kaupunkikaan, kun olen aika huono menemään eri tapahtumiin.

Eräällä kurssilla olin ja siellä porukka todella mukavaa, vaikka eri ikäisiä oltiinkin. Ei sieltäkään silti jäänyt ketään sitten, kun se loppui. Kyllä yksinäisyys silti harmittaa paljon ja tahtoisin elää erilaista elämää ja monesti puhua jonkun kanssa. Nyt ei ole ketään kenelle kertoa mitään. Minulla varmaan juuri menneisyyden kokemukset ja se, että olen jäänyt jo niin yksin silloin vaikuttavat paljon. Ei ole jäänyt ketään tuttuja sieltä ja samalla tullut vaikeuksia enää tutustua huonojen kokemusten jälkeen. Tuskin koskaan olisin ollut se rohkein, mutta kyllä nämä kokemukset silti vaikuttavat. Ikävää silti, kun olen kuitenkin sellainen ihminen joka tykkäisi tehdä kaikkea toisten kanssa. En silti tiedä aina, että muuttuuko tämä koskaan ja minussakin silti vikaa löytyy, vaikka en mikään ikävä ihminen olekaan.

Monet ihmiset myös olettavat, että kaikilla on seuraa. Yhdessäkin koulutuksessa sanoivat vaan, että esittelet tämän asian ystävillesi ( oli tehtävänä) ja minä vaan mietin, että kenelle  kun niitä ei ole ja ei läheisiä oikein muutenkaan. Silloin sitä varmaan eniten jopa häpeää itseään, kun tulee niitä hetkiä, että oletaan jokaisella olevan ystäviä. Kaikki juhlapyhät ovat sitten toinen asia. Syntymäpäivänikin on taas pian tulossa ja sekin on vaan todistus siitä, että ei ole ketään joka muistaisi. Sori valitus, mutta tuttua aihe ollut jo pitkään ja nuoresta lähtien.

Suojamuurien pudottaminen ja itsensä altistaminen ”epämukaviin” tilanteisiin. Esimerkiksi pyydät työkaverin kahville, vaikka se saattaa tuntua hirvittävän vaikealta ja ahdistavalta. Sinun pitää vain uskaltaa laittaa itsesi esille.

Ota riski - rakastu kilttikseen.

Vierailija kirjoitti:

Suojamuurien pudottaminen ja itsensä altistaminen ”epämukaviin” tilanteisiin. Esimerkiksi pyydät työkaverin kahville, vaikka se saattaa tuntua hirvittävän vaikealta ja ahdistavalta. Sinun pitää vain uskaltaa laittaa itsesi esille.

Tämä, ja sitten pitää myös hyväksyä se että sitä työkaveria tai seuraavaa 10 henkilöä joilta kysyt ei kiinnosta, mutta ehkä lopulta tulee joku jota kiinnostaa. Jos jää vain kotiin eikä tee ikinä aloitteita jää todennäköisesti yksin.

Täällä ei voi yhteystietoja antaa, mutta itselläni sama tilanne. Lähtisin ilomielin pääkaupunkiseudulla koiralenkille.