Lue keskustelun säännöt.
Mikä olisi paras ikä aloittaa päivähoito?
01.04.2014 |
Rahatilanteen takia en pysty olemaan kotona kovin kauan, mutta yritän sinnitellä ainakin siihen saakka kun lapsi on vähän päälle vuoden. Onko eroahdistus pahimmillaan vuoden ikäisenä? Entä mahdolliset sairastelut? Pitäisikö hakea mieluimmin perhepäivähoitopaikkaa? Miten paljon aikaisemmin pitää ylipäänsä hoitopaikkaa hakea Helsingissä? Tulee olemaan taloudellisesti ihan hirveän tiukkaa, mutta kesän yli on huokuttelevaa olla hoitovapaalla ja nähdä itse kun lapsi oppii kävelemään.
Miten te muut pienituloiset olette pärjänneet ja millaiseen ratkaisuun olette päätyneet?
Kommentit (64)
26 jatkaa vielä, että se ettei lapsi itke tai näkyvästi muutoin reagoi hoidon aloittamiseen ei tosiaankaan aina tarkoita lapsen kannalta helppoa aloitusta. Se on täysin normaali reaktio lapselta kokea eroahdistusta, mutta mitä vanhempi lapsi on, sitä helpommin hän ymmärtää mistä on kyse. Alle vuosikkaan hoidon aloitus voi näyttää helpolta, mutta pienen lapsen sisällä voi silti olla valtaisa hämmennys, joka voi pahimmassa tapauksessa horjuttaa lapsen perusluottamuksen kehittymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsi meni 1v2kk. Mieluummin olisin pysynyt pidempään kotona, mutta kun ei ollut mahdollista. Yllättävän kivuttomasti meni sekä aloitus että ihan tähän saakka (on nyt 2,5v). Lapsi on kuitenkin tykännyt olla pk:ssa ja menee joka aamu iloisin mielin :) Se helpottaa äidin tuskaa.
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 11:48"]
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 11:44"]
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 11:39"]
No meillä Suomessa jos äiti vie lapsensa hoitoon 4kk iässä pidetään tilannetta kyllä hieman outona.
[/quote]
Ja teillä siellä Suomessa asiat osataan tietysti hoitaa absoluuttisesti paremmin kuin missään muualla maailmassa. Luulisi, että siellä ravaisi yhtenään muiden maiden päättäjät ottamassa mallia äitiyslomien ja vanhempainvapaiden järjestämisestä ja siinä sivussa ihasteltaisiin kuinka hyvin lapset voivat ja kuinka vähän lapset siellä käyttävät mielenterveyspalveluita. Tai sitten ei.
[/quote]
No, mun Sveitsissä asuvat ystävät ovat kyllä sitä mieltä, että meillä on paljon parempi systeemi. Yksi pariskunta muuttikin tänne lasten takia (vaimo Sveitsistä, mies Suomesta) ja toinen pariskunta aikoo muuttaa Suomeen tai Ruotsiin ennen seuraavan lapsen tekemistä...
[/quote]
Sveitsi ei ole missään mielessä vertialukelpoinen maa edes muuhun Eurooppaan nähden. Siellä ei ns. taviksilla ole mitään mahdollisuutta pistää lapsia tarhaan, esim. Zürichissä maksut ovat 4000 Sveitsin frangia/kk. Naiset ovat siis kotona ainakin siihen asti, kun lapset ovat koulussa. Tämä kannattaa kaikkien muistaa Sveitsiin muutosta palkkavertailuja lukiessa haaveilevien huomioida. Ne on todellakin tarkoitettu koko perheen elättämiseen.
Meidän poika meni perhepäivähoitoon 10kk ikäisenä, tarhaan 1,5v. Syynä lähinnä se, että taloudellisesti kotiin jääminen oli mahdotonta. Lisäksi omat opiskelut oli tuolloin niin vaiheessa, että niitä piti jatkaa. Hoitopäivät järjestimme mahdollisimman lyhyiksi lapsen isän kanssa niin, että se kummalla ei ollut luentoja tai työvuoroja, oli pojan kanssa. Myös lapsen eno, setä ja molemmat isovanhemmat auttoivat paljon.
Ei ollut eroahdistuksia ja lapsen mielestä hoitopäivät oli yleensä "kiaa". :D
Sairasteluitakaan ei ole ollut tavallista enempää.
Paras hoitoonmenoikä riippuu lapsesta itsestään ja hänen ominaisuuksistaan! On varmasti lapsia, jotka eivät sopeudu (päiväkoti)hoitoon kunnolla ikinä, kun toisille ei ole mikään ongelma ottaa iloa irti ilman suurempaa eroahdistusta pitkistäkään hoitopäivistä.
Meillä lapsi aloitti hoitouransa ollessaan 1 v 8kk. Yksi viikko oli tutustumist ja lapsi sopeutui erittäin hyvin päiväkodin arkirytmiin ja askareisiin. Lapsi osasi puhua jo jonkin verran ja pyytää apua aikuisilta. Lapsi on nyt 4 vuotta, eikä yhtään ainoaa kertaa ole täytynyt jättää itkevää lasta hoitoon. Mielellään on hoitoon lähtenyt ja iloisella mielellä on ollut kun on kotiin haettu. Ekan vuoden tein lyhennettyä työpäivää, joten lapsen hoitopäivä ei venynyt kovin pitkäksi.
Sairasteluja tosin oli (nuhakuume) melkeimpä kerran kuukaudessa, nekin ovat harventuneet lapsen täyttäessä 3 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesta riippuu, tosiaan. Oma 6-vuotiaani aloitti päivähoitouransa 2-vuotiaana, mutta ei ole koskaan sopeutunut porukkaan, vaikka päiväkoti on vaihtunut pariin otteeseen.
Sitten taas 2,5-vuotias menee mielellään hoitoon, ei mitään ongelmia koskaan.
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 11:54"]
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 11:24"]
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 11:16"]
Olisiko enemmän vastauksia saatavissa henkilöiltä, joiden on ollut oikeasti melkein pakko laittaa lapsi hoitoon ennen vaikkapa kahden vuoden ikää?
Terveisin toinen helsinkiläisäiti, jonka perheen nettotulot tippuvat kotihoidontuella niin pieniksi, että vuokran maksun jälkeen käyttörahaa jää pari hassua satasta.
[/quote]
Meillä on ihan hirveä tilanne. Mies tekee pitkää päivää, mutta kolmasosa menee ulosottoon. Kun mä jään kotihoidontuelle, en tiedä miten pärjäämme. Sinnittelen kotona kunnes lapsi on 1v 3kk. Haluan nähdä lapsen oppivan kävelemään ja kuulla itse ensimmäiset sanat.
[/quote]
Kuulostaa kamalalta. :-( Meillä myös on liikkumavaraa todella vähän, tosin eri syistä. Minulla on onneksi järeät määrät lomia pitämättä, joten pitämälle ne saamme helpotusta tilanteeseen vanhempainvapaakauden jälkeen. Olemme laskeskelleet, että säästämällä loma-ajan palkoistani - niistä jää kuitenkin käteen yli 400 euroa enemmän kuussa kuin vanhempainrahastani - pystymme pitämään lapsen kotona juurikin tuonne 1 v 2 kk - 1 v 3 kk ikään. Sen jälkeen pitäisi melkein alkaa elää velaksi. Asunnosta emme voi säästää, vuokra on ehkä muun Suomen näkökulmasta järkyttävä, mutta kyseessä on kaikkien pk-seudulla asuvien unelmavuokrakämppä,saunallinen kolmio säätiön talossa hyvien liikenneyhteyksien päässä. Muuttamalla muualle työmatkamme pitenisivät, ja saatu säästö valuisi helposti työmatkoihin.
Ja joo, tarkoitus ei ollut joutua tähän tilanteeseen tai myöskään jäädä jumimaan siihen jumimaan, nykyään vain tilanteet saattavat muuttua rajustikin vaikka niiden 9 kuukauden aikana, kun lasta odotetaan.
11
[/quote]
Mullakin on loma-ajan palkkoja saamatta ja niiden avulla pärjätään vähän paremmin. Kuitenkin viimeiset kaksi kuukautta menee kituuttaen, mutta yritetään maksaa vain pakolliset menot ja muuten vain nauttia kesän ilmaisista huveista. terv, se jonka mies on ulosotossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä esikoinen aloitti päiväkodissa 1,5-vuotiaana ja oli siellä jonkin aikaa, mutta sitten jäin uudestaan äitiyslomalle ja hänkin jäi kotiin (+ kerhoon). Palasi sitten vasta eskariin ja eskari-ikäisenäkin kävi vain sen eskariajan, ei ollut muuten hoidossa.
Muut lapset aloittivat kun olivat jo yli 3 v ja 5 v. Ja jatkavat päiväkodissa kouluikään asti.
Meillä siis kokemusta päiväkodin aloituksesta 1,5-vuotiaalla, 3-vuotiaalla ja 5-vuotiaalla. Näistä ehdottomasti paras ikä hoidon aloitukseen on ollut 5 v.
Lastenhoitajan kokemuksella totean, että useimmat lapset tottuvat parhaiten hoitoon noin 2-vuotiaana. Pienemmät ovat aika raasuja ja kiinni hoitajassa. Sitten taas 3-vuotiailla on vahva uhma ja usein kova oma tahto eli jos ei halua hoitoon, laittaa pitkään hanttiin. Kaksivuotias osaa jo puhua, kävellä ja syödä itse, käydä potalla jne. joka helpottaa kovasti hoitoon totuteltaessa. Lisäksi kaipaa jo muiden lasten seuraa, mitä 1v. harvoin tekee. Tietysti se tautivaihe tulee melkein kaikille kuitenkin, iästä riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4kk on sairasta. Meidän poika meni 9kk. Muuten mennyt ihan hyvin. Mutta sairasteltu paljon. Poika on perhepäivähoitajalla.
Poikani aloitti perhepäivähoitajalla 10kk ikäisenä. Minulla ei ollut rahallisesti mahdollisuutta olla kotona pidempään. Nyt poika 1,5vuotta. Ei ole sairastellut kauheasti ja aina aamulla vilkuttaa iloisesti minulle kun hänet hoitoon vien. Meidän kohdalla olen ollut tyytyväinen kun on aloitettu noin nuorena. Poika oppinut hyvin käyttäytymään muiden lasten seurassa, eikä ole niin kiinni minussa. Toki itsehän olen saanut haukkuja siitä että poika on täysipäiväisesti hoidossa. Olen kuulemma itsekäs enkä välitä lapsestani. Minunlaiseni ei kuulemma saisi lisääntyä koska en voi huolehtia omasta lapsestani. Annan haukkujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos sillä itse tiedän että lapseni on hyvässä hoidossa ja hän viihtyy siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras ikä 3v -> On asiantuntijoiden mielipide, kun tarkoitetaan päivähoitoa päiväkodissa, jossa lapset ovat isommissa ryhmissä ja pitäisi osata toimia ryhmän osana.
Puhuva ja kävelevä lapsi, 1-1,5v ikäinen, jos kyseessä on perhepäivähoito tai muu pienryhmä. Kaikki eivät tietenkään puhu vielä tuon ikäisinä, mutta osaavat ilmaista mielipiteensä ja tarpeensa muutenkin kuin itkemällä.
Nämä on tyypillisestä suomalaisesta näkökulmasta katsottuna, muualla päin äitien on helppoa aloittaa työt kevyemmin, muutama tunti kerrallaan parina päivänä viikossa, mutta täällä ei yleensä onnistu. Siksi on parempi aloittaa päivähoito myöhemmin, kun niitä tuntejakin tulee heti reippaasti enemmän kuin maissa, joissa päivähoito aloitetaan esim. 4kk iässä JA hoito on huomattavasti yksilöllisempää kuin täällä.
mä en antaisi pientä lasta ventovieraalle hoitoon! jos ette pysty olemaan kotona niin älkää hyvät ihmiset tehkö lapsia! ei pienen lapsen kuulu olla erossa vanhemmistaan!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoisin että kaikki jotka hoitoon laittamis ikää miettivät tutustuisivat oikeaan tutkimustietoon. Sitä on saatavilla helposti netistäkin.Googlaa vaikka Keltikangas-Järvinen + päivähoito. Jokainen voi olla mitä mieltä haluaa mutta on fiksumpaa olla jotain mieltä kun aiheeseen tutustunut eikä vaan musta tuntuu että näin on .
Jokainen kuukausi kotona on tärkeä alle puolitoista vuotiaalle, kannattaa tosiaan sinnitellä niin pitkään kun vaan pystyy ja ajatella että oikeasti jokainen viikko jolla hoitoon menoa voi pitkittää on lapsen kannalta tosi arvokas.
Ja jos hoitoon on 1 vuotiaana mentävä niin pieni pph ryhmä on ehdttomasti päiväkotia parempi. Tiedän kyllä että esim pääkaupunkiseudulla ei ole helppo hyvää pph jaa löytää.
Meillä aloitti syksyllä tyttö eskarin ja 3-vuotias päivähoidon. 6-vuotiaalla kotona hoidetulla tytöllä (toki kerhoissa käynyt) on sujunut päiväkotielämä aivan loistavasti kun taas 3-vuotias ei mene vieläkään mielellään päiväkotiin. On kyllä touhuissa mukana jne., mutta jotenkin ei ole sopeutunut hoitoon. Sinänsä yllättävää että asia on noin päin, koska luonteeltaan 3 v. on paljon reippaampi ja rohkeampi kuin 6 v. Eli en kyllä allekirjoita tuota, että olisi hankala siirtyä suoraan kotoa eskariin. Meillä 4 lasta mennyt niin ja kaikilla eskari ja koulu sujuneet loistavasti.
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 11:55"]
Kiintymyssuhdetta tarkastellen varhaisempi ikä on tosiaan parempi. Vierastamiset esimerkiksi 10 kk iässä hidastuttavat lapsen kykyä adaptoitua uuteen ympäristöön ja ihmisiin. Lapsen ensimmäiset 3kk ovat kiintymyssuhteen kannalta olennaisia viettää ensisijaisten hoitajien kanssa (äiti ja/tai isä), mutta sen jälkeen esim. nelikuisen on paljon helpompi sopeutua päivähoitoon kuin vaikka 8-10 kuisen. Päivän pituudella on myös merkityksensä. Pieni lapsi nukkuu päivähoidossa ollessaan ison osan ajasta. Läpi ihmishistorian on ollut luonnollista, että lapsi elää yhteisössä, jossa häntä hoitaa moni muukin kuin äiti. Lapsille on ollut luonnollista olla monissa syleissä ja esimerkiksi afrikkalaisissa kulttuureissa, jossa tämä edelleen toteutuu, lapset eivät vierasta käytännössä lainkaan. Nykyinen malli, jossa lapsi joutuu kuukausia ja jopa vuosia olemaan kotona kaksin äitinsä kanssa on itseasissa hyvin tuore malli ja laajassa mittakaavassa tarkasteltuna varsin luonnoton.
[/quote]
lapsi joutuu olemaan kotihoidossa ja se on luonnotonta? Tuskin kukaan on vuositolkulla kahdestaan lapsen kanssa kotona, hulluksihan siinä tulisi jos ei missään käy.
Meillä meni isompi 1,5-vuotiaana (virike)hoitoon ja pienempi 1,3-vuotiaana samaan ryhmään, yhden ryhmän päiväkotiin. Molemmat sopeutuivat mainiosti, kiintymyssuhde on hyvä ja lasten keskinäinen suhde on hyvä.
Molemmat ovat tähän mennessä tehneet lyhyempää päivää ja viikkoa, isompi aloitti 3 x 5 h, siitä sitten molemmat 4 x 5 h. Paljon vapaapäiviä jne. Nyt ovat ensimmäistä kertaa "täydellä", yritän pitää kuitenkin vajaat 8 h/pv, paljon vapaita.
Nyt ovat 5 v. ja 3,5 v. ja menevät päiväkotiin tosi mielellään edelleen, kuten aiemminkin.
Ja se kuka takertuu tohon virikehoitoon (molemmilla lapsilla oli refluksi, heräsivät öisin yht. 10-18 kertaa, lisäksi tein pieniä töitä kotona).
Rahallisesti ei hirveän järkevä ratkaisu, mutta olen freelancer, ja pystyn vaikuttamaan työaikoihini ja -määriini normaalia enemmän.
Itse veisin reilun vuoden ikäisen, mutta yrittäisin jollain järjestelyillä pitää pienen pk-päivän lyhyenä. Hoitorinki on hyvä vaihtoehto, samoin pph, mutta niitäkin on kaikenlaisia, samoin kuin päiväkoteja.
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 14:38"]
mä en antaisi pientä lasta ventovieraalle hoitoon! jos ette pysty olemaan kotona niin älkää hyvät ihmiset tehkö lapsia! ei pienen lapsen kuulu olla erossa vanhemmistaan!!
[/quote]
No mutta, lääkkeet ottamatta? Mikäs vaikutus sillä lapsiin sitten on?!
Meidän lapset ovat aloittaneet päivähoidon 3-v, 1 v 4 kk ja 1 v 1 kk ikäisinä. Helpoiten sujui keskimmäisellä ja nuorimmalla. 3-v oli ollut koko ikänsä kotihoidossa, ja ahkerasta perhekerhoilusta ja muskarista huolimatta hänen oli vaikeinta tottua olemaan erossa äidistä.
Kaksi vanhinta aloitti pienessä ryhmäperhepäiväkodissa, jossa oli 15 lasta, 2 hoitajaa ja silloin vielä päiväkotiapulainen (myöhemmin nämä poistettiin). Periaatteessa lapsille parempi kuin iso päiväkoti, mutta huonojakin puolia oli:
Usein flunssa-aikaan kaikki tutut työntekijät olivat yhtä aikaa sairaana, ja hoitajissa ei ollut lapsille ketään tuttua. Väliaikaiset hoitajat myös vaihtuivat päivittäin. Kumpikaan vakituisista hoitajista ei ollut lto, joten päivät olivat lähinnä pihalla leikkimistä. Aukioloajat olivat suppeammat kuin isossa päiväkodissa. Mm. aamupala tarjoiltiin jo 7.30-7.45, myöhemmin tuleville aamupalaa ei enää ollut. Hakea piti viim. klo 16.
Lapset vaihtoivat reilu vuosi myöhemmin isoon päiväkotiin, koska tämä pieni yksikkö säästösyitä lopetettiin. Jos täällä joku hoitajista oli poissa, ryhmässä oli aina vähintään yksi oman talon työntekijä, jonka lapset tunsivat ja joka tunsi lapset nimeltä. Hoitoajat olivat joustavammat, 8.30 sai vielä aamupalaa ja tarvittaessa pystyi hakemaan vasta klo 17. Päiväkodissa toimi muskari, retkiä lähimetsään tehtiin viikoittain ja muutenkin paljon, piha ei ollut pieni postimerkki niin kuin ekassa hoitopaikassa, kasvatus oli paljon tavoitteellisempaa jne.
Meidän perheen kokemukset tästä isommasta päiväkodista olivat niin paljon paremmat, että pienimmälle haettiin paikkaa suoraan sieltä. Tein aluksi 80% työaikaa, joten päivistä ei tullut niin pitkiä. Pienin myös sairasteli paljon isosiskojaan vähemmän. Ilmeisesti siskot olivat tuoneet kotiin pöpöjä koulusta riittämiin, joten vastustuskyky oli jo olemassa ennen päivähoidon aloitusta.
Kiintymyssuhdetta tarkastellen varhaisempi ikä on tosiaan parempi. Vierastamiset esimerkiksi 10 kk iässä hidastuttavat lapsen kykyä adaptoitua uuteen ympäristöön ja ihmisiin. Lapsen ensimmäiset 3kk ovat kiintymyssuhteen kannalta olennaisia viettää ensisijaisten hoitajien kanssa (äiti ja/tai isä), mutta sen jälkeen esim. nelikuisen on paljon helpompi sopeutua päivähoitoon kuin vaikka 8-10 kuisen. Päivän pituudella on myös merkityksensä. Pieni lapsi nukkuu päivähoidossa ollessaan ison osan ajasta. Läpi ihmishistorian on ollut luonnollista, että lapsi elää yhteisössä, jossa häntä hoitaa moni muukin kuin äiti. Lapsille on ollut luonnollista olla monissa syleissä ja esimerkiksi afrikkalaisissa kulttuureissa, jossa tämä edelleen toteutuu, lapset eivät vierasta käytännössä lainkaan. Nykyinen malli, jossa lapsi joutuu kuukausia ja jopa vuosia olemaan kotona kaksin äitinsä kanssa on itseasissa hyvin tuore malli ja laajassa mittakaavassa tarkasteltuna varsin luonnoton.