Juhla/asia josta kaikki pitävät mutta sinä et

Joulu. Ärsyttävää hössötystä. Ja kaikkien mielestä menee liian nopeasti ohi. Minusta taas koko päivä on yhtä piinaa.

En pidä pääsiäisestä. Muka joku pupu tai kukko tuo munia lapsille( ehkä jos kukko haluaa välttämättä panna...hahah).

En tiedä ovatko nämä mitenkään sellaisia mistä "kaikki pitävät", mutta ystävänpäivä ja halloween ovat oksettavaa amerikkalaista kotkotusta joka ei kuulu suomeen mitenkään. etenkin ystävänpäivä nostaa karvat pystyyn. 

Kaikki sunnuntaille osuvat pyhät. En pysty keskittymään mihinkään juhlaan kun jo seuraava työpäivä on mielessä ja se että pitää olla ajoissa kotona/ koti siivottuna ja rauhoittumassa illalla tulevaan työviikkoon. Sukuloiminen noina pyhinä minusta hätäistä enkä nauti siitä samalla tavalla kuin jos olisi vaikka lauantai. Tiedän, että ei pitäisi olla näin mutta en voi itselkeni mitään.

Ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä ovatko nämä mitenkään sellaisia mistä "kaikki pitävät", mutta ystävänpäivä ja halloween ovat oksettavaa amerikkalaista kotkotusta joka ei kuulu suomeen mitenkään. etenkin ystävänpäivä nostaa karvat pystyyn. 

Sama! Muistan kuinka koulussa toisille annettiin lahjoja, jopa isoja paketteja yst.päivänä. Musta oli ihan hirvee. Ootin aina kotiin pääsyä. Se oli kivaa, kun sattui tuo päivä välillä viikonlopulle!:)

Festarit.

Minullekin joulu. Ihan kauhea juhla. Raivostuttavaa miten sitä joka vuosi venytetään alkamaan yhä aiemmin. Ja ne kamalat joululaulut.

Nämä uudemmat kaupalliset juhlat, ystävänpäivä ja Halloween. Toki ystäviä voi muuten muistaa, eläviä ja kuolleita. Mutta ei tuota kaupallisuutta.

Myöskin kyky hiljentyä näyttää ärsyttävän joitakin. Ei tulisi mieleenkään ryypätä jouluna. Sinfulin seksijoulukalenteria ei tarvisi TV:ssä mainostaa. Irstailulle on aikansa ja paikkansa, mutta ei jouluna.

Uudenvuodenaatto. Vihaan sitä paukuttelua ja ryyppäämistä.

Joulu se on minullakin vastauksena ja en tykännyt siitä edes pienenä. Joulupukit ja tontut oli minusta karmivia, joulumusiikki hirveää ja kaikki se hössötys mitä tuohon liittyy. Onneksi vanhempani ymmärsivät ja meillä ei mitään joulua vietetty. Enkä siis vietä sitä nykyisinkään.

N29

Vierailija kirjoitti:

Minullekin joulu. Ihan kauhea juhla. Raivostuttavaa miten sitä joka vuosi venytetään alkamaan yhä aiemmin. Ja ne kamalat joululaulut.

Ja jouluvalot syyskuusta vappuun...

Synttärit. En tajua pointtia. Jokaiselle tulee koko ajan lisää ikää. Miksi sitä pitää juhlia?

Joulu minullakin. Ärsyttää se kaikki "pakko" ja sitten kun ilmoitamme oman perheeni kanssa miten haluamme ja aiomme joulun viettää, se voivottelu ja mielensäpahoittaminen. Argh. Inhoan kaiken lisäksi jouluruokia ja jos joulu vietetään muualla, kuin omassa kodissa, joudun istumaan laatikoiden ja kinkkujen sekaan.. Yöks.

Sukujoulu. Vihaan istua koko päivän sukulaisten nurkissa ja yrittää keksiä jutunjuurta. Onneksi tänä jouluna kukaan ei syyllistä eikä marttyyriydy, kun ilmoitamme olevamme kahdestaan jouluna.

Kansakoulun ekaluokalla 1969 oli tapana, että kun jollain oli syntymäpäivä, koko luokka lauloi hänelle ”Onnenkyyhky lentää”- laulun. En yhtään tykännyt kun mulle laulettiin. Se piti olla salaisuus, että oli mun syntymäpäivä, mutta kaverini kertoi opettajalle.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki sunnuntaille osuvat pyhät. En pysty keskittymään mihinkään juhlaan kun jo seuraava työpäivä on mielessä ja se että pitää olla ajoissa kotona/ koti siivottuna ja rauhoittumassa illalla tulevaan työviikkoon. Sukuloiminen noina pyhinä minusta hätäistä enkä nauti siitä samalla tavalla kuin jos olisi vaikka lauantai. Tiedän, että ei pitäisi olla näin mutta en voi itselkeni mitään.

Eikä pelkästään pyhät vaan myös ihan tavalliset kyläilyt sukulaisten luona sunnuntaisin. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi kukaan tieten tahtoen haluaisi kyläillä sunnuntaina, kun lauantaina kaikki olisi paljon rennompaa. Sunnuntait on minulle kotipäiviä, ehdottomasti.

Juhannus. En ole pätkääkään mökki-ihminen, ja tympii kun koko kaupunki hiljenee moneksi päiväksi jo torstaista lähtien, ihan kuin olisi neljä päivää kestävä kuolettavan tylsä sunnuntai.

Omat synttärit. Ei jaksa vääntää hymyä naamalle kun muut keksii yhtenä päivänä kysyä mitä minä haluan tehdä ja esittää että minulla olisi väliä muuna kuin heidän elämän sivuosana.

Tämä nyt on pelkkää makuasiaa, mutta suklaakakku, - mousse, - jäätelö yms... Suklaasta pitämätön nainen on ilmeisesti luonnonoikku, jota kukaan ei käsitä, vaan luullaan ihasn aina että laihdutan. En.