Äh!! En jaksa enää tätä raskautta!! En kykene!

[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 09:11"]

[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 09:07"]

[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 09:04"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 22:36"]

Viikko 37 meneillään ja olo kuin mammutilla. Jalat turvonneet nesteestä kuin mitkäkin puupölkyt. Olen kuin pumpattu nestettä täyteen... Viime viikkoina tullut lähes kilo lisää painoa per viikko. Mä oon niin poikki.. en jaksa tehdä mitään kotitöitä, en jaksa tehdä ruokaa en yhtään mitään muuta kuin istua koneella. Kaupassa käynti on yhtä tuskaa. 

Olin todella energinen koko raskauden ajan. Jaksoin olla fyysisessä työssä loppuun asti, olin vielä viikko sitten täynnä energiaa, ja tein kaikkia mahdollista. Mutta nyt. Kertakaikkiaan olen niiiin väsynyt tähän. Päässä huimaa ja on todella vetämätön olo. Odotan vain, koska supistukset hieman tulisivat voimakkaammiksi, nyt vain tullut ennakoivia, eikä limatulppaa näy. Hirvittää ajatuskin jos venyy vielä viikolle 40.... eih en jaksa kolmea viikkoa. Kuulostan kyllä aivan kauhealta kitisijältä, mutta tää on niin hirveetä. Päähän sattuu koko ajan ja huimaa. Tsempatkaa mua nyt kestämään loppuun asti!!  Mietin vain, että mitkä keinot saisivat synnytyksen käyntiin :((

[/quote]

Juuri luin muutamaa blogia kätkytkuolemasta ja kohtukuolemasta, haluatko linkit? Saisit vähän perspektiiviä "ongelmillesi"!

[/quote]

Sä varmaan käyt kirjoittamassa sitten noiden blogien kommenttiboksiin, että mitä te akat valitatte, te olette menettäneet yhden lapsen, entäpä ne äidit, jotka ovat menettäneet kaikki lapsensa onnettomuudessa, sodassa tai muussa vastaavassa? 

Ei se, että jollakulla toisella on asiat huonommin, mitenkään poista sitä omaa pahaa oloa. Paha oli taitaa olla sullakin, kun pitää tulla vittuilemaan ihmiselle, jolla on vaikeaa?

[/quote]

En ole se kelle vastasit mutta pakko sanoa tähän että kyllä siitä itseasiassa voi vähän suhteellisuudentajua ja uutta perspektiiviä oppia, kun tajuaa että ne omat nk.ongelmat ei ihan oikeasti edes OLE ongelmia. Ihminen, joka ei kykene "menemään toisen kenkiin" ei voi sitä tosin ymmärtää.

[/quote]

Onko se sun mielestä empatiaa eli sitä toisen kenkiin menemistä, että kun joku kertoo, miten vaikeaa hänellä on, toinen tulee pätemään, että kuule, ei sulla ole vaikeaa, kun jollakulla toisella on vaikeampaa? Ei minusta. Aina on joku, jolla on vaikeaa, joten ihan kenen tahansa ongelmat voi mitätöidä kertomalla jonkun toisen pahemmasta tilanteesta.

Toisen pahempi olo ei poista omaa pahaa oloa. Omasta pahasta olosta on hyvä avautua. Ei aina tarvitse esittää, että kaikki on hyvin.

Kyllä minulle on ongelma se, että mulla on raskaana ollessa paha olla. Se, että jonkun lapsi on kuollut, ei poista sitä pahaa oloa. Toki tunnen empatiaa niitä kohtaan, joille näin on käynyt, mutta se empatia ei minua lohduta.

Musta on kummallista se, että tullaan vaatimaan empatiaa toisia ihmisiä kohtaa, mutta itsellä ei ole kuitenkaan sitä antaa.

Kyllä sinä kestät. Ottaisin todella paljon mieluummin tuon loppuraskauden raskaat ajat kuin tämän loputtoman pahoinvoinnin.

Onhan se toki raskasta kun vatsa painaa jne. Mutta älä nauti, äläkä varsinkaan lepäile :)

t. 3:n äiti, joka vietti eilisen tipassa

Olkaa te onnellisia, kenen raskausvaivat on alkaneet pahemmin vasta loppuaikana. Ite oon ollut vkosta 6 sairaslomalla, koska oksentelun (5-10krt/pvä) ja väsymyksen vuoksi en ole kyennyt töihin. Nyt viikolla 20. ja edelleen pidempi seisominen/kävely aiheuttaa oksentamisen.

Vaikuttaa raskausmyrkytykseltä. Mene neuvolaan tai tk päivystykseen.

Olipas tullut vastauksia :) Tiedän, että mä kuulostan aivan kauhealta inisijältä ja valittajalta, jolla ei oo muita ongelmia, mutta joskus sitä vahvempikin romahtaa. Ja tää on ainut paikka, missä kehtaa avautua, en oikeen viitsi soitella ystävilleni ja valittaa huonoa vointia, kyllä siihen kyllästyisivät nopeasti! Verenpaineet kävin mittauttamassa pari päivää sitten neuvolakäynnillä, ja olivat 113/65, eli aivan hyvät. Eikä valkuaista pissassa. Joten en ihan usko tuohon raskausmyrkytykseen, eikä neuvolatätikään. Mutta seurataan nyt verenpainetta päivittäin, sain mittarin kotiin, jolla voin seurailla, jos tuntuu pahalta. Mä toivon, että tää olo olis joku ohimenevä ja vaikka huomenna olis jo parempi olo. Oon syönyt tosi terveellisesti ja ravitsevasti, enkä herkutellut, kun siitä tulisi vielä väsyneempi olo. Yritän nyt toki tsempata itseäni loppuun asti, mutta välillä tuntuu niin raskaalta. Lenkillekkin kun lähtee, ei mene kauan, kun joko tulee pissahätä tai sitten alkaa supistelemaan, eikä uskalla kauaksi lähteä. Ja lenkin jälkeen entistä väsyneempi olo. äh, taas mä ruikutan mut ei tälle voi mitään. Kiitos tsempeistä! 

ap

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 23:02"]

Kohta helpottaa!! :) Mieti kuinka masentavaa on niillä, jotka joutuvat olemaan kesähelteillä viimeisillään...

[/quote]

Tai miettikää, miten masentavaa on esimerkiksi vanhuksilla, jotka joutuvat makaamaan sängyssä vuodesta toiseen toisten (usein huonojen) hoitajien armoilla. En väheksy loppuraskauden oireita, mutta ne ovat kuitenkin parissa viikossa ohi.

Älkää iniskö turhasta, se osuu useimmiten ennemmin tai myöhemmin omaan nilkkaan! Vähän perspektiiviä asioihin, olette kuin pieniä lapsia itsekin, jotka eivät kivusta tiedä mitään.

Pääset hyvin vähällä jos vaivat ja kivut alkaa vasta viikolla 37. Mulla on aina 20 ekaa viikkoa hirveä pahoinvointi ja oksentelua. Sen jälkeen alkanut niin kamalat kivut, etten pääse edes lähikauppaan (200m) ilman itkua. Iltaisin olen jo niin kipeä, että sohvalta ylösnouseminen saa vedet silmiin eikä kukaansaa isyua metriä lähemmäs. Ja joka kerta olen synnyttänyt vasta lähempänä rv42.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 10:11"]

Älkää iniskö turhasta, se osuu useimmiten ennemmin tai myöhemmin omaan nilkkaan! Vähän perspektiiviä asioihin, olette kuin pieniä lapsia itsekin, jotka eivät kivusta tiedä mitään.

[/quote]

En haluaisikaan inistä turhasta, mutta kyllä sitä saa välillä romahtaa! Ja on tosi kohtuutonta väittää, etten kivusta tietäisi mitään. Olen teini-iässä selvinnyt syövästä ja niiden aiheuttamista kivuista + ällöttävistä hoidoista. Ja mun mielestä aika tyhmää, etten saisi enää ikinä valittaa kun on näinkin pieni vaiva.  Mutta kun mä en vaan voi sille mitään, että mulla on tällainen olo! Mulla ei todellakaan oo ollut helppoa muutenkaan. Oon kärsinyt monesta keskenmenoista, joista yksi kuoli kohtuuni viikolla 26, ja nyt 8. kerta toden sanoi. Ärsyttää, kun kaiken sen jälkeen sanotaan, ettei kivuista tiedä mitään. Ja se, kun kaiken sen jälkeen en saisi enää ikinä inistä mistään. Oon todella kiitollinen ja onnellinen tästä kaikesta, mutta nyt olo on vain tämä, eikä sille mitään voi. 

ap

Mä luulen, että nämä valittamisesta inisijät on itse sellaisia ihmisiä, joille ei ole osunut elämään mitään isoja huolia, koska he ovat heti kärkkäitä olettamaan, että muillakaan ei ole mitään ikäviä kokemuksia takana.

Tällaisten asioiden purkaminen on terapeuttista. Mulla tämä raskaus on oikeasti tuntunut sairaudelta, se on lamauttanut mut lähes täysin. Ei siihen auta se, että jollakulla toisella on ollut kamalampaa. Mä joudun elämään näiden omien vaivojeni kanssa, en kenenkään muiden.

Mulla oli ihan samat ajatukset vielä 3,5 vkoa sitten. Olo ollut huono koko raskauden ja ihan reporankana koko ajan. Sitten vauva syntyi ja parin päivän päästä ajattelin jo että eihän se raskausaika nyt niin kamalaa ollut. Kyllä sen yhden vauvan voisi vielä...

Mutta kuten sanottu: I feel you! Tsemppiä! Vaikka nyt tuntuu kamalalta niin se kyllä unohtuu nopeasti! 

Aika yllättävä veto tuo syöpä.

Siinä taas kirjottaa joku joka ei todellakaan tiiä mistä puhuu, veä vittu päähän ja vinkase..

Käväise lääkärillä varmuuden vuoksi, jos olo on tukala. Tuskin mitään vialla on kuitenkaan, mutta ehkä lääkäri voisi helpottaa oloa jotenkin. Ajattele että parin viikon päästä tukaluus on ohi ja pienokainen on sylissäsi, jos Luoja suo.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata hankkia niitä lapsia ellei kestä raskaustuskaa.

Haista sinä pitkä paska.

Vierailija kirjoitti:

Käväise lääkärillä varmuuden vuoksi, jos olo on tukala. Tuskin mitään vialla on kuitenkaan, mutta ehkä lääkäri voisi helpottaa oloa jotenkin. Ajattele että parin viikon päästä tukaluus on ohi ja pienokainen on sylissäsi, jos Luoja suo.

Vanha ketju mutta kummiskin. Ei kaikilla synnytys käynnisty rv 40. Itsellänikin kuopus syntyi vasta 42+1. Ei paljoa naurattanut kun olo oli aivan hirveä ja selkäkivut saivat melkein itkemään.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 10:11"]

Älkää iniskö turhasta, se osuu useimmiten ennemmin tai myöhemmin omaan nilkkaan! Vähän perspektiiviä asioihin, olette kuin pieniä lapsia itsekin, jotka eivät kivusta tiedä mitään.

En haluaisikaan inistä turhasta, mutta kyllä sitä saa välillä romahtaa! Ja on tosi kohtuutonta väittää, etten kivusta tietäisi mitään. Olen teini-iässä selvinnyt syövästä ja niiden aiheuttamista kivuista + ällöttävistä hoidoista. Ja mun mielestä aika tyhmää, etten saisi enää ikinä valittaa kun on näinkin pieni vaiva.  Mutta kun mä en vaan voi sille mitään, että mulla on tällainen olo! Mulla ei todellakaan oo ollut helppoa muutenkaan. Oon kärsinyt monesta keskenmenoista, joista yksi kuoli kohtuuni viikolla 26, ja nyt 8. kerta toden sanoi. Ärsyttää, kun kaiken sen jälkeen sanotaan, ettei kivuista tiedä mitään. Ja se, kun kaiken sen jälkeen en saisi enää ikinä inistä mistään. Oon todella kiitollinen ja onnellinen tästä kaikesta, mutta nyt olo on vain tämä, eikä sille mitään voi. 

ap

 

Voi ap, oot tosiaan ollut kovilla. Kurjaa, että loppuraskauskin on nyt näin takkuista! Toivotaan, että loppuaika menee nopeasti, olihan sulla jo viikko 39, eleln ihan väärin muista.

Hehee meikäläisellä laskettu aika 10.9 eli kuinkahan hikinen kesä tulossa ;) Tsemppiä kaikille meille odottaville!

T. Esikoinen tulossa

No, max 5vkoa ja nyytti on sylissä.

Rv37 on muuten edesvastuutonta miettiä käynnistysvinkkejä, jos ei vauvan, tai oma, tilanne sitä välttämättä vaadi. Se että et enää jaksaisi ei ihan vielä kriteeriksi riitä, sitä paitsi tuo veetutus ja väsyminen on luonnon konsti valmistaa naista synnytykseen ja sen kaikkinielevän nyytin hoitoon.

T. Äitix2/hoitsu