Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mies ei perusta kasvatuksesta ei rajojen asettamisesta

Vierailija
31.03.2014 |

Sanoi vaan, että äly se ratkaisee miten lapset elämässä pärjää ja koulussa menestyy, ei kasvaruksella ole mitään merkitystä. Itse menee mistä rima matalalla, ei siis lapsiltakaan paljon vaadi (esim että tavarat korjattaisiin pelin/leikin jälkeen) kun toteaa vaan että "ei ne kuitenkaan tottele" tai että "väsyttää, ei jaksa kuunnella kiukkua". Harmillista, haluaisin että puolisokin kasvattaisi, asettaisi rajoja ja näyttäisi edes puheilla hyvää mallia.

Kommentit (23)

Vierailija
21/23 |
31.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 20:42"]

Mitä tekisitte/sanoisitte jos oma puolisonne ja lastenne isä olisi tällainen?

[/quote]

 

19 vastaa: Ensimmäinen asia, jonka vuoksi aloin vakavasti pohtia avioeroa. Tekee voimattomaksi, ei tiedä miten asiassa voisi toimia sillä lapsia ei voi bootata kuten tietokoneen ja aloittaa alusta sen jälkeen kun toinen vanhemmista on kasvatuksellisesti mokannut taas kerran. Ja kun hän ei edes tajua asiaa. Hänellä nimen omaan aidan matalimmasta kohdasta kulkeminen on se tärkein asia elämässä, 5 sekuntin horisontilla. Ei osaa edes ruokaa laittaessa miettiä 1 minuutin päähän ja toimia fiksusti.

 

Olen sanonut asiasta, olen selittänyt. Olen kiukkuisesti selittänyt saman asian sadannen kerran uudelleen.

 

Suurin mysteeri minulle silti on, miten saatoin itse olla niin idiootti, että laitoin alulle lapsen näin välkyn kasvattajan kanssa. Mietin sitä joskus ennalta, mutta en tajunnut asioiden koko tilaa. Jatkuva valitus kellon tikittämisestä ja "miksi sitä pitäisi vielä odottaa, tajuatko että kohta minä en enää voi saada lasta" tekivät tehtävänsä. Ja lapsi on tähän täysin syytön.

Vierailija
22/23 |
31.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun mies puhuu aina kaikesta negatiiviseen sävyyn: työstä, toisista ihmisistä, tekemisistä..kaikessa lasi puoliksi tyhjä. Jos lapset ehdottavat jotain, ensimmäinen kommentti on ei. Pakon edessä sitten isä raahautuu mukaan. Mä taas ajattelen, että tehdään perusasiat nopsaan alta ja sitten otetaan rennosti, vaikka luetaan kirjaa sylikkäin tai laitetaan lasten kanssa ruokaa (sotkut saa nopsaan siivottua, pääasia että lapset on mukana ja oppii ja kokee) ja sitten ehtii rauhassa vaikka uimahalliin. Mun mielestä melkein kaikessa on kaksi puolta ja enemmänkin, joten kannattaa keskittyä hyvään eikä murehtia vaan vaikuttaa ja toimia. Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/23 |
31.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 21:31"][quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 20:42"]

Mitä tekisitte/sanoisitte jos oma puolisonne ja lastenne isä olisi tällainen?

[/quote]

 

19 vastaa: Ensimmäinen asia, jonka vuoksi aloin vakavasti pohtia avioeroa. Tekee voimattomaksi, ei tiedä miten asiassa voisi toimia sillä lapsia ei voi bootata kuten tietokoneen ja aloittaa alusta sen jälkeen kun toinen vanhemmista on kasvatuksellisesti mokannut taas kerran. Ja kun hän ei edes tajua asiaa. Hänellä nimen omaan aidan matalimmasta kohdasta kulkeminen on se tärkein asia elämässä, 5 sekuntin horisontilla. Ei osaa edes ruokaa laittaessa miettiä 1 minuutin päähän ja toimia fiksusti.

 

Olen sanonut asiasta, olen selittänyt. Olen kiukkuisesti selittänyt saman asian sadannen kerran uudelleen.

 

Suurin mysteeri minulle silti on, miten saatoin itse olla niin idiootti, että laitoin alulle lapsen näin välkyn kasvattajan kanssa. Mietin sitä joskus ennalta, mutta en tajunnut asioiden koko tilaa. Jatkuva valitus kellon tikittämisestä ja "miksi sitä pitäisi vielä odottaa, tajuatko että kohta minä en enää voi saada lasta" tekivät tehtävänsä. Ja lapsi on tähän täysin syytön.

[/quote]. ihan kuin minulla! Tiedostan äärimmäisen hyvin että olen itse mokannut miehen valinnassa, olisin saanut paljon fiksumman ja positiivisemnan ja yhäkin herätän kiinnostusta sivistyneiden miesten keskuudessa - mihin heikkoon kohtaan osui, että jäi tähä kiinni?! Olin vielä nuorikin ja seuras oli vaikka miten, enkä vieläkään ole kuin reilut 30 ja tuntuu niin surkralta olla tämän kanssa elämässä, etenkin se kasvatusvaikutus lapsiin. Mutta erokin tuntuu väärältä, itsehän valitsin ja hän on lasten tärkeä isä! Mitä muita eron syitä teillä ja miten koet ratkaisun myt jälkikäteen? Oliko hän kiinnostunut lapsista ja onko yhä, tapaako, miten huolehtii ja miltä tuntuu kun lapset isällä ilman sinua? Ap