Joulukuusen koristelu - miten koristelette? Trendien, fiiliksen, perinteen mukaan? Kuuluuko sellainen köynnös siihen?
Mä en oikein perusta niistä kimaltavista punoksista, mielestäni tulee oudon näköinen.
Kaunis on kun on vain jotenkin yhteensopivia roikkuvia koristeita, oli sitten perinteisiä, runsasta jenkkityyliä, tai muuten vaan.
Homma toimi hyvin avioliitossa kun miehellä ei ollut tarvetta määräillä kuusen koristeluja, ja sinkkuna, mutta uudessa suhteessa tästä voi tulla ongelmia jos toisella on tarve kovasti myös päättää (mikä sikäli ok, ihanaa jos osallistuu), mutta ei minkäänlaista tyylitajua/sisustussilmää.
Itse olen kovasti sisustusihminen ja mun silmiä särkee kovin sekavat tai oudot kokonaisuudet. Tiedän kyllä ettei ne ole kaikille tärkeitä.
Kommentit (26)
Isäni sai joka vuosi raivarin, kun me lapset koristelimme kuusen niin huonosti. Otti koristeita pois, siirteli niitä jne. Tästä kaikesta sain käsityksen, että kuusenkoristelu olisi jotenkin tärkeä asia. Sitten kun asuin jo omillani ja vietin ensimmäistä joulua poikaystäväni (nykyisen aviomieheni) perheen kanssa, huomasin, että heillä kuusenkoristelu oli rento ja iloinen juttu, eikä mikään ollut kovin tarkkaa. Näiden kokemusten jälkeen, voisin sanoa ap:lle vain, että älä tee kuusenkoristelusta mitään draamaa. Se ei ole sen arvoista.
Mulla on ollut tavoitteena mahdollisimman mauton ja "kitsch" joulukuusi :D Niinpä se on valkoinen tekokuusi, täynnä kimaltavia nauhoja, ledinauhaa kieputettuna ympärille niin maan perkuleesti. Koristeet on värikkäitä palloja ja sitten sellaisa Tigerissä ja Stockalla myynnissä olleita hölmöjä koristeita. Esim. joutsen jolla nappulakengät jalassa. Tai vaaleanpunainen rausku. :D
Muuten meillä on siististi sisutettu koti mutta joulukuusen haluan olevan mauton. :D
Tähän tyyliin: https://br.pinterest.com/pin/555772410258465671/
(en ole kuvassa)
Meillä on sellainen "överi" jenkkityylinen kuusi. Liikaa kaikkea. Kohta on pakko ostaa vara-kuusi, kun koristeet eivät enää mahdu oksille.
Vierailija kirjoitti:
Mä menen täysin perinteiden mukaan koska olen kiintynyt vanhoihin koristeisiin eikä lapsuudesta tuttu punainen pörrönauha tai lippurivi ole lainkaan mauton vaan ihana. Uudempiakin koristeita totta kai on, kuuseni on vähän kuin sillisalaatti ja kaikkea muuta kuin trendikäs sisustusjuttu, mutta tykkään siitä juuri sellaisena.
Tällaiset on aivan parhautta, kun mukana on tunnetta ja sydäntä! Perinteisyys on just pop.
Meillä on suvussa ihan perinteisesti jo useamman sukupolven ajan, miten lapset koristelevat kuuset. Alaoksilla on tosi paljon ja yläoksilla vähän. Hauskaa niissä on se, että koska koristeita on paljon lapset valikoivat tietysti omasta mielestään kivoimmat kuuseen. Minulla ei ole omia lapsia, mutta vieraillessani sisaruksieni luona meillä on hauskaa kun siinä jouluglögit laseissa käymme läpi mitä lapset ovat valinneet. Yksi suvun suosikki on isosiskoni aivan karsean ruma enkeli, joka aina ilmestyy joka joulu kuusen oksalle roikkumaan. Oikea legenda jouluenkeliksi.
Voi siis vain kuvitella, miten yhtenä jouluna on kimallusta ja köynnöksiä ja toisena jouluna ollaankin innostuneita kaikesta, mikä oli mummon lapsuudessa koristeina. Meillä on suvussa hävettävän monta matkalaukullista koristeita ja jonne on kertynyt joka vuosikymmeneltä kaikenlaista. Lapsille se on oikea aarre.
Tykkään perinteisestä tyylistä. Sellaiset on ihania, joita on vanhoissa postikorteissa ja kuvissa. Tulee mieleen mummola ja lapsuudenkoti. Laitan aidon kuusen. Koristeeksi tulee kynttilän malliset valot, punoksia, lippunauhoja ja latvaan tähti, jonka keskelle on liimattu enkelikiiltokuva. Kuusenpalloja olen saanut kotoa ja mummuilta ja ostanut kirpputoreilta. Pidän niistä, joissa on kimallekuviota. Laitan myös käpyjä, omenapalloja ja pari tonttua ja olkikuvioita.