Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Yliopiston drop-out: miten menee, vieläkö haaveilet vslmustumisesta?
25.11.2020 |
Enpä olisi uskonut, että olen unohtanut koko jutun! Oikeesti. Yhteen aukaan ajattelin sitä kesken Jäänyttä graduntekelettäni jatkuvasti ja tunsin huonommuutta ja toivoin ihmettä jotenkin.
Nyt huomasin, etten ole ajatellut mitään yliopistoon liittyvääkään vuosiin!
Elön täyttä elämää, onnistuin hankkimaan hyvän elintason ja nyt jo olen himmailemassa ja muuttamassa kakkoskotiimme. Hankin lemmikkejä ja rakennamme kanalan, puutarhaa ja kasvihuoneen.
Eipä tähän tarvita huonosti työllistävän alan ohimennyttä turkintoa ollenkaan. Ihanaa!
Kommentit (49)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätin kesken tietoisena etten sitä saa valmiiksi ainakaan ennenkuin lapset muuttavat kotoa pois. Meillä oli se tilanne että siinä vaiheessa se oli ainoa järkevä ratkaisu, en kuitenkaan olisi päässyt työllistymään. Kaipaan kyllä takaisin yliopistoon, mutta lähinnä kaipaan sitä fiilistä mikä tuli kun oli opiskelijana kampuksella ja kävi luennoilla, luki tentteihin.
Työllistyitkö kuinka kauas omalta alaltasi?
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittelen juuri omaa graduani. Tekisi mieli jättää kesken :)
Älä vain jätä. Takaan, että olet tyytyväinen itseesi, kun saat sen valmiiksi. Arvosanalla ei ole mitään väliä.
Mulla meni yli 20 vuotta välissä, mutta valmistui se lopulta. Tein sitten toisenkin maisteritutkinnon vielä sen jälkeen.
En ole haaveillut pitkiin aikoihin, totesin sen mahdottomaksi. Nyt haaveilen vain eläkkeestä, siihen ei ole kovin monta vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun sisko suoritti kesken jääneet yliopisto- opinnot loppuun äskettäin. Aloitti siis 80- luvulla. Nyt sai koulutusta vastaavaa työtä. Että kyllä se kannattaa
Karu todellisuus iskee päin kasvoja siinä vaiheessa kun jää työttömäksi ja lama lyö päälle. Ilman tutkintoa olet joukon hännillä ellet ole sitten jollain alalla jolla tutkinnolla ei ole mitään väliä ja rautainen osaaminen & kokemus riittävät.
Toisaalta mm. Bill Gates, Steve Jobs, Larry Ellison ja Mark Zuckerberg ovat university dropoutteja. Ja Jack Ma ei kelvannut kenellekään, joten perusti oman firman. Ja kuinkas sitten kävikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulle kävi niin, että kun jäi lukukausimaksu maksamatta, ahdistuin niin paljon, että homma jäi siihen. Olin silloin äitiyslomalla. Mulla oli opinnot kasassa valmistua kandiksi (ja paljon ylikin), mutta valtava ahdistus esti tekemästä mitään. Tää vuosi oli viimeinen mahdollisuus valmistua vanhojen tutkintovaatimusten mukaan, ja onneksi mun mies auttoi mua saamaan kandinpaperit ulos. Nyt ei enää ahdista. Olen kyllä miettinyt, että jos joskus olisi sellainen elämänvaihe, että voisin tehdä maisterin. Ehkä.
En ole kertonut kandiksi valmistumisesta kenellekään, sen verran häpeää siihen liittyy. Moni varmasti kuvitteli mun tehneen kandin silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittelen juuri omaa graduani. Tekisi mieli jättää kesken :)
Älä vain jätä. Takaan, että olet tyytyväinen itseesi, kun saat sen valmiiksi. Arvosanalla ei ole mitään väliä.
No onhan sillä arvosanalla väliä. Mitä iloa on jostain väkisin väännetystä paskasta? Miten voi samaan aikaan sanoa, että on tosi hieno saavutus saada gradu valmiiksi, mutta sitten sillä arvosanalla ei ole kuitenkaan mitään merkitystä? Ei paskan vääntäminen mikään ylpeyden aihe ole, ellet ole 2-vuotias, joka harjoittelee potalla käyntiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittelen juuri omaa graduani. Tekisi mieli jättää kesken :)
Älä vain jätä. Takaan, että olet tyytyväinen itseesi, kun saat sen valmiiksi. Arvosanalla ei ole mitään väliä.
No onhan sillä arvosanalla väliä. Mitä iloa on jostain väkisin väännetystä paskasta? Miten voi samaan aikaan sanoa, että on tosi hieno saavutus saada gradu valmiiksi, mutta sitten sillä arvosanalla ei ole kuitenkaan mitään merkitystä? Ei paskan vääntäminen mikään ylpeyden aihe ole, ellet ole 2-vuotias, joka harjoittelee potalla käyntiä.
Kukaan ei ole koskaan kysynyt DI-työni arvosanaa eikä ole ollut edes kiinnostunut sen aiheesta. Riittää kun homma on tehty.
Rahaa saa muutenkin.
Duuniduuni pitää kädet terveinä ja tätä sijoittamista ois pitäny opiskella jo silloin, kun hukkasi kallisarvoista aikaa jonkun pseudotieteen opiskeluun Helsingin Valtiotieteellisessä neuvostomielisten homekorvadosenttien johdolla.
Kaikki paitsi teknis-luonnontieteellinen tutkimus tai ammattiorientoitunut oikeustiede ovat puhdasta scheissea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittelen juuri omaa graduani. Tekisi mieli jättää kesken :)
Älä vain jätä. Takaan, että olet tyytyväinen itseesi, kun saat sen valmiiksi. Arvosanalla ei ole mitään väliä.
No onhan sillä arvosanalla väliä. Mitä iloa on jostain väkisin väännetystä paskasta? Miten voi samaan aikaan sanoa, että on tosi hieno saavutus saada gradu valmiiksi, mutta sitten sillä arvosanalla ei ole kuitenkaan mitään merkitystä? Ei paskan vääntäminen mikään ylpeyden aihe ole, ellet ole 2-vuotias, joka harjoittelee potalla käyntiä.
Kukaan ei ole koskaan kysynyt DI-työni arvosanaa eikä ole ollut edes kiinnostunut sen aiheesta. Riittää kun homma on tehty.
No muapa kiinnostaa se arvosana. Sen takia vituttaa, miten kaikki aina kertoo, ettei sillä ole mitään väliä. Ja sillä on väliä, jos haluaa tohtoriksi eikä paskalla pääse tohtoriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Proffana oli joku alan ihmelapsi, joka oli varakkaan perheensä rahoittamana opiskellut kesät-talvet ja valmistunut nopeasti. Sitten vaan pyrky päälle ja mahdolliset suvun suhteet käyttöön ja nuorena proffaksi.
Täysin normaalielämästä ja -ihmisistä vieraantunut tissiposki.
Istui peräpukamaleikkauken jälkeen jollain kumirenkaan päällä toimistossaan ja huusi kurkku suorana opiskelijalle, joka oli lähtenyt usa:an reissuun kun olisi Hänen kurssilla pitänyt olla. Naisiopiskelijat oli siellä ihan ilmaa. Ehkä me oltiin vaan aviomiestä hakemassa.
Ei kyllä oikein lähtenyt mun akateemiset pyrinnöt nousuun siellä. Jätin sikseen.
Lähdin ihan vastaiskuna ukkelin asenteelle töihin aasiaan ja aussehin, kävin välillä takaisin ja kerroinkin että olin tuossa maailmalla. Ja lähdin taas. Proffa sai jäädä pölyttymään sinne ja muistelemaan vanhoja julkaisujaan.
Menin varakkaan miehen kans naimisiin ja elelen mukavaa elämää.
Joku pikkukunnan virkamiehen pitkä ja tylsä ja pikkupolitikointia täynnä oleva merkityksetön ura jäi nyt saamatta. Ei harmita.
En haaveile. 2002 jäi kesken ja siitä asti olen ollut vain työttömänä.
Minulla on ollut vakituinen työpaikka samalla työantajalla 15 vuotta, nettona 2400€, plus lääkärit ja lääkkeet.
Jos tulee mitään irtisanomisia niin lain mukaan olen viimeisten joukossa.
Gradu on korpulle kerran kirjoitettuna. Nykyinen laitoksen proffa on entinenkurssikaveri jonka kans oli vähän sutinaa aikoinaan. Enpä taida viitsiä lähteä sinne mitään vanhoja muistelemaan ja epäilennaista pikku tutkimusta näyttämään.
En tarvi sitä mihinkään. Elämä on Toisaalla.
En haaveile, ei sillä olisi mitään merkitystä. Lähdin kesken opintojen it-alalle töihin yli 10 vuotta sitten, ja nyt kun on jo alan töistä reilusti työkokemusta, niin ei sillä tutkinnolla tekisi yhtään mitään.
Jätin gradun tekemättä, en kertakaikkiaan olisi jaksanut eikä kiinnostanut, muut opinnot tein.
Työllistyin heti omalle alalle, jossa olen tehnyt hommia nyt n. 20 vuotta, alussa pätkiä, sitten vakituisesti.
En ole katunut. En edelleenkään jaksaisi vääntää tutkielmaa, eikä haittaa missään.
Alue: Aihe vapaa
Minusta taas on ihanaa, että sain gradun tehtyä vihdoin! Mahtava vapauden tunne.